Lapsen keskittyminen
Löytyisiköhän täältä kohtalotovereita lapsen keskittymisen haasteissa?
Lapsi on 8-vuotias loppuvuoden lapsi ja aloittelee kolmatta luokkaa. Hän saa koko ajan hyvää palautetta keskittymisestään, esimerkiksi hän jaksaa todella hyvin 45 minuutin soittotunnin ja on urheilutreeneissä aina innolla ja skarppina mukana. Samoin koulussa jaksaa hienosti tehdä tehtäviä. Opettaja ja valmentaja kuitenkaan tuskin tunnistaisivat lasta kotona.
Kaikkeen menee järkyttävästi aikaa. Aamutoimet, iltatoimet, ruoat, pesut, vaikka vain kynän laittaminen penaaliin. Vartti hupsahtaa ihan vain ihmetellessä. Kyse ei ole koulu- tai harrastusstressistä, hän on ihan samanlainen kesälomallakin. Hoputtaessa hän hermostuu jopa itkuun saakka. Välillä hän pelkää kovasti yksinoloa myös. Aikaa ja huomiota aikuisilta hän saa runsaasti, kavereita on, ja hän on nauravainen lapsi - paitsi kun pitäisi tehdä jotain konkreettista.
Kommentit (76)
En näe aloitustekstissä keskittymisen haastetta. Näen lapsen, joka on perusluonteeltaan hidastemponen haaveilija. Hän keskittyy erinomaisesti, mutta ei aina juuri siihen asiaan, mihin äiti haluaisi. Hänellä on omat juttunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Miksei voi? Isot koululaiset osaavat kulkea bussilla itsenäisesti. Ei sinne koko perhettä tarvita mukaan.
Juu, eihän niiden vanhempien lapsien tietenkään tarvitse hampaita pestä tai pissalla käydä, jos pienempää laulattaa. Suoraan bussiin vaan!
Oletko jotenkin yksinkertainen? Ne vanhempien lasten hampaat on jo pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle. Tai ne hampaat voi pestä vaikka keittiössä, jos kylppäri on varattu. Hämmentävää, että useamman lapsen äiti voi olla noin pihalla arjen pyörittämisestä.
Millä perusteella isompien lasten hampaat on pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle? Jaetaanko teidän perheessä minuuttiaikataulut aamutoimille niille perheenjäsenille, jotka eivät haaveile? Joka viikonpäivä tietenkin eri slotit, koska koulu alkaa vaihtelevasti eri päivinä.
On varmasti jollakin tavalla kivaa ja voimaannuttavaa kirjoittaa, että oletpa yksinkertainen ja pihalla, mutta kun kyse ei kuitenkaan ole yksittäisistä yksityiskohdista vaan kokonaisuudessaan siitä, että yhdellä lapsella menee huomattavan paljon aikaa arjen asioihin.
-ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Miksei voi? Isot koululaiset osaavat kulkea bussilla itsenäisesti. Ei sinne koko perhettä tarvita mukaan.
Juu, eihän niiden vanhempien lapsien tietenkään tarvitse hampaita pestä tai pissalla käydä, jos pienempää laulattaa. Suoraan bussiin vaan!
Oletko jotenkin yksinkertainen? Ne vanhempien lasten hampaat on jo pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle. Tai ne hampaat voi pestä vaikka keittiössä, jos kylppäri on varattu. Hämmentävää, että useamman lapsen äiti voi olla noin pihalla arjen pyörittämisestä.
Millä perusteella isompien lasten hampaat on pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle? Jaetaanko teidän perheessä minuuttiaikataulut aamutoimille niille perheenjäsenille, jotka eivät haaveile? Joka viikonpäivä tietenkin eri slotit, koska koulu alkaa vaihtelevasti eri päivinä.
On varmasti jollakin tavalla kivaa ja voimaannuttavaa kirjoittaa, että oletpa yksinkertainen ja pihalla, mutta kun kyse ei kuitenkaan ole yksittäisistä yksityiskohdista vaan kokonaisuudessaan siitä, että yhdellä lapsella menee huomattavan paljon aikaa arjen asioihin.
-ap.
Eli olet todella yksinkertainen. Ei siihen minuuttiaikataulua tarvita, että nopeammat peseytyvät ennen haaveilijaa. Ihan järjenkäyttö riittää. Jos tietää, että yhdellä lapsista kestää, se lapse hoitaa pesut viimeisenä, jotta muut pääsevät lähteämään busseihinsa normaalisti.
Minulla oli tuollainen haaveilijasisko. Opin hyvin nuorena ottamaan sen huomioon. Aamulla menin aina ennen siskoa pesuille ja pisuille. Näin ehdin hoitaa hommani ennen kuin sisko tuli haaveilemaan omia hommiaan. Lähdin itse kouluun ja sisko tuli myöhässä, vaikka olisimme voineet mennä samaa matkaakin. Ihan hyvä ihminen siskosta silti tuli. Nykyisin osaa tulla ajoissakin paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Miksei voi? Isot koululaiset osaavat kulkea bussilla itsenäisesti. Ei sinne koko perhettä tarvita mukaan.
Juu, eihän niiden vanhempien lapsien tietenkään tarvitse hampaita pestä tai pissalla käydä, jos pienempää laulattaa. Suoraan bussiin vaan!
Oletko jotenkin yksinkertainen? Ne vanhempien lasten hampaat on jo pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle. Tai ne hampaat voi pestä vaikka keittiössä, jos kylppäri on varattu. Hämmentävää, että useamman lapsen äiti voi olla noin pihalla arjen pyörittämisestä.
Millä perusteella isompien lasten hampaat on pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle? Jaetaanko teidän perheessä minuuttiaikataulut aamutoimille niille perheenjäsenille, jotka eivät haaveile? Joka viikonpäivä tietenkin eri slotit, koska koulu alkaa vaihtelevasti eri päivinä.
On varmasti jollakin tavalla kivaa ja voimaannuttavaa kirjoittaa, että oletpa yksinkertainen ja pihalla, mutta kun kyse ei kuitenkaan ole yksittäisistä yksityiskohdista vaan kokonaisuudessaan siitä, että yhdellä lapsella menee huomattavan paljon aikaa arjen asioihin.
-ap.
Eli olet todella yksinkertainen. Ei siihen minuuttiaikataulua tarvita, että nopeammat peseytyvät ennen haaveilijaa. Ihan järjenkäyttö riittää. Jos tietää, että yhdellä lapsista kestää, se lapse hoitaa pesut viimeisenä, jotta muut pääsevät lähteämään busseihinsa normaalisti.
Eikö sen hitaamman kannattaisi aloittaa ensimmäisenä? Muutenkin jos perheessä on enemmän kuin kaksi henkilöä niin on parempi olla enemmän kuin yksi kylppäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Miksei voi? Isot koululaiset osaavat kulkea bussilla itsenäisesti. Ei sinne koko perhettä tarvita mukaan.
Juu, eihän niiden vanhempien lapsien tietenkään tarvitse hampaita pestä tai pissalla käydä, jos pienempää laulattaa. Suoraan bussiin vaan!
Oletko jotenkin yksinkertainen? Ne vanhempien lasten hampaat on jo pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle. Tai ne hampaat voi pestä vaikka keittiössä, jos kylppäri on varattu. Hämmentävää, että useamman lapsen äiti voi olla noin pihalla arjen pyörittämisestä.
Millä perusteella isompien lasten hampaat on pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle? Jaetaanko teidän perheessä minuuttiaikataulut aamutoimille niille perheenjäsenille, jotka eivät haaveile? Joka viikonpäivä tietenkin eri slotit, koska koulu alkaa vaihtelevasti eri päivinä.
On varmasti jollakin tavalla kivaa ja voimaannuttavaa kirjoittaa, että oletpa yksinkertainen ja pihalla, mutta kun kyse ei kuitenkaan ole yksittäisistä yksityiskohdista vaan kokonaisuudessaan siitä, että yhdellä lapsella menee huomattavan paljon aikaa arjen asioihin.
-ap.
Eli olet todella yksinkertainen. Ei siihen minuuttiaikataulua tarvita, että nopeammat peseytyvät ennen haaveilijaa. Ihan järjenkäyttö riittää. Jos tietää, että yhdellä lapsista kestää, se lapse hoitaa pesut viimeisenä, jotta muut pääsevät lähteämään busseihinsa normaalisti.
Eikö sen hitaamman kannattaisi aloittaa ensimmäisenä? Muutenkin jos perheessä on enemmän kuin kaksi henkilöä niin on parempi olla enemmän kuin yksi kylppäri.
Ja kaikki muut sitten odottaisivat kelloa vilkuillen, että koskahan sinne vessaan pääsisi? Ei kuulosta lainkaan järkevältä systeemiltä. Kun nopeammat hoitavat hommansa ensin, hitaampi voi rauhassa haahuilla ilman, että joku on koko ajan hoputtamassa ja vaatimassa omaa vuoroaan.
Meidän lapselle on toiminut se, että en puhu hänelle pitkiä pätkiä enkä varsinkaan nalkuta. Annan hänen höpöttää ja heitän väliin "sukka" tai jotain vastaavaa. Lapsi nappaa kiinni vihjesstä ja tekee sen yhden asian ennen kuin taas alkaa pulina. Vaatii toki aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta näin meillä saadaan pakolliset jutut tehokkaammin hoidettua kuin jatkuvalla nalkuttamisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Miksei voi? Isot koululaiset osaavat kulkea bussilla itsenäisesti. Ei sinne koko perhettä tarvita mukaan.
Juu, eihän niiden vanhempien lapsien tietenkään tarvitse hampaita pestä tai pissalla käydä, jos pienempää laulattaa. Suoraan bussiin vaan!
Oletko jotenkin yksinkertainen? Ne vanhempien lasten hampaat on jo pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle. Tai ne hampaat voi pestä vaikka keittiössä, jos kylppäri on varattu. Hämmentävää, että useamman lapsen äiti voi olla noin pihalla arjen pyörittämisestä.
Millä perusteella isompien lasten hampaat on pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle? Jaetaanko teidän perheessä minuuttiaikataulut aamutoimille niille perheenjäsenille, jotka eivät haaveile? Joka viikonpäivä tietenkin eri slotit, koska koulu alkaa vaihtelevasti eri päivinä.
On varmasti jollakin tavalla kivaa ja voimaannuttavaa kirjoittaa, että oletpa yksinkertainen ja pihalla, mutta kun kyse ei kuitenkaan ole yksittäisistä yksityiskohdista vaan kokonaisuudessaan siitä, että yhdellä lapsella menee huomattavan paljon aikaa arjen asioihin.
-ap.
Eli olet todella yksinkertainen. Ei siihen minuuttiaikataulua tarvita, että nopeammat peseytyvät ennen haaveilijaa. Ihan järjenkäyttö riittää. Jos tietää, että yhdellä lapsista kestää, se lapse hoitaa pesut viimeisenä, jotta muut pääsevät lähteämään busseihinsa normaalisti.
Eikö sen hitaamman kannattaisi aloittaa ensimmäisenä? Muutenkin jos perheessä on enemmän kuin kaksi henkilöä niin on parempi olla enemmän kuin yksi kylppäri.
Ja kaikki muut sitten odottaisivat kelloa vilkuillen, että koskahan sinne vessaan pääsisi? Ei kuulosta lainkaan järkevältä systeemiltä. Kun nopeammat hoitavat hommansa ensin, hitaampi voi rauhassa haahuilla ilman, että joku on koko ajan hoputtamassa ja vaatimassa omaa vuoroaan.
Tai se hitaampi voi aloittaa niin aikaisin että varmasti muutkin ehtii.
Huvittavaa tämä vessajankkaus. Tuo, joka ehdotti, että isosisarukset menevät aamulla vessaan ensiksi, jotta hitain saa olla siellä kauimmin, ei ole tainnut koskaan tavata teiniä tai ylipäätään elää perhe-elämää.
Kyse ei tosiaankaan ole yhdestä ainoasta aamuvessasta, vaan monista vaihtelevista tilanteista, joille yhteistä on se, että perheen rytmit ja kärsivällisyys ovat kovilla, kun yhtä odotetaan ruokapöytään, uimahallireissulle, minne tahansa. Hän on ihana, välkky lapsi, enkä vaihtaisi häntä mihinkään, kunhan kysyin, onko kohtalotovereita.
-ap.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tämä vessajankkaus. Tuo, joka ehdotti, että isosisarukset menevät aamulla vessaan ensiksi, jotta hitain saa olla siellä kauimmin, ei ole tainnut koskaan tavata teiniä tai ylipäätään elää perhe-elämää.
Kyse ei tosiaankaan ole yhdestä ainoasta aamuvessasta, vaan monista vaihtelevista tilanteista, joille yhteistä on se, että perheen rytmit ja kärsivällisyys ovat kovilla, kun yhtä odotetaan ruokapöytään, uimahallireissulle, minne tahansa. Hän on ihana, välkky lapsi, enkä vaihtaisi häntä mihinkään, kunhan kysyin, onko kohtalotovereita.-ap.
Olen kasvattanut viisi lasta aikuiseksi.
t. se, joka ehdotti nopeampien menemistä ensin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Miksei voi? Isot koululaiset osaavat kulkea bussilla itsenäisesti. Ei sinne koko perhettä tarvita mukaan.
Juu, eihän niiden vanhempien lapsien tietenkään tarvitse hampaita pestä tai pissalla käydä, jos pienempää laulattaa. Suoraan bussiin vaan!
Oletko jotenkin yksinkertainen? Ne vanhempien lasten hampaat on jo pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle. Tai ne hampaat voi pestä vaikka keittiössä, jos kylppäri on varattu. Hämmentävää, että useamman lapsen äiti voi olla noin pihalla arjen pyörittämisestä.
Millä perusteella isompien lasten hampaat on pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle? Jaetaanko teidän perheessä minuuttiaikataulut aamutoimille niille perheenjäsenille, jotka eivät haaveile? Joka viikonpäivä tietenkin eri slotit, koska koulu alkaa vaihtelevasti eri päivinä.
On varmasti jollakin tavalla kivaa ja voimaannuttavaa kirjoittaa, että oletpa yksinkertainen ja pihalla, mutta kun kyse ei kuitenkaan ole yksittäisistä yksityiskohdista vaan kokonaisuudessaan siitä, että yhdellä lapsella menee huomattavan paljon aikaa arjen asioihin.
-ap.
Eli olet todella yksinkertainen. Ei siihen minuuttiaikataulua tarvita, että nopeammat peseytyvät ennen haaveilijaa. Ihan järjenkäyttö riittää. Jos tietää, että yhdellä lapsista kestää, se lapse hoitaa pesut viimeisenä, jotta muut pääsevät lähteämään busseihinsa normaalisti.
Eikö sen hitaamman kannattaisi aloittaa ensimmäisenä? Muutenkin jos perheessä on enemmän kuin kaksi henkilöä niin on parempi olla enemmän kuin yksi kylppäri.
Ja kaikki muut sitten odottaisivat kelloa vilkuillen, että koskahan sinne vessaan pääsisi? Ei kuulosta lainkaan järkevältä systeemiltä. Kun nopeammat hoitavat hommansa ensin, hitaampi voi rauhassa haahuilla ilman, että joku on koko ajan hoputtamassa ja vaatimassa omaa vuoroaan.
Tai se hitaampi voi aloittaa niin aikaisin että varmasti muutkin ehtii.
Eli lapsi herää joskus 4 maissa aamulla. Toooosi järkeävää....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Eikö nepsy-lapsen haasteiden kuitenkin pitäisi näkyä kaikissa paikoissa ja kaikilla elämänalueilla?
On on kohtalotovereita!
Hassua että tähän jankkaavat innokkaimmin ne, jotka eivät voi tilanteeseen samaistua tai edes ymmärrä miten sellainen tilanne pääsee syntymään. :D
Erikoista, jos teinit eivät osaa itsenäisesti suunnitella aamujaan siten, että ehtivät bussiin. 8- vuotias lapsiko teillä on pomo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista että hän on vasta lapsi. Jos koulussa ja harrastuksissa ei ole huolta siitä että lapsi ei osaisi keskittyä niin siitä ei ole kotona kyse. Onko opittu tapa että jos tekee hitaasti tai jättää tekemättä niin saa apua vanhemmilta tai vanhemmat tekevät asioita hänen puolesta? Lapset kyllä osaa käyttää tilaisuuden hyväksi ja antaa muiden passata itseään. Koulussa ja harrastuksissa tehdään heti selväksi että sellainen ei sovi.
Voi hyvinkin olla passattu, koska on kuopus. Mutta vaikea on yhtäkkiä lopettaakaan passaamista ja patistelua, koska sitten räjähtää arki.
Hyvin helppo lopettaa. Sen kun lopetatte ja kestätte hetken itkua. Ei se lapsi siihen kuole. Aikuisen tärkein tehtävä on sietää lapsen pettymyksiä.
Ei lapsi siitä itke, että hän myöhästyy, vaan siitä että häntä patistellaan ehtimään ajoissa. Joten sillä tavallahan minä helpommalla pääsisin, jos antaisin hänen olla aina myöhässä.
Muuten minun mielestäni aikuisen tärkein tehtävä on rakastaa lasta. Pettymykset tulevat siinä bonuksena. Mutta tosiaan pitäisi ehtiä myös sinne kouluun ja töihin.
-ap.
Kuka teillä on aikuinen, joka suunnittelee aikataulut ja miksi se aikuinen suunnittelee aikataulut niin, että aina myöhästytään? Miksi ei voi varata aamuihin niin paljon aikaa, ettei tarvitse patistella ja hermostua?
Perheessä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme harrastavaa koululaista. Aikatauluja ei näin ollen suunnittele kukaan yksin. Yksi perheenjäsen ei voi siellä vessassa laulella, kun toisella lähtee bussi ja hampaat pitäisi pestä.
-ap.
Miksei voi? Isot koululaiset osaavat kulkea bussilla itsenäisesti. Ei sinne koko perhettä tarvita mukaan.
Juu, eihän niiden vanhempien lapsien tietenkään tarvitse hampaita pestä tai pissalla käydä, jos pienempää laulattaa. Suoraan bussiin vaan!
Oletko jotenkin yksinkertainen? Ne vanhempien lasten hampaat on jo pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle. Tai ne hampaat voi pestä vaikka keittiössä, jos kylppäri on varattu. Hämmentävää, että useamman lapsen äiti voi olla noin pihalla arjen pyörittämisestä.
Millä perusteella isompien lasten hampaat on pesty siinä vaiheessa, kun haaveilija menee pesulle? Jaetaanko teidän perheessä minuuttiaikataulut aamutoimille niille perheenjäsenille, jotka eivät haaveile? Joka viikonpäivä tietenkin eri slotit, koska koulu alkaa vaihtelevasti eri päivinä.
On varmasti jollakin tavalla kivaa ja voimaannuttavaa kirjoittaa, että oletpa yksinkertainen ja pihalla, mutta kun kyse ei kuitenkaan ole yksittäisistä yksityiskohdista vaan kokonaisuudessaan siitä, että yhdellä lapsella menee huomattavan paljon aikaa arjen asioihin.
-ap.
Eli olet todella yksinkertainen. Ei siihen minuuttiaikataulua tarvita, että nopeammat peseytyvät ennen haaveilijaa. Ihan järjenkäyttö riittää. Jos tietää, että yhdellä lapsista kestää, se lapse hoitaa pesut viimeisenä, jotta muut pääsevät lähteämään busseihinsa normaalisti.
Eikö sen hitaamman kannattaisi aloittaa ensimmäisenä? Muutenkin jos perheessä on enemmän kuin kaksi henkilöä niin on parempi olla enemmän kuin yksi kylppäri.
Ja kaikki muut sitten odottaisivat kelloa vilkuillen, että koskahan sinne vessaan pääsisi? Ei kuulosta lainkaan järkevältä systeemiltä. Kun nopeammat hoitavat hommansa ensin, hitaampi voi rauhassa haahuilla ilman, että joku on koko ajan hoputtamassa ja vaatimassa omaa vuoroaan.
Tai se hitaampi voi aloittaa niin aikaisin että varmasti muutkin ehtii.
Eli lapsi herää joskus 4 maissa aamulla. Toooosi järkeävää....
No jos muuten ei ehdi kouluun niin ei ole vaihtoehtojakaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Eikö nepsy-lapsen haasteiden kuitenkin pitäisi näkyä kaikissa paikoissa ja kaikilla elämänalueilla?
Näkyyhän ne. Mutta ei jokaisessa tilanteessa samalla tavalla. Monissa nepsy-haasteissa on hyvin tyypillistä, että fokus löytyy heti, kun tulee jotain mielekästä tekemistä. Ja vastaavasti fokus katoaa välittömästi, kun pitäisi tehdä jotain, mikä ei kiinnosta pätkääkään.
eri
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa tämä vessajankkaus. Tuo, joka ehdotti, että isosisarukset menevät aamulla vessaan ensiksi, jotta hitain saa olla siellä kauimmin, ei ole tainnut koskaan tavata teiniä tai ylipäätään elää perhe-elämää.
Kyse ei tosiaankaan ole yhdestä ainoasta aamuvessasta, vaan monista vaihtelevista tilanteista, joille yhteistä on se, että perheen rytmit ja kärsivällisyys ovat kovilla, kun yhtä odotetaan ruokapöytään, uimahallireissulle, minne tahansa. Hän on ihana, välkky lapsi, enkä vaihtaisi häntä mihinkään, kunhan kysyin, onko kohtalotovereita.-ap.
Miksi odotatte? Miksi annatte 8-vuotiaan viedä teitä kuin pässiä narussa? Kyllä se oppii toimimaan, kun riittävän monta kertaa jää vaille uimahallireissua tai muuta kivaa tekemistä vitkuttelunsa takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi myös puhuu paljon, ja kun puhe alkaa, toiminta loppuu. Välillä on vaikea jaksaa kuunnella ystävällisesti.
Kuulostaa tähän asti meidän nepsy-lapselta kaikki kuvaamasi.
Eikö nepsy-lapsen haasteiden kuitenkin pitäisi näkyä kaikissa paikoissa ja kaikilla elämänalueilla?
Eivät ne aina näy samalla tasolla kaikkialla. Lapsetkin pystyvät välillä ns. maskaamaan. Tai tietty ympäristö tukee toimimaan ”normaalimmin” vertaispaineen, struktuurin tms. seikkojen ansiosta.
Kotona sitten tämä kapasiteetti on käytetty, tai struktuuri puuttuu, tai uskaltaa olla oma itsensä…
Kukaan ihminen ei yleensä ole aina samanlainen kaikissa ympäristöissä, ns. normaalitkaan.
Etkö oikeasti ymmärrä, että tietyissä asioissa voi pitää rajoista kiinni (esim. ei valvota pikkutunneille), mutta toisissa voi sitten olla rennompi (esim. ihan sama, jos iltapesuun menee tunnin sijaan puolitoista)?