Miltä tuntuu kun sinä kuolet niin muut jatkavat elämäänsä?
Sinun kuolinpäivänäsi ihmiset kävelevät kadulla iloisesti, kilistelevät loman alkamisen kunniaksi ja suunnittelevat tulevaisuutta ja sinä makaat samalla haudassa ikuisesti. Ahdistaako ajatus sinua?
Kommentit (52)
Perässä kaikki tulevat ennemmin tai myöhemmin.
🙂
Vierailija kirjoitti:
Perässä kaikki tulevat ennemmin tai myöhemmin.
🙂
Nimenomaan. Ei tänne kukaan jää ikuisesti nauttimaan. Jos elämä aina pelkkää nautintoa onkaan, tai edes kuuluisi olla.
Ihan hyvältä ajatus tuntuu. Mä en pelkää kuolemaa yhtään. Olen jo saanut tämän elämän vähän niinkun valmiiksi. Hyvillä mielin lähden kun se aika joskus koittaa. Viimmeiselle tuomiolle joudun ja siinä sitten vastaan tekosistani. Ehkä sen jälkeen voin viimein antaa itselleni anteeksi.
Älä valehtele ap. En minä kuolinpäivänäni makaa haudassa ikuisesti.
Kuoleman muistaminen voisi saada elämään vahvemmin. Ainakin stoalaiset uskoivat niin. Kuoleman jälkeen asia tuskin enää ahdistaa.
N58
Se on jokaisen vain hyväksyttävä - onhan sitä joskus tuuminut ja kaikkien tulisi miettiä. Mutta taivaan kotiin jos pääsen perille ja näen taas esim. sinne päässeet omaiseni, niin en usko että jään tätä langennutta maailmaa mitenkään kaipaamaan.
Enpä haluaisi ikuisestikaan elää. En edes ymmärrä miksi superrikkaat haaveilevat siitä. Vaikka keho kestäisi, niin mieli alkaa rapautua ja vähintäänkin kyllästyttää samat asiat elämässä. Ihmisen elämä on ihan sopivan pituinen, jos sen saa vanhaksi elää.
Isä ja äiti ovat siellä taivaassa todennäköisesti ennen minua, joten menen mielelläni heidän luoksensa sitten kun se päivä joskus koittaa.
Ei tietenkään ahdista. Joka päivä pitää olla valmis kuolemaan. Maailman luonnollisin asia.