Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen keskittyminen
26.08.2026 |
Löytyisiköhän täältä kohtalotovereita lapsen keskittymisen haasteissa?
Lapsi on 8-vuotias loppuvuoden lapsi ja aloittelee kolmatta luokkaa. Hän saa koko ajan hyvää palautetta keskittymisestään, esimerkiksi hän jaksaa todella hyvin 45 minuutin soittotunnin ja on urheilutreeneissä aina innolla ja skarppina mukana. Samoin koulussa jaksaa hienosti tehdä tehtäviä. Opettaja ja valmentaja kuitenkaan tuskin tunnistaisivat lasta kotona.
Kaikkeen menee järkyttävästi aikaa. Aamutoimet, iltatoimet, ruoat, pesut, vaikka vain kynän laittaminen penaaliin. Vartti hupsahtaa ihan vain ihmetellessä. Kyse ei ole koulu- tai harrastusstressistä, hän on ihan samanlainen kesälomallakin. Hoputtaessa hän hermostuu jopa itkuun saakka. Välillä hän pelkää kovasti yksinoloa myös. Aikaa ja huomiota aikuisilta hän saa runsaasti, kavereita on, ja hän on nauravainen lapsi - paitsi kun pitäisi tehdä jotain konkreettista.
Kommentit (76)
Ihan ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Tai, no tavallaan ymmärrän niitäkin, kaikki eivät vaan osaa nähdä oman kuplansa ulkopuolelle ja sitä, että ihmiset vain ovat erilaisia.
Meillä siis samanlainen haahuilijalapsi.
Koulu menee hyvin, samoin harrastukset. Mutta oma tulkintani on, että kotona lapsi vaan rentoutuu (mikä on hyvä), joten ajatus karkaa.
Lapsi aloitti juuri 5 luokan.
Ainoa, joka meillä on auttanut esim. aamuihin, on rutiini. Kun joka aamu lapsen hommat toistuu samassa järjestyksessä, lapsi on vähitellen alkanut saada ne sukat sujuvammin jalkaan kun ei ole tarvetta aikuisen ohjata. Tai ehkä vaan kasvaminen on auttanut. Kolmoskuokalla oli vielä ihan just tuota että yksi sukka jalkaan ja alkoi puhumaan muuta. Ilmeisesti rikas sisäinen maailma, jossa tapahtuu paljon kaikkea joka vie huomion.
Illat on edelleen aikamoista haahuilua, mutta tärkeimmät hommat tulee hoidetuksi joten kai nekin vähitellen muuttuu sujuvammiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Eikö nepsy-lapsen haasteiden kuitenkin pitäisi näkyä kaikissa paikoissa ja kaikilla elämänalueilla?
Näkyyhän ne. Mutta ei jokaisessa tilanteessa samalla tavalla. Monissa nepsy-haasteissa on hyvin tyypillistä, että fokus löytyy heti, kun tulee jotain mielekästä tekemistä. Ja vastaavasti fokus katoaa välittömästi, kun pitäisi tehdä jotain, mikä ei kiinnosta pätkääkään.
eri
Juuri näin, sanoitit asian paremmin kuin minä.
-aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttö? Add?
Adhd, add yms piirteet millä saada joku diagnoosi näkyy kaikissa ympäristöissä missä lapsi on, jos näin ei ole on diagnoosi väärä.
Adhd on monesti ymmärretty väärin. Se ei ole aina keskittymisen vaikeus, vaan adhd/add keskittyy loistavasti niihin mitkä oikeasti kiinnostaa. Jos siis joku asia ei kiinnosta, ei pysty keskittymään ja ajatukset vaeltelee. Ns haaveilija.
Kun tulee jotain valtavan mielenkiintoista puhutaan hyperfokuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, jos teinit eivät osaa itsenäisesti suunnitella aamujaan siten, että ehtivät bussiin. 8- vuotias lapsiko teillä on pomo?
Kiitos vain, mutta en taida nyt ruokkia trollia. Parempi mennä nukkumaan, että aamu sujuu sulavasti. Suosittelen sinullekin.
-ap.
Se joka huutaa trollia on trolli itse. Trollille on tyypillistä vetää herne nenään, kun saa neuvoja ja uhriutua tuolla tavalla kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Eikö nepsy-lapsen haasteiden kuitenkin pitäisi näkyä kaikissa paikoissa ja kaikilla elämänalueilla?
Eivät ne aina näy samalla tasolla kaikkialla. Lapsetkin pystyvät välillä ns. maskaamaan. Tai tietty ympäristö tukee toimimaan ”normaalimmin” vertaispaineen, struktuurin tms. seikkojen ansiosta.
Kotona sitten tämä kapasiteetti on käytetty, tai struktuuri puuttuu, tai uskaltaa olla oma itsensä…
Kukaan ihminen ei yleensä ole aina samanlainen kaikissa ympäristöissä, ns. normaalitkaan.
Mutta tuntuu silti oudolta, että lapsi - tai aikuinen - joka selviää koulusta ja harrastuksista mallikelpoisesti, luokitellaan nepsyksi niin kapea-alaisen ongelman kuin arjen rutiinien vuoksi.
Yleensähän diagnoosia haetaan, jotta saataisiin kouluun tukitoimia. Kotona luulisi, että riittäisi valmennus vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Eikö nepsy-lapsen haasteiden kuitenkin pitäisi näkyä kaikissa paikoissa ja kaikilla elämänalueilla?
Eivät ne aina näy samalla tasolla kaikkialla. Lapsetkin pystyvät välillä ns. maskaamaan. Tai tietty ympäristö tukee toimimaan ”normaalimmin” vertaispaineen, struktuurin tms. seikkojen ansiosta.
Kotona sitten tämä kapasiteetti on käytetty, tai struktuuri puuttuu, tai uskaltaa olla oma itsensä…
Kukaan ihminen ei yleensä ole aina samanlainen kaikissa ympäristöissä, ns. normaalitkaan.Mutta tuntuu silti oudolta, että lapsi - tai aikuinen - joka selviää koulusta ja harrastuksista mallikelpoisesti, luokitellaan nepsyksi niin kapea-alaisen ongelman kuin arjen rutiinien vuoksi.
Yleensähän diagnoosia haetaan, jotta saataisiin kouluun tukitoimia. Kotona luulisi, että riittäisi valmennus vanhemmille.
Nykyisin on trendikästä, että lapsella on diagnoosi. Siksi kaikestä ollaan heti hakemassa ADHD:ta tai vastaavaa, vaikka kyse on usein vain erilaisista luonteenlaaduista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Eikö nepsy-lapsen haasteiden kuitenkin pitäisi näkyä kaikissa paikoissa ja kaikilla elämänalueilla?
Eivät ne aina näy samalla tasolla kaikkialla. Lapsetkin pystyvät välillä ns. maskaamaan. Tai tietty ympäristö tukee toimimaan ”normaalimmin” vertaispaineen, struktuurin tms. seikkojen ansiosta.
Kotona sitten tämä kapasiteetti on käytetty, tai struktuuri puuttuu, tai uskaltaa olla oma itsensä…
Kukaan ihminen ei yleensä ole aina samanlainen kaikissa ympäristöissä, ns. normaalitkaan.Mutta tuntuu silti oudolta, että lapsi - tai aikuinen - joka selviää koulusta ja harrastuksista mallikelpoisesti, luokitellaan nepsyksi niin kapea-alaisen ongelman kuin arjen rutiinien vuoksi.
Yleensähän diagnoosia haetaan, jotta saataisiin kouluun tukitoimia. Kotona luulisi, että riittäisi valmennus vanhemmille.
No tervetuloa meille katsomaan, millaista on koulussa pärjäävän nepsy-lapsen perheen arki kotona. Aika kuormittavaa kaikille.
Miksi tukitoimet olisivat vain koulua varten? Miksi pitäisi odottaa että tilanne eskaloituisi koulussa, kun sieltä valuu selkeästi paljon kuormitusta lapsen arkeen? Etenkin jos mitään tukitoimia ei siellä ole, koska lapsi on fiksu, ja pystyy jotenkin sinnittelemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Tai, no tavallaan ymmärrän niitäkin, kaikki eivät vaan osaa nähdä oman kuplansa ulkopuolelle ja sitä, että ihmiset vain ovat erilaisia.
Meillä siis samanlainen haahuilijalapsi.
Koulu menee hyvin, samoin harrastukset. Mutta oma tulkintani on, että kotona lapsi vaan rentoutuu (mikä on hyvä), joten ajatus karkaa.
Lapsi aloitti juuri 5 luokan.
Ainoa, joka meillä on auttanut esim. aamuihin, on rutiini. Kun joka aamu lapsen hommat toistuu samassa järjestyksessä, lapsi on vähitellen alkanut saada ne sukat sujuvammin jalkaan kun ei ole tarvetta aikuisen ohjata. Tai ehkä vaan kasvaminen on auttanut. Kolmoskuokalla oli vielä ihan just tuota että yksi sukka jalkaan ja alkoi puhumaan muuta. Ilmeisesti rikas sisäinen maailma, jossa tapahtuu paljon kaikkea joka vie huomion.
Illat on edelleen aikamoista haahuilua, mutta tärkeimmät hommat tulee hoidetuksi joten kai nekin vähitellen muuttuu sujuvammiksi.
Kiitoksia mieltä lämmittävästä vastauksesta. Tutulta ja ihanalta lapselta kuulostaa. Varmasti meidänkin lapsella vilkas mielikuvitus on yksi osa kokonaisuutta.
Välillä hän pyörii sängyssään eikä saa unta, kun miettii, kuinka illalla kesken jäänyt kirja päättyy. Eli ei toimi kirjakaan unilääkkeenä.
-ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, jos teinit eivät osaa itsenäisesti suunnitella aamujaan siten, että ehtivät bussiin. 8- vuotias lapsiko teillä on pomo?
Kiitos vain, mutta en taida nyt ruokkia trollia. Parempi mennä nukkumaan, että aamu sujuu sulavasti. Suosittelen sinullekin.
-ap.
Se joka huutaa trollia on trolli itse. Trollille on tyypillistä vetää herne nenään, kun saa neuvoja ja uhriutua tuolla tavalla kuin sinä.
Näin sivusta kysyisin, että mikä tuossa oli se neuvo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Eikö nepsy-lapsen haasteiden kuitenkin pitäisi näkyä kaikissa paikoissa ja kaikilla elämänalueilla?
Eivät ne aina näy samalla tasolla kaikkialla. Lapsetkin pystyvät välillä ns. maskaamaan. Tai tietty ympäristö tukee toimimaan ”normaalimmin” vertaispaineen, struktuurin tms. seikkojen ansiosta.
Kotona sitten tämä kapasiteetti on käytetty, tai struktuuri puuttuu, tai uskaltaa olla oma itsensä…
Kukaan ihminen ei yleensä ole aina samanlainen kaikissa ympäristöissä, ns. normaalitkaan.Mutta tuntuu silti oudolta, että lapsi - tai aikuinen - joka selviää koulusta ja harrastuksista mallikelpoisesti, luokitellaan nepsyksi niin kapea-alaisen ongelman kuin arjen rutiinien vuoksi.
Yleensähän diagnoosia haetaan, jotta saataisiin kouluun tukitoimia. Kotona luulisi, että riittäisi valmennus vanhemmille.
Nykyisin on trendikästä, että lapsella on diagnoosi. Siksi kaikestä ollaan heti hakemassa ADHD:ta tai vastaavaa, vaikka kyse on usein vain erilaisista luonteenlaaduista.
Juu juu, trendikkyyden takia lapsemme haasteet alkoivat jo vauvaiässä. Ihanaa saada diagnoosi 10 v iässä!
Ehkä ei kannata hirveän voimakkaasti kommentoida asiohin, joista ei ole tietoa ka kokemusta?
Meilläkin ihan ammattilaisten kanssa hoidetaan nämä diagnoosiasiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Tai, no tavallaan ymmärrän niitäkin, kaikki eivät vaan osaa nähdä oman kuplansa ulkopuolelle ja sitä, että ihmiset vain ovat erilaisia.
Meillä siis samanlainen haahuilijalapsi.
Koulu menee hyvin, samoin harrastukset. Mutta oma tulkintani on, että kotona lapsi vaan rentoutuu (mikä on hyvä), joten ajatus karkaa.
Lapsi aloitti juuri 5 luokan.
Ainoa, joka meillä on auttanut esim. aamuihin, on rutiini. Kun joka aamu lapsen hommat toistuu samassa järjestyksessä, lapsi on vähitellen alkanut saada ne sukat sujuvammin jalkaan kun ei ole tarvetta aikuisen ohjata. Tai ehkä vaan kasvaminen on auttanut. Kolmoskuokalla oli vielä ihan just tuota että yksi sukka jalkaan ja alkoi puhumaan muuta. Ilmeisesti rikas sisäinen maailma, jossa tapahtuu paljon kaikkea joka vie huomion.
Illat on edelleen aikamoista haahuilua, mutta tärkeimmät hommat tulee hoidetuksi joten kai nekin vähitellen muuttuu sujuvammiksi.
Kiitoksia mieltä lämmittävästä vastauksesta. Tutulta ja ihanalta lapselta kuulostaa. Varmasti meidänkin lapsella vilkas mielikuvitus on yksi osa kokonaisuutta.
Välillä hän pyörii sängyssään eikä saa unta, kun miettii, kuinka illalla kesken jäänyt kirja päättyy. Eli ei toimi kirjakaan unilääkkeenä.
-ap.
Kokeile rentoutusäänitettä tai rauhallista musiikkia. Niissä ei ole aivoille aktivoivia asioita, kuten kirjassa. Minä olen lukuhullu ja valvon joskus pikkutunneille asti, kun en malta laittaa hyvää kirjaa pois. Aamulla sitten kadun, mutta ikinä en opi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Eikö nepsy-lapsen haasteiden kuitenkin pitäisi näkyä kaikissa paikoissa ja kaikilla elämänalueilla?
Eivät ne aina näy samalla tasolla kaikkialla. Lapsetkin pystyvät välillä ns. maskaamaan. Tai tietty ympäristö tukee toimimaan ”normaalimmin” vertaispaineen, struktuurin tms. seikkojen ansiosta.
Kotona sitten tämä kapasiteetti on käytetty, tai struktuuri puuttuu, tai uskaltaa olla oma itsensä…
Kukaan ihminen ei yleensä ole aina samanlainen kaikissa ympäristöissä, ns. normaalitkaan.Mutta tuntuu silti oudolta, että lapsi - tai aikuinen - joka selviää koulusta ja harrastuksista mallikelpoisesti, luokitellaan nepsyksi niin kapea-alaisen ongelman kuin arjen rutiinien vuoksi.
Yleensähän diagnoosia haetaan, jotta saataisiin kouluun tukitoimia. Kotona luulisi, että riittäisi valmennus vanhemmille.
Nykyisin on trendikästä, että lapsella on diagnoosi. Siksi kaikestä ollaan heti hakemassa ADHD:ta tai vastaavaa, vaikka kyse on usein vain erilaisista luonteenlaaduista.
Juu juu, trendikkyyden takia lapsemme haasteet alkoivat jo vauvaiässä. Ihanaa saada diagnoosi 10 v iässä!
Ehkä ei kannata hirveän voimakkaasti kommentoida asiohin, joista ei ole tietoa ka kokemusta?
Meilläkin ihan ammattilaisten kanssa hoidetaan nämä diagnoosiasiat.
Miksi aina, kun puhutaan yleisellä tasolla joku kuvittelee, että puhutaan juuri heidän tapauksestaaan? Tottakai on olemassa ihan oikeitakin diagnooseja. Mutta kyllähän fakta on sekin, että nykyisin löydään todella helposti pöytään nepsy-kortti tai ADHD, vaikka kyseessä olisi vain vilkas lapsi tai hidastempoinen haaveilijaluonne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erikoista, jos teinit eivät osaa itsenäisesti suunnitella aamujaan siten, että ehtivät bussiin. 8- vuotias lapsiko teillä on pomo?
Kiitos vain, mutta en taida nyt ruokkia trollia. Parempi mennä nukkumaan, että aamu sujuu sulavasti. Suosittelen sinullekin.
-ap.
Se joka huutaa trollia on trolli itse. Trollille on tyypillistä vetää herne nenään, kun saa neuvoja ja uhriutua tuolla tavalla kuin sinä.
Näin sivusta kysyisin, että mikä tuossa oli se neuvo?
Missä tuossa? Puhuin yleisesti tästä ketjusta. Ap on saanut paljon hyviä neuvoja, mutta silti hän vain uhriutuu ja huutaa trollia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Tai, no tavallaan ymmärrän niitäkin, kaikki eivät vaan osaa nähdä oman kuplansa ulkopuolelle ja sitä, että ihmiset vain ovat erilaisia.
Meillä siis samanlainen haahuilijalapsi.
Koulu menee hyvin, samoin harrastukset. Mutta oma tulkintani on, että kotona lapsi vaan rentoutuu (mikä on hyvä), joten ajatus karkaa.
Lapsi aloitti juuri 5 luokan.
Ainoa, joka meillä on auttanut esim. aamuihin, on rutiini. Kun joka aamu lapsen hommat toistuu samassa järjestyksessä, lapsi on vähitellen alkanut saada ne sukat sujuvammin jalkaan kun ei ole tarvetta aikuisen ohjata. Tai ehkä vaan kasvaminen on auttanut. Kolmoskuokalla oli vielä ihan just tuota että yksi sukka jalkaan ja alkoi puhumaan muuta. Ilmeisesti rikas sisäinen maailma, jossa tapahtuu paljon kaikkea joka vie huomion.
Illat on edelleen aikamoista haahuilua, mutta tärkeimmät hommat tulee hoidetuksi joten kai nekin vähitellen muuttuu sujuvammiksi.
Kiitoksia mieltä lämmittävästä vastauksesta. Tutulta ja ihanalta lapselta kuulostaa. Varmasti meidänkin lapsella vilkas mielikuvitus on yksi osa kokonaisuutta.
Välillä hän pyörii sängyssään eikä saa unta, kun miettii, kuinka illalla kesken jäänyt kirja päättyy. Eli ei toimi kirjakaan unilääkkeenä.
-ap.
Suosittelen kokeilemaan äänikirjaa. Siihen nukahtaa helpommin kuin aktiiviseen lukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Eikö nepsy-lapsen haasteiden kuitenkin pitäisi näkyä kaikissa paikoissa ja kaikilla elämänalueilla?
Eivät ne aina näy samalla tasolla kaikkialla. Lapsetkin pystyvät välillä ns. maskaamaan. Tai tietty ympäristö tukee toimimaan ”normaalimmin” vertaispaineen, struktuurin tms. seikkojen ansiosta.
Kotona sitten tämä kapasiteetti on käytetty, tai struktuuri puuttuu, tai uskaltaa olla oma itsensä…
Kukaan ihminen ei yleensä ole aina samanlainen kaikissa ympäristöissä, ns. normaalitkaan.Mutta tuntuu silti oudolta, että lapsi - tai aikuinen - joka selviää koulusta ja harrastuksista mallikelpoisesti, luokitellaan nepsyksi niin kapea-alaisen ongelman kuin arjen rutiinien vuoksi.
Yleensähän diagnoosia haetaan, jotta saataisiin kouluun tukitoimia. Kotona luulisi, että riittäisi valmennus vanhemmille.
Nykyisin on trendikästä, että lapsella on diagnoosi. Siksi kaikestä ollaan heti hakemassa ADHD:ta tai vastaavaa, vaikka kyse on usein vain erilaisista luonteenlaaduista.
Juu juu, trendikkyyden takia lapsemme haasteet alkoivat jo vauvaiässä. Ihanaa saada diagnoosi 10 v iässä!
Ehkä ei kannata hirveän voimakkaasti kommentoida asiohin, joista ei ole tietoa ka kokemusta?
Meilläkin ihan ammattilaisten kanssa hoidetaan nämä diagnoosiasiat.
Miksi aina, kun puhutaan yleisellä tasolla joku kuvittelee, että puhutaan juuri heidän tapauksestaaan? Tottakai on olemassa ihan oikeitakin diagnooseja. Mutta kyllähän fakta on sekin, että nykyisin löydään todella helposti pöytään nepsy-kortti tai ADHD, vaikka kyseessä olisi vain vilkas lapsi tai hidastempoinen haaveilijaluonne.
Missä niitä nepsy-kortteja lyödään pöytään?
Diagnoosia lapselle ei nimittäin todellakaan anneta helposti, vaan pitkien moniammatillisten prosessien jälkeen.
Eikä niitä ymmärtääkseni aikuisetkaan ihan tuulesta temmatuilla pysty saamaan?
Kellä oikeasti tietoa tällaisesta? Mutu ei riitä.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos vain, mutta en taida nyt ruokkia trollia. Parempi mennä nukkumaan, että aamu sujuu sulavasti. Suosittelen sinullekin.
-ap.