Pitkänä naisena olo on kamalaa
Olen 174cm pitkä nainen, 50-vuotias.
Mulla on selkä lyhyt, mutta jalkoja senkin edestä. Olen hoikka.
Pituus on määrittänyt niin paljon elämääni ja luonnettani, ettei tosikaan. Luonteeltani olen sellainen etten halua erottua muista, haluan sulautua joukkoon. En halua yhtään herättää huomiota. No, se on hankalaa kun joka paikassa olen päätä pidempi muita. Töissä, kaupassa, kadulla kaupungilla. Joka paikassa.
Ihme kyllä, minulla on mies, hänkin pitkä, ja kaksi lasta, hekin pitkiä nuoria miehiä.
Housuja ja varsinkin kenkiä ostaessa ja yleensäkin vaatteita ostaessa on niin hankalaa, kun vaikka olen hoikka, niin kilometrijalat ja pituus vaikeuttaa ostamista.
Siis hyppisin niin onnesta jos saisin 10cm pituudestani pois.
Nykyään on nuoretkin pidempiä kuin omassa nuoruudessa, mutta siitä huolimatta ei paljon mua pidempiä vastaan kävele.
Vaikka olen jo 50v niin edelleen tämä vaivaa, teini-iästä asti. Naamaltanikaan en ole edes kaunis. Perheeni ja koirani on parhaimmat ystävät.
Miten saisin itseluottamusta tämän asian kanssa?
Kommentit (37)
Pitkät naiset ovat tyylikkäitä eivätkä huoju kotonaan tikkailla.
Yläkaapit ovat rasittavia.
N 159 cm
Täällä reilut 185 cm pituutta, vähän yli viisikymppinen nainen. Ajattelen, että jokainen on kaunis sellaisena kuin on, Taivaan Isän luomus. Tylsää.olisi, jos kukkakedollakin olisi vain yhdensorttista ja tasamittaista kukkaa.... ;)
Oon 165 mutta iso pää painaa (ihan ok) ja leveät hartiat, selkä, niska. Lihakset jäykistyy ja nyt selkä. Mutta muuten kiva. 🌸
Jokseenkin älytön ongelma. Olen samanmittainen nainen. Itse koen olevani juuri sopivan kokoinen. Miksi juuttua märehtimään noin epäoleellista asiaa minuudessa. Varsinkin kun kyseessä on ihan normaalikokoinen nainen.
Minä olen kuusikymppinen ja 178-senttinen. Olisin mielelläni tasan 180. Pitkänä on mukavaa. :)
Itseluottamus ja itsearvostus tulee sisältä, ei ulkoa. Tee vaikka lista kaikesta kivasta, mitä pituutesi sinulle antaa. Siitä se lähtee.
Pikkupaikkakunnalta olen kotoisin ja pituutta oli rapiat 180 niin lapsena ja nuorena kärsin kyllä. Sitten kun aikuistui ja vaihtui paikkakunta suurempaan, niin tilanne muuttui ja alkoi tulla kehuja ja ihailua, tuntui että liikaakin. Mallikeikkoja sun muuta tuli kuvioihin niin että rahaakin vielä sai pituudella hankittua. Ei ole sen jälkeen pituudesta ollut haittaa.
173cm , 73 vuotta. Tunteesi ovat varmasti totta, mutta en kyllä niitä pysty ymmärtämään. Ethän edes ole pitkä kuten moni täällä jo todennut. Itse en ole pituudestani koskaan kärsinyt päinvastoin . Lukio aikoina meitä oli 3 ystävystä kaikki päälle 170cm, silloin pidemmästä päästä. Kaikki olisimme kelvanneet catwalkille.
Ainoa milloin pituus ehkä vähän arvelutti tai huvitti oli kun joku lyhyehkö mieshenkilö haki tanssimaan ja tiesin miten siinä käy nousen seisomaan 7cm korkkareissa. Kukaan ei koskaan kuitenkaan pelästynyt ja pakittanut.
Arkielämässä hyöty on ollut ettei tule niin helposti ylikävellyksi tai tönityksi kuin 150 senttinen
Vierailija kirjoitti:
Ei kai 176 ole mitenkään erikoisen pitkä. Mun kaksi kaveria on yli 180 cm. He ovat pitkiä naisia.
Yli 180 cm naisia! 😱
Järkkyä, miten pitkiä! Järkkyä! 😱
Olen 182cm, 67v hoikka nainen. Nuorena asuin maaseudulla, olin yli 500 oppilaan yläasteella ja vielä lukiossa kaikkein pisin tyttö. Olin koulukiusattu. Onneksi tajusin muuttaa Helsinkiin opiskelemaan; elämänlaatu parani huomattavasti. Mieheni (190cm) kanssa saimme kaksi lasta, molemmat onneksi meitä lyhyempiä.
Ap tässä Hei,
Onpas tänne tullut nopsaa monta kommenttia.
Komppaan teitä siinä, että onhan tämä mun ongelma ihan älytön. Nuorena kärsin tästä todella paljon, mutta tässä iässä edelleenkin, ei ehkä niin isosti kuin nuorempana mutta kärsin silti.
Mulla varmaan se tunne tulee siitäkin että suurimmaksi osaksi ole pelkkää jalkaa. Siksi näytänkin muidenkin silmissä pidemmältä.
Itse olen myös 174cm pitkä ja hoikka. Kiloja haluaisin lisää ainakin 10kg, mutta ei ole onnistunut koko ikänäni. Olin kaunis nuorena, enkä nyt hullumman näköinen vanhanakaan, vaikken meikkaa, enkä värjäile enää hiuksia, harmaata ei paljon ole.
Mieheni on 187cm pitkä. Ensimmäinen mieheni oli 167 cm. Eli ei miehen pituus ole tärkeää.
Mutta vaatteet, pitkät koivet omaavana harvoin saan tarpeeksi pitkiä housuja, farkkuja vain. Eli vielä olen farkkukansaa 69 vuotiaana.
Aina olen pitänyt matalakantaisia kenkiä, olin jo 14v. näin pitkä.
Esim. työtasot keittiöissä ovat liian matalia tehdä jotain, yläselkä köyristyy. Pitäisi ryhdinkorjaaja ostaa.
Nykyisin ovat nuoret tytöt pidempiä kuin ennen. Meitä oli koulussa vain kaksi pidempää, itse olin pisin ja kaverini hiukan lyhyempi.
Älä ajattele pituuttasi, kun eihän tämä meidän mitta mitenkään ihmeellinen ole v. 2026 :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai 176 ole mitenkään erikoisen pitkä. Mun kaksi kaveria on yli 180 cm. He ovat pitkiä naisia.
Yli 180 cm naisia! 😱
Järkkyä, miten pitkiä! Järkkyä! 😱
Ei siinä ole mitään järkkyä. He vain ovat pitkiä naisia.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä Hei,
Onpas tänne tullut nopsaa monta kommenttia.
Komppaan teitä siinä, että onhan tämä mun ongelma ihan älytön. Nuorena kärsin tästä todella paljon, mutta tässä iässä edelleenkin, ei ehkä niin isosti kuin nuorempana mutta kärsin silti.
Mulla varmaan se tunne tulee siitäkin että suurimmaksi osaksi ole pelkkää jalkaa. Siksi näytänkin muidenkin silmissä pidemmältä.
Jalkasi siis ovat tosi pitkät. Eikös tuo tarkoita sitä, että istuttaessa olet samanpituinen kuin muut?
Asutko Kiinassa? Suomessa 174cm eoi ole silmiinpistävän pitkä, ehkä vähän keskivertoa pitempi mutta ei tuolla pituudella väkijoulosta erotu.
Aloittajahan on ihan tappi. Ei 174 cm ole naiselle mikään erityinen pituus. Olen itse tosin 2 cm lyhyempi tappi, mutta sisareni ovat 177 ja 178 cm pitkiä, eivätkä he näytä yhtään pitkiltä, vaikka ovat hoikkia. Aloittaja varmaan elää puutarhatonttujen keskellä.
Olen saman pituinen ja mulla pituus vaikuttaa lähinnä siihen että en voisi edes kuvitella käyttäväni koskaan korkokenkiä ja se perinteinen toive siitä että mies olisi naista pidempi tuntuu tarkoittavan käytännössä sitä että olisin ikuisesti sinkku. Enemmän pituus häiritsi lapsuudessa kun ihan kaikki oli mua lyhyempiä, mutta aikuisena en enää yleensä kiinnitä hirveästi huomiota pituuteni.