Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu hirmu ihastunut toiseen mieheen, vaikka oma parisuhde on ok ettekä halua edetä pitemmälle?
27.05.2007 |
En tiedä, pitäisikö minun olla huvittunut vai huolissani itsestäni. Olen jo kuukausitolkulla ollut ihastunut toiseen mieheen, vaikka avioliittoni on perusonnellinen ja vaikka kuinka tiedän, ettei toisesta miehestä ja minusta tulisi mitään vaikka olisimme vapaitakin.
Jotenkin luulisi, että kun nämä realiteetit tiedostaa ja hyväksyy, niin tunnekin laantuisi. Heh, eipä ole laantunut. Suhdetta minulla ei tähän toiseen ole, mutta todella voimakkaita tunteita kyllä. Uskon, että ainakin jossain määrin ne ovat molemminpuolisia.
Miksi ihminen on tällainen?? ;)
Kommentit (6)
Miehen hyvään ystävään olen ollut yli puoli vuotta ihastunut. Ikinä en ole hänelle, enkä kenellekään muullekaan, mitään sanonut, mutta minusta tuntuu että on tainnut arvata ihastukseni. Kerran nimittäin sanoi minulle kun satuttiin ja siis ihan oikeasti vahingossa, samaan menomestaan, ettei hänellä ole tapana ystävän vaimoa. Teki mieli kysyä että tarkoittaako tuo että jos oltais vapaita, niin sitten... Mutta onneksi en kysynyt, en halua sotkea omaa hyvin menevää elämääni.
Välillä ihastus on todella paha, toisinaan taas lievempää, mutta koko ajan on ja pysyy. Välillä sitä jopa inhoaa itseään ja tätä miestä, haluais unohtaa koko tyypin, mutta kun ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se joku on exä jonka jätin 5v sitten ja ja silti vielä roikun sen perään. Eikä olla nähty eron jälkeen. Olen outo
Ihastus on siis kollegani!
Keksitään aina ihan ihme asioita, joiden varjolla voidaan tavata tai pitää " palavereja" !
Meillä on toistemme kanssa todella HAUSKAA ja olen siitä positiivisesta energiaryöpystä aivan riippuvainen.
Sähköä todellakin välillämme on ja koko ajan pelkään, että muut työkaverit huomaavat sen.
Varmastihan en voi tietää, että onko tämä toinen oikeasti ihastunut vai viihtyykö hän seurassani muuten vaan niin hyvin?
Olemme luonteeltamme erittäin samankaltaisia (työnarkomaaneja) ja
molemmilla on kumppanit ja lapset jotka sitten hoitavat perheen meidän tehdessä 10-15 tuntisia päiviä.
Emme siis ole samassa työpisteessä, mutta soittelemme useasti päivän aikana ja näemme iltaisin. Työn merkeissä tietenkin.
Olen aivan riippuvainen tämän toisen huomiosta ja ihailusta.
Ja itse ainakin olen ihastunut, tosin en välttämättä toivo mitään seksiseikkailua...sekään ei ole poissuljettu.
Hän on äärimmäisen itsevarma, supliikki, komea ja aina yhtä hymyä...
Pelkkä ajatuskin hänestä saa vatsani nipistelemään.
Odotan aina innolla työaamuja...;)
Jos sää oot ihastunut ja tunnet vaikka säkenöitä niin ei toinen ole välttämättä ihastunut tai tunne mitä sinä tunnet!
Herää pahvi!
Kannattaisko vaikka hoitaa parisuhdettaan? Jos alkaisit tuntemaan kipinöitä omaa ukkoasikin kohtaan??
Koskaan ei ole edennyt ajatusta pidemmälle. Ihan normaalia. En ole jaksanut analysoida syvemmin, mistä johtuu :-)
Olisin voinut kirjoittaa samalla lailla kun sinä.
Aivan sama tilanne päällä nimittäin. Hullua kun ei oikein osaa sanoa, että kuvitteleekohan sitä vaan itse omassa päässään asioita. Entäs jos hän vain tosiaan viihtyy seurassani hyvin eikä halua mitään muuta?
Entäs jos pilaankin kaiken sanomalla jotakin tai tekemällä jotakin " sellaista" . Entäs jos pilaan oman elämäni tekemällä jotakin tyhmää (siis menemällä sänkyyn tms)
Huh. Ja tämä on kestänyt jo melkein vuoden.