Miten olla oma itsensä

Vierailija kirjoitti:

Omana itsenä oleminen vaatii sen ymmärtämistä, että olet riittävä juuri tuollaisena.

No, toisille ihmisille selvästi en ole riittävä, mutta ehkei sitä tarvitse enää ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omana itsenä oleminen vaatii sen ymmärtämistä, että olet riittävä juuri tuollaisena.

No, toisille ihmisille selvästi en ole riittävä, mutta ehkei sitä tarvitse enää ollakaan.

Ei tarvitse etkä voi itseäsi muuttaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla oma itsensä, jos on jollain tavalla poikkeava. Jos minä yritän olla oma itseni, niin kukaan ei tykkää.

Onko se sitten pääasia, että joku tykkää, jos se vaatii itsensä kieltämisen? Eihän ne muut silloin sinusta tykkää.

Hyvin monessa paikassa se on tärkeää, kuten esim. työyhteisöissä.

No töissä nyt toki voi joutua vetämään roolia, mutta jos henk.koht. suhteissakin tarvitsee, mikä järki siinä on? Et tule kohdatuksi, nähdyksi, rakastetuksi missään?

Olen jo hyväksynyt sen, että sitä ihmistä, joka mä oikeasti olen, ei todellakaan rakasta kukaan. Pienempi paha on esittää olevansa toisenlainen, välttyy isommilta murheilta, kun yrittää sopeutua joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla oma itsensä, jos on jollain tavalla poikkeava. Jos minä yritän olla oma itseni, niin kukaan ei tykkää.

Onko se sitten pääasia, että joku tykkää, jos se vaatii itsensä kieltämisen? Eihän ne muut silloin sinusta tykkää.

Hyvin monessa paikassa se on tärkeää, kuten esim. työyhteisöissä.

No töissä nyt toki voi joutua vetämään roolia, mutta jos henk.koht. suhteissakin tarvitsee, mikä järki siinä on? Et tule kohdatuksi, nähdyksi, rakastetuksi missään?

Olen jo hyväksynyt sen, että sitä ihmistä, joka mä oikeasti olen, ei todellakaan rakasta kukaan. Pienempi paha on esittää olevansa toisenlainen, välttyy isommilta murheilta, kun yrittää sopeutua joukkoon.

Ei se kuitenkaan ole niin vaikka siltä tuntuu. Kyllä joku rakastaa vaikka ei siltä tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei vedä mitään roolia. Olet rennosti se, mikä olet. Roolinvetämisen yleensä huomaa.

Mitä jos tykkää vetää roolia? Täytyykö esittää sitä ettei halua esittää mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla oma itsensä, jos on jollain tavalla poikkeava. Jos minä yritän olla oma itseni, niin kukaan ei tykkää.

Onko se sitten pääasia, että joku tykkää, jos se vaatii itsensä kieltämisen? Eihän ne muut silloin sinusta tykkää.

Hyvin monessa paikassa se on tärkeää, kuten esim. työyhteisöissä.

No töissä nyt toki voi joutua vetämään roolia, mutta jos henk.koht. suhteissakin tarvitsee, mikä järki siinä on? Et tule kohdatuksi, nähdyksi, rakastetuksi missään?

Olen jo hyväksynyt sen, että sitä ihmistä, joka mä oikeasti olen, ei todellakaan rakasta kukaan. Pienempi paha on esittää olevansa toisenlainen, välttyy isommilta murheilta, kun yrittää sopeutua joukkoon.

Töissä toki tehdään, mitä täytyy, mutta vapaa-ajalla en jaksa enää itseäni kieltää toisille kelvatakseni. En vain jaksa.

Ei se kuitenkaan ole niin vaikka siltä tuntuu. Kyllä joku rakastaa vaikka ei siltä tunnu.

Ei rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä, ettei vedä mitään roolia. Olet rennosti se, mikä olet. Roolinvetämisen yleensä huomaa.

Mitä jos tykkää vetää roolia? Täytyykö esittää sitä ettei halua esittää mitään?

Jos haluaa vetää roolia, sitten toki vetää. Aikuisena oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata olla oma itsensä, jos on jollain tavalla poikkeava. Jos minä yritän olla oma itseni, niin kukaan ei tykkää.

Onko se sitten pääasia, että joku tykkää, jos se vaatii itsensä kieltämisen? Eihän ne muut silloin sinusta tykkää.

Hyvin monessa paikassa se on tärkeää, kuten esim. työyhteisöissä.

No töissä nyt toki voi joutua vetämään roolia, mutta jos henk.koht. suhteissakin tarvitsee, mikä järki siinä on? Et tule kohdatuksi, nähdyksi, rakastetuksi missään?

Olen jo hyväksynyt sen, että sitä ihmistä, joka mä oikeasti olen, ei todellakaan rakasta kukaan. Pienempi paha on esittää olevansa toisenlainen, välttyy isommilta murheilta, kun yrittää sopeutua joukkoon.

Ei se kuitenkaan ole niin vaikka siltä tuntuu. Kyllä joku rakastaa vaikka ei siltä tunnu.

Kukahan se salainen rakastaja mahtaa olla?

Ei voi olla teennäisessä, virallisessa tai vihaisessa seurassa, jos aikoo olla oma itsensä enemmän. Se vaatii luotettavuutta muilta.

Kenet nyt sitten hyväksytään? Minua on ainakin aina inhottu ja pilkattu. Minkä minä sille voisin. On vain pidettävä itse itsestä. Silloin joku ainakin tykkää.