Ihmiset huolestuvat silloin kun he eivät kiinnosta minua

Olen tehnyt tätä keski-ikäistyvien melko yleistä välitiliä elämästä ja tunnistanut liudan ihmisiä, jotka ovat esim.

- kohdelleet minua aina vähän alentavasti

- itsestään selvänä oman tuttavapiirinsä hauskana täytteenä, jolla voi piipahtaa kylässä, käyttää lastenvahtina tmv antamatta ikinä mitään effortia takaisin

- jopa hyväksikäyttäneet kiltteyttäni 

- haukkuneet rumasti ulkonäköäni tai valintojani (esim. tehdä väitös) 

Nyt kun olen pari vuotta ollut huomioimatta heitä, niin yhtäkkiä tuleekin toinen ääni kelloon. Kaikenlaisia yhteydenottoja, jossa ollaan milloin  huolestuneita, milloin loukkaantuneita ja milloin jopa syyttäviä siitä, että minulla ei olekaan nyt ikinä aikaa / en kutsunut heitä syntymäpäiväkahveille (huom. vastakutsuja ei ole tullut vuosikymmenten aikana) tai väitöskaronkkaan. Eniten tyrmistyttää ne muka-huolestuneet ilkeilyt, että "olisin seonnut" tai olen uupunut. 

Olen siis aivan tavallinen tietotyötä tekevä ihminen, joka on käyttänyt säästyneen ajan mm. luonnossa liikkumiseen ja pikku reissuihin perheeni kanssa. Ja se tuntuu nyt kiusaavan monia. 

Kohtalotovereita?