Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei usko etten halua asua hänen kanssaan
31.08.2026 |
Äitini ei juuri tukenut tai auttanut minua teini-iässä, ja painosti muuttamaan omilleni jo alaikäisenä. Nyt kun hänellä itsellään alkaa vanhuus painamaan ja terveys pettämään, niin hän vain itse päätti, että olisi muuttamassa minun luokseni ja minä saisin hoitaa hänen asiansa. Ei meinaa millään uskoa etten todellakaan halua sitä, mutta eilen hän puhelimessa sanoi jo irtisanovansa vuokrasopimuksensa ja järjestelevänsä muuttoa tänne. Mitä ihmettä teen, en todellakaan halua sitä itsekeskeistä akkaa tänne enää yhtään elämääni pilaamaan! Mitä minä voin siinä vaiheessa tehdä, jos joku aamu tuossa onkin muuttoauto pihassa?
Kommentit (31)
Onneksi on myös perheitä, joissa tuollaisia ongelmia ei ole, vaan perheenjäsenet ja sukulaiset pitävät huolta toisistaan. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on myös perheitä, joissa tuollaisia ongelmia ei ole, vaan perheenjäsenet ja sukulaiset pitävät huolta toisistaan. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
OLET SPÄMMÄNNYT TÄTÄ SAMAA JO KYMMENIÄ KERTOJA, LOPETA TYPERÄ JANKUTUS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit ja tyttäret, osa 972 106 823.
Kannattaaa kuitenkin muistaa, että parisuhteessa nämä naiset ovat olleet täydellisiä ja ap:n isäkin on kadonnut aikaa sitten vain koska on itsekäks ihminen.
Ei miehen isänä toimiminen ole muista kiinni kuin hänestä itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono. Vähän edes yritystä, please.
Täysin mahdollinen tilanne.
No ei todella ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on myös perheitä, joissa tuollaisia ongelmia ei ole, vaan perheenjäsenet ja sukulaiset pitävät huolta toisistaan. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. on perheitä, joissa noita ongelmia ei ole. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
OLET SPÄMMÄNNYT TÄTÄ SAMAA JO KYMMENIÄ KERTOJA, LOPETA TYPERÄ JANKUTUS.
En voi. Olen antanut itselleni lupauksen vaalia mummoni henkistä perintöä. Olen myös suuressa kiitollisuudenvelassa mummovainaalle, joka testamenttasi minulle huomattavan omaisuuden, se mahdollistaa minulle sellaisen elämäntavan, jota olem aina halunnut noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka kumma haluaisi lspsensa kanssa asua? Ei niim hullua vanhaa ihmustä voi olla?
Hoitokotiin muuten jos tosikkojen kommenteihin tartutaan ei mennä vaan varaamalla paikka etukäteen. Hih.
Vierailija kirjoitti:
Huono. Vähän edes yritystä, please.
please please, mikä hiton...Ollaan Suomessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Katsele läheltä sopivia hoitokoteja ja ohjaat muuttoauton sinne jos eksyy pihaan. Tiedustele vapaita paikkoja valmiiksi. "
KUN palvelutalossa kuolee asukas, huone siivotaan ja jo seuraavana päivänä on uusi asukas sisällä!
Ei sinne noin vain voi mennä!
Vierailija kirjoitti:
"Katsele läheltä sopivia hoitokoteja ja ohjaat muuttoauton sinne jos eksyy pihaan. Tiedustele vapaita paikkoja valmiiksi. "
KUN palvelutalossa kuolee asukas, huone siivotaan ja jo seuraavana päivänä on uusi asukas sisällä!
Ei sinne noin vain voi mennä!
Ovat muuten kalliita. Yks talo ilmoitti täällä, pieni kaksio n 1300 euroa. Jos siihen ottaa jonkun palvelun, ilm siivous ja ateriat? Hinta oli 2500.
Täällä vuokrakaksiot n 700.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna hänelle avaimia äläkä päästä sisään. Tee sosiaalitoimeen huoli-ilmoitus, että hän on jäämässä asunnottomaksi. Tämä on siis tehtävä silloin, kun on irtisanonut asuntonsa.
Poikamme ei usko, että en halua asua hänen kanssaan. Tuolla se ynisee taas kammarissaan.