Onko tämä erikoinen tilanne? Meillä lapsi, mutta emme

Rakastamme toisiamme ja suhteemme on hyvässä kunnossa. Itse en halua vielä asua yhdessä. Mies kyllä haluaisi muuttaa, mutta itse en ole valmis ihan omista syistäni. Onhan toki että mies on luonani paljon, mutta ei mikään laki kiellä etteikö saisi olla. Minulla on ihan oma talo, en ole vuokralainen enkä sossunpummi, kuten täällä jo minut leimattu heti kysymykseni perusteella.

Isyys on vahvistettu siis, entä huoltajuus? Oletteko tehneet yhteishuoltosopimuksen vain onko teistä jompikumpi virallisesti yksinhuoltaja?



Yhteishuoltosopimus on ainakin yhdessä olevalle parille hyvä ratkaisu, vaikka asuisittekin (vielä) erillänne. Tällöin lapsenne asema on täysin rinnasteinen aviolapsen asemaan joka tilanteessa (paitsi tietenkin että vain se vanhempi jonka luona lapsi virallisesti asuu, voi jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta).



Mitään elatusmaksuja ei tietenkään tarvitse sopia kenenkään viranomaisen kanssa, jos pystytte sopimaan huoltajuusasiat keskenänne ja sovussa.

olemmehan pari vaikka virallisesti ei asuta yhdessä.

Tarkoitin siis sillä että asuu oikeasti erillään sitä, että kummallakin on ihan oikeat omat asunnot, eikä esim. niin että virallinen osoite on vain paperiosoite jonkun tuttavan luona, sellaistakin kuuluu tapahtuneen.

Erillään oikeasti asuminen on kallista mutta jokaisen oma asia (ja monella tapaa kokemukseni mukaan hyvä asia).



Ja totta kai kaikilla ihmisillä on oikeus kyläillä kenen luona haluaa niin paljon kuin haluaa.

t. 22

suhteitanne hoitamaan.

Onnea vaan vähän erilaiselle yhteiselämällenne :)