Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen keskittyminen
26.08.2026 |
Löytyisiköhän täältä kohtalotovereita lapsen keskittymisen haasteissa?
Lapsi on 8-vuotias loppuvuoden lapsi ja aloittelee kolmatta luokkaa. Hän saa koko ajan hyvää palautetta keskittymisestään, esimerkiksi hän jaksaa todella hyvin 45 minuutin soittotunnin ja on urheilutreeneissä aina innolla ja skarppina mukana. Samoin koulussa jaksaa hienosti tehdä tehtäviä. Opettaja ja valmentaja kuitenkaan tuskin tunnistaisivat lasta kotona.
Kaikkeen menee järkyttävästi aikaa. Aamutoimet, iltatoimet, ruoat, pesut, vaikka vain kynän laittaminen penaaliin. Vartti hupsahtaa ihan vain ihmetellessä. Kyse ei ole koulu- tai harrastusstressistä, hän on ihan samanlainen kesälomallakin. Hoputtaessa hän hermostuu jopa itkuun saakka. Välillä hän pelkää kovasti yksinoloa myös. Aikaa ja huomiota aikuisilta hän saa runsaasti, kavereita on, ja hän on nauravainen lapsi - paitsi kun pitäisi tehdä jotain konkreettista.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ap on nopeatempinen "kaikki mulle heti nyt tyyppi". Sellainen ei kestä yhtään sitä, että asiat eivät tapahdu silmänräpäyksessä.
Sanotaanko että jos olisin yhtään hidastempoisempi, olisin itsekin saanut jo potkut töistä myöhästelyn vuoksi. Eli perusluonteeltani olen pikemminkin lapseni kaltainen, mutta arjessa vain täytyy ehtiä paikkoihin ja saada perheenjäsenetkin ehtimään.
-ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ap on nopeatempinen "kaikki mulle heti nyt tyyppi". Sellainen ei kestä yhtään sitä, että asiat eivät tapahdu silmänräpäyksessä.
Sanotaanko että jos olisin yhtään hidastempoisempi, olisin itsekin saanut jo potkut töistä myöhästelyn vuoksi. Eli perusluonteeltani olen pikemminkin lapseni kaltainen, mutta arjessa vain täytyy ehtiä paikkoihin ja saada perheenjäsenetkin ehtimään.
-ap.
Eli sinua ärsyttää lapsessasi se, että tunnistat hänessä liikaa itseäsi. Arjessa ei ole kiire, kun osaa suunnitella aikataulut siten, että asioille on riittävästi aikaa. Eikä koko ajan tarvitse olla menossa johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä painosta lasta, vaan anna sen tehdä asiat omalla tavallaan. Ei kaikki ole hätähousuja, vaikka sinä olet. Minustakin on ihanaa tehdä asiat rauhassa ilman kiirettä. Siksi esim. herään 2 tuntia ennen kuin pitää lähteä töihin, jotta saan tehdä aamutoimet hitaasti ja rauhassa.
Kai lapsessa sitten hieman hätähousua on, sillä jos koko ilta käytetään rutiineihin, häntä harmittaa nukkumaan mennessä, ettei ole ehtinyt leikkiä, lukea, ulkoilla ym. riittävästi.
Toki hän on vielä pieni, ja elämä on tasapainottelua ja opettelua, mitä hyvään päivään mahtuu.
Siis SINÄ olet se hätähousu. Hirveä paniikki päällä, kun lapsi ottaa vähän enemmän aikaa asioille. Ihan kaikkia lapsia harmittaa nukkumaanmeno välillä. Siltikin, vaikka olisi ollut 10 tuntia aikaa leikkiä, lukea ja ulkoilla. Nukkumaanmenon protestointi on normali osa lapsen kehitystä ja rajojen hakemista. Ertityisesti sillion lapsi käyttää sitä korttia, kun huomaa, että sillä saa äidin hermostumaan.
No, mitä sinä neuvoisit tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä painosta lasta, vaan anna sen tehdä asiat omalla tavallaan. Ei kaikki ole hätähousuja, vaikka sinä olet. Minustakin on ihanaa tehdä asiat rauhassa ilman kiirettä. Siksi esim. herään 2 tuntia ennen kuin pitää lähteä töihin, jotta saan tehdä aamutoimet hitaasti ja rauhassa.
Kai lapsessa sitten hieman hätähousua on, sillä jos koko ilta käytetään rutiineihin, häntä harmittaa nukkumaan mennessä, ettei ole ehtinyt leikkiä, lukea, ulkoilla ym. riittävästi.
Toki hän on vielä pieni, ja elämä on tasapainottelua ja opettelua, mitä hyvään päivään mahtuu.
Siis SINÄ olet se hätähousu. Hirveä paniikki päällä, kun lapsi ottaa vähän enemmän aikaa asioille. Ihan kaikkia lapsia harmittaa nukkumaanmeno välillä. Siltikin, vaikka olisi ollut 10 tuntia aikaa leikkiä, lukea ja ulkoilla. Nukkumaanmenon protestointi on normali osa lapsen kehitystä ja rajojen hakemista. Ertityisesti sillion lapsi käyttää sitä korttia, kun huomaa, että sillä saa äidin hermostumaan.
No, mitä sinä neuvoisit tekemään?
Rauhoittumaan. Lapsella on oma temponsa ja se on ihan ok. Jos nukkumaanmeno harmittaa, sitten se harmittaa. Turha siitähään on panikoida. Harmi on normaali osa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä painosta lasta, vaan anna sen tehdä asiat omalla tavallaan. Ei kaikki ole hätähousuja, vaikka sinä olet. Minustakin on ihanaa tehdä asiat rauhassa ilman kiirettä. Siksi esim. herään 2 tuntia ennen kuin pitää lähteä töihin, jotta saan tehdä aamutoimet hitaasti ja rauhassa.
Kai lapsessa sitten hieman hätähousua on, sillä jos koko ilta käytetään rutiineihin, häntä harmittaa nukkumaan mennessä, ettei ole ehtinyt leikkiä, lukea, ulkoilla ym. riittävästi.
Toki hän on vielä pieni, ja elämä on tasapainottelua ja opettelua, mitä hyvään päivään mahtuu.
Siis SINÄ olet se hätähousu. Hirveä paniikki päällä, kun lapsi ottaa vähän enemmän aikaa asioille. Ihan kaikkia lapsia harmittaa nukkumaanmeno välillä. Siltikin, vaikka olisi ollut 10 tuntia aikaa leikkiä, lukea ja ulkoilla. Nukkumaanmenon protestointi on normali osa lapsen kehitystä ja rajojen hakemista. Ertityisesti sillion lapsi käyttää sitä korttia, kun huomaa, että sillä saa äidin hermostumaan.
No, mitä sinä neuvoisit tekemään?
Rauhoittumaan. Lapsella on oma temponsa ja se on ihan ok. Jos nukkumaanmeno harmittaa, sitten se harmittaa. Turha siitähään on panikoida. Harmi on normaali osa elämää.
En minä nyt koe paniikissa olevani. Kysyin, olisiko paikalla kohtalotovereita, ja muutama täällä ilmoittautuikin.
Lapsen oma tempo epäilemättä olisi sellainen, että hän lukisi Aku Ankkaa iloisena pikkutunneille, mutta vielä en ole ihan valmis tuohon lähtemään.
-ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Miksei voi? Isot koululaiset osaavat kulkea bussilla itsenäisesti. Ei sinne koko perhettä tarvita mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä painosta lasta, vaan anna sen tehdä asiat omalla tavallaan. Ei kaikki ole hätähousuja, vaikka sinä olet. Minustakin on ihanaa tehdä asiat rauhassa ilman kiirettä. Siksi esim. herään 2 tuntia ennen kuin pitää lähteä töihin, jotta saan tehdä aamutoimet hitaasti ja rauhassa.
Kai lapsessa sitten hieman hätähousua on, sillä jos koko ilta käytetään rutiineihin, häntä harmittaa nukkumaan mennessä, ettei ole ehtinyt leikkiä, lukea, ulkoilla ym. riittävästi.
Toki hän on vielä pieni, ja elämä on tasapainottelua ja opettelua, mitä hyvään päivään mahtuu.
Siis SINÄ olet se hätähousu. Hirveä paniikki päällä, kun lapsi ottaa vähän enemmän aikaa asioille. Ihan kaikkia lapsia harmittaa nukkumaanmeno välillä. Siltikin, vaikka olisi ollut 10 tuntia aikaa leikkiä, lukea ja ulkoilla. Nukkumaanmenon protestointi on normali osa lapsen kehitystä ja rajojen hakemista. Ertityisesti sillion lapsi käyttää sitä korttia, kun huomaa, että sillä saa äidin hermostumaan.
No, mitä sinä neuvoisit tekemään?
Rauhoittumaan. Lapsella on oma temponsa ja se on ihan ok. Jos nukkumaanmeno harmittaa, sitten se harmittaa. Turha siitähään on panikoida. Harmi on normaali osa elämää.
En minä nyt koe paniikissa olevani. Kysyin, olisiko paikalla kohtalotovereita, ja muutama täällä ilmoittautuikin.
Lapsen oma tempo epäilemättä olisi sellainen, että hän lukisi Aku Ankkaa iloisena pikkutunneille, mutta vielä en ole ihan valmis tuohon lähtemään.
-ap.
Sulla muuttuu tarina koko ajan. Alussa olit huolissasi siitä, että kynän laittamiseen menee vartti. Nyt se sitten muuttuukin siihen, ettei ole mitään rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ajatellut, että kyseessä on motivaatio-ongelma. Vaatteiden pukeminen ja hampaiden pesu on tylsää ja toisteista, koulu ja harrastukset vähemmän.
-ap.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut, että kyseessä on motivaatio-ongelma. Vaatteiden pukeminen ja hampaiden pesu on tylsää ja toisteista, koulu ja harrastukset vähemmän.
-ap.
Onhan ne tylsiä toimia kenelle tahansa. Mutta ei se motivaatio ainakaan sillä lisäänny, että äiti nalkuttaa jatkuvasti että hopihopi tee nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä painosta lasta, vaan anna sen tehdä asiat omalla tavallaan. Ei kaikki ole hätähousuja, vaikka sinä olet. Minustakin on ihanaa tehdä asiat rauhassa ilman kiirettä. Siksi esim. herään 2 tuntia ennen kuin pitää lähteä töihin, jotta saan tehdä aamutoimet hitaasti ja rauhassa.
Kai lapsessa sitten hieman hätähousua on, sillä jos koko ilta käytetään rutiineihin, häntä harmittaa nukkumaan mennessä, ettei ole ehtinyt leikkiä, lukea, ulkoilla ym. riittävästi.
Toki hän on vielä pieni, ja elämä on tasapainottelua ja opettelua, mitä hyvään päivään mahtuu.
Siis SINÄ olet se hätähousu. Hirveä paniikki päällä, kun lapsi ottaa vähän enemmän aikaa asioille. Ihan kaikkia lapsia harmittaa nukkumaanmeno välillä. Siltikin, vaikka olisi ollut 10 tuntia aikaa leikkiä, lukea ja ulkoilla. Nukkumaanmenon protestointi on normali osa lapsen kehitystä ja rajojen hakemista. Ertityisesti sillion lapsi käyttää sitä korttia, kun huomaa, että sillä saa äidin hermostumaan.
No, mitä sinä neuvoisit tekemään?
Rauhoittumaan. Lapsella on oma temponsa ja se on ihan ok. Jos nukkumaanmeno harmittaa, sitten se harmittaa. Turha siitähään on panikoida. Harmi on normaali osa elämää.
En minä nyt koe paniikissa olevani. Kysyin, olisiko paikalla kohtalotovereita, ja muutama täällä ilmoittautuikin.
Lapsen oma tempo epäilemättä olisi sellainen, että hän lukisi Aku Ankkaa iloisena pikkutunneille, mutta vielä en ole ihan valmis tuohon lähtemään.
-ap.
Sulla muuttuu tarina koko ajan. Alussa olit huolissasi siitä, että kynän laittamiseen menee vartti. Nyt se sitten muuttuukin siihen, ettei ole mitään rajoja.
Ai ei ole mitään rajoja? Toinen keskustelija sanoi, että pitäisi lakata tiukka kelloon tuijottaminen.
-ap.
Mun veli oli juuri tuollainen. Alaluokilla koulu meni hyvin, mutta kotona saattoi hommat aamulla kestää tunnin, unohtui tuijottelemaan vaatteita sen sijaan että olisi pukenut ne päälleen. Olin pari vuotta vanhempi ja paljon nopeampi ja ehdin aina aamulla soittaa pianoläksyt ja ärsyyntyä kun odottelin veljeä. Vanhemmat eivät turhaan hänestä stressanneet. Pärjää nykyään elämässä loistavasti, hyvä työpaikka ja perhe. Me vaan ollaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Miksei voi? Isot koululaiset osaavat kulkea bussilla itsenäisesti. Ei sinne koko perhettä tarvita mukaan.
Juu, eihän niiden vanhempien lapsien tietenkään tarvitse hampaita pestä tai pissalla käydä, jos pienempää laulattaa. Suoraan bussiin vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä painosta lasta, vaan anna sen tehdä asiat omalla tavallaan. Ei kaikki ole hätähousuja, vaikka sinä olet. Minustakin on ihanaa tehdä asiat rauhassa ilman kiirettä. Siksi esim. herään 2 tuntia ennen kuin pitää lähteä töihin, jotta saan tehdä aamutoimet hitaasti ja rauhassa.
Kai lapsessa sitten hieman hätähousua on, sillä jos koko ilta käytetään rutiineihin, häntä harmittaa nukkumaan mennessä, ettei ole ehtinyt leikkiä, lukea, ulkoilla ym. riittävästi.
Toki hän on vielä pieni, ja elämä on tasapainottelua ja opettelua, mitä hyvään päivään mahtuu.
Siis SINÄ olet se hätähousu. Hirveä paniikki päällä, kun lapsi ottaa vähän enemmän aikaa asioille. Ihan kaikkia lapsia harmittaa nukkumaanmeno välillä. Siltikin, vaikka olisi ollut 10 tuntia aikaa leikkiä, lukea ja ulkoilla. Nukkumaanmenon protestointi on normali osa lapsen kehitystä ja rajojen hakemista. Ertityisesti sillion lapsi käyttää sitä korttia, kun huomaa, että sillä saa äidin hermostumaan.
No, mitä sinä neuvoisit tekemään?
Rauhoittumaan. Lapsella on oma temponsa ja se on ihan ok. Jos nukkumaanmeno harmittaa, sitten se harmittaa. Turha siitähään on panikoida. Harmi on normaali osa elämää.
En minä nyt koe paniikissa olevani. Kysyin, olisiko paikalla kohtalotovereita, ja muutama täällä ilmoittautuikin.
Lapsen oma tempo epäilemättä olisi sellainen, että hän lukisi Aku Ankkaa iloisena pikkutunneille, mutta vielä en ole ihan valmis tuohon lähtemään.
-ap.
Sulla muuttuu tarina koko ajan. Alussa olit huolissasi siitä, että kynän laittamiseen menee vartti. Nyt se sitten muuttuukin siihen, ettei ole mitään rajoja.
Ai ei ole mitään rajoja? Toinen keskustelija sanoi, että pitäisi lakata tiukka kelloon tuijottaminen.
-ap.
Niin. Silloin ei ole mitään rajoja, jos lapsi lukee Aku Ankkoja pikkutunneille saakka. On olemassa myös välimuoto jatkuvan "tähän varataan tunti, tähän varataan puoli tuntia" ajattelun ja täysin rajattoman elämisen välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Miksei voi? Isot koululaiset osaavat kulkea bussilla itsenäisesti. Ei sinne koko perhettä tarvita mukaan.
Juu, eihän niiden vanhempien lapsien tietenkään tarvitse hampaita pestä tai pissalla käydä, jos pienempää laulattaa. Suoraan bussiin vaan!
Oletko jotenkin yksinkertainen? Ne vanhempien lasten hampaat on jo pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle. Tai ne hampaat voi pestä vaikka keittiössä, jos kylppäri on varattu. Hämmentävää, että useamman lapsen äiti voi olla noin pihalla arjen pyörittämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä painosta lasta, vaan anna sen tehdä asiat omalla tavallaan. Ei kaikki ole hätähousuja, vaikka sinä olet. Minustakin on ihanaa tehdä asiat rauhassa ilman kiirettä. Siksi esim. herään 2 tuntia ennen kuin pitää lähteä töihin, jotta saan tehdä aamutoimet hitaasti ja rauhassa.
Kai lapsessa sitten hieman hätähousua on, sillä jos koko ilta käytetään rutiineihin, häntä harmittaa nukkumaan mennessä, ettei ole ehtinyt leikkiä, lukea, ulkoilla ym. riittävästi.
Toki hän on vielä pieni, ja elämä on tasapainottelua ja opettelua, mitä hyvään päivään mahtuu.
Siis SINÄ olet se hätähousu. Hirveä paniikki päällä, kun lapsi ottaa vähän enemmän aikaa asioille. Ihan kaikkia lapsia harmittaa nukkumaanmeno välillä. Siltikin, vaikka olisi ollut 10 tuntia aikaa leikkiä, lukea ja ulkoilla. Nukkumaanmenon protestointi on normali osa lapsen kehitystä ja rajojen hakemista. Ertityisesti sillion lapsi käyttää sitä korttia, kun huomaa, että sillä saa äidin hermostumaan.
No, mitä sinä neuvoisit tekemään?
Rauhoittumaan. Lapsella on oma temponsa ja se on ihan ok. Jos nukkumaanmeno harmittaa, sitten se harmittaa. Turha siitähään on panikoida. Harmi on normaali osa elämää.
En minä nyt koe paniikissa olevani. Kysyin, olisiko paikalla kohtalotovereita, ja muutama täällä ilmoittautuikin.
Lapsen oma tempo epäilemättä olisi sellainen, että hän lukisi Aku Ankkaa iloisena pikkutunneille, mutta vielä en ole ihan valmis tuohon lähtemään.
-ap.
Sulla muuttuu tarina koko ajan. Alussa olit huolissasi siitä, että kynän laittamiseen menee vartti. Nyt se sitten muuttuukin siihen, ettei ole mitään rajoja.
Ai ei ole mitään rajoja? Toinen keskustelija sanoi, että pitäisi lakata tiukka kelloon tuijottaminen.
-ap.
Niin. Silloin ei ole mitään rajoja, jos lapsi lukee Aku Ankkoja pikkutunneille saakka. On olemassa myös välimuoto jatkuvan "tähän varataan tunti, tähän varataan puoli tuntia" ajattelun ja täysin rajattoman elämisen välissä.
Kirjoitin yllä, että lapsen tempo on sellainen, että hän epäilemättä lukisi pikkutunneille, mutta en olisi valmis tuohon lähtemään.
Eli jos tarina nyt muuttui niin, että perheessä vallitsee täysi rajattomuus, niin kunnia muutoksesta kuuluu sinulle eikä minulle.
-ap.
Alue: Aihe vapaa
Siis SINÄ olet se hätähousu. Hirveä paniikki päällä, kun lapsi ottaa vähän enemmän aikaa asioille. Ihan kaikkia lapsia harmittaa nukkumaanmeno välillä. Siltikin, vaikka olisi ollut 10 tuntia aikaa leikkiä, lukea ja ulkoilla. Nukkumaanmenon protestointi on normali osa lapsen kehitystä ja rajojen hakemista. Ertityisesti sillion lapsi käyttää sitä korttia, kun huomaa, että sillä saa äidin hermostumaan.