Pahinta on yksinäisyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä mättää? Miksei suomalaiset voi nähdä asian eteen yhtään vaivaa? Seuraa saa jos sitä älyää hakea

Nainen saakin seuraa heti jos haluaa. Ei ole pakko olla yksin.

Miehille pakollinen yksinäisyys on todellisuutta.

Me rumat naiset ei saada seuraa vaikka maksettais, me rumat naiset ollaan näkymåttömiä joka osa alueella, jopa naiset valitsee kaverinsa ulkoisen olemuksen perusteella joten väittämä että nainen saa heti seuraa jos haluaa ei pidä paikkaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Syksy tulee ja sen jälkeen kylmä ja pimeä talvi. 

Eihän talvi ja pimeys mikään este ole suhteen löytymiselle. Ihmisiä voi tavata ulkoillessa, kahviloissa, teattereissa, kirjastossa, ruokapaikoissa... missä vain, samoin kuin kesälläkin.

Itsekin olin taannoin kirjastossa lehteä lukemassa. Sinne saapui toinenkin henkilö ja istui seuraani siihen sohvaryhmään. Ajattelin, että jos itselläni olisi ollut haku päällä, niin siinähän tuo tilaisuus olisi tullut tutustua yhteen ihmiseen. Mietin myös, että mahtoiko ko. henkilö tulla siihen juuri siinä mielessä, että haki seuraa, mutta ei sitten kuitenkaan rohjennut mitään sanoa minulle. Joten rohkeutta! Jos kerran haluaa jonkun löytää, niin sitten pitää vain rohkeasti mennä eri paikkoihin, lyöttäytyä seuraan ja aloittaa juttelu. Esimerkiksi joku lukusali on ihan hyvä paikka. Turvallinen paikka naisellekin.

Eihän median ja somen mukaan käytännössä missään saa lähestyä enää. Yöelämässä ollaan kavereiden kanssa pitämässä hauskaa, salilla keskitytään siihen salijuttuun ja arjessa ollaan väsyneitä ja halutaan olla rauhassa... Ai niin, mutta tämähän koski vain rumia ja/tai matalasti koulutettuja miehiä. Komeat ja menestyvät kyllä saavat lähestyä, se on vain ihanan itsevarmaa, kun "oikea" sen tekee! Creepyä, kun "väärä". 

Pahinta myös yksinäisyydessä on että ei ole kenellekään tärkeä, että kun sairastuu vakavasti ei ole ketään joka välittäisi että muilla ympärillä perhettä ja ystäviä jotka välittää toinen toisistaan, työpaikalla tämä korostuu ja loma aikoina. 

Olen sellainen reipas ihminen, joka menee reippaasti yleensä yksin harrastuksiin ja tapahtumiin. Saatan myös aloittaa keskustelun tuntemattoman kanssa. Harvemmin minulle tullaan juttelemaan.

Aika moni asia olisi jäänyt kokematta ja näkemättä, jos en olisi mennyt yksin. Käyttäydyn ja luotan itseeni. Esin en siis heilu umpihumalassa vaikeuksia kerjäten keikalla.

Olisi joskus kiva mennä jonkun kainalossa jonnekin, mutta näin tämä on mennyt minun kohdallani. Yleensä yksin liikkuvaa ihmistä hiukan karsastetaan.