Lue keskustelun säännöt.
Jos perustaisit uusperheen ja lapsesi sanoisi, ettei halua miestäsi kanssanne asumaan
26.05.2007 |
jättäisitkö hankkeen kesken? Ottaisit lusikan kauniiseen käteen ja sanoisit miehelle, että kuules, nyt Rebecca-Nicolas ei haluakaan sun kanssa saman katon alle, jatketaan tätä nyt vaan sit panosuhteena.
Kommentit (34)
tulevaisuutta sen ihan mukavan miehen kanssa (josta lapsesi on ehkä mustasukkainen)?
Sitten kun lapsi olisi vaikka 35 ja kysyisi, että hei äiti, miksi sä et muuten koskaan mennyt uudestaan naimisiin sanoisit: " mutta etkö repsu muista sitä, kun 4,5-vuotiaana kielsit Reinoa muuttamasta meille?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olis pitänyt jättää koko ukko väliin mutta tehty mikä tehty, onneks on jo taakse jäänyttä elämää.
Lapsen mielipiteellä saa olla merkitystä mutta en usko että se olisi suhteen loppu jos lapsi ei hyväksyisi, pitäisi vaan jotenkin koittaa saada homma toimimaan.
mitkä mielenilmaisut otetaan vakavasti mitkä ei. Lapset tottuvat kaikkeen ja matkan varrella kokeilevat, että missä asoissa voivat " pollaroida" ja missä ei. Vanhempi kuitenkin päättää asioista.
Mun mielestä lapset ei päätä näitä asioita.
Etenisin ehkä rauhallisemmin ja yrittäisin selvittää mistä tämä lapsen mielipide johtuu. Sitten yrittäisin tietenkin tehdä asialle jotain. Mutta en mä miestä jättämässä sen takia olisi.
myöntämään sitä, että pitää - niin pitäisikö äidin sitten odottaa kiltisti sitä, että lapsi on muuttanut kotoa pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja itse olisitte evänneet " reiskan" muuton talouteenne, kokisitteko, että exänne on sydämetön paska, joka haluaa panna niin kovasti, ettei voi siirtää tarpeitaan lapsen vierailupäivien ulottumattomiin?
Lapsi jonka tarpeet ja rakkaudennälkä otetaan huomioon ei ole mustasukkainen.
Kyllä sen huomaa jos lapsi ei pidä vanhemman uudesta partnerista niin etteivät heidän kemiansa yksinkertaisesti sovi yksiin. Tuskin kukaan laittasi omat halunsa silloin lapsen tunteiden edelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsilla on täysi oikeus sanoa mielipiteensä tällaisissa asioissa. Uusperhekuviot eivät minua muutenkaan kiinnosta, ei se toimi kuitenkaan. Olen asunut lapsena itse vuosia uusperheessä ja muistan vieläkin sen ahdistuksen, kun kotonaan ei voinut edes sukkahousuissa kulkea. En ikinä tekisi samaa lapsilleni.
Ei miehiä meille!
kyllä meillä lapset ovat mustasukkaisia vaikka vain äidin puhelimessa puhumalle viisiminuuttiselle... vaikka sitä ennen ja sen jälkeen olisivatkin ihan " ok" . IHan varmasti just kun luuri soi, niin tulee KAUHEA HÄTÄ!
Ja sama pätee ihan mihin tahansa muuhun, joka vie äidin huomion pois...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö sitten tämän exän ikäänkuin antaa vielä lapsenkin kautta vaikuttaa?
Sukkahousujuttu oli esimerkki, sinä vähä-älyinen, siitä ahdistuksesta joka lapselle voi syntyä epämiellyttävän henkilön asuessa samassa asunnossa hänen kanssaan. Tuliko tarpeeksi selvästi vai vieläkö pitää vääntää?
Rakkauteni lapsiini menee kaiken, itsenikin edelle. En varmasti tule luomaan pienintäkään tilannetta, jossa lapseni joutuisivat kokemaan mitään vastaavaa. Lapsilleen voi antaa vain yhden asian lahjaksi, ja se on onnellinen lapsuus.
Joissain tapauksissa saattaa katsos syntyä ihan oikeasti ahdistus siitä, kun äidin uusi mies kyttää sinua kotonasi sillä silmällä vuosia.
Jos sinä poltat kätesi tulessa kerran, menetkö uudestaan kuinka lähelle?
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelisitko omankin arvostelukykysi pettävän, ja sinun valitsevan sitten lapsen mielestä absoluuttisesti ahdistavan miehen?
Vierailija:
Jos sinä poltat kätesi tulessa kerran, menetkö uudestaan kuinka lähelle?
18
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin minunkaan äitini huolettomasti vain valitsi miehen, tilanne pääsi syntymään kun minä kasvoin ja aloin muuttumaan naiseksi. Jokainen tapaus sattui aina niin, ettei äitini ollut läsnä. Miten tällaista vastaan puolustaudutaan? Äitini ei uskonut minua, halusi niin kovasti pitää kiinni tästä suuresta rakkaudestaan. He erosivat muutama vuosi sen jälkeen kun minä olin muuttanut kotoa eikä asiasta ole koskaan enää puhuttu sanaakaan. Häpeä on molemmilla liian suuri.
Joku tuossa sanoi, ettei vastaavaa tule minulle enää koskaan tapahtumaan. Niin, ei taatusti tulekaan, eikä tule lapsillenikaan.
Tällä palstalla huudellaan aika usein sitä, miten yh:t metsästelevät haukkana miehiä, sekä varattuja että vapaita, baareissa joka viikonloppu. No, minua ette ainakaan siellä näe. Eikö se ole varsinkin lasteni kannalta hieno asia?
18
on täydellinen tällaisenaan. Lapset tulee ensin, eikä vain sanoissa vaan teoissa ja tunteissa.
Mietin miten onnellinen olen omien tyttöjeni kanssa, vietetään rauhallista elämää kolmestaan. Ollaan oletu näin jo yli neljä vuotta, ja kivaa on. En tarvi miestä arkea pyörittämään ja minusta tuntuu etten osaisi elää uusperhe-elämää.
Jos joskus tapaisin jonkun Ihanan Miehen, haluaisin vain seurustella ja asua omillani.
elämästähän ei voi koskaan tietää, mutta aika vahva tunne minulla on olostani ollut jo pitkään.
Vierailija:
kyllä meillä lapset ovat mustasukkaisia vaikka vain äidin puhelimessa puhumalle viisiminuuttiselle... vaikka sitä ennen ja sen jälkeen olisivatkin ihan " ok" . IHan varmasti just kun luuri soi, niin tulee KAUHEA HÄTÄ!Ja sama pätee ihan mihin tahansa muuhun, joka vie äidin huomion pois...
Kyllä meilläkin lapset ovat hakevat huomiotani, jos hellin yhtä, toinen tulee taatusti myös heti (puhelimessa eivät koskaan häiritse).
Tarkoitin nyt lähinnä sitä että lapsi on mustasukkainen ja tuntee itsensä hylätyksi vanhemman uuden puoliskon takia. Jos lapsen tarpeista pitää huolta, tällaista tilannetta tuskin ilmaantuu, paitsi siis siinä tapauksessa että lapsi ei todellakaan tule toimeen tämän uuden aikuisen kanssa.
t. 17
minulle on tärkeää että poikani pitää myös minun valitsemastani miehestä..
Lapset on varmasti pysyvä asia, mies ei.