Huono ilmapiiri korkeakouluopinnoissa

Ei se kiusaaminen tai sosiaalinen ostrakismi katso näköjään ikää tai edes oletettua koulutustasoa. Näitä kokemuksia lukiessa tulee mieleen lähinnä sellaiset peruskouluajan kokemukset, joissa joku jätetään ulkopuolelle, valitaan viimeiseksi joukkeeseen tai ei löydä paria.

Itsekään en ole säästynyt näistä tilanteista. Erityisen ikävä muisto on yläasteelta, jolloin uimahallissa isossa ryhmässä olisi pitänyt tehdä jotain pareittain ja jäin ilman paria. Tämä itsessään jo aika inhottava tunne, mutta kaiken lisäksi jumppamaikka hermostui minulle ja rupesi huutamaan ikään kuin tämä tilanne olisi ollut jotenkin minun vikani. Sillä naisihmisellä oli jotain omia isoja terveyshuolia ja oma avuton tilanteeni triggeröi hänessä sellaiset raivarit, että oksat pois. 

Aika monissa koulutuksissa vetäjät kuvittelevat muuten, että sellainen pari- ja ryhmäkeskustelu on jotenkin "omiaan" ryhmäyttämään joukkoa. Omat kokemukseni kertovat jotain muuta. Toiset kyllä ryhmäytyvät ja ovat sitten aina jatkossa niissä samoissa kokoonpanoissa, mutta jos sinulla jo alkumetreillä on vaikeaa päästä sisään, tilanne valitettavasti kroonistuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kiusaaminen tai sosiaalinen ostrakismi katso näköjään ikää tai edes oletettua koulutustasoa. Näitä kokemuksia lukiessa tulee mieleen lähinnä sellaiset peruskouluajan kokemukset, joissa joku jätetään ulkopuolelle, valitaan viimeiseksi joukkeeseen tai ei löydä paria.

 

Itsekään en ole säästynyt näistä tilanteista. Erityisen ikävä muisto on yläasteelta, jolloin uimahallissa isossa ryhmässä olisi pitänyt tehdä jotain pareittain ja jäin ilman paria. Tämä itsessään jo aika inhottava tunne, mutta kaiken lisäksi jumppamaikka hermostui minulle ja rupesi huutamaan ikään kuin tämä tilanne olisi ollut jotenkin minun vikani. Sillä naisihmisellä oli jotain omia isoja terveyshuolia ja oma avuton tilanteeni triggeröi hänessä sellaiset raivarit, että oksat pois. 

Aika monissa koulutuksissa vetäjät kuvittelevat muuten, että sellainen pari- ja ryhmäkeskustelu on jotenkin "omiaan" ryhmäyttämään joukkoa. Omat kokemukseni kertovat jotain muuta. Toiset kyllä ryhmäytyvät ja ovat sitten aina jatkossa niissä samoissa kokoonpanoissa, mutta jos sinulla jo alkumetreillä on vaikeaa päästä sisään, tilanne valitettavasti kroonistuu.

Jos jo heti alussa siihen toimivan ryhmädynamiikan muodostumiseen kiinnitettäisiin huomiota, niin yhteisöissä päästäisiin paljon helpommalla kuin jos aletaan yrittää korjata vasta ongelmia siinä vaiheessa, kun ne ovat jatkuneet vaikka kuinka pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kiusaaminen tai sosiaalinen ostrakismi katso näköjään ikää tai edes oletettua koulutustasoa. Näitä kokemuksia lukiessa tulee mieleen lähinnä sellaiset peruskouluajan kokemukset, joissa joku jätetään ulkopuolelle, valitaan viimeiseksi joukkeeseen tai ei löydä paria.

 

Itsekään en ole säästynyt näistä tilanteista. Erityisen ikävä muisto on yläasteelta, jolloin uimahallissa isossa ryhmässä olisi pitänyt tehdä jotain pareittain ja jäin ilman paria. Tämä itsessään jo aika inhottava tunne, mutta kaiken lisäksi jumppamaikka hermostui minulle ja rupesi huutamaan ikään kuin tämä tilanne olisi ollut jotenkin minun vikani. Sillä naisihmisellä oli jotain omia isoja terveyshuolia ja oma avuton tilanteeni triggeröi hänessä sellaiset raivarit, että oksat pois. 

Aika monissa koulutuksissa vetäjät kuvittelevat muuten, että sellainen pari- ja ryhmäkeskustelu on jotenkin "omiaan" ryhmäyttämään joukkoa. Omat kokemukseni kertovat jotain muuta. Toiset kyllä ryhmäytyvät ja ovat sitten aina jatkossa niissä samoissa kokoonpanoissa, mutta jos sinulla jo alkumetreillä on vaikeaa päästä sisään, tilanne valitettavasti kroonistuu.

Jos jo heti alussa siihen toimivan ryhmädynamiikan muodostumiseen kiinnitettäisiin huomiota, niin yhteisöissä päästäisiin paljon helpommalla kuin jos aletaan yrittää korjata vasta ongelmia siinä vaiheessa, kun ne ovat jatkuneet vaikka kuinka pitkään.

En tiedä eikö sitten osata vai haluta. Ongelma ei koske pelkästään korkeakouluja.

Joka tapauksessa inhimillinen hinta on kova, kun tällaisen syrjäyttämisen takia ihmiset voivat pahimmillaan menettää kokonaan otteen elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Opintojen (yliopisto) alussa yksi otti minut silmätikuksi ja ilkkui ulkonäölleni kuin mikäkin yläkoulun koulukiusaaja. Kierrätti kuviani miespuolisilla opiskelijoilla ja kertoi, miten olin heidän mukaansa ruma yms. Hain toiseen kaupunkiin opiskelemaan osittain tämän takia. Aivan kauheaa.

Saako tuollaisesta häiriköstä ottaa kuvia ja laittaa omille sivuilleen kommentein kiusaajasta?

Mua on koko ajan omissa AMK-opinnoissa turhauttanut se, kun tuntuu, että koko ajan puhutaan turvallisesta ilmapiiristä, kaikkien kunnioittamisesta ynnä muusta, mutta luettuani tän ketjun niin ymmärrän sittenkin nyt asian juurisyitä paremmin. Ei mulla edes tullut mieleen, että tällaista kiusaamista olisi tässä laajuudessa, mitä ketjussa on tullut ilmi. 

Vierailija kirjoitti:

Opintojen (yliopisto) alussa yksi otti minut silmätikuksi ja ilkkui ulkonäölleni kuin mikäkin yläkoulun koulukiusaaja. Kierrätti kuviani miespuolisilla opiskelijoilla ja kertoi, miten olin heidän mukaansa ruma yms. Hain toiseen kaupunkiin opiskelemaan osittain tämän takia. Aivan kauheaa.

Nykyisin yliopistoissa on häirintäyhdyshenkilöt. Heihin yhteys kiusaamustapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Mua on koko ajan omissa AMK-opinnoissa turhauttanut se, kun tuntuu, että koko ajan puhutaan turvallisesta ilmapiiristä, kaikkien kunnioittamisesta ynnä muusta, mutta luettuani tän ketjun niin ymmärrän sittenkin nyt asian juurisyitä paremmin. Ei mulla edes tullut mieleen, että tällaista kiusaamista olisi tässä laajuudessa, mitä ketjussa on tullut ilmi. 

Korkeakouluopintojahan perinteisesti mainostetaan sillä, että se on elämän parasta aikaa ja silloin voi löytää elinikäisiä ystäviä. Kun opinnoista puhutaan näin, niin ei ole sitten valmistumisen jälkeen kiva mennä työelämässä ollessa sanomaan ettei juuri kavereita löytynyt ja tuli kiusatuksi.

Minua häiritsi se vassarius jota tuputettiin joka väliin

Vierailija kirjoitti:

Kulttuuriala. Vetää puoleensa paljon nepsyjä ja traumatisoituneita, jotka eivät ole käsitelleet ikäviä kokemuksiaan ja joilla on kova tarve olla cool, erityinen ja kuulua joukkoon. Tämmöinen porukka kun pistetään kasaan, niin ongelmia syntyy jo pelkästään siitä, että isolla osalla sosiaaliset taidot ovat jääneet yläkouluikäisen tasolle. Pahimmillaan tilanteet kärjistyvät niin, että joko ryhmän sosiaalisesti kömpelöin tai vaihtoehtoisesti se tervejärkisin ja kehityskelpoisin otetaan yhteiseksi syntipukiksi. Vaatisi vahvaa ja kypsää ohjaavaa opettajaa, että tällainen ryhmä saataisiin toimimaan ja puhaltamaan yhteen hiileen. Ikävä kyllä alan opettajat ovat usein yhtä keskenkasvuisia kuin opiskelijatkin.

Vasemmiston ideologia ohjaa kulttuurialaa yhä vahvemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintojen (yliopisto) alussa yksi otti minut silmätikuksi ja ilkkui ulkonäölleni kuin mikäkin yläkoulun koulukiusaaja. Kierrätti kuviani miespuolisilla opiskelijoilla ja kertoi, miten olin heidän mukaansa ruma yms. Hain toiseen kaupunkiin opiskelemaan osittain tämän takia. Aivan kauheaa.

Saako tuollaisesta häiriköstä ottaa kuvia ja laittaa omille sivuilleen kommentein kiusaajasta?

Ei kannata ellei halua päätyä selvittämään poliisille miksi on syyllistynyt kunnianloukkaukseen. Some on helppo tutkia.

Minua kiusattiin homovastaisesti vaasan yliopistissa hallintotieteiden tiedekunnassa 2010 luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on koko ajan omissa AMK-opinnoissa turhauttanut se, kun tuntuu, että koko ajan puhutaan turvallisesta ilmapiiristä, kaikkien kunnioittamisesta ynnä muusta, mutta luettuani tän ketjun niin ymmärrän sittenkin nyt asian juurisyitä paremmin. Ei mulla edes tullut mieleen, että tällaista kiusaamista olisi tässä laajuudessa, mitä ketjussa on tullut ilmi. 

Korkeakouluopintojahan perinteisesti mainostetaan sillä, että se on elämän parasta aikaa ja silloin voi löytää elinikäisiä ystäviä. Kun opinnoista puhutaan näin, niin ei ole sitten valmistumisen jälkeen kiva mennä työelämässä ollessa sanomaan ettei juuri kavereita löytynyt ja tuli kiusatuksi.

Minä veikkaan, että kiusatuksi ja syrjityksi tuleminen korkeakoulussa on paljon yleisempää kuin mitä on kuviteltu.

Siitä ei vain puhuta ääneen juuri sen syyn takia minkä mainitsit: opiskeluvuosina on edelleen maine "elämän parhaina vuosina" ja oletetaan, että kaikki saavat niiltä ajoilta kavereita ja verkostoja. Jos ei, niin silloin vian täytyy olla ihmisessä itsessään, ei esimerkiksi huonosti yhteen pelaavassa vuosikurssissa tai valtaa väärin käyttävissä opettajissa.

En tiedä, voiko eri opiskelualoja laittaa mitenkään "paremmuusjärjestykseen", koska ongelma vaikuttaa olevan yleinen oppilaitoksesta ja opiskeltavasta alasta tai aineesta riippumatta. Toki alan sisäisiä eroja voi olla paljon: yhdelle vuosikurssille voi osua keskimääräistä enemmän epäkypsiä ja ongelmaisia opiskelijoita, kun taas edeltävän vuosikurssin opiskelija-aines on ollut pääosin motivoituneempaa ja tasapainoisempaa. Kiusaamisilmiö näkyy myös selvemmin opiskelualoilla, jotka rakentuvat vahvasti ryhmätöiden ja yhteisten projektien varaan, koska silloin opiskelijat ovat pakostakin enemmän ja tiiviimmin kanssakäymisessä toistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintojen (yliopisto) alussa yksi otti minut silmätikuksi ja ilkkui ulkonäölleni kuin mikäkin yläkoulun koulukiusaaja. Kierrätti kuviani miespuolisilla opiskelijoilla ja kertoi, miten olin heidän mukaansa ruma yms. Hain toiseen kaupunkiin opiskelemaan osittain tämän takia. Aivan kauheaa.

Saako tuollaisesta häiriköstä ottaa kuvia ja laittaa omille sivuilleen kommentein kiusaajasta?

Heh, no ehkä ei, mutta kieltämättä olen harmissani siitä, ettei tästä sankarista ole somessa kuvia. Olisi kiva nähdä, kuinka kauniisti hän on vanhentunut :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintojen (yliopisto) alussa yksi otti minut silmätikuksi ja ilkkui ulkonäölleni kuin mikäkin yläkoulun koulukiusaaja. Kierrätti kuviani miespuolisilla opiskelijoilla ja kertoi, miten olin heidän mukaansa ruma yms. Hain toiseen kaupunkiin opiskelemaan osittain tämän takia. Aivan kauheaa.

Saako tuollaisesta häiriköstä ottaa kuvia ja laittaa omille sivuilleen kommentein kiusaajasta?

Heh, no ehkä ei, mutta kieltämättä olen harmissani siitä, ettei tästä sankarista ole somessa kuvia. Olisi kiva nähdä, kuinka kauniisti hän on vanhentunut :) 

Minä olen ajatellut että tilaisuuden tullen hoidan asiat niin ettei kiusaaja saa töitä, jos johonkin tehtävään pitää tedä valinta. Keksin vaikka jonkin puutteen ammatillisessa osaamisessa syyksi miksi palkattiin joku ihan muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän isolla yliopistovuosikurssilla oli varmaan kaikkien paitsi mun mielestä hyvä ilmapiiri. Ihmiset biletti yhdessä ja tiesi toistensa kuulumiset, kaikkien kanssa juteltiin. Paitsi mun kanssa. Se yksin jättäminen tuntui niin räikeältä just siksi että olin ainoa jolle tehtiin niin. Mua myös pidettiin tyhmänä, esim. kun en saanut tietokonetta toimimaan joku kurssikaveri sanoi että anna hän näyttää (ei osoittanut avuliaisuutta mua kohtaan vaan meillä oli pienryhmäopetus ja koko ryhmä tarvitsi sitä kyseistä tietokonetta) ja teki aivan saman kuin mitä itsekin olin yrittänyt eli avasi käynnistä-valikon ja yritti etsiä kadonnutta ohjelmaa sieltä, mutta se ei siis ollut siellä kuten olin jo todennut. Jonkun toisen kurssikaverin kanssa piti tuottaa nopeasti koneellakirjoitettu teksti ja hän sanoi että tekee sen koska osaa 10-sormijärjestelmän. Sanoin että aijaa, minäkin muuten osaan sen. Hän ei vastannut siihen mitään. Aiemmin samassa ryhmätyössä hän oli yhtäkkiä kesken kaiken alkanut tehdä hommaa, josta oltiin sovittu että minä teen sen. Siinä oli siis asiakas läsnä niin en voinut nätisti puuttua tilanteeseen. Vastaavia esimerkkejä on lukuisia. Olin täysin näkymätön ja jos joskus joku mulle kuitenkin puhui niin vaikutti kokevan lähinnä lievää inhoa. 

Selvisikö sinulle koskaan miksi kohtelu oli tuollaista? Saitko kuitenkin opinnot tehtyä loppuun vai väsyitkö ikävään kohteluun?

Annoin opintojen alussa ilmeisesti muille vaikutelman, että olisin jonkinlainen konservatiivikristitty-homovihaaja. Kristitty olen ja tästä siis neutraalisti kerroin mutta ihan muuten normaali kyllä enkä vihaa ketään. Lisäksi olin tosi nuori ja keskeneräinen ja varmaan saatoin yksinkertaisesti tiedostamattani olla jotenkin vihaisen tms näköinen? Lisäksi opiskelemamme ala oli hyvin haastava,  haluttu ja kilpailtu ja oltiin pohjoisen yliopistossa, eli melkein kaikki kurssikaverit olivat varmaan olleet oman maalaispaikkakuntansa koulun priimuksia ja tähtiä, ja olivat hämmentyneitä jouduttuaan ryhmää, jossa eivät olleet enää tähtiä. Joten ehkä he kaipasivat jotakuta jota painaa alaspäin ja kohdella kuin tyhmää.

Kyllä siellä käydään läpi tiimityön periaatteet. Jos ei pysty niitä omaksumaan, niin se on voi voi. Jatkuuko sama touhu sitte työpaikoilla? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä käydään läpi tiimityön periaatteet. Jos ei pysty niitä omaksumaan, niin se on voi voi. Jatkuuko sama touhu sitte työpaikoilla? 

Missä käydään läpi tiimityön periaatteet? Kaikki eivät ole opiskelleet samassa korkeakoulussa tai laitoksessa kuin sinä.

Ne opinnot on aivan samoja joka puolella.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siellä käydään läpi tiimityön periaatteet. Jos ei pysty niitä omaksumaan, niin se on voi voi. Jatkuuko sama touhu sitte työpaikoilla? 

Häröily jatkuu myös työelämässä, mutta työpaikkaa voi kuitenkin onnistua vaihtamaan helpommin kuin oppilaitosta.

Vierailija kirjoitti:

Ne opinnot on aivan samoja joka puolella.

Kyllä, ei ole mitään eroa esimrkiksi  filologilla tai lääkärillä. Samat jutut ne kaikki korkeakoulutetut ovat opiskelleet.