Mietin usein mikä minussa on "vikana" kun olen selviytynyt asioista

Mulla varmaan sama. Tuskin tämä on ikuista. Jossain vaiheessa lokerointi pettää ja sitten tulee tapahtumaan jotain mistä ei enää yksin selviydykään.

Ihmisillä on erikokoiset sietokyvyt, mutta varmasti jokaisella tulee jossain vaiheessa mitta täyteen.

Lopulta varmaan harva saa näihin elämän hirveimpiin asioihin ja traumoihin mitään hoitoa, silti selviävät, jotenkin. Traumat tietysti vaivaa ja saa ajattelun vaikeutumaan jne. Hyväksikäyttö lapsena, vanhempien pahoinpitelyt ja henkinen piina, köyhä koti, oma syöpä, isän alkoholismi ja mt-ongelmat jne. Kaikkea kauheaa aikuisenakin riittänyt. Ei mulle mitään  hoitoja tarjoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla varmaan sama. Tuskin tämä on ikuista. Jossain vaiheessa lokerointi pettää ja sitten tulee tapahtumaan jotain mistä ei enää yksin selviydykään.

Ihmisillä on erikokoiset sietokyvyt, mutta varmasti jokaisella tulee jossain vaiheessa mitta täyteen.

Tuohon en usko, että voisin vielä murtua. Ainoa jos koko perheeni kuolisi. Siinä voisi olla raja, mutta siinä vaiheessa olen ilomielin lähdössä heidän mukaansa, mikään ei enää pidättelisi maailmassa eikä olisi syytä elää enää.

Ap

Sinulla saattaa olla poikkeuksellisen vahva omanarvontunto ja sisäisen turvan tunne. Sen vuoksi ulkoiset tapahtumat, traagisetkaan, eivät horjuta turvallisuuden tunnettasi ja käsitystäsi itsestäsi. Olet ikään kuin aina itsesi puolella, tapahtuipa mitä tahansa. 

Vaikea sanoa juuta tai jaata tietämättä mitä ovat ne asiat joihin viittaat. Ja jos itse arvioi selvityneensä jostain, niin sehän ei ole objektiivinen arvio.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa juuta tai jaata tietämättä mitä ovat ne asiat joihin viittaat. Ja jos itse arvioi selvityneensä jostain, niin sehän ei ole objektiivinen arvio.

Monelle traumoja kokeneille selviytyminen tarkoittaa sitä, että on elossa ja jossakin määrin toimiva osa yhteiskuntaa. Näin minä koen. Itse määrittelen vielä tiukemmin, koen selviytyneeni, koska en ole tehnyt im:a. Joten täysin objektiivisesti voin arvioida selviytyneeni.

Minä olen selviytynyt olemalla strategi. Kärsin siis mm. pitkäkestoisen trauman aiheuttamasta dissosiaatiosta ja persoonan osien irrallisuudesta.

Olen esimerkiksi aikoinani päättänyt rakastua ihmiseen, joka on ainoa lapsi ja äiti ollut töissä pankissa. Tämä tarkoittaa miljoonaperintöä nyt keski-ikäisenä. 

Kaikesaa toiminnassani on sisäänkirjoitettuna jokin pitkän tähtäimen päämäärä, joka hyvittää moninkertaisesti traumasta aiheutuvat puutteeni ja kärsimykseni.
 

Vierailija kirjoitti:

Sinulla saattaa olla poikkeuksellisen vahva omanarvontunto ja sisäisen turvan tunne. Sen vuoksi ulkoiset tapahtumat, traagisetkaan, eivät horjuta turvallisuuden tunnettasi ja käsitystäsi itsestäsi. Olet ikään kuin aina itsesi puolella, tapahtuipa mitä tahansa. 

Tämä on hyvin kuvattu, tunnistan tästä itseni. Minulle on kehittynyt vahva omanarvontunne ja on ollut pakko luoda sisäinen turva, koska ulkoa en sitä juurikaan saa. Nämä ominaisuuteni eivät näy ulospäin ja törmään usein ihmisiin, jotka aistivat traumataustani ja yrittävät tökkiä minua aikansa kuluksi. Hämmästyvät, kun en reagoi ja triggeröidy. Lähinnä työelämässä törmää näihin. Olen siis traumojeni ansiosta jossakin määrin immuuni työpaikkakiusaajien kiusaamiselle. Jotakin hyötyä traumoistakin.

Olet ns Valittu. Yksi harvoista.

Kuoliko kissasi kun olit pieni?

Jos selviydyit traumasta ilman hysteriaa, paniikkioireita, elinikäistä hylkäämistunnetta ja läheisriippuvuutta väitän sinua maailman vahvimmaksi nalleksi.

Mihinkä tilastoon tämä 99% perustuu?

Vierailija kirjoitti:

Mihinkä tilastoon tämä 99% perustuu?

Juuri näin. Et ap tiedä mitä muut ihmiset on kokeneet ja miten he ovat selvinneet.