Vanhanaikaista, että jompikumpi muuttaa sukunimensä avioituessaan

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kiva kun vaimo otti minun sukunimeni. En olisi kyllä osannut muuta ajatellakaan, mutta onneksi tarvinnut edes miettiä tai keskustella. Tapahtui ihan itsestään.

Koin sen rakkauden ja sitoutumisen osoituksena ja vaimoni sai varmasti vastavuoroisesti paljon takaisin kun ei hänen tarvitse miettiä sitoutumistani.  

Tasavertaisia ja arvoisia ollaan eikä minun mielipiteeni ole tärkeämpi kuin vaimonkaan. Loppuun asti ollaan yhdessä.

Koit vaimon vaihtaessa sukunimensä rakkauden ja sitoutumisen osoituksena. Mikset sitten itse osoittanut rakkautta ja sitoutumista jos se tarkoittaa puolison nimen ottamista? Mitä vaimosi saa "vastavuoroisesti paljon takaisin"? Miksei vaimosi tarvitse miettiä sitoutumistasi kun ethän sinä vaihtanut nimeäsi?

Sorry, mutta kuulostat kyllä ikävältä. Tulee tunne, että sinun sukusi on tärkeämpi kuin vaimosi suku. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitten parempi että keksitään uusi yhteinen sukunimi perheelle, kun kumpikaan ei halua ottaa toisen sukunimeä ja haluaa perheelle yhteisen nimen? Niinhän jotkut toimivat 

Ja mitä vikaa siinä sitten on?

Kerro sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta oli kiva kun vaimo otti minun sukunimeni. En olisi kyllä osannut muuta ajatellakaan, mutta onneksi tarvinnut edes miettiä tai keskustella. Tapahtui ihan itsestään.

Koin sen rakkauden ja sitoutumisen osoituksena ja vaimoni sai varmasti vastavuoroisesti paljon takaisin kun ei hänen tarvitse miettiä sitoutumistani.  

Tasavertaisia ja arvoisia ollaan eikä minun mielipiteeni ole tärkeämpi kuin vaimonkaan. Loppuun asti ollaan yhdessä.

Koit vaimon vaihtaessa sukunimensä rakkauden ja sitoutumisen osoituksena. Mikset sitten itse osoittanut rakkautta ja sitoutumista jos se tarkoittaa puolison nimen ottamista? Mitä vaimosi saa "vastavuoroisesti paljon takaisin"? Miksei vaimosi tarvitse miettiä sitoutumistasi kun ethän sinä vaihtanut nimeäsi?

Sorry, mutta kuulostat kyllä ikävältä. Tulee tunne, että sinun sukusi on tärkeämpi kuin vaimosi suku. 

Sivusta: Eikö jokaiselle ole? Toisille vain on enemmän kynnyskysymys saada pitää oma nimensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika heikoilta vaikuttaa aika monen tähän ketjuun kommentoivien liitot, jos yhteenkuuluvuutta pitää pönkittää sillä, mikä sukunimi kenelläkin on.

Puolet avioliitoista päättyy eroon, joten heikoissa kantimissa liitot ovat. Tuskin sukunimellä on erityistä vaikutusta liiton kestävyyteen.

Tapailin joskus kaveria, joka oli vihainen siitä että vaimo oli eron jälkeen pitänyt hänen sukunimensä. Heillä oli kuitenkin yhteinen lapsikin.

Minusta taas olisi ihmeellistä jos sukunimeä koko ajan joutuisi vaihtamaan parisuhdestatuksen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika heikoilta vaikuttaa aika monen tähän ketjuun kommentoivien liitot, jos yhteenkuuluvuutta pitää pönkittää sillä, mikä sukunimi kenelläkin on.

Puolet avioliitoista päättyy eroon, joten heikoissa kantimissa liitot ovat. Tuskin sukunimellä on erityistä vaikutusta liiton kestävyyteen.

Tapailin joskus kaveria, joka oli vihainen siitä että vaimo oli eron jälkeen pitänyt hänen sukunimensä. Heillä oli kuitenkin yhteinen lapsikin.

Minusta taas olisi ihmeellistä jos sukunimeä koko ajan joutuisi vaihtamaan parisuhdestatuksen mukaan. 

Minusta se siis on vaimon sukunimi siinä vaiheessa kun hän on sen ottanut käyttöön. Ei miehellä enää ole mitään nokan koputtamista sen jälkeen nimen käytöstä tai siitä jos sen haluaa vaihtaa pois.