Lue keskustelun säännöt.
Vanhanaikaista, että jompikumpi muuttaa sukunimensä avioituessaan
27.08.2026 |
Tietysti ymmärrän sen, että patriarkalisessa yhteiskunnassa, kun kerran pidettiin miestä perheen päänä (!) oli vuosisatoja tapana naisen jättää sukunimensä (oikeastaan sukunsa) mennessään ,,miehelään‘‘ . Mutta nykyään? Oletteko sitä mieltä, että vain yhteinen sukunimi tarkoittaa oikeata liittoa naisen ja miehen välillä? Eikö voitaisi vain antaa kaikkien pitää sukunimensä? Mitä haittaa siitä olisi?
Kommentit (85)
Mä otin miehen sukunimen, koska se on kaunis ja luontoaiheinen. Tyttönimeni on ruma, olen aina inhonnut sitä ja päätin jo lapsena, että vaihdan sen jos joskus menen naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Vielä enemmän ihmettelen äitejä, jotka nimeävät lapsensa isän sukunimellä ja ovat itse sitten eri nimisiä.
Meidän lapset ovat isänsä sukunimellä, koska se on lyhyt, näpsäkkä, helppo missä maassa tahansa eikä siinä ole äätä tai öötä. Itse halusin pitää oman sukunimeni.
Sukunimi se on silti.
Niin on. Jokaisella pitää olla sukunimi. En ymmärrä kommenttiasi.
Minusta on kummallista että sukunimi valitaan sen mukaan mikä on kiva. Sen merkitys on ihan muualla.
Ja muutenkin hassua, että 90% tapauksista naisella aina sattuu olemaan se rumempi sukunimi pariskunnasta. :D
Minusta minulla oli kivempi nimi kuin miehellä, mutta mies perusteli miksei nimeäni halua ottaa.
Itse en ollut yhtä ehdoton miehen sukunimen suhteen ja koin tärkeäksi että perheessä on yhteinen sukunimi. Eli sitkeämpi jäärä voitti.
Veljeni on sitten siirtänyt omille lapsilleen sukunimensä.
Yhtä pölyttynyt tapa kuin se että morsiamen isä saattaa hänet alttarille. Tai että kysellään isältä lupaa kosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli kiva kun vaimo otti minun sukunimeni. En olisi kyllä osannut muuta ajatellakaan, mutta onneksi tarvinnut edes miettiä tai keskustella. Tapahtui ihan itsestään.
Koin sen rakkauden ja sitoutumisen osoituksena ja vaimoni sai varmasti vastavuoroisesti paljon takaisin kun ei hänen tarvitse miettiä sitoutumistani.
Tasavertaisia ja arvoisia ollaan eikä minun mielipiteeni ole tärkeämpi kuin vaimonkaan. Loppuun asti ollaan yhdessä.
Kiva jos näin. Itsellä puoliso lähes pakotti ottamaan nimensä, mutta eipä se häntä sitouttanut vaan hän petti pitkään ja hartaasti. Nyt tietysti hävettää, että itsellä on huonon miehen nimi.
Aiotko vaihtaa takaisin omaan tyttönimeen?. Osahan vaihtaa jos tulee ero. Itse taas ajattelen että nimi vaihdetaan pysyvästi kun siihen on totuttu paitsi jos menee uudelleen naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Vielä enemmän ihmettelen äitejä, jotka nimeävät lapsensa isän sukunimellä ja ovat itse sitten eri nimisiä.
Meidän lapset ovat isänsä sukunimellä, koska se on lyhyt, näpsäkkä, helppo missä maassa tahansa eikä siinä ole äätä tai öötä. Itse halusin pitää oman sukunimeni.
Sukunimi se on silti.
Niin on. Jokaisella pitää olla sukunimi. En ymmärrä kommenttiasi.
Minusta on kummallista että sukunimi valitaan sen mukaan mikä on kiva. Sen merkitys on ihan muualla.
Ja muutenkin hassua, että 90% tapauksista naisella aina sattuu olemaan se rumempi sukunimi pariskunnasta. :D
Minkäs minä sille voin, että omassa sukunimessä on äätä ja öötä. Kaiken lisäksi joudun Suomessakin välillä tavaamaan omaa nimeä, kun se ei ole yleinen. Miehen sukunimi on oikeasti kiva eikä siinä ole mitään väärää, että halusin sen lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hävytöntä olla avioparilla eri sukunimet. Mikä sukunimi lapsilla sitten olisi ? Ettei toinen vanhempi tunne itseään hylätyksi tai vastaavaa............sama sukunimi on pakollinen, jompi kumpi, ihan sama. Vain hävyttömät ihmiset luulevat niin, että oman sukunimen saa pitää. Ei saa !
"Minkäs minä sille voin, että omassa sukunimessä on äätä ja öötä. Kaiken lisäksi joudun Suomessakin välillä tavaamaan omaa nimeä, kun se ei ole yleinen. Miehen sukunimi on oikeasti kiva eikä siinä ole mitään väärää, että halusin sen lapsille."
En ole sanonut että siinä on jotain väärää. Miksi äät ja ööt ahdistavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli kiva kun vaimo otti minun sukunimeni. En olisi kyllä osannut muuta ajatellakaan, mutta onneksi tarvinnut edes miettiä tai keskustella. Tapahtui ihan itsestään.
Koin sen rakkauden ja sitoutumisen osoituksena ja vaimoni sai varmasti vastavuoroisesti paljon takaisin kun ei hänen tarvitse miettiä sitoutumistani.
Tasavertaisia ja arvoisia ollaan eikä minun mielipiteeni ole tärkeämpi kuin vaimonkaan. Loppuun asti ollaan yhdessä.
Kiva jos näin. Itsellä puoliso lähes pakotti ottamaan nimensä, mutta eipä se häntä sitouttanut vaan hän petti pitkään ja hartaasti. Nyt tietysti hävettää, että itsellä on huonon miehen nimi.
Aiotko vaihtaa takaisin omaan tyttönimeen?. Osahan vaihtaa jos tulee ero. Itse taas ajattelen että nimi vaihdetaan pysyvästi kun siihen on totuttu paitsi jos menee uudelleen naimisiin.
Kaikkein nolointa on vaihtaa sukunimeä monta kertaa, aina uuden siipan nimi kantoon ja taas uutta kun ei kestänytkään. :D Kuin omistussuhde vaihtuisi.
Onko se sitten parempi että keksitään uusi yhteinen sukunimi perheelle, kun kumpikaan ei halua ottaa toisen sukunimeä ja haluaa perheelle yhteisen nimen? Niinhän jotkut toimivat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Minkäs minä sille voin, että omassa sukunimessä on äätä ja öötä. Kaiken lisäksi joudun Suomessakin välillä tavaamaan omaa nimeä, kun se ei ole yleinen. Miehen sukunimi on oikeasti kiva eikä siinä ole mitään väärää, että halusin sen lapsille."
En ole sanonut että siinä on jotain väärää. Miksi äät ja ööt ahdistavat?
En tykkää tavata niitä ulkomailla. Kun oma sukunimi aiheuttaa Suomessakin kyselyä "niin mitä", niin ulkomailla se on sitäkin ärsyttävämpää. Lapsilla tuota ongelmaa ei ole ollut.
Itse miehenä otin vaimoni sukunimen. Isäni ei ollut hyvä ihminen ja mitä enemmän minulle tuli ikää, sen typerämmältä tuntui kantaa hänen nimeään. Naimisiin mentäessä sitten oli jotenkin luonnollista vaihtaa se nimi pois.
Joo, vanhanaikaista ehkä, mutta minulle se oli myös symbolinen ele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli kiva kun vaimo otti minun sukunimeni. En olisi kyllä osannut muuta ajatellakaan, mutta onneksi tarvinnut edes miettiä tai keskustella. Tapahtui ihan itsestään.
Koin sen rakkauden ja sitoutumisen osoituksena ja vaimoni sai varmasti vastavuoroisesti paljon takaisin kun ei hänen tarvitse miettiä sitoutumistani.
Tasavertaisia ja arvoisia ollaan eikä minun mielipiteeni ole tärkeämpi kuin vaimonkaan. Loppuun asti ollaan yhdessä.
Kiva jos näin. Itsellä puoliso lähes pakotti ottamaan nimensä, mutta eipä se häntä sitouttanut vaan hän petti pitkään ja hartaasti. Nyt tietysti hävettää, että itsellä on huonon miehen nimi.
Aiotko vaihtaa takaisin omaan tyttönimeen?. Osahan vaihtaa jos tulee ero. Itse taas ajattelen että nimi vaihdetaan pysyvästi kun siihen on totuttu paitsi jos menee uudelleen naimisiin.
Kaikkein nolointa on vaihtaa sukunimeä monta kertaa, aina uuden siipan nimi kantoon ja taas uutta kun ei kestänytkään. :D Kuin omistussuhde vaihtuisi.
Mitä noloa siinä on? Ei se ole mikään ansio ihmiselle olla huonossa suhteessa pitkään.
Kuka vielä pitää tyttären saattamista alttarille isän tai muun miehen kanssa "mukavana pikku perinteenä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Vielä enemmän ihmettelen äitejä, jotka nimeävät lapsensa isän sukunimellä ja ovat itse sitten eri nimisiä.
Meidän lapset ovat isänsä sukunimellä, koska se on lyhyt, näpsäkkä, helppo missä maassa tahansa eikä siinä ole äätä tai öötä. Itse halusin pitää oman sukunimeni.
Sukunimi se on silti.
Niin on. Jokaisella pitää olla sukunimi. En ymmärrä kommenttiasi.
Minusta on kummallista että sukunimi valitaan sen mukaan mikä on kiva. Sen merkitys on ihan muualla.
Ja muutenkin hassua, että 90% tapauksista naisella aina sattuu olemaan se rumempi sukunimi pariskunnasta. :D
Mikä sen sukunimen merkitys sinusta on, jos sitä ei kerran saa valita sen mukaan mikä on kiva?
Ap on kummallisen hiljainen. Aloitus ei tainnut olla ihan loppuun asti mietitty, kun kysymyksiin ei vastata.
Onhan paljon selkeämpää, kun koko perheellä on sama sukunimi.
Vanhanaikaista on ennemminkin kehitellä jotain kaikkia koskevia sääntöjä sukunimiasioihin. Yhteinen sukunimi on monen mielestä käytännöllisin etenkin silloin kun on lapsia tai tarkoitus tehdä niitä, mutta nykyisin kun naimisiin mennään usein vanhempana ja henkilö on ehkä jo tunnettu esimerkiksi
yrittäjänä omalla nimellään, ei nimen vaihtamista halua ehkä edes harkita. Molemmat tavat ovat aivan ok, ja patriarkaalista on lähinnä toisten (yleensä naisten) puolesta päättäminen, että oma nimi tulee pitää.
Vierailija kirjoitti:
Onko se sitten parempi että keksitään uusi yhteinen sukunimi perheelle, kun kumpikaan ei halua ottaa toisen sukunimeä ja haluaa perheelle yhteisen nimen? Niinhän jotkut toimivat
Ja mitä vikaa siinä sitten on?
Vierailija kirjoitti:
Aika heikoilta vaikuttaa aika monen tähän ketjuun kommentoivien liitot, jos yhteenkuuluvuutta pitää pönkittää sillä, mikä sukunimi kenelläkin on.
Puolet avioliitoista päättyy eroon, joten heikoissa kantimissa liitot ovat. Tuskin sukunimellä on erityistä vaikutusta liiton kestävyyteen.
Minusta on kummallista että sukunimi valitaan sen mukaan mikä on kiva. Sen merkitys on ihan muualla.
Ja muutenkin hassua, että 90% tapauksista naisella aina sattuu olemaan se rumempi sukunimi pariskunnasta. :D