Lue keskustelun säännöt.
Miksi nyt eläkkeellä olevat kuvittelevat tehneensä kovemmin töitä kuin nykysukupolvet?
Kommentit (738)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, minkä ikäisistä eläkeläisistä puhutaan. 60-luvulla syntyneet ovat saaneet maistaa nykyistä työelämää, jossa mitataan ja syynätään kaikki mahdollinen. Pitää olla tehokas ja työtahti on usein epäinhimillinen. 40-luvuilla syntyneet isovanhempani taas eivät ole juurikaan ahkeroineet. Mummollani oli leppoisa kokopäivätyö siistijänä pienessä pankkikonttorissa. Ukkini oli metallihommissa, jossa oli aikaa jauhaa paskaa ja tehdä omia projekteja ilman, että siihen puututtiin. Tästä ovat kertoneet siis ihan suoraan ukkini entiset työkaverit.
Pikku pajassa jos ei ole töitä ei ehkä tapana ollut lomauttaa. Mummosi tokko koko päivää siivosi konttoria. Saahan siivoojakin nyt käyttää työhön vaikka 4 tuntia ( jos ei joku vartiointisysteemi estä) vaikka saa palkan 1,5 tunnista.
Isovanhempasi eivät ole olleet isoissa teollisuuslaitoksissa. Itse tunnen 70-luvun. Kyllä ompelijat kuin metallimiehet lomautettiin, jos ei tilauksia. Oli kellokallet, oli tarkat valvonnat työajasta ja mikä poissaolo palkallista jne. Ei ollut mitään joustoja tuotannon puolelle. Tietysti myyntimiesten ja ylimmän johdon työ toisenlaista. Ettei kukaan tuu kertomaan että kyllä isoisä messumatkan jälkeen oli vapaana tai äiti kotoa käsin johti perheyrityksemme mainososastoa.
Kyllä siivosi tasan sitä yhtä konttoria koko päivän. Ei tarvinnut Solin orjana juosta kymmenessä paikassa päivässä hutaisemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No äitini teki 6 päiväistä työvkoa kymmeniä vuosia ..työvuosia Tuli yli 40 laskepa itse siitä työtunnit
Nuoremmilla sukupolvilla eläkeikä on nyt vähintään 70 vuotta, ellei nouse. Ammattikoulun käyneellä edessä on siis nykyään yli 50 vuoden työura. Onko tuo 40 v jokin ihmeellinen saavutus?
Kukaan ei tiedä eläkeikäänsä ennen kuin täyttää 61 vuotta.
Itse olen 58v ja eläkeikääni ei ole vielä päätetty.
Vierailija kirjoitti:
No äitini teki 6 päiväistä työvkoa kymmeniä vuosia ..työvuosia Tuli yli 40 laskepa itse siitä työtunnit
Ei ne työtunnit niin paljon merkitse. Esimerkiksi fyysisessä keittiötyössä nykyisin yhden kokin pitää pystyä tekemään 100:lle henkilölle lounasbuffet useine ruokineen ja salaattipöytineen. Vitriiniin täytetyt leivät jne. Ennen tuon teki viisi henkilöä. He ehtivät myös syödä ruokatauolla ja pitää kahvitaukonsa toisin kuin nyt useissa paikoissa on. Esimerkkinä vain yksi ammatti. Samoin kaupassa oli myyjiä 30 vuotta sitten samassa suhteessa enemmän. Nykyisin yksi kun ennen viisi.
Vielä 90-luvulla oli isossa koulussa 3 täysiaikaista siivoojaa, nykyään sama koulu kuuluu yhden siivoojan kohteisiin, kohteita on useita ja niitä siivotaan minuutti aikataululla ja palkalla, joka hädin tuskin riittää elämiseen pk-seudulla.
Kommentti 325. Ajatteleeko kirjoittaja ettei ihminen sen kansakoulun jälkeen opi elämän varrella mitään? 60-luvulla oli varsin paljon kaikenlaista iltakoulutusta varsinaisen iltaoppikoulun ja työväen opiston lisäksi.
Työväen sivistysliiton kursseja, ay-liikkeen kursseja , yhdistystoiminnasta, puhetaidosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että maa- ja metsätaloudessa tehtiin ennen paljon fyysistä työtä , joka on aika vierasta mikäli ammattina on somevaikuttaja, joka pyrkii viihdyttämään seuraajiaan hauskoilla videoilla.
No eihän silloinkaan kaikki tehneet. Aina on ollut esim. laulajia, kirjailijoita ja näyttelijöitä, kyllä niitä somettajia kuuluu verrata näihin eikä mihinkään metsätyöläisiin. Vierasta ne metsätyöt näille entisaikojen viihdyttäjillekin varmasti oli.
Joo, näissä eläkeläisten jutuissa on sellainen ongelma, että niistä saa sen käsityksen, niinku kaikki olisi jotain maalaisjuntteja olleet.
Teollistumisen myötä 1800 luvulta lähtien on kuitenkin ollut aika paljon muutakin työtä kuin metsähommia ja eläintenhoitoa.
Mitä lähemmä nykyaikaa tullaan, sitä enemmän myös fyysiset työt on vähentyneet ja on tullut enemmän toimistotöitä tai muita fyysisesti kevyitä hommia.
Mutta näiden metsäläisten on myös todella vaika ymmärtää, että miten ihmistä voi väsyttää muutenkin, kuin fyysisesti. Kuten ketjusta voi lukea, on koulut jätetty aikanaan kesken ja lähdetty töihin: He eivät tiedä mitään muuta kuin sen työnteon ja on jäänyt saamatta paljon yleissivistävää opetusta, mitä tarvittaisiin pohjatiedoksi että se ymmärrys voisi syntyä.
Elävät siis ajatuksissaan ja tietämyksessään aivan eri tasolla kuin moni nuoremmista sukupolvista, jotka käy ne koulut loppuun ja sitten vielä töihin valmistavan koulutuksen. Taitaa olla nykyään harvassa ne työt, mitä voisi tehdä ilman koulutusta? Ei edes sinne eläimiä hoitamaan ja metsätöihin pääse, jos ei ole koulutus alla. Kokemusmaailma TÄYSIN eri.Pitää paikkansa osittain, mutta ei siis aina. Minä kirjoitin ylioppilaaksi v. -70, kävin toisen asteen opistotasoisen koulutuksen ja sen lisäksi suoritin yliopistossa erinäisiä kursseja. Varsinaisessa virassani en oikeastaan hyötynyt näistä koulutuksistani yhtään mitään. Edes kielitaitoa ei tarvittu kuin aniharvoin. Oikeastaan ne oli hyödyksi vain pääsyvaatimuksissa, katsottiin, että olen sopivan pätevä.
Varsinainen työ oli sitten ihan erilaista. Sananlasku "työ tekijäänsä opettaa" piti täysin paikkansa. No ehkä hyvä kirjallinen ilmaisutaito oli koulutuksen ansiota, mutta sen olin oppinut jo lukiossa. Sillä koulutuksella olisin ollut jo ihan valmis aloittamaan virkani.
Olen melko varma siitä, että nykyäänkin olisi paljonkin sellaisia aloja ja ammatteja, joihin nuori ihminen voisi vain "mennä," niin kuin meidän väitetään tehneen. Ja moni kyllä tekikin, esim. siskoni meni baariapulaiseksi ja siitä eteni sitten ravintolatyöhön ja ihan esimiesasemaan asti myöhemmin. Kyllä se varmasti toimisi nykyäänkin, mutta on tehty sellainen ovela systeemi, että kaikkeen pitää olla joku koulutus ja ammatilliset vaatimukset, teet sitten mitä tahansa. Hyvä että edes naapurin lasta saat vahtia ilman lastenhoitajakoulutusta. Luulenpa vaan, että siellä jyllää taustalla raha. Kaikkien on nyt vaan käytävä joku koulutus, joka maksaa ja joku sen rahan sieltä itselleen saa. Perustetaan oppilaitoksia, järjestetään kursseja, palkataan opettajia, luodaan mielikuvia, että et voi osata mitään jos et käy tätä koulutusta läpi. Ja kuitenkin varsinainen oppi saadaan siellä työpaikalla.
Onhan tietysti hyvä, että kaikissa oppilaitoksissa on myös niitä yleissivistäviä oppiaineita. Mielestäni ne kuuluisi kyllä ihan oppia jo peruskoulussa ja varsinkin lukiossa.
Onko mielestäsi koko elämän päämärä tehdä työtä?
Kyllä ja ei. Tämä on sellainen ikuisuuskysymys. Kyllähän jokaisen työhön kykenevän pitäisi edes jollain lailla osallistua omaan elantoonsa, siitä lienevät kaikki samaa mieltä. Tai sanotaan, että työhön kykenevän ja työikäisen. Monikin lapsi tai sitten hyvin vanha ihminen kykenisi toki jotain tekemään, mutta yhteiskuntamme ei sitä varsinaisesti tue.
Mutta onko se elämän päämäärä?
Siihen ei oikein voi vastata muuten, kuin että mikä olisi sitten vaihtoehto? Moni haaveilee lottovoitosta, mikä antaisi mahdollisuuden lopettaa ansiotyössä käymisen. Jotkut taas on sitä mieltä, että vaikka senkin saisi, he jatkaisivat työssään. Tai tekisivät jotain sellaista muuta työtä, joka olisi mielenkiintoista, mutta ei olisi pakko siinä menestyä eikä sen kautta saada elantoaan. Eli palataan taas sanaan "raha," Onhan näitä elämäntapaintiaaneja, jotka tarkoituksellisesti elävät ilman työtä ja rahaa, he ovat todellisia elämän seikkailijoita. Ainakin jos eivät ota edes mitään tukea vastaan. Näitä ihmisiä todella on. Penkovat roskiksia ja poimivat marjoja ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen horinaa? Vanhemmat ihmiset ei hyväksy että nuoremnat polvet tulevat työelämään?
Siinä on jo paljon luettu psykologien kirjoja ja istuttu terapiassa. Tuollaiseen johtopäätökseen.
Eikö tuo liene ihan kautta sukupolvien selvä juttu, vanhat isännät ja emännät väistyy ja valta siirtyy nuoremmille.
Jopa boomereista osa odotti eläkeikää innokkaana.
Onko tämä normaalia kautta aikojen, että soitetaan suuta ja nuoremmat lytätään huonommiksi ja laiskemmiksi työntekijöiksi? Varsinkin kun nykyään työt ei ole keskenään mitenkään edes vertailukelpoisia, toisin kuin jonain maanviljelysaikana, tilan pyöritystä jatkettiin samaan malliin.
ON.
Se on osa vanhuutta, että on suurimman osan elämästä elänyt ihan eri maailmassa ja sitten tuntuu että uudempi sukupolvi pääsee liian helpolla eikä ymmärrä yhtään mistä ne valittaa.
Samaa sarjaa kuin sekin kanssa, että nykynuoriso on ihan pilalla ja voiko noista koskaan tulla yhtään mitään.
Että jos yhtään lohduttaa, niin myös nämä tämän hetken vanhat yrmyt on saaneet aikanaan oman osansa siitä ihan samasta asenteesta omilta vanhemmiltaan/isovanhemmiltaan.
Mietippä vaikka jotakin maalaistaloa, josta lähteekin lapsi konttoriin töihin xD Ei varmasti ole hirveästi ymmärretty, että miten sellainen voi edes työtä olla.^
Nykyäänkin muuten näkyy tämä maalaiset vs. kaupunkilaiset ajattelu. Ei ihan jokaisen kohdalla, mutta on sitä asennetta vieläkin, että maalaiset ajattelee ettei kaupunkilaiset tajua mistään mitään ja kaupunkilaiset ajattelee maalaisista samoin. Eli pienemmässä mittakaavassa: Jos jou elää täysin erilaista elämää kuin mitä itse on elänyt/elää, se aiheuttaa jonkinsorttista hämmennystä, mikä sitten puhkeaa sellaisena toisten nokitteluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun suvussa ennen moni on päässyt sairauseläkkeelle alle kuusikymppisenä jonkin pienen syyn, kuten kipeän käden, takia. Sitten eläkkeellä kuitenkin tehdään isoja remontteja ja puutarhatöitä täysin vaivatta. Nykyään turha edes yrittää, vaikka olisit halvaantuneena pyörätuolissa. Sanotaan vain, että menepä työkokeiluun, kyllä sinä jotain työtä pystyt tekemään.
Silloin oli ns. eläkeputki. Vanhat Työttömät pääsi eläkkeelle. Siksi moni, jolla oli vaiva, pääsi sitä putkea pitkin eläkkeelle.
Silloin oli myös varhaiseläke. 55 vuotias pysyi hakemaan sitä. Töitä haluttiin siirtää nuorille. Nykyään noiden tilalla on koulutus.
Ennen tarkkailuluokan opettajat pääsivät täydelle työeläkkeelle 55-vuotiaina eikä kyseessä ollut mikään varhaiseläke. Se oli enemmänkin palkkio siitä että oli jaksanut kasvattaa ja kouluttaa niitä peruskoulun vaikeimpia tapauksia, jolle ei koulunkäynti maistunut. Nykyisillä perusopetuksen erityisluokanopettajilla on ollut myös mahdollisuus valita 55 vuoden eläkeikä.
Samoin armeijan upseereilla oli ennen hyvät eläke-edut, joiden tarkoituksena oli turvata se että reservissä olisi riittävän nuoria upseereita kriisiajan oloja varten. Parhaimmillaan se eläke-ikä oli 1990-luvulle asti 45 vuotta ja nykyisin se alkaa olla 55 vuodesta ylöspäin. Armeijan kaltaisessa organisaatiossa eläkkeelle jäävät avaavat samalla niitä korkeampia upseerin virkoja nuoremmille upseereille.
Ei ole erityisopettajilla 55 v eläkeikä tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, minkä ikäisistä eläkeläisistä puhutaan. 60-luvulla syntyneet ovat saaneet maistaa nykyistä työelämää, jossa mitataan ja syynätään kaikki mahdollinen. Pitää olla tehokas ja työtahti on usein epäinhimillinen. 40-luvuilla syntyneet isovanhempani taas eivät ole juurikaan ahkeroineet. Mummollani oli leppoisa kokopäivätyö siistijänä pienessä pankkikonttorissa. Ukkini oli metallihommissa, jossa oli aikaa jauhaa paskaa ja tehdä omia projekteja ilman, että siihen puututtiin. Tästä ovat kertoneet siis ihan suoraan ukkini entiset työkaverit.
Pikku pajassa jos ei ole töitä ei ehkä tapana ollut lomauttaa. Mummosi tokko koko päivää siivosi konttoria. Saahan siivoojakin nyt käyttää työhön vaikka 4 tuntia ( jos ei joku vartiointisysteemi estä) vaikka saa palkan 1,5 tunnista.
Isovanhempasi eivät ole olleet isoissa teollisuuslaitoksissa. Itse tunnen 70-luvun. Kyllä ompelijat kuin metallimiehet lomautettiin, jos ei tilauksia. Oli kellokallet, oli tarkat valvonnat työajasta ja mikä poissaolo palkallista jne. Ei ollut mitään joustoja tuotannon puolelle. Tietysti myyntimiesten ja ylimmän johdon työ toisenlaista. Ettei kukaan tuu kertomaan että kyllä isoisä messumatkan jälkeen oli vapaana tai äiti kotoa käsin johti perheyrityksemme mainososastoa.
Kyllä siivosi tasan sitä yhtä konttoria koko päivän. Ei tarvinnut Solin orjana juosta kymmenessä paikassa päivässä hutaisemassa.
Millä vuosikymmenillä lienee. Oliko vähän "meidän Maija"? Näitä oli työelämässä 90-luvulle saakka pienellä palkalla.
Työpaikallani oli "meidän Matti". Nykyisin ehkä joku autisti tms. Vähän hidas, yksioikoinen, urheilu ja politiikka vahvoja asioita. Siivoili paria osastoa tehtaassa, keitteli kahvit, kävi ostamassa miehille tupakkaa ruokalasta. 90-luvun alussa alle viiskymppisenä loparit , sit kävi kyllä vielä jossain työvoimatoimiston tukitöissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No äitini teki 6 päiväistä työvkoa kymmeniä vuosia ..työvuosia Tuli yli 40 laskepa itse siitä työtunnit
Nuoremmilla sukupolvilla eläkeikä on nyt vähintään 70 vuotta, ellei nouse. Ammattikoulun käyneellä edessä on siis nykyään yli 50 vuoden työura. Onko tuo 40 v jokin ihmeellinen saavutus?
Kukaan ei tiedä eläkeikäänsä ennen kuin täyttää 61 vuotta.
Itse olen 58v ja eläkeikääni ei ole vielä päätetty.
Tällä hetkellä eläkeikä on päätetty vuonna 1965 syntyneisiin asti, se PN 65 v. Tätä nuorempien eläkeikä päätetään varmaan pian,
Meinaako joku ettei maalaiset nähneet konttoristeja ja istumatyöläisiä? Ees meijerin, pankin konttoreissa, verotoimistossa jne.
Kävin 60-luvulla kauppakoulua. Suurin osa oli maatalojen tyttöjä, olipa muutama poikakin. Yhdelläkin oli paikka odottamassa meijerin konttorissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkeikäisillä on ollut parempi työmoraali kuin nykyisin työtä tekevillä.
Eläkeläisten ei tarvinnut maksaa valtavia eläkemaksuja tuloistaan ja oli varaa ostaa uusia autoja, omakotitaloja, mökkejä. Johtuisiko ihan siitä, nykyään työssäkäyvillä ei ole minkäänlaista ostovoimaa.
Kaikesta ollaan maksettu suhteessa saman verran kun mitä nykyäänkin. Joten älä viitsi.
Ei kyllä ole. Eläkemaksut oli pienet siihen aikaan, koska eläkkeensaajia oli huomattavasti vähemmän kuin nykyään ja eläkkeet oli pieniä.
Yksinkertaisen mielestä kaikki eläkeläiset ovat suuria ikäluokkia ja kukaan ei ole jäänyt eläkkeelle vaikka tänä vuonna.Minä olen maksanut 8,65 prosentin eläkemaksua,onko se sun mielestä pieni?
Huvittaa tämä purnaajien aikajanakäsitys.
Kun suuret ikäluokatkin maksoivat vuodesta 1993 tyel-maksua. Esim itse jäin eläkkeelle 2010, siitä tulee 17 vuotta korotettua maksua.
Jokainen joutuu elämään aina kunkin ajan päätösten mukaan. Ei siinä sen kummempaa.
Jos suurten ikäluokkien nuorempina vuosina olikin tel-maksut pienempiä niitä kerääntyi paljon eikä kaikki eläneet eläkeikään.
Miksi kukaan ei purnaa siitä kun nekin työelämästä jääneet saivat työeläkkeen jotka eläköityivät kohta järjestelmän tultua?
Nykyajan eläkeläiset saa paljon paremmalla prosenttikarttumalla lasketut eläkkeet. Sen lisäksi eläkettä pystyi itse vedättämään ylös superkarttumalla. Niiden lisäksi eläke määräytyi työuran loppuajan palkoista, jolloin ihminen on yleensä palkkahuipulla. Nykyiset työikäiset voi vaan haaveilla, koska eläkelaskentaan käytetään myös työuran alkuaika, jolloin palkka matalimmillaan, jos edes kokonainen, vaan voi olla harjottelijan palkka, joka alle alimman taulukkopalkan. Marinin hallitus vielä kirsikaksi kakun päälle poisti eläkeputken, vaikka jo silloin pyöri kaikkialla yt-neubotteluita ja väkeä laitettiin pihalle ennen eläköitymistään, ja joilla ei toivoakaan saada työtä ikäsyrjinnän takia. Joten aiemmin nykyeläkeläiset pystyi superkerryttämään eläkettään, niin nykyisin potkitaan työttömäksi 595e/kk korvaukselle, joka muutamassa vuodessa syökin kaikki työelämän aikaiset säästöt ja romahduttaa tulevan eläkkeen tason.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No äitini teki 6 päiväistä työvkoa kymmeniä vuosia ..työvuosia Tuli yli 40 laskepa itse siitä työtunnit
Ei ne työtunnit niin paljon merkitse. Esimerkiksi fyysisessä keittiötyössä nykyisin yhden kokin pitää pystyä tekemään 100:lle henkilölle lounasbuffet useine ruokineen ja salaattipöytineen. Vitriiniin täytetyt leivät jne. Ennen tuon teki viisi henkilöä. He ehtivät myös syödä ruokatauolla ja pitää kahvitaukonsa toisin kuin nyt useissa paikoissa on. Esimerkkinä vain yksi ammatti. Samoin kaupassa oli myyjiä 30 vuotta sitten samassa suhteessa enemmän. Nykyisin yksi kun ennen viisi.
Jeps tämä.
8 tuntia aikaa hoitaa 12-21 lasta, samalla kun heille pitää tarjota ulkopuolelta määrättyä pedagogista opetusta, ohjata vanhempia vanhemmuudessa ja median käytössä, kirjoitella papereita neuvolaan, käydä palavereissa kuulemassa mitä lisätyötä ja vaatimusta taas tulee, suunnitella vanhempainiltaa, juhlaa, syyslomapäivystys, kehittämispäivää.
Sitten nämä tietenkin jakautuu useille päiville: Vasukeskustelut vanhempien kanssa 1-2 tuntia/lapsi ja tämä aina puolivuosittain, pitää käydä koulutuksissa, lukea sähköpostistakin tiedotteita.
Ja hoitaminen vaatii tietenkin perusjutut: Vaipanvaihto/vessatus,kakanpesu, likaisten vaatteiden vaihto puhtaisiin, ulos pukeminen sisälle riisuminen, kaikenlaisista vanhempien esittämistä erikoistoiveista huolehtiminen. Lapsia ei saa pakottaa syömään eikä nukkumaan ja sitten ne ei nuku edes päiväunia. Lapsissa on erityistukea tarvitsevia on kehitysvammaista autistista, epileptikkoa, diabeetikkoa, atooppista ihoa, astmaa jne.
Lapsia pitää klikkailla sisälle puhelimeen, ulos puhelimesta, ja kirjoittaa heidän päivästään puhelimen sovellukseen. Jutella jokaisen vanhemman kanssa lapsen päivästä ja tietenkin välillä haluavat jutella pidempäänkin: Jo vartin juttelu on alallamme liikaa kaiken arjen keskellä.
TÄYSIN erilaista kuin joskus muinoin. Jopa täysin erilaista kuin 10 vuotta sittenkin. Paluu vanhaan olisi mahdollista, mutta kun halutaan hienompaa samoilla resursseilla.<<<<<<<<<<
Osalla ihmisistä ei ole töitä ja samalla ne joilla on töitä,niin meno on melkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meinaako joku ettei maalaiset nähneet konttoristeja ja istumatyöläisiä? Ees meijerin, pankin konttoreissa, verotoimistossa jne.
Kävin 60-luvulla kauppakoulua. Suurin osa oli maatalojen tyttöjä, olipa muutama poikakin. Yhdelläkin oli paikka odottamassa meijerin konttorissa.
Minä näin kerran merikotkan. Nyt oletan että merikotkat elää elämänsä liidellen siinä taivaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että maa- ja metsätaloudessa tehtiin ennen paljon fyysistä työtä , joka on aika vierasta mikäli ammattina on somevaikuttaja, joka pyrkii viihdyttämään seuraajiaan hauskoilla videoilla.
No eihän silloinkaan kaikki tehneet. Aina on ollut esim. laulajia, kirjailijoita ja näyttelijöitä, kyllä niitä somettajia kuuluu verrata näihin eikä mihinkään metsätyöläisiin. Vierasta ne metsätyöt näille entisaikojen viihdyttäjillekin varmasti oli.
Joo, näissä eläkeläisten jutuissa on sellainen ongelma, että niistä saa sen käsityksen, niinku kaikki olisi jotain maalaisjuntteja olleet.
Teollistumisen myötä 1800 luvulta lähtien on kuitenkin ollut aika paljon muutakin työtä kuin metsähommia ja eläintenhoitoa.
Mitä lähemmä nykyaikaa tullaan, sitä enemmän myös fyysiset työt on vähentyneet ja on tullut enemmän toimistotöitä tai muita fyysisesti kevyitä hommia.
Mutta näiden metsäläisten on myös todella vaika ymmärtää, että miten ihmistä voi väsyttää muutenkin, kuin fyysisesti. Kuten ketjusta voi lukea, on koulut jätetty aikanaan kesken ja lähdetty töihin: He eivät tiedä mitään muuta kuin sen työnteon ja on jäänyt saamatta paljon yleissivistävää opetusta, mitä tarvittaisiin pohjatiedoksi että se ymmärrys voisi syntyä.
Elävät siis ajatuksissaan ja tietämyksessään aivan eri tasolla kuin moni nuoremmista sukupolvista, jotka käy ne koulut loppuun ja sitten vielä töihin valmistavan koulutuksen. Taitaa olla nykyään harvassa ne työt, mitä voisi tehdä ilman koulutusta? Ei edes sinne eläimiä hoitamaan ja metsätöihin pääse, jos ei ole koulutus alla. Kokemusmaailma TÄYSIN eri.Pitää paikkansa osittain, mutta ei siis aina. Minä kirjoitin ylioppilaaksi v. -70, kävin toisen asteen opistotasoisen koulutuksen ja sen lisäksi suoritin yliopistossa erinäisiä kursseja. Varsinaisessa virassani en oikeastaan hyötynyt näistä koulutuksistani yhtään mitään. Edes kielitaitoa ei tarvittu kuin aniharvoin. Oikeastaan ne oli hyödyksi vain pääsyvaatimuksissa, katsottiin, että olen sopivan pätevä.
Varsinainen työ oli sitten ihan erilaista. Sananlasku "työ tekijäänsä opettaa" piti täysin paikkansa. No ehkä hyvä kirjallinen ilmaisutaito oli koulutuksen ansiota, mutta sen olin oppinut jo lukiossa. Sillä koulutuksella olisin ollut jo ihan valmis aloittamaan virkani.
Olen melko varma siitä, että nykyäänkin olisi paljonkin sellaisia aloja ja ammatteja, joihin nuori ihminen voisi vain "mennä," niin kuin meidän väitetään tehneen. Ja moni kyllä tekikin, esim. siskoni meni baariapulaiseksi ja siitä eteni sitten ravintolatyöhön ja ihan esimiesasemaan asti myöhemmin. Kyllä se varmasti toimisi nykyäänkin, mutta on tehty sellainen ovela systeemi, että kaikkeen pitää olla joku koulutus ja ammatilliset vaatimukset, teet sitten mitä tahansa. Hyvä että edes naapurin lasta saat vahtia ilman lastenhoitajakoulutusta. Luulenpa vaan, että siellä jyllää taustalla raha. Kaikkien on nyt vaan käytävä joku koulutus, joka maksaa ja joku sen rahan sieltä itselleen saa. Perustetaan oppilaitoksia, järjestetään kursseja, palkataan opettajia, luodaan mielikuvia, että et voi osata mitään jos et käy tätä koulutusta läpi. Ja kuitenkin varsinainen oppi saadaan siellä työpaikalla.
Onhan tietysti hyvä, että kaikissa oppilaitoksissa on myös niitä yleissivistäviä oppiaineita. Mielestäni ne kuuluisi kyllä ihan oppia jo peruskoulussa ja varsinkin lukiossa.
Onko mielestäsi koko elämän päämärä tehdä työtä?
Kyllä ja ei. Tämä on sellainen ikuisuuskysymys. Kyllähän jokaisen työhön kykenevän pitäisi edes jollain lailla osallistua omaan elantoonsa, siitä lienevät kaikki samaa mieltä. Tai sanotaan, että työhön kykenevän ja työikäisen. Monikin lapsi tai sitten hyvin vanha ihminen kykenisi toki jotain tekemään, mutta yhteiskuntamme ei sitä varsinaisesti tue.
Mutta onko se elämän päämäärä?
Siihen ei oikein voi vastata muuten, kuin että mikä olisi sitten vaihtoehto? Moni haaveilee lottovoitosta, mikä antaisi mahdollisuuden lopettaa ansiotyössä käymisen. Jotkut taas on sitä mieltä, että vaikka senkin saisi, he jatkaisivat työssään. Tai tekisivät jotain sellaista muuta työtä, joka olisi mielenkiintoista, mutta ei olisi pakko siinä menestyä eikä sen kautta saada elantoaan. Eli palataan taas sanaan "raha," Onhan näitä elämäntapaintiaaneja, jotka tarkoituksellisesti elävät ilman työtä ja rahaa, he ovat todellisia elämän seikkailijoita. Ainakin jos eivät ota edes mitään tukea vastaan. Näitä ihmisiä todella on. Penkovat roskiksia ja poimivat marjoja ym.
Minä olen mietiskellyt, että olisiko se elämän päämäärä onnellisuus. Ja silloinhan se päämäärä ei ole mikään absooluuttinen totuus, vaan se vaihtelee ihmisestä toiseen.
Tämän vuoksi mielestäni olisi hyvä, ettei lähdettäisi määrittelemään elämän päämääriä toisten puolesta: Jos päämäärä on onnellisuus, niin riippuu täysin ihmisestä mitkä asiat siihen tavoitteeseen johtaa.
Minä en ole sitä mieltä että jokaisen työhön kykenevän tulisi osallistua. Miksi? No siksi, että tiedän että nykyään ei kaikille ole töitä vaikka he haluaisivatkin osallistua, joten tuollainen ajatus tuntuisi minusta liian julmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläkeikäisillä on ollut parempi työmoraali kuin nykyisin työtä tekevillä.
Eläkeläisten ei tarvinnut maksaa valtavia eläkemaksuja tuloistaan ja oli varaa ostaa uusia autoja, omakotitaloja, mökkejä. Johtuisiko ihan siitä, nykyään työssäkäyvillä ei ole minkäänlaista ostovoimaa.
Kaikesta ollaan maksettu suhteessa saman verran kun mitä nykyäänkin. Joten älä viitsi.
Ei kyllä ole. Eläkemaksut oli pienet siihen aikaan, koska eläkkeensaajia oli huomattavasti vähemmän kuin nykyään ja eläkkeet oli pieniä.
Yksinkertaisen mielestä kaikki eläkeläiset ovat suuria ikäluokkia ja kukaan ei ole jäänyt eläkkeelle vaikka tänä vuonna.Minä olen maksanut 8,65 prosentin eläkemaksua,onko se sun mielestä pieni?
Huvittaa tämä purnaajien aikajanakäsitys.
Kun suuret ikäluokatkin maksoivat vuodesta 1993 tyel-maksua. Esim itse jäin eläkkeelle 2010, siitä tulee 17 vuotta korotettua maksua.
Jokainen joutuu elämään aina kunkin ajan päätösten mukaan. Ei siinä sen kummempaa.
Jos suurten ikäluokkien nuorempina vuosina olikin tel-maksut pienempiä niitä kerääntyi paljon eikä kaikki eläneet eläkeikään.
Miksi kukaan ei purnaa siitä kun nekin työelämästä jääneet saivat työeläkkeen jotka eläköityivät kohta järjestelmän tultua?
Nykyajan eläkeläiset saa paljon paremmalla prosenttikarttumalla lasketut eläkkeet. Sen lisäksi eläkettä pystyi itse vedättämään ylös superkarttumalla. Niiden lisäksi eläke määräytyi työuran loppuajan palkoista, jolloin ihminen on yleensä palkkahuipulla. Nykyiset työikäiset voi vaan haaveilla, koska eläkelaskentaan käytetään myös työuran alkuaika, jolloin palkka matalimmillaan, jos edes kokonainen, vaan voi olla harjottelijan palkka, joka alle alimman taulukkopalkan. Marinin hallitus vielä kirsikaksi kakun päälle poisti eläkeputken, vaikka jo silloin pyöri kaikkialla yt-neubotteluita ja väkeä laitettiin pihalle ennen eläköitymistään, ja joilla ei toivoakaan saada työtä ikäsyrjinnän takia. Joten aiemmin nykyeläkeläiset pystyi superkerryttämään eläkettään, niin nykyisin potkitaan työttömäksi 595e/kk korvaukselle, joka muutamassa vuodessa syökin kaikki työelämän aikaiset säästöt ja romahduttaa tulevan eläkkeen tason.
Tässäkin omi linkki missä ihan eläkeyhtiöt kertovat nykyisin myönnettyjen eläkkeiden olevan suurempia kuin aikaisemmat eläkkeet.
Olen syntynyt 1946, kyllä eläkkeeni on lasketyu koko työuran ajalta.laskelma tuli mukana.
Ne jotka tulivat tel-järjestelmään kesken työuransa saivat sen eläkkeen viimeisten vuosien mukaan.
Eimä likikään kaikissa typaikoissa mahdollisuus karttumaan. Vanhoista pyrittiin eroon eikä muuta mahdollisuutta kuin eläkekahvit 63 v
Siis se kyn jotain on kuullut ksrttumista ja muuta propagandaa, ajattelu ei silti kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, minkä ikäisistä eläkeläisistä puhutaan. 60-luvulla syntyneet ovat saaneet maistaa nykyistä työelämää, jossa mitataan ja syynätään kaikki mahdollinen. Pitää olla tehokas ja työtahti on usein epäinhimillinen. 40-luvuilla syntyneet isovanhempani taas eivät ole juurikaan ahkeroineet. Mummollani oli leppoisa kokopäivätyö siistijänä pienessä pankkikonttorissa. Ukkini oli metallihommissa, jossa oli aikaa jauhaa paskaa ja tehdä omia projekteja ilman, että siihen puututtiin. Tästä ovat kertoneet siis ihan suoraan ukkini entiset työkaverit.
Pikku pajassa jos ei ole töitä ei ehkä tapana ollut lomauttaa. Mummosi tokko koko päivää siivosi konttoria. Saahan siivoojakin nyt käyttää työhön vaikka 4 tuntia ( jos ei joku vartiointisysteemi estä) vaikka saa palkan 1,5 tunnista.
Isovanhempasi eivät ole olleet isoissa teollisuuslaitoksissa. Itse tunnen 70-luvun. Kyllä ompelijat kuin metallimiehet lomautettiin, jos ei tilauksia. Oli kellokallet, oli tarkat valvonnat työajasta ja mikä poissaolo palkallista jne. Ei ollut mitään joustoja tuotannon puolelle. Tietysti myyntimiesten ja ylimmän johdon työ toisenlaista. Ettei kukaan tuu kertomaan että kyllä isoisä messumatkan jälkeen oli vapaana tai äiti kotoa käsin johti perheyrityksemme mainososastoa.
Kyllä siivosi tasan sitä yhtä konttoria koko päivän. Ei tarvinnut Solin orjana juosta kymmenessä paikassa päivässä hutaisemassa.
Millä vuosikymmenillä lienee. Oliko vähän "meidän Maija"? Näitä oli työelämässä 90-luvulle saakka pienellä palkalla.
Työpaikallani oli "meidän Matti". Nykyisin ehkä joku autisti tms. Vähän hidas, yksioikoinen, urheilu ja politiikka vahvoja asioita. Siivoili paria osastoa tehtaassa, keitteli kahvit, kävi ostamassa miehille tupakkaa ruokalasta. 90-luvun alussa alle viiskymppisenä loparit , sit kävi kyllä vielä jossain työvoimatoimiston tukitöissä
Ihan normaali oli 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinaako joku ettei maalaiset nähneet konttoristeja ja istumatyöläisiä? Ees meijerin, pankin konttoreissa, verotoimistossa jne.
Kävin 60-luvulla kauppakoulua. Suurin osa oli maatalojen tyttöjä, olipa muutama poikakin. Yhdelläkin oli paikka odottamassa meijerin konttorissa.
Minä näin kerran merikotkan. Nyt oletan että merikotkat elää elämänsä liidellen siinä taivaalla.
Niin just. Kun elät pilvissä et halua reaalielämästä kuulla. Mitä me tytöt olisimme siellä maaseudulla tehneet työksemme?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihan siitä, minkä ikäisistä eläkeläisistä puhutaan. 60-luvulla syntyneet ovat saaneet maistaa nykyistä työelämää, jossa mitataan ja syynätään kaikki mahdollinen. Pitää olla tehokas ja työtahti on usein epäinhimillinen. 40-luvuilla syntyneet isovanhempani taas eivät ole juurikaan ahkeroineet. Mummollani oli leppoisa kokopäivätyö siistijänä pienessä pankkikonttorissa. Ukkini oli metallihommissa, jossa oli aikaa jauhaa paskaa ja tehdä omia projekteja ilman, että siihen puututtiin. Tästä ovat kertoneet siis ihan suoraan ukkini entiset työkaverit.
Pikku pajassa jos ei ole töitä ei ehkä tapana ollut lomauttaa. Mummosi tokko koko päivää siivosi konttoria. Saahan siivoojakin nyt käyttää työhön vaikka 4 tuntia ( jos ei joku vartiointisysteemi estä) vaikka saa palkan 1,5 tunnista.
Isovanhempasi eivät ole olleet isoissa teollisuuslaitoksissa. Itse tunnen 70-luvun. Kyllä ompelijat kuin metallimiehet lomautettiin, jos ei tilauksia. Oli kellokallet, oli tarkat valvonnat työajasta ja mikä poissaolo palkallista jne. Ei ollut mitään joustoja tuotannon puolelle. Tietysti myyntimiesten ja ylimmän johdon työ toisenlaista. Ettei kukaan tuu kertomaan että kyllä isoisä messumatkan jälkeen oli vapaana tai äiti kotoa käsin johti perheyrityksemme mainososastoa.
Kyllä siivosi tasan sitä yhtä konttoria koko päivän. Ei tarvinnut Solin orjana juosta kymmenessä paikassa päivässä hutaisemassa.
Millä vuosikymmenillä lienee. Oliko vähän "meidän Maija"? Näitä oli työelämässä 90-luvulle saakka pienellä palkalla.
Työpaikallani oli "meidän Matti". Nykyisin ehkä joku autisti tms. Vähän hidas, yksioikoinen, urheilu ja politiikka vahvoja asioita. Siivoili paria osastoa tehtaassa, keitteli kahvit, kävi ostamassa miehille tupakkaa ruokalasta. 90-luvun alussa alle viiskymppisenä loparit , sit kävi kyllä vielä jossain työvoimatoimiston tukitöissä
Ihan normaali oli 80-luvulla.
En usko jos pienessä parin virkailijan konttorissa pidettiin kokopäiväistä siivoojaa. Kuin suhteilla. 80-luvulla kyllä sai työllustämistukia. Tokko itse muistat jos kerran hän oli mummosi.
Meillä on paljonkin ihmisiä, jotka elää hyvää kunniallista elämää, vaikka ei ole töissä. Esim. sairaat, vammaiset, vanhukset, lapset. Kaikkia lapsiakaan ei edes vanhemmat elätä, vaan saavat toimeentulonsa yhteiskunnalta.
Koska tahansa voit sinäkin pudota kelkasta ja sen jälkeen et siis enää voi elää kunniallisesti?