Pitkänä naisena olo on kamalaa

Olen 174cm pitkä nainen, 50-vuotias.

Mulla on selkä lyhyt, mutta jalkoja senkin edestä. Olen hoikka. 

Pituus on määrittänyt niin paljon elämääni ja luonnettani, ettei tosikaan. Luonteeltani olen sellainen etten halua erottua muista, haluan sulautua joukkoon. En halua yhtään herättää huomiota. No, se on hankalaa kun joka paikassa olen päätä pidempi muita. Töissä, kaupassa, kadulla kaupungilla. Joka paikassa. 

Ihme kyllä, minulla on mies, hänkin pitkä, ja kaksi lasta, hekin pitkiä nuoria miehiä. 

Housuja ja varsinkin kenkiä ostaessa ja yleensäkin vaatteita ostaessa on niin hankalaa, kun vaikka olen hoikka, niin kilometrijalat ja pituus vaikeuttaa ostamista. 

Siis hyppisin niin onnesta jos saisin 10cm pituudestani pois. 

Nykyään on nuoretkin pidempiä kuin omassa nuoruudessa, mutta siitä huolimatta ei paljon mua pidempiä vastaan kävele. 

Vaikka olen jo 50v niin edelleen tämä vaivaa, teini-iästä asti. Naamaltanikaan en ole edes kaunis. Perheeni ja koirani on parhaimmat ystävät. 

Miten saisin itseluottamusta tämän asian kanssa?