Mistä tietää, mitä oikeasti haluaa?

Yksinkertaisesti lopetat nössöilyn ja otat sen riskin ettei onnistukaan tavoitteessa.

Ei sitä tiedäkään ennenkuin alkaa toteuttaa unelmia ja haaveitaan. Voit vaita elätkö kulisseissa haaveillen vai toteuttaneet itseäsi:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti lopetat nössöilyn ja otat sen riskin ettei onnistukaan tavoitteessa.

Ei mua epäonnistumiset pelota, koko elämä ollut yhtä epäonnistumista siinä, mitä muiden mielestä piti tavoitella ja saavuttaa. Ei ole myöskään enää yleisöä, jonka edessä epäonnistua. Epäilen vain, ovatko unelmani oikeasti omia unelmiani, vai onko niissä edelleen taustalla jokin "yhteiskunnallinen" hyväksyttävyys... Jälkimmäiseen en halua tuhlata enää yhtään enempää elämästäni.

Ehkä pitää alkaa tekemään asioita niiden haaveiden eteen. Varmaan se oma suunta matkan varrella kirkastuu? Lisäksi tarvitaan hiljaisuutta ja omaa aikaa. 

Istut alas ja tuijotat tyhjää seinää tunnin. Suosittelen käymään läpi näitä kyseisiä unelmiasi, miksi haluat niitä, jos näistä unelmista ei hyötyisi mitenkään, tekisitkö ne silti yms.

Se on hyvä alku, että olet tajunnut tuon dilemman  jo. Seuraava vaihe on kriisi, jossa muutat todella oman elämäsi seuraamalla toiveita/haaveita, elämällä omanlaistasi elämää eikä muiden. Tukahdutat tuolla "elämäntyylilläsi" itsestäsi jotain  puolia ja olet osittain tyytymätön itseesi/elämääsi. Älä mene lauman mukana vaan ole oma aito itsesi:)

Vierailija kirjoitti:

Istut alas ja tuijotat tyhjää seinää tunnin. Suosittelen käymään läpi näitä kyseisiä unelmiasi, miksi haluat niitä, jos näistä unelmista ei hyötyisi mitenkään, tekisitkö ne silti yms.

Ja jos ei ole mitään ideaa mitä haluaa, on pakko alkaa vain tekemään eri asioita ja tutkimaan, mieluiten ajatuksen kanssa, otat kaikki tunteet ja havainnot mukaan, että miltä mikäkin tuntuu. Jos alan dropshippaamaan kiinatuotteita, mitä se tekee ympäristölle, mitä se tekee niille ihmisille jotka lopulta saavat sen lapsityövoimalla tehdyn paidan jne jne. Tuntuuko se hyvältä.

Kokemuksen kautta. Kun tekee erilaisia asioita, niin oppii tietämään.

Ei pidäkkään. Se on eliitin erioikeus. Tavikset ovat lampaita ilman omaa tahtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti lopetat nössöilyn ja otat sen riskin ettei onnistukaan tavoitteessa.

Ei mua epäonnistumiset pelota, koko elämä ollut yhtä epäonnistumista siinä, mitä muiden mielestä piti tavoitella ja saavuttaa. Ei ole myöskään enää yleisöä, jonka edessä epäonnistua. Epäilen vain, ovatko unelmani oikeasti omia unelmiani, vai onko niissä edelleen taustalla jokin "yhteiskunnallinen" hyväksyttävyys... Jälkimmäiseen en halua tuhlata enää yhtään enempää elämästäni.

Jos unelmasi sisältävät jotain "yhteiskuntaa hyödyttävää ja on kollektiivisen ihmiskunnan käyttäytymismallien rajoissa" niin se on vaan bonusta. Mutta jos ei, niin ei ketään se myöskään oikeesti kiinnosta mitä teet. Varsinkaan niiden mielestä, jotka ajattelevat, että unelmasi ovat huuhaata. Ihmiset katsovat vaan omaa napaansa ja harvoin ajattelee mitä esim. läheistensä elämään oikeesti kuuluu.

Kuvittele että katsot valintojasi jälkeenpäin vanhana. Mitä toivoisit että olisit tehnyt elämälläsi ja mitä saavuttanut? Mitä ja millä perusteilla tehtyjä valintoja katuisit? Mikä on sulle tärkeintä?

Vierailija kirjoitti:

Ei pidäkkään. Se on eliitin erioikeus. Tavikset ovat lampaita ilman omaa tahtoa.

Kerro miten oma unelma on vain eliitin erioikeus? No joo tietysti, jos ökyrikas unelmoi omasta lentokoneesta niin se mahdolllisesti pystyy sen toteuttaa, mutta miten taviksen oma unelma eroaa siitä, että voi pystyä ostamaan vaikkapa Mersun, joku päivä? 

Minulla on pieniä haaveita, kuten että haluan elää pehmeää, lempeää elämää... Ei liikaa ihmisiä ympärillä, ei heidän draamaansa ja vaatimuksiaan. Hiljaisuutta. Mutta sitten räjähtää heti epäilykset päässä, että olenko vain uupunut, onko minussa jotain vikaa, eikö pitäisi vain kovemmin ruoskia itseään eteenpäin ja elää "TäYtTä eLäMäÄ" niin kuin "joka puolelta" tuutataan... En jaksa. En vain jaksa... Tuntuu, että pökerryn pelkästä ajatuksesta.

Sellaista ei voi haluta mistä ei tiedä. Täytyy haparoida ja kokeilla. Kysellä ja udella jne.

Ne on nuoruusajan haaveet, missä haluaisi käydä tai mitä nähdä. Multa ne jäi toteuttamatta. Kaikenlaista: "kiire": opiskella, valmistua, päästä töihin, vanhemmat sairastui (pakko oli hoitaa heidän käytännön asiat).

Katkera? Jollain tavalla kyllä. Omat vanhemmat (eronneet) kävivät ulkomaan reissuja enemmän kuin minä.

Minä sitten - kävin katsomassa sukulaisia, sitä kotimaan matkailua. Niillä reissuilla opin kyllä paljon.

Vaikka joku lättähatussa istuminen - ei uskoisi, kuinka paljon niilläkin reissuilla tuli nähtyä! :)

....

Kaverin kanssa piti lähteä Sodankylän filmivestivaaleille, samalla reissulla piti käydä katsomassa "Rantaa" eli Jäämeren. Se jäi, molemmilta (kaveri, bestis sitten kuoli - sai astalosta). Piti käydä katsomassa itärantaa eli Tyynenmeren rannikolla, sekin jäi. Tosin nyt se ois aika vaikea toteuttaa.

Piti käydä Karibialla (särpimässä rannalla Pina Coladaa ja hössäämässä povekkaita pimuja), sekin jäi. Tosin yksi entinen kaveri toteutti sen haaveen, yksinään Lento vaan kestänyt 11-12 tuntia (pohtimisen aihetta sekin).

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pieniä haaveita, kuten että haluan elää pehmeää, lempeää elämää... Ei liikaa ihmisiä ympärillä, ei heidän draamaansa ja vaatimuksiaan. Hiljaisuutta. Mutta sitten räjähtää heti epäilykset päässä, että olenko vain uupunut, onko minussa jotain vikaa, eikö pitäisi vain kovemmin ruoskia itseään eteenpäin ja elää "TäYtTä eLäMäÄ" niin kuin "joka puolelta" tuutataan... En jaksa. En vain jaksa... Tuntuu, että pökerryn pelkästä ajatuksesta.

Onko sillä ajatuksella oikeesti väliä onko unelmasi elää downshiftattua elämää vai olet uupunut? Kenelle todistat sitä agendaa, että tekosi on yhteiskunnallisesti "oikea valinta".  Toisessa vaihtoehdossa on se sinun "tervehenkinen" valinta ja aidoista arvovalinnoista elää itsensänäköistä elämää ja toinen vaihtoehto on "muiden" sanelema ajatusvääristymä päässäsi, että pitäisi tehdä enemmän elämässä ts. suorittaa. Jokatapauksessa olet menossa pistettä kohti, jossa sinun pitää päättää mitä teet elämällesi. Joko sairastut burnouttiin tai vedät käsijarrusta ja estät kriisin, ennenkuin menee liian pitkälle. 

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele että katsot valintojasi jälkeenpäin vanhana. Mitä toivoisit että olisit tehnyt elämälläsi ja mitä saavuttanut? Mitä ja millä perusteilla tehtyjä valintoja katuisit? Mikä on sulle tärkeintä?

Kuvittelin tuota ja... Tuli sellainen olo, että olisin vanhana tyytyväinen, jos olisin nyt (krhm, lähes keski-ikäisenä) istunut kiikkustuolissa... Hetken, ei loppuelämääni, mutta ottanut hetken, jolloin istun kiikkustuolissa, ja siinä hetkessä voisi kuvitella, että on loputtoman monta elinikää vielä jäljellä. Kuin jokainen sekunti olisi omansa... Ehkä tämä on jotain läsnäolon kaipuuta? Että on läsnä siinä, mitä itse on ja mitä elämässä on... Ei näissä haihatteluissa, mitä pitäisi olla. Varmaan siinä on myös jonkinlainen kaipuu, että myös tulisi rakastetuksi juuri sellaisena kuin on, tässä ja nyt, ja joka hetkessä... Ei vasta sitten, kun on saavuttanut jotain, eikä sittenkään, vaan sitten pitää jo olla saavuttamassa seuraavaa asiaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on pieniä haaveita, kuten että haluan elää pehmeää, lempeää elämää... Ei liikaa ihmisiä ympärillä, ei heidän draamaansa ja vaatimuksiaan. Hiljaisuutta. Mutta sitten räjähtää heti epäilykset päässä, että olenko vain uupunut, onko minussa jotain vikaa, eikö pitäisi vain kovemmin ruoskia itseään eteenpäin ja elää "TäYtTä eLäMäÄ" niin kuin "joka puolelta" tuutataan... En jaksa. En vain jaksa... Tuntuu, että pökerryn pelkästä ajatuksesta.

Onko sillä ajatuksella oikeesti väliä onko unelmasi elää downshiftattua elämää vai olet uupunut? Kenelle todistat sitä agendaa, että tekosi on yhteiskunnallisesti "oikea valinta".  Toisessa vaihtoehdossa on se sinun "tervehenkinen" valinta ja aidoista arvovalinnoista elää itsensänäköistä elämää ja toinen vaihtoehto on "muiden" sanelema ajatusvääristymä päässäsi, että pitäisi tehdä enemmän elämässä ts. suorittaa. Jokatapauksessa olet menossa pistettä kohti, jossa sinun pitää päättää mitä teet elämällesi. Joko sairastut burnouttiin tai vedät käsijarrusta ja estät kriisin, ennenkuin menee liian pitkälle. 

Niin, ei sillä varmaan enää olekaan väliä... Ennen tuntui, että rakkaus oli kiinni siitä, että saavutti riittävästi ja oikein... Loppuunpalamisia on varmaan ollut useampi ilman, että niitä koskaan varsinaisesti huomioin... Romahdin hetkeksi ja sitten takaisin samaan suorittamiseen. Ehkä nyt on vihdoin tullut se hetki, kun en vain enää pysty palaamaan samaan takaisin. Kai se on pidemmän päälle yhteiskunnallekin hyödyllisempää, että alan huolehtia itsestäni kykyjeni mukaan ja ehkä vielä jotain hyödyllistäkin pystyn tekemään kuin että tuhoan itseni lopullisesti "rakkautta"/hyväksyntää jahdatessani...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele että katsot valintojasi jälkeenpäin vanhana. Mitä toivoisit että olisit tehnyt elämälläsi ja mitä saavuttanut? Mitä ja millä perusteilla tehtyjä valintoja katuisit? Mikä on sulle tärkeintä?

Kuvittelin tuota ja... Tuli sellainen olo, että olisin vanhana tyytyväinen, jos olisin nyt (krhm, lähes keski-ikäisenä) istunut kiikkustuolissa... Hetken, ei loppuelämääni, mutta ottanut hetken, jolloin istun kiikkustuolissa, ja siinä hetkessä voisi kuvitella, että on loputtoman monta elinikää vielä jäljellä. Kuin jokainen sekunti olisi omansa... Ehkä tämä on jotain läsnäolon kaipuuta? Että on läsnä siinä, mitä itse on ja mitä elämässä on... Ei näissä haihatteluissa, mitä pitäisi olla. Varmaan siinä on myös jonkinlainen kaipuu, että myös tulisi rakastetuksi juuri sellaisena kuin on, tässä ja nyt, ja joka hetkessä... Ei vasta sitten, kun on saavuttanut jotain, eikä sittenkään, vaan sitten pitää jo olla saavuttamassa seuraavaa asiaa jne.

Eli kaipaat taukoa suorittamiselta ja tiedostat itsekin, että kaikenlaisten asioiden saavuttaminen saavuttamisen perään ei oikeasti ole ratkaisu mihinkään. 
Pysähdy nauttimaan elämästäsi sellaisena kuin se on? Yritä löytää aitoja, merkityksellisiä ihmissuhteita? Arvosta kaikkia elämän pieniä hyviä asioita?

Ehkä joku isompi idea tulee mieleesi, kun annat itsesi ensin levätä. 
Aiempi

Puheesi perusteella tunnut oikeasti haluavan hampurilaisia