Onko huostaanotto rankaisu vai apu lapselle?

Onko ap kusessa lastensa osalta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uteliaisuudesta, mitkä noista lasuista olisi sinusta pitänyt jättää tekemättä?"

 

Mikään noista ei ole lastensuojeluasia. Lastensuojelu on niitä tilanteita varten, kun lapsen hyvinvointi on todennäköisesti vakavasti vaarassa.

Ihan jokainen niistä oli lasun paikka. Esim se viiltelijä. Viiltely on suhteellisen yleistä, mutta se on oire vakavasta mielenterveyden ongelmasta, johon vanhempien pitää pystyä vastaamaan ja hankkimaan lapselle apua. Monesti se ahdistuksen aihekin on siellä kotioloissa, jolloin pelkkä lääkärinhoito ei tietenkään riitä. Viiltely ei ole vaaratonta. Meillä on lastensuojelussa nuoria, jotka päätyvät viiltelemään niin syvälle, että hengenlähtö on lähellä. Viiltelijöitä tulee myös vahtia, eli kotona on oltava hereillä ja valppaana viiltelijöiden kanssa. Nykyisinhän nämä etenevät. Meillä on nuoria, jotka repivät varpaankynsiään ja purevat poikki jänteitään. Apua on oltava ajoissa. 

Lasu ei ole yhtä kuin apu tai lasun puute yhtä kuin ei apua. Kannattaa muistaa, että lasut otettiin käyttöön vasta vuonna 2008 ja sen jälkeenkin ne olivat pitkään harvinaisia. Se että lasuja ei ole ei tarkoita sitä, että lapset olisivat jotenkin heitteillä.

Lastensuojeluilmoitus on monesti vain tapa varmistaa, että lapsella on kaikki kunnossa. Esim. koulupoissaoloista tehdään lasu, koska opettajilla ei ole aikaa selvitellä jokaisen oppilaan asioita. Syynä voi olla hoidettava sairaus, mutta joskus se voi olla jotain ikävämpää. Itsellä tullut eteen insestiä myöten. Tämän takia lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin, joka ei vielä ole lastensuojelun asiakkuus. Se voi päätyä asiakkuuteen tai sitten kuitataan, että ei ole tarvetta. 

Samalla logiikalla voisi ottaa käyttöön kaikkiin perheisiin tehtävät lastensuojeluratsiat. Vaikkapa kymmenisen kertaa vuodessa satunnaisina ajankohtina lastensuojeluvirkailijat koputtaisivat perheen ovelle ja penkoisivat paikat ja kuulustelisivat perheen. Varmasti tällä tavalla myös paljastuisi monia rikkeitä.

Lastensuojelu ei etsi rikkeitä. Perheissä voi olla kaikenlaisia valtaviakin ongelmia, jotka vaarantavat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen, mutta eiväät todellakaan ole rikkeitä. 

Näköjään etsivät mm. lapsia joita on ehkä joskus tukistettu tai ehkä lukittu ullakolle jos eivät ole totelleet. Mitä muuta nämä ovat kuin rikkeitä? Oikeasti vakavia asioita paljastuu äärimmäisen harvoin.

Todellakin ihmettelen tätä järjestelmää. Priorisointi puuttuu järjestelmästä lähes kokonaan. Eivät poliisitkaan etsi kissojen ja koirien kanssa jotain tuntematonta polkupyörävarasta, mutta lastensuojelun puolella vastaava toiminta on aivan arkipäivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uteliaisuudesta, mitkä noista lasuista olisi sinusta pitänyt jättää tekemättä?"

 

Mikään noista ei ole lastensuojeluasia. Lastensuojelu on niitä tilanteita varten, kun lapsen hyvinvointi on todennäköisesti vakavasti vaarassa.

Ihan jokainen niistä oli lasun paikka. Esim se viiltelijä. Viiltely on suhteellisen yleistä, mutta se on oire vakavasta mielenterveyden ongelmasta, johon vanhempien pitää pystyä vastaamaan ja hankkimaan lapselle apua. Monesti se ahdistuksen aihekin on siellä kotioloissa, jolloin pelkkä lääkärinhoito ei tietenkään riitä. Viiltely ei ole vaaratonta. Meillä on lastensuojelussa nuoria, jotka päätyvät viiltelemään niin syvälle, että hengenlähtö on lähellä. Viiltelijöitä tulee myös vahtia, eli kotona on oltava hereillä ja valppaana viiltelijöiden kanssa. Nykyisinhän nämä etenevät. Meillä on nuoria, jotka repivät varpaankynsiään ja purevat poikki jänteitään. Apua on oltava ajoissa. 

Lasu ei ole yhtä kuin apu tai lasun puute yhtä kuin ei apua. Kannattaa muistaa, että lasut otettiin käyttöön vasta vuonna 2008 ja sen jälkeenkin ne olivat pitkään harvinaisia. Se että lasuja ei ole ei tarkoita sitä, että lapset olisivat jotenkin heitteillä.

Lastensuojeluilmoitus on monesti vain tapa varmistaa, että lapsella on kaikki kunnossa. Esim. koulupoissaoloista tehdään lasu, koska opettajilla ei ole aikaa selvitellä jokaisen oppilaan asioita. Syynä voi olla hoidettava sairaus, mutta joskus se voi olla jotain ikävämpää. Itsellä tullut eteen insestiä myöten. Tämän takia lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin, joka ei vielä ole lastensuojelun asiakkuus. Se voi päätyä asiakkuuteen tai sitten kuitataan, että ei ole tarvetta. 

Samalla logiikalla voisi ottaa käyttöön kaikkiin perheisiin tehtävät lastensuojeluratsiat. Vaikkapa kymmenisen kertaa vuodessa satunnaisina ajankohtina lastensuojeluvirkailijat koputtaisivat perheen ovelle ja penkoisivat paikat ja kuulustelisivat perheen. Varmasti tällä tavalla myös paljastuisi monia rikkeitä.

Lastensuojelu ei etsi rikkeitä. Perheissä voi olla kaikenlaisia valtaviakin ongelmia, jotka vaarantavat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen, mutta eiväät todellakaan ole rikkeitä. 

Näköjään etsivät mm. lapsia joita on ehkä joskus tukistettu tai ehkä lukittu ullakolle jos eivät ole totelleet. Mitä muuta nämä ovat kuin rikkeitä? Oikeasti vakavia asioita paljastuu äärimmäisen harvoin.

Todellakin ihmettelen tätä järjestelmää. Priorisointi puuttuu järjestelmästä lähes kokonaan. Eivät poliisitkaan etsi kissojen ja koirien kanssa jotain tuntematonta polkupyörävarasta, mutta lastensuojelun puolella vastaava toiminta on aivan arkipäivää.

Kannattaa ne ullakolle lukitsemiset tarkistaa. Ei kukaan arvannut sitäkään, että kukaan olisi niin hullu, että käärisi lasta mattoon paketiksi joka yö. Varsinainen lastensuojelun asiakkuus on useimmilla hyvinvointialueilla erikseen ja sitä tekevät toiset sosiaalityöntekijät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uteliaisuudesta, mitkä noista lasuista olisi sinusta pitänyt jättää tekemättä?"

 

Mikään noista ei ole lastensuojeluasia. Lastensuojelu on niitä tilanteita varten, kun lapsen hyvinvointi on todennäköisesti vakavasti vaarassa.

Ihan jokainen niistä oli lasun paikka. Esim se viiltelijä. Viiltely on suhteellisen yleistä, mutta se on oire vakavasta mielenterveyden ongelmasta, johon vanhempien pitää pystyä vastaamaan ja hankkimaan lapselle apua. Monesti se ahdistuksen aihekin on siellä kotioloissa, jolloin pelkkä lääkärinhoito ei tietenkään riitä. Viiltely ei ole vaaratonta. Meillä on lastensuojelussa nuoria, jotka päätyvät viiltelemään niin syvälle, että hengenlähtö on lähellä. Viiltelijöitä tulee myös vahtia, eli kotona on oltava hereillä ja valppaana viiltelijöiden kanssa. Nykyisinhän nämä etenevät. Meillä on nuoria, jotka repivät varpaankynsiään ja purevat poikki jänteitään. Apua on oltava ajoissa. 

Lasu ei ole yhtä kuin apu tai lasun puute yhtä kuin ei apua. Kannattaa muistaa, että lasut otettiin käyttöön vasta vuonna 2008 ja sen jälkeenkin ne olivat pitkään harvinaisia. Se että lasuja ei ole ei tarkoita sitä, että lapset olisivat jotenkin heitteillä.

Lastensuojeluilmoitus on monesti vain tapa varmistaa, että lapsella on kaikki kunnossa. Esim. koulupoissaoloista tehdään lasu, koska opettajilla ei ole aikaa selvitellä jokaisen oppilaan asioita. Syynä voi olla hoidettava sairaus, mutta joskus se voi olla jotain ikävämpää. Itsellä tullut eteen insestiä myöten. Tämän takia lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin, joka ei vielä ole lastensuojelun asiakkuus. Se voi päätyä asiakkuuteen tai sitten kuitataan, että ei ole tarvetta. 

Samalla logiikalla voisi ottaa käyttöön kaikkiin perheisiin tehtävät lastensuojeluratsiat. Vaikkapa kymmenisen kertaa vuodessa satunnaisina ajankohtina lastensuojeluvirkailijat koputtaisivat perheen ovelle ja penkoisivat paikat ja kuulustelisivat perheen. Varmasti tällä tavalla myös paljastuisi monia rikkeitä.

Lastensuojelu ei etsi rikkeitä. Perheissä voi olla kaikenlaisia valtaviakin ongelmia, jotka vaarantavat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen, mutta eiväät todellakaan ole rikkeitä. 

Näköjään etsivät mm. lapsia joita on ehkä joskus tukistettu tai ehkä lukittu ullakolle jos eivät ole totelleet. Mitä muuta nämä ovat kuin rikkeitä? Oikeasti vakavia asioita paljastuu äärimmäisen harvoin.

Todellakin ihmettelen tätä järjestelmää. Priorisointi puuttuu järjestelmästä lähes kokonaan. Eivät poliisitkaan etsi kissojen ja koirien kanssa jotain tuntematonta polkupyörävarasta, mutta lastensuojelun puolella vastaava toiminta on aivan arkipäivää.

Kannattaa ne ullakolle lukitsemiset tarkistaa. Ei kukaan arvannut sitäkään, että kukaan olisi niin hullu, että käärisi lasta mattoon paketiksi joka yö. Varsinainen lastensuojelun asiakkuus on useimmilla hyvinvointialueilla erikseen ja sitä tekevät toiset sosiaalityöntekijät. 

Ei ole laitonta lukita lasta johonkin huoneeseen. Lastenkodeissakin niin tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uteliaisuudesta, mitkä noista lasuista olisi sinusta pitänyt jättää tekemättä?"

 

Mikään noista ei ole lastensuojeluasia. Lastensuojelu on niitä tilanteita varten, kun lapsen hyvinvointi on todennäköisesti vakavasti vaarassa.

Ihan jokainen niistä oli lasun paikka. Esim se viiltelijä. Viiltely on suhteellisen yleistä, mutta se on oire vakavasta mielenterveyden ongelmasta, johon vanhempien pitää pystyä vastaamaan ja hankkimaan lapselle apua. Monesti se ahdistuksen aihekin on siellä kotioloissa, jolloin pelkkä lääkärinhoito ei tietenkään riitä. Viiltely ei ole vaaratonta. Meillä on lastensuojelussa nuoria, jotka päätyvät viiltelemään niin syvälle, että hengenlähtö on lähellä. Viiltelijöitä tulee myös vahtia, eli kotona on oltava hereillä ja valppaana viiltelijöiden kanssa. Nykyisinhän nämä etenevät. Meillä on nuoria, jotka repivät varpaankynsiään ja purevat poikki jänteitään. Apua on oltava ajoissa. 

Lasu ei ole yhtä kuin apu tai lasun puute yhtä kuin ei apua. Kannattaa muistaa, että lasut otettiin käyttöön vasta vuonna 2008 ja sen jälkeenkin ne olivat pitkään harvinaisia. Se että lasuja ei ole ei tarkoita sitä, että lapset olisivat jotenkin heitteillä.

Lastensuojeluilmoitus on monesti vain tapa varmistaa, että lapsella on kaikki kunnossa. Esim. koulupoissaoloista tehdään lasu, koska opettajilla ei ole aikaa selvitellä jokaisen oppilaan asioita. Syynä voi olla hoidettava sairaus, mutta joskus se voi olla jotain ikävämpää. Itsellä tullut eteen insestiä myöten. Tämän takia lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin, joka ei vielä ole lastensuojelun asiakkuus. Se voi päätyä asiakkuuteen tai sitten kuitataan, että ei ole tarvetta. 

Samalla logiikalla voisi ottaa käyttöön kaikkiin perheisiin tehtävät lastensuojeluratsiat. Vaikkapa kymmenisen kertaa vuodessa satunnaisina ajankohtina lastensuojeluvirkailijat koputtaisivat perheen ovelle ja penkoisivat paikat ja kuulustelisivat perheen. Varmasti tällä tavalla myös paljastuisi monia rikkeitä.

Lastensuojelu ei etsi rikkeitä. Perheissä voi olla kaikenlaisia valtaviakin ongelmia, jotka vaarantavat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen, mutta eiväät todellakaan ole rikkeitä. 

Näköjään etsivät mm. lapsia joita on ehkä joskus tukistettu tai ehkä lukittu ullakolle jos eivät ole totelleet. Mitä muuta nämä ovat kuin rikkeitä? Oikeasti vakavia asioita paljastuu äärimmäisen harvoin.

Todellakin ihmettelen tätä järjestelmää. Priorisointi puuttuu järjestelmästä lähes kokonaan. Eivät poliisitkaan etsi kissojen ja koirien kanssa jotain tuntematonta polkupyörävarasta, mutta lastensuojelun puolella vastaava toiminta on aivan arkipäivää.

Kannattaa ne ullakolle lukitsemiset tarkistaa. Ei kukaan arvannut sitäkään, että kukaan olisi niin hullu, että käärisi lasta mattoon paketiksi joka yö. Varsinainen lastensuojelun asiakkuus on useimmilla hyvinvointialueilla erikseen ja sitä tekevät toiset sosiaalityöntekijät. 

Ei ole laitonta lukita lasta johonkin huoneeseen. Lastenkodeissakin niin tehdään.

Ei tehdä. Joissain erityistason laitoksissa on mahdollisuus eristyshuoneeseen, mikäli nuori on esim. väkivaltainen. Tuolloin tehdään asianmukainen rajoituspäätös, joka toimitetaan huoltajille ja lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Eristys pitää päättää heti, kun se on mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uteliaisuudesta, mitkä noista lasuista olisi sinusta pitänyt jättää tekemättä?"

 

Mikään noista ei ole lastensuojeluasia. Lastensuojelu on niitä tilanteita varten, kun lapsen hyvinvointi on todennäköisesti vakavasti vaarassa.

Ihan jokainen niistä oli lasun paikka. Esim se viiltelijä. Viiltely on suhteellisen yleistä, mutta se on oire vakavasta mielenterveyden ongelmasta, johon vanhempien pitää pystyä vastaamaan ja hankkimaan lapselle apua. Monesti se ahdistuksen aihekin on siellä kotioloissa, jolloin pelkkä lääkärinhoito ei tietenkään riitä. Viiltely ei ole vaaratonta. Meillä on lastensuojelussa nuoria, jotka päätyvät viiltelemään niin syvälle, että hengenlähtö on lähellä. Viiltelijöitä tulee myös vahtia, eli kotona on oltava hereillä ja valppaana viiltelijöiden kanssa. Nykyisinhän nämä etenevät. Meillä on nuoria, jotka repivät varpaankynsiään ja purevat poikki jänteitään. Apua on oltava ajoissa. 

Lasu ei ole yhtä kuin apu tai lasun puute yhtä kuin ei apua. Kannattaa muistaa, että lasut otettiin käyttöön vasta vuonna 2008 ja sen jälkeenkin ne olivat pitkään harvinaisia. Se että lasuja ei ole ei tarkoita sitä, että lapset olisivat jotenkin heitteillä.

Lastensuojeluilmoitus on monesti vain tapa varmistaa, että lapsella on kaikki kunnossa. Esim. koulupoissaoloista tehdään lasu, koska opettajilla ei ole aikaa selvitellä jokaisen oppilaan asioita. Syynä voi olla hoidettava sairaus, mutta joskus se voi olla jotain ikävämpää. Itsellä tullut eteen insestiä myöten. Tämän takia lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin, joka ei vielä ole lastensuojelun asiakkuus. Se voi päätyä asiakkuuteen tai sitten kuitataan, että ei ole tarvetta. 

Samalla logiikalla voisi ottaa käyttöön kaikkiin perheisiin tehtävät lastensuojeluratsiat. Vaikkapa kymmenisen kertaa vuodessa satunnaisina ajankohtina lastensuojeluvirkailijat koputtaisivat perheen ovelle ja penkoisivat paikat ja kuulustelisivat perheen. Varmasti tällä tavalla myös paljastuisi monia rikkeitä.

Lastensuojelu ei etsi rikkeitä. Perheissä voi olla kaikenlaisia valtaviakin ongelmia, jotka vaarantavat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen, mutta eiväät todellakaan ole rikkeitä. 

Näköjään etsivät mm. lapsia joita on ehkä joskus tukistettu tai ehkä lukittu ullakolle jos eivät ole totelleet. Mitä muuta nämä ovat kuin rikkeitä? Oikeasti vakavia asioita paljastuu äärimmäisen harvoin.

Todellakin ihmettelen tätä järjestelmää. Priorisointi puuttuu järjestelmästä lähes kokonaan. Eivät poliisitkaan etsi kissojen ja koirien kanssa jotain tuntematonta polkupyörävarasta, mutta lastensuojelun puolella vastaava toiminta on aivan arkipäivää.

Kannattaa ne ullakolle lukitsemiset tarkistaa. Ei kukaan arvannut sitäkään, että kukaan olisi niin hullu, että käärisi lasta mattoon paketiksi joka yö. Varsinainen lastensuojelun asiakkuus on useimmilla hyvinvointialueilla erikseen ja sitä tekevät toiset sosiaalityöntekijät. 

Ei ole laitonta lukita lasta johonkin huoneeseen. Lastenkodeissakin niin tehdään.

Ei tehdä. Joissain erityistason laitoksissa on mahdollisuus eristyshuoneeseen, mikäli nuori on esim. väkivaltainen. Tuolloin tehdään asianmukainen rajoituspäätös, joka toimitetaan huoltajille ja lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle. Eristys pitää päättää heti, kun se on mahdollista. 

Kodeissa ei tarvita rajoituspäätöksiä. On myös tekeillä lastensuojelulain muutos jos pääasiassa poistaisi tarpeen rajoituspäätöksille lastenkodeissa ja sijaisperheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uteliaisuudesta, mitkä noista lasuista olisi sinusta pitänyt jättää tekemättä?"

 

Mikään noista ei ole lastensuojeluasia. Lastensuojelu on niitä tilanteita varten, kun lapsen hyvinvointi on todennäköisesti vakavasti vaarassa.

Ihan jokainen niistä oli lasun paikka. Esim se viiltelijä. Viiltely on suhteellisen yleistä, mutta se on oire vakavasta mielenterveyden ongelmasta, johon vanhempien pitää pystyä vastaamaan ja hankkimaan lapselle apua. Monesti se ahdistuksen aihekin on siellä kotioloissa, jolloin pelkkä lääkärinhoito ei tietenkään riitä. Viiltely ei ole vaaratonta. Meillä on lastensuojelussa nuoria, jotka päätyvät viiltelemään niin syvälle, että hengenlähtö on lähellä. Viiltelijöitä tulee myös vahtia, eli kotona on oltava hereillä ja valppaana viiltelijöiden kanssa. Nykyisinhän nämä etenevät. Meillä on nuoria, jotka repivät varpaankynsiään ja purevat poikki jänteitään. Apua on oltava ajoissa. 

Lasu ei ole yhtä kuin apu tai lasun puute yhtä kuin ei apua. Kannattaa muistaa, että lasut otettiin käyttöön vasta vuonna 2008 ja sen jälkeenkin ne olivat pitkään harvinaisia. Se että lasuja ei ole ei tarkoita sitä, että lapset olisivat jotenkin heitteillä.

Lastensuojeluilmoitus on monesti vain tapa varmistaa, että lapsella on kaikki kunnossa. Esim. koulupoissaoloista tehdään lasu, koska opettajilla ei ole aikaa selvitellä jokaisen oppilaan asioita. Syynä voi olla hoidettava sairaus, mutta joskus se voi olla jotain ikävämpää. Itsellä tullut eteen insestiä myöten. Tämän takia lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin, joka ei vielä ole lastensuojelun asiakkuus. Se voi päätyä asiakkuuteen tai sitten kuitataan, että ei ole tarvetta. 

Samalla logiikalla voisi ottaa käyttöön kaikkiin perheisiin tehtävät lastensuojeluratsiat. Vaikkapa kymmenisen kertaa vuodessa satunnaisina ajankohtina lastensuojeluvirkailijat koputtaisivat perheen ovelle ja penkoisivat paikat ja kuulustelisivat perheen. Varmasti tällä tavalla myös paljastuisi monia rikkeitä.

Lastensuojelu ei etsi rikkeitä. Perheissä voi olla kaikenlaisia valtaviakin ongelmia, jotka vaarantavat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen, mutta eiväät todellakaan ole rikkeitä. 

Ei etsi vaan keksii. Tai ainakin suurentelee jotta saadaan huostaanotto tehtyä ja rahahanat auki laitoksille/perhehoitajille. Onko sossuilla omistuksia näihin sijoittaviin instansseihin. Tässä olisi tutkivalle journalistille työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uteliaisuudesta, mitkä noista lasuista olisi sinusta pitänyt jättää tekemättä?"

 

Mikään noista ei ole lastensuojeluasia. Lastensuojelu on niitä tilanteita varten, kun lapsen hyvinvointi on todennäköisesti vakavasti vaarassa.

Ihan jokainen niistä oli lasun paikka. Esim se viiltelijä. Viiltely on suhteellisen yleistä, mutta se on oire vakavasta mielenterveyden ongelmasta, johon vanhempien pitää pystyä vastaamaan ja hankkimaan lapselle apua. Monesti se ahdistuksen aihekin on siellä kotioloissa, jolloin pelkkä lääkärinhoito ei tietenkään riitä. Viiltely ei ole vaaratonta. Meillä on lastensuojelussa nuoria, jotka päätyvät viiltelemään niin syvälle, että hengenlähtö on lähellä. Viiltelijöitä tulee myös vahtia, eli kotona on oltava hereillä ja valppaana viiltelijöiden kanssa. Nykyisinhän nämä etenevät. Meillä on nuoria, jotka repivät varpaankynsiään ja purevat poikki jänteitään. Apua on oltava ajoissa. 

Lasu ei ole yhtä kuin apu tai lasun puute yhtä kuin ei apua. Kannattaa muistaa, että lasut otettiin käyttöön vasta vuonna 2008 ja sen jälkeenkin ne olivat pitkään harvinaisia. Se että lasuja ei ole ei tarkoita sitä, että lapset olisivat jotenkin heitteillä.

Lastensuojeluilmoitus on monesti vain tapa varmistaa, että lapsella on kaikki kunnossa. Esim. koulupoissaoloista tehdään lasu, koska opettajilla ei ole aikaa selvitellä jokaisen oppilaan asioita. Syynä voi olla hoidettava sairaus, mutta joskus se voi olla jotain ikävämpää. Itsellä tullut eteen insestiä myöten. Tämän takia lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin, joka ei vielä ole lastensuojelun asiakkuus. Se voi päätyä asiakkuuteen tai sitten kuitataan, että ei ole tarvetta. 

Samalla logiikalla voisi ottaa käyttöön kaikkiin perheisiin tehtävät lastensuojeluratsiat. Vaikkapa kymmenisen kertaa vuodessa satunnaisina ajankohtina lastensuojeluvirkailijat koputtaisivat perheen ovelle ja penkoisivat paikat ja kuulustelisivat perheen. Varmasti tällä tavalla myös paljastuisi monia rikkeitä.

Lastensuojelu ei etsi rikkeitä. Perheissä voi olla kaikenlaisia valtaviakin ongelmia, jotka vaarantavat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen, mutta eiväät todellakaan ole rikkeitä. 

Ei etsi vaan keksii. Tai ainakin suurentelee jotta saadaan huostaanotto tehtyä ja rahahanat auki laitoksille/perhehoitajille. Onko sossuilla omistuksia näihin sijoittaviin instansseihin. Tässä olisi tutkivalle journalistille työtä.

Ei varmaasti ole siinä määrin kuin huostaanottoja tehdään. Ei yksittäinen sossu päätä mihin lapsi sijoitetaan. Voiko joku olla niin hömelö että luulee maksajan huvikseen huostaanottaa? Näin entisenä perhehoitajana voin sanoa että hanasta ei rahaa tule. Ensisijaisesti lapsi sijoitetaan läheiselle ihmiselle. Suku, kummit, ystävät, sedät, tädit, enot jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uteliaisuudesta, mitkä noista lasuista olisi sinusta pitänyt jättää tekemättä?"

 

Mikään noista ei ole lastensuojeluasia. Lastensuojelu on niitä tilanteita varten, kun lapsen hyvinvointi on todennäköisesti vakavasti vaarassa.

Ihan jokainen niistä oli lasun paikka. Esim se viiltelijä. Viiltely on suhteellisen yleistä, mutta se on oire vakavasta mielenterveyden ongelmasta, johon vanhempien pitää pystyä vastaamaan ja hankkimaan lapselle apua. Monesti se ahdistuksen aihekin on siellä kotioloissa, jolloin pelkkä lääkärinhoito ei tietenkään riitä. Viiltely ei ole vaaratonta. Meillä on lastensuojelussa nuoria, jotka päätyvät viiltelemään niin syvälle, että hengenlähtö on lähellä. Viiltelijöitä tulee myös vahtia, eli kotona on oltava hereillä ja valppaana viiltelijöiden kanssa. Nykyisinhän nämä etenevät. Meillä on nuoria, jotka repivät varpaankynsiään ja purevat poikki jänteitään. Apua on oltava ajoissa. 

Muuten samaa mieltä, mutta viiltely ei ole automaattisesti merkki vakavasta mielenterveyden ongelmasta. Se voi olla, mutta useammin ei ole. Se ei tarkoita etteikö lapsen/nuoren olisi hyvä saada siihen apua että siitä ei tulekaan vakava ongelma, mutta jokainen kyynärsyrjää raaputellut ei ole "vakavasti sairas".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uteliaisuudesta, mitkä noista lasuista olisi sinusta pitänyt jättää tekemättä?"

 

Mikään noista ei ole lastensuojeluasia. Lastensuojelu on niitä tilanteita varten, kun lapsen hyvinvointi on todennäköisesti vakavasti vaarassa.

Ihan jokainen niistä oli lasun paikka. Esim se viiltelijä. Viiltely on suhteellisen yleistä, mutta se on oire vakavasta mielenterveyden ongelmasta, johon vanhempien pitää pystyä vastaamaan ja hankkimaan lapselle apua. Monesti se ahdistuksen aihekin on siellä kotioloissa, jolloin pelkkä lääkärinhoito ei tietenkään riitä. Viiltely ei ole vaaratonta. Meillä on lastensuojelussa nuoria, jotka päätyvät viiltelemään niin syvälle, että hengenlähtö on lähellä. Viiltelijöitä tulee myös vahtia, eli kotona on oltava hereillä ja valppaana viiltelijöiden kanssa. Nykyisinhän nämä etenevät. Meillä on nuoria, jotka repivät varpaankynsiään ja purevat poikki jänteitään. Apua on oltava ajoissa. 

Lasu ei ole yhtä kuin apu tai lasun puute yhtä kuin ei apua. Kannattaa muistaa, että lasut otettiin käyttöön vasta vuonna 2008 ja sen jälkeenkin ne olivat pitkään harvinaisia. Se että lasuja ei ole ei tarkoita sitä, että lapset olisivat jotenkin heitteillä.

Lastensuojeluilmoitus on monesti vain tapa varmistaa, että lapsella on kaikki kunnossa. Esim. koulupoissaoloista tehdään lasu, koska opettajilla ei ole aikaa selvitellä jokaisen oppilaan asioita. Syynä voi olla hoidettava sairaus, mutta joskus se voi olla jotain ikävämpää. Itsellä tullut eteen insestiä myöten. Tämän takia lastensuojeluilmoitus aloittaa palvelutarpeen arvioinnin, joka ei vielä ole lastensuojelun asiakkuus. Se voi päätyä asiakkuuteen tai sitten kuitataan, että ei ole tarvetta. 

Samalla logiikalla voisi ottaa käyttöön kaikkiin perheisiin tehtävät lastensuojeluratsiat. Vaikkapa kymmenisen kertaa vuodessa satunnaisina ajankohtina lastensuojeluvirkailijat koputtaisivat perheen ovelle ja penkoisivat paikat ja kuulustelisivat perheen. Varmasti tällä tavalla myös paljastuisi monia rikkeitä.

Lastensuojelu ei etsi rikkeitä. Perheissä voi olla kaikenlaisia valtaviakin ongelmia, jotka vaarantavat lapsen turvallisen kasvun ja kehityksen, mutta eiväät todellakaan ole rikkeitä. 

Näköjään etsivät mm. lapsia joita on ehkä joskus tukistettu tai ehkä lukittu ullakolle jos eivät ole totelleet. Mitä muuta nämä ovat kuin rikkeitä? Oikeasti vakavia asioita paljastuu äärimmäisen harvoin.

Todellakin ihmettelen tätä järjestelmää. Priorisointi puuttuu järjestelmästä lähes kokonaan. Eivät poliisitkaan etsi kissojen ja koirien kanssa jotain tuntematonta polkupyörävarasta, mutta lastensuojelun puolella vastaava toiminta on aivan arkipäivää.

Kannattaa ne ullakolle lukitsemiset tarkistaa. Ei kukaan arvannut sitäkään, että kukaan olisi niin hullu, että käärisi lasta mattoon paketiksi joka yö. Varsinainen lastensuojelun asiakkuus on useimmilla hyvinvointialueilla erikseen ja sitä tekevät toiset sosiaalityöntekijät. 

Ei ole laitonta lukita lasta johonkin huoneeseen. Lastenkodeissakin niin tehdään.

Jotain on lähtökohtaisesti pielessä, jos lapsi täytyy lukita kotona huoneeseen. Joko lapsi, vanhemmat tai kaikki ovat kehitysviiveisiä. 

Ei taida ex-miehillä olla oikeutta lukita lapsia huoneeseen? Äitien ja laitosten juttuja.

Kyllä se aika yleistä on, että kun vanhemmat saavat tarpeekseen lapsen käytöksestä niin lapsi lukitaan huoneeseensa. Toki ymmärrän, että lasutädit eivät siitä keinosta pidä, koska heidän mukaansa lapsi tulee rauhoittaa tunnekasvatuksen menetelmin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aika yleistä on, että kun vanhemmat saavat tarpeekseen lapsen käytöksestä niin lapsi lukitaan huoneeseensa. Toki ymmärrän, että lasutädit eivät siitä keinosta pidä, koska heidän mukaansa lapsi tulee rauhoittaa tunnekasvatuksen menetelmin.

Onhan meillä näitäkin perheitä, joissa se lapsi lukitaan pihalle tai parvekkeelle, jopa talvipakkasella ilman ulkovaatteita. Kyllähän nämä lukitsemiset siitä kertoovat, että vanhemmuus on hukassa. t: lasun sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aika yleistä on, että kun vanhemmat saavat tarpeekseen lapsen käytöksestä niin lapsi lukitaan huoneeseensa. Toki ymmärrän, että lasutädit eivät siitä keinosta pidä, koska heidän mukaansa lapsi tulee rauhoittaa tunnekasvatuksen menetelmin.

Onhan meillä näitäkin perheitä, joissa se lapsi lukitaan pihalle tai parvekkeelle, jopa talvipakkasella ilman ulkovaatteita. Kyllähän nämä lukitsemiset siitä kertoovat, että vanhemmuus on hukassa. t: lasun sossu

Tuollaisesta voi seurata paniikkihäiriö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aika yleistä on, että kun vanhemmat saavat tarpeekseen lapsen käytöksestä niin lapsi lukitaan huoneeseensa. Toki ymmärrän, että lasutädit eivät siitä keinosta pidä, koska heidän mukaansa lapsi tulee rauhoittaa tunnekasvatuksen menetelmin.

Onhan meillä näitäkin perheitä, joissa se lapsi lukitaan pihalle tai parvekkeelle, jopa talvipakkasella ilman ulkovaatteita. Kyllähän nämä lukitsemiset siitä kertoovat, että vanhemmuus on hukassa. t: lasun sossu

Varmasti on hukassa, kun lähes kaikki painostuskeinot lasta kohtaan on kielletty jos ei valtion niin viimeistään sossun toimesta. Vanhemmat ovat todella aseettomia lastensa edessä.

Muita mietteitä?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu täysin tapauksesta. Joissakin tapauksissa huostaanotto voi pelastaa lapsen elämän - jopa kirjaimellisesti.

On suuri siunaus että maassamme on niin toimiva ja hyvä lastensuojelujärjestelmä kuin on, se on onni lapsille.

Kyllä! Suomi on tilastojen Euroopan kärkimaita mitä tulee perheväkivaltaan/naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Alkoholilla varmasti osuutensa. Se ei silti ole selitys mihinkään. Väkivalta on AINA rikos, uhka uhrin minuudelle ja henkiselle sekä fyysiselle terveydelle. Lastenkin tulee voida elää TURVASSA myös omassa kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se aika yleistä on, että kun vanhemmat saavat tarpeekseen lapsen käytöksestä niin lapsi lukitaan huoneeseensa. Toki ymmärrän, että lasutädit eivät siitä keinosta pidä, koska heidän mukaansa lapsi tulee rauhoittaa tunnekasvatuksen menetelmin.

Onhan meillä näitäkin perheitä, joissa se lapsi lukitaan pihalle tai parvekkeelle, jopa talvipakkasella ilman ulkovaatteita. Kyllähän nämä lukitsemiset siitä kertoovat, että vanhemmuus on hukassa. t: lasun sossu

Tuollaisesta voi seurata paniikkihäiriö. 

Mikä tahansa häiriö voi seurata tuollaisesta kohtelusta.

Tämän hetken tilanne: Yli sadasta vastaajasta alle puolet pitää toimenpidettä pelkkänä apuna.