Mistä tulee käsitys, että vain esikoiselle tarvitsee tehdä hankintoja?

että niin monta tavaraa tullaan tarvitsemaan kun on lapsiakin, mutta ne hankinnat ei tule sillai ku vauvatavaroiden, toki lasten sänkyjä tullaan tarvitsemaan kaksi, pyöriä, haalareita suksia luistimia jne,



mutta kun ajatellaan toisen lapsen syntymää, ei se alku tule maksamaan juuri mitään useinkaan kun esikoiselle on jo kerran hankittu ne kalliit alkujutut. Siitä sitten joo alkaa tulemaan lisähankintoja kun molemmat kasvaa ja tarpeet muuttuu.

ei me varmaan muuta hankittu kuin rattaat ja pinnasänky, ja molempia saa käytettynä usein ilmaiseksi tai vähällä rahalla.

Kuinkahan moni noista toisen kannan mouhoajista nyt panikoi tulevaa taloudellista tilannettaan ja kuinkahan moni heistä on nuorina äidiksi tulleita...



Itse haaveilemme toisesta lapsesta ja mietimme tehdäkkö vai ei. Toisaalta tekisi toista mieli, mutta toisaalta elintasomme olisi yksilapsisena perheenä paljon korkeampi ja voisimme tarjota ainokaiselle vaikka kuun taivaalta, arkisemmin kustantaa esim. yliopisto-opinnot ulkomailla tms. mikä olisi melkoinen kulu jo kahdelta lapselta.



Ja mitä tuttavaperheitä olen seurannut, niin pienet ne on pienen lapsen menot, vaunut, pinnasänky ym. hankinnat kun vertaa 12-vuotiaiden harrastuksiin tms. Huh. Ja harvassa perheessä lapsilla edes on samat harrastukset. yllä siinä rumbassa turvakaukalo tms. on ihan taskurahoista maksettavia juttuja.