Koulukiusatut: Olis kysymys...

;(

Äiskän kommentti.. On minuakin kiusattu. Äitillä ei löytyny luonnetta lopettaa. Itse kärvistelin kunnes uskalsin itse sanoa vastaan. Opettajat naureskelivat eivätkä tehneet mitään. Jotenkin vaan tuli sellainen olo et lapset saa syrjiä, alistaa, haukkua ym. Ja se on NORMAALIA.



Jos pitäisi jotain hyvää noista vuosista (7v) hakea, niin tällähetkellä kukaan ei minun yli kulje! Haistakaa paska kaikki jotka kiusasitte ette minua lannistanu!

ja todellakin olisin toivonut että joku vahva aikuinen olisi tullut ja sanonut " ett nyt se on loppu!" . Tuli hiukan sellainen olo että omat vanhemmatkin ovat kiusaajien puolella näin jälkikäteen ajateltuna. Olen myös heille katkera asioiden puuttumattomuudesta. Ja samoin kuin he eivät ikinä edes osoittaneet sympatiaa, ja vaikkapa halanneet minua, jotta olisin saanut voimia kestää kiusaamisen, ei, olin ihan yksin asian kanssa!

oli silloin viidennellä. Itkeskeli kotona (tunnusti viimein isälleen), että saa olevinaan kavereiltaan inhottavia tekstiviestejä, ja kaverit eivät katso enää edes häneen päin.



Kysyin häneltä luvan, että saanko laitta tekstiviestin molemmille kavereille. Lupa tuli, ja laitoin kummallekin tytölle viestin, että ellei tämä lopu tähän, ensi kerralla olen yhteyksissä vanhempiin.



Homma selvisi hienosti, ja ovat olleet jo reilun vuoden hyviä kavereita. Tässä tapauksessa tarvittiin vain ' herätys' lapslille, ja tajusivat lopettaa.



Tyttäreni joskus laittoi myös kahden kaverinsa kanssa jonkun haukkumakirjeen jollekin neljännelle tytölle (oli silloin neljännellä luokalla eri koulussa). Ko. tytön vanhemmat ottivat kouluun yhteyttä, ja tytöt joutuivat asiasta vastuuseen. Totesin tämän tyttäreeni kohdistuneen kiusaamisen jälkeen, että nyt hänkin tietää, miltä se tuntuu, kun toiset kiusaavat, että ehkä ottaa opikseen myös niin päin.

Vierailija:

Kerroitko kiusaamisesta vanhemmillesi? Miten he reagoivat? Tekivätkö asian eteen mitään?

Itse tunnen vieläkin katkeruutta omia vanhempiani kohtaan. Kerroin heille, että minua kiusataan. Olin silloin yläasteella. Kiusaaminen oli nimittelyn lisäksi myös välillä fyysistäkin (lähinnä tönimistä).

Vanhempani eivät kuitenkaan tehneet asian eteen mitään. Eivät edes koskaan kyselleet vointiani, mitä kuuluu tai onko kiusaaminen loppu.

:' -(

Minä en olisi ikinä pystynyt tai edes tahtonut!!!!

kesti niin vähän aikaa. Jostain pienestä lähti, ja jatkui vain muutaman viikon. Toisaalta tytöt asuvat aika lähellä ja tiedän vanhemmat, niin ehkä pelko ' kiinni jäämisestä' rauhoitti tilanteen nopeasti.



Minulla melkein oli suurempi kynnys kestää se, että toinen tytöistä tulikin yhtäkkiä meille kylään. Teki mieli sanoa pari sanaa, mutta toisaalta tiesin, että tytöt olivat asiat puineet läpi.

enemmän kuin teitä muita.



Pointti ehkä saattoi olla se, että mihin asti kiusaus olisi mennyt ja mitä olisikaan tapahtunut, ellemme olisi asiaan heti puuttuneet.

Taitaa olla bimbo äiti..

Pääasia on se, että asia on kunnossa ja tytöt taas kavereita..

Vierailija:

Jos on oikeasti kiusattu niin ei edes halua olla tekemisissä kiusaajiensa kanssa.

Taitaa olla bimbo äiti..