Onko muita joiden haaveena on kirjoittaa kirja, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi?
Itsellä on ollut tämä haave jo nuoresta lähtien ja nyt olen jo 47v. Tarinoita on kyllä päässä paljon, mutta en vain saa aikaiseksi. Välillä ollut elämässä paljon muuta, että ei ole oikein edes ollut aikaa. Olen ollut myös fyysisesti vakavasti sairas ja silloin vain yritti selvitä päivästä tai välillä tunnista toiseen. Nyt on keskivaikea masennus ja monen asian tekeminen tuntuu raskaalta.
Miten saisin itsestäni irti sen verran, että saisin kirjoitettua edes yhden kirjan? Eihän sitä pakosta koskaan julkaistaisi, mutta jos ei edes yritä kirjoittaa, niin mahdollisuudet ovat vielä huonommat. Sekin vielä, että viime vuosina kirjoittaminen ja lukeminen jäänyt vähälle, niin ei kaikki kielioppijutut ole muistissa eli virheitä varmasti tulisi. Jotenkin tuntuu, että ei jaksa keskittyä lukemiseen. Ilmeisesti masennus vaikuttaa tähän asiaan.
Kommentit (48)
Sofi Oksanen on sanonut, että kirjailija ei tarvitse inspiraatiota mihinkään. Tarvii vain kurinalaisesti istua kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksanen on sanonut, että kirjailija ei tarvitse inspiraatiota mihinkään. Tarvii vain kurinalaisesti istua kirjoittamaan.
Sofi Oksasen toinen motto: "Jos kirjoitat, et juo. Jos juot, et kirjoita."
Vierailija kirjoitti:
Mulla on moneenkin kirjaan juonenkuviot päässäni mutta ei ole mitään syytä ruveta tekemään niitä kirjaksi; aika ja vaiva ja hyöty on olematon jos joku kustantamo edes huolisi. Sitten se olisi vuoden päästä ALE-laarissa koska kirjan elinkaari on niin valtavan lyhyt.
Siinä se sitten olisi.
En panosta, ei järkevää.
Se, että päätyisi edes sinne alelaariin olisi aika merkittävää. Muistankohan oikein, että yksi käsikirjoitus tuhannesta pääsee lopulta kirjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Liian monta kertaa olen kuullut jonkun haaveilevan kirjan kirjoittamisesta, oppimisesta piirtämään tai maalaamaan, mutta ensimmäistäkään yritystä aloittaa ei tehdä.
Itse maalaan ja piirrän ja olen tehnyt molempia sitten viisitoistavuotiaasta asti. Pari vuotta myöhemmin aloin myös kirjoittaa/säveltää musiikkia. Rahaton ja työtön olen edelleen.
Saahan sitä haaveilla, mutta jollei ensimmäistäkään askelta ota, haaveiluksi se jää.
En ole ap, mutta itse lopetin kuvataiteilun jo vuosia sitten. Siinä kun pitäisi pystyä nielemään lähes asiatonkin kritiikki hymyssäsuin, koska "tää on vaan mun mielipiteeni".
Ja siis silloinkin, kun sitä mielipidettä ei ole edes kysytty.
Minulla on ollut haaveena kirjoittaa kirja isovanhempieni elämästä, koska se mitä kokivat elämänsä aikana oli todellinen selviytymistarina 1800-ja 1900-luvun Suomessa. Salatut elämät on lasten leikkiä siihen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Sofi Oksanen on sanonut, että kirjailija ei tarvitse inspiraatiota mihinkään. Tarvii vain kurinalaisesti istua kirjoittamaan.
Ja sen kyllä uskon, kirjojen sisältö on juuri sen mukaista.
Miksi jäi pöytälaatikkoon?