Lue keskustelun säännöt.
Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
25.08.2026 |
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
On lapsilta itsekästä vaatia vanhempia luopumaan kodistaan mutta on myös vanhemmilta itsekästä olla ajattelematta lapsiaan. Lisäksi iäkkäitä vanhempia on niin monenlaisia, osa 80-vuotiaista ei liiku kotonaan ilman rollaattoria, osa reissaa maailmalla pelaamassa golfia.
Niinpä. Mun äiti oli 84-vuotiaaksi ja isä 89-vuotiaaksi asti kokopäivätöissäkin. Siskonikin oli töissä 70-vuotiaaksi asti ja mä taas jäin eläkkeelle heti, kun alin eläkeikä tuli täyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Senioriasuntoihin ei tuosta vain muuteta. Niihin voi olla jopa vuosien jonot. Sinne jonoon ehtii kuollakin moni. Tervetuloa todellisuuteen!"
Eikös siinä juuri lukenutkin, että "heti kun pääsen"?
Luki. Sitähän tuossa ei kommentoitu. Kommentoitiin moraalisaarnaa siitä, miten kaikkien pitäisi vain muuttaa senioritaloihin ettei lapsille jää tekemistä. Täällä reaalimaailmassa tuollainen vain ei ole mahdollista, koska seniori- ja palvelutailoihin on valtavat ruuhkat. Moniin jopa kuntovaatimus eli liian hyväkuntoinen ei pääse.
Moneen senioritaloon on vain ikävaatimus eli ainakin yhden asukkaan pitää olla yli 55-vuotias.
Senioritalot ovat tosiaan aivan eri asia kuin palvelutalot ja hoivakodit. Senioritaloissa ei ole palveluja, vaan jos asukas niitä haluaa, hän maksaa niistä erikseen. Täällä Helsingissä on useita senioritaloja, esim. Saton ja Lumon omistamia, ja niihin valitaan asukkaat ihan normaalilla haulla aina kun asuntoja vapautuu. Oikotiellä ilmoittavat. Ei niihin ole muita kriteerejä kuin 55 vuoden ikä - ja vuokranmaksukyky.
Äitini asui Saton senioritalossa Töölössä. Siellä oli vielä ennen koronaa uima-allas, kuntosali ja lounaskahvila sekä it-neuvontaa. Yleensä senioritaloissa järjestetään kuitenkin yhteisöllistä toimintaa, kuten viikoittaisia kahvitteluja, kerhoja ja kulttuuriretkiä. Niihinkään ei ole pakko osallistua. Asun itse OP:n omistamassa Kampin Helmessä.
Senioritalot on tarkoitettu hyväkuntoisille, omatoimisille ikäihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten moni kuvittelee, että se vanhuus vuokrakaksiossa olisi huono: todellisuudessa siinä on paljon hyvää.
-Ei tule hillottua kotona enää vanhoja tavaroita, joita ei oikeasti käytä, vaan kotona on vain tärkeät tavarat. Ja ne tärkeät voi sitten hyvin olla niitä valokuva-albumeita ja muita, ei niitä tarvitse roskiin heittää. Tutut taulut yms saa mukaan.
-Koti on pienempi, eikä ole omaa pihaa. Helpompi pitää siistinä, siivous ei ole mahdoton urakka. Koti yhdessä tasossa, sattuu vähemmän haavereita, kaatumisia yms. Tai jos jalka on paketissa, niin pääsee helposti kulkemaan hissillisessä talossa.
-Ei tarvitse stressata, sataako yöllä lunta, kuka kolaa lumet ja leikkaa nurmikot. Melko monella paikkakunnalla saa (keskustan) kerrostaloon tilattua ruokalähetyksen kotiovelle. Terveysasemat, uimahallit, harrastukset yms ovat lähellä. Naapurustossa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Ne pienet pihatyöt ja kotityöt ovat monelle vanhukselle mukavaa ajanvietettä ja arkiliikuntaa. Siellä yksiössä voi vain kastella fiikusta ja liikuntaa varten pitää liittyä kuntosalille.
Sisäkotitöitä on yksiössäkin ja lähes jokaisessa kerrostalossa voi asukkaat tehdä pihatöitä, jos siellä on edes pläntti nurmikkoa. Lumitöitä voi tehdä vaikka koko piha olisi asfaltoitu.
Ei vanhukset voi kerrostaloissa viettää aikaansa pihalla harjaillen pihaa. Sitä äkkiä on nuorempien haittana ja vihan kohteena, miksi se aina kyttää pihassa. Saati istuskella.
Hyväkuntoinen miesvanhus etenkin eksyksissä kerrostaloon muutettuaan. Mutta siitä se kunto äkkiä luhistuu ja masennus tulee.
Asun itse alueella, jossa taloyhtiöissä on rivareita ja pienkerrostaloja. Kovasti nuo eläkeläiset tuntuvat pihoja hoitavan kesät talvet. Pihojen hoito tehdään talkoilla, ainostaan isot lumityöt hoitaa huoltoyhtiö traktorilla. En ole kuullut yhdenkään työikäisen valittavan, miten ei koskaan ehdi leikkaamaan nurmikkoa, kun eläkeläiset on ehtineet ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vanhusten tehtävä tehdä asioita perillisiksi helpoiksi vaan nauttia siitä ajasta joka heillä on jäljellä ja elää juuri sellaista elämää mitä he haluavat.
Me miehemme kanssa joudumme hoitamaan täysin vastentahtoisesti vanhuksen asioita, jolla on tämä mentaliteetti. Hän luottaa siihen, että kun vain kieltäytyy kaikesta, pidämme kuitenkin huolta siitä että hän ei huku saastaan, kylmyyteen ja että hoidamme niin hänen kuin talonkin asioita. Ensi talvena voi tulla stoppi vastaan. Hän ei enää kykene lämmittämään puilla, talon eristys on olematon ja sähköstä tulee kalliimpaa kuin kenties koskaan. Siihen vedämme rajan, että hänen sähkölaskujaan emme maksa.
Ja olemme ryhtyneet tekemään mieheni kanssa aktiivisemmin suunnitelmaa siitä, miten voimme varmistaa että emme koskaan laita omia lapsiamme tällaiseen asemaan. Ja se on meidän vanhempien tehtävä suunnitella nyt, että voisimme nauttia myös vanhuudesta, mutta emme lastemme kustannuksella!
"Me miehemme kanssa joudumme hoitamaan täysin vastentahtoisesti vanhuksen asioita, jolla on tämä mentaliteetti."
Ette te joudu, kun ette hoida. Mikään pakko ei ole. Vai pitääkö joku puuk.koa kurkulla pakottaa? Ei pidä. Pakkoa ei siis ole. Joten turha valittaa, jos vapaaehtoisesti itse hoidatte.
Minä en hoida. Katkaisin välitkin, kun ei eivät suostuneet ymmärtämään omaa etuaan ja muuttaneet pois omakotitalosta, jota eivät kykene enää hoitamaan. Meinasivat sun, että kaikki muut ympärillä olevatihmiset kyllä hoitavat, naapuritkin. Eivät hoida. Nyt on sitten pärjättävä omillaan. Samalla ilmoitin ettei ota perintöä vastaan.
Ymmärrän hyvin pointtisi. Ja kyllä kysymys on meidän mielen heikkoudesta. Mutta kun sähköt katkeavat ja appiukki soittelee hämmentyneenä että kuinkas hän nyt kahvit keittää, menemme käymään ja laitamme sulakkeet kuntoon. Kun tiedämme, että näillä pakkaslukemilla sisälämpötila on 18, sama juttu. Kun piha on lumen vallassa ja polku postilaatikolle pelkkää jäätä, hiekoitamme. Jos voisi valita sellaisen mielenlaadun, että 90veelle voisi vain tuumata, että siinäpähän jäädyt, istut pimeässä tai katkot jalkasi, ottaisin tämän ajatusmaailman heti. Mutta nyt emme vain pysty. Mutta ilmeisesti uupumus aiheuttaa aikanaan kylmyyden ja kyynistymisen, joten siinä on ehkä joku toivo paremmasta.
Yhdestä asiasta olemme kuitenkin varmoja. Emme ikinä voisi tehdä samaa omille lapsillemme. Emme koskaan. Ja lapsille olemme jo sanoneet, että jos joskus emme enää ymmärrä asioita kuten nyt, on meille laitettava rajat.
Sairaus ja kuolema voi tulla mikä päivä vaan. Ehdotan että siirrytte vuokralle pikaisesti, myytte asuntonne. Hävitätte irtaimiston ja annatte rahanne lapsillenne.
Sairaus ei katso ikää. Edes muistisairaus.
Jos sairastumme huomenna tavalla, mikä estää omakotitalossa asumisen, muutamme pois omakotitalosta. Emme kerro lapsillemme, että nyt ei voi lähteä opiskelemaan kun jonkun on kolattava lumet ja tehtävä polttopuut.
Olen siitä samaa mieltä kanssasi, että ihmisen kuuluu ajatella yllättäviä asioita läheistenkin kannalta. Siksi esimerkiksi meillä on kattavat henki- ja työkyvyttömyysvakuutukset. Ja vääjäämätöntä ja täysin ennustettavaa tulevaisuutta, kuten ikääntymiseen liittyvää toimintakyvyn heikkenemistä, on jokaisen suostuttava ajattelemaan. Muu on läheisten ja yhteiskunnan hyväksikäyttämistä ja pelkkää itsekkyyttä.
Vielä lisään tuohon vuokralla asumiseen verrattuna omaan. Yleensä omassa asunnossa on pienemmät kuukausikustannukset kuin vuokra-asunnossa. Kuinka pitkään vainajan rahat riittävät vuokranmaksuun? Eläkkeet, mahdolliset asumistuet yms päättyy siihen päivään, kun niiden saaja kuolee. Vuokranantajaa ei kiinnosta, asuuko asunnossa joku vai ei, kunhan vuokra maksetaan ajallaan ja asunnon kunnosta pidetään edelleen huolta sen, mikä nyt asukkaan tehtävänä on. Isäni kuolemasta tulee huomenna 2 viikkoa eikä meillä ole mitään kiirettä tyhjentää isän asuntoa. Saadaan tehdä hommaa kaikessa rauhassa ja vähän jo suunniteltukin, että siskoni muuttaa siihen. Siihen asti yhtiövastikkeet menee kuolinpesän eli isän tililtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä jokaisella on vain yksi elämä. Antakaa niiden vanhusten elää siellä omakotitalossaan rojujensa keskellä, jos he sitä haluavat ja siellä pystyvät asumaan. Järjetöntä, että pitäisi oma elämä laittaa "pussiin" johonkin pieneen yksiöön vain siksi, että sinä pääsisit tulevaisuudessa helpommalla. Omat vanhemmat ovat jo yli 70 ja itse olen ainakin sanonut heille, että elävät elämänsä niin kuin itse haluavat. Molemmat vielä kunnossa, joten miksi ihmeessä eivät saisi nauttia loppuun asti. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan on huonokuntoinen lopussa elämää, vai kuoleeko ns. saappaat jalassa. Olisi itsekästä pyytää vanhempia lopettamaan elämisen haluamallaan tavalla.
Minun puolesta saa elää vaikka missä, kunhan lopettaa ne jatkuvat valituspuhelut. Niiden perusteella siellä omakotitalossa asuminen on päivästä toiseen pelkkää kärsimystä. Minä en jaksa enää kuunnella, omassa elämässä on ihan tarpeeksi. En enää aina vastaa tai laitan välillä eston päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vanhusten tehtävä tehdä asioita perillisiksi helpoiksi vaan nauttia siitä ajasta joka heillä on jäljellä ja elää juuri sellaista elämää mitä he haluavat.
Me miehemme kanssa joudumme hoitamaan täysin vastentahtoisesti vanhuksen asioita, jolla on tämä mentaliteetti. Hän luottaa siihen, että kun vain kieltäytyy kaikesta, pidämme kuitenkin huolta siitä että hän ei huku saastaan, kylmyyteen ja että hoidamme niin hänen kuin talonkin asioita. Ensi talvena voi tulla stoppi vastaan. Hän ei enää kykene lämmittämään puilla, talon eristys on olematon ja sähköstä tulee kalliimpaa kuin kenties koskaan. Siihen vedämme rajan, että hänen sähkölaskujaan emme maksa.
Ja olemme ryhtyneet tekemään mieheni kanssa aktiivisemmin suunnitelmaa siitä, miten voimme varmistaa että emme koskaan laita omia lapsiamme tällaiseen asemaan. Ja se on meidän vanhempien tehtävä suunnitella nyt, että voisimme nauttia myös vanhuudesta, mutta emme lastemme kustannuksella!
"Me miehemme kanssa joudumme hoitamaan täysin vastentahtoisesti vanhuksen asioita, jolla on tämä mentaliteetti."
Ette te joudu, kun ette hoida. Mikään pakko ei ole. Vai pitääkö joku puuk.koa kurkulla pakottaa? Ei pidä. Pakkoa ei siis ole. Joten turha valittaa, jos vapaaehtoisesti itse hoidatte.
Minä en hoida. Katkaisin välitkin, kun ei eivät suostuneet ymmärtämään omaa etuaan ja muuttaneet pois omakotitalosta, jota eivät kykene enää hoitamaan. Meinasivat sun, että kaikki muut ympärillä olevatihmiset kyllä hoitavat, naapuritkin. Eivät hoida. Nyt on sitten pärjättävä omillaan. Samalla ilmoitin ettei ota perintöä vastaan.
Ymmärrän hyvin pointtisi. Ja kyllä kysymys on meidän mielen heikkoudesta. Mutta kun sähköt katkeavat ja appiukki soittelee hämmentyneenä että kuinkas hän nyt kahvit keittää, menemme käymään ja laitamme sulakkeet kuntoon. Kun tiedämme, että näillä pakkaslukemilla sisälämpötila on 18, sama juttu. Kun piha on lumen vallassa ja polku postilaatikolle pelkkää jäätä, hiekoitamme. Jos voisi valita sellaisen mielenlaadun, että 90veelle voisi vain tuumata, että siinäpähän jäädyt, istut pimeässä tai katkot jalkasi, ottaisin tämän ajatusmaailman heti. Mutta nyt emme vain pysty. Mutta ilmeisesti uupumus aiheuttaa aikanaan kylmyyden ja kyynistymisen, joten siinä on ehkä joku toivo paremmasta.
Yhdestä asiasta olemme kuitenkin varmoja. Emme ikinä voisi tehdä samaa omille lapsillemme. Emme koskaan. Ja lapsille olemme jo sanoneet, että jos joskus emme enää ymmärrä asioita kuten nyt, on meille laitettava rajat.
Sairaus ja kuolema voi tulla mikä päivä vaan. Ehdotan että siirrytte vuokralle pikaisesti, myytte asuntonne. Hävitätte irtaimiston ja annatte rahanne lapsillenne.
Sairaus ei katso ikää. Edes muistisairaus.
Ai niin, vielä lisäisin, että lapsille on mennyt rahastoon heidän syntymästä saakka. Ja me itse emme hommaa kesämökkejä tai autotallia täyteen härpäkkeitä, vaan sijoitamme oman vanhuuden varalle. Palvelut on kalliita ja niitä tarvitsee kerrostalossakin. Emme halua olla lapsillemme myöskään taloudellinen tai eettinen taakka. Uskon, että lapsista tulee samanlaisia aikuisia kuin meistäkin. Eivät he pystyisi olemaan murehtimatta, auttamatta ja uhrautumatta, jos olisimme ns heitteillä. Siksi pitää varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista tärkein olisi kuitenkin edunvalvontavaltuutus, jonka turvin voi hoitaa läheisen asioita, kun hän itse ei siihen enää kykene!
No se nyt ei liity tähän tapaukseen, jossa yritetään saada oikeustoimikelpoinen vanhus ymmärtämään, mikä hänelle olisi järkevää taloudellisesti ja toiminnallisesti.
Edunvalvontavaltuutus on vaan ainoa järkevä asia, mikä kannattaa tehdä. Tuo kaikki muu paasaus on vain itsekästä! Antakaa niiden vanhempienne elää kuten itse haluavat ja lopettakaa se käännyttäminen teidän haluamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä koulua nyt turhaan rakenneta, et 10 vuoden päästä ei enää olis käytettävissä. Tai mistäs minä tiedän.
Kyllä on lakkautettu suht uusiakin kouluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsilta itsekästä vaatia vanhempia luopumaan kodistaan mutta on myös vanhemmilta itsekästä olla ajattelematta lapsiaan. Lisäksi iäkkäitä vanhempia on niin monenlaisia, osa 80-vuotiaista ei liiku kotonaan ilman rollaattoria, osa reissaa maailmalla pelaamassa golfia.
Miten niin on itsekästä ehdottaa ikääntyneille vanhemmille että muuttaisivat esteettömään asuntoon palveluiden lähelle, mielellään jo ennen kuin heistä tulee liikuntakyvyttömiä ja ennen kuin joku muu tekee päätökset heidän puolestaan?
Ehdottaa ja suositella voi oikein mielellään, vaatia ei. Muutto aikanaan tarvittaessa onnistuu muutaman kuukauden väliajalla, ainakin jos muuttaa vuokralle, ei sitä tarvitse tehdä kymmentä vuotta etuajassa. Talon voi myydä sitten myöhemmin.
Samaa mieltä. Ja siihen muuttoon voi palkata firman tekemään. Ei tarvitse lapsiaan vaivata asialla. Aika moni valitettavasti vitkuttelee muuttoa siihen asti, ettei itse enää kykene muuttoa tekemään. Ja kun ei haluta maksaa kenellekään, oletetaan, että ne lapset ja lapsenlapset tulee sitten muuttoavuksi. Perkaamaan ylimääräistä roinaa, pakkaamaan ja ehkä korkeintaan muuttoautosta ollaan valmiita maksamaan. Ei näin vaan sitten maksetaan jollekin, joka tulee tekemään tuon kaiken. Eiköhän maaseudultakin löydy ihmisiä, jotka ovat korvausta vastaan valmiita hoitamaan homman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukkuja keräävä mielipide:
Minusta sairaiden ja/tai iäkkäiden pitäisi jälkikasvuaan ajatellen laittaa asiansa kuntoon ajoissa. Jos on paljon ikää tai sairauksia, niin pitäisi ajatella asiaa myös niiden omien läheisten kannalta. Ei ole mitään herkkua hoitaa huonokuntoisen vanhempansa puolesta asioita, jotka hän on vain lykännyt hamaan tulevaisuuteen.
Annoin tälle yläpeukun.
Meillä houkuteltiin leskeksi jäänyt kasikymppinen äiti myymään asunto kehyskunnasta ja muuttamaan pääkaupunkiseudulle vuokralle esteettömään senioritaloon palvelukeskuksen viereen, lähemmäs meitä lapsia ja lastenlapsia. Mutta kovaa ja määrätietoista vänkäämistä se vaati, koska hänkin yksinkertaisesti pelkäsi uusia asioita ja oli menettänyt aloitekykynsä. Avustettuna hän onneksi suostui tekemään kuolinsiivouksen ja hankkiutumaan eroon kaikesta ylimääräisestä kuormasta. Oikeasti hän ei menettänyt mitään, eikä hänellä nyt ole hätäpäivää taloudellisestikaan.
Hän menetti kotinsa ja yksityisyytensä.
Niin me tullaan jokainen vuorollaan menettämään, jos ei ymmärretä kuolla ajoissa.
Ja hyvinhän tuossa tapauksessa asiat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin huoli joukolla tuntuu olevan omakotitaloista, joista ja äiti eivät älyä lähteä nyt kun hinta on vielä sääliinen. Ketään ei sureta, vaikka vanha äiti asuisi teltassa tai taivasalla, omasta talosta heti ulos. Omakotitalojen arvo laskee huimaa vauhtia, nyt heti myyntiin ja rahat jakoon. Vanhukset jotka ovat tottuneet touhuamaan omassa talossa ja pihallaan nuupahtavt pienessä kopissa pian hautakuntoon. Näin tilitkin saadaan tyhjiksi ja loppuroina kaatopaikalle.
Olet katkeruuteen sairastunut narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten moni kuvittelee, että se vanhuus vuokrakaksiossa olisi huono: todellisuudessa siinä on paljon hyvää.
-Ei tule hillottua kotona enää vanhoja tavaroita, joita ei oikeasti käytä, vaan kotona on vain tärkeät tavarat. Ja ne tärkeät voi sitten hyvin olla niitä valokuva-albumeita ja muita, ei niitä tarvitse roskiin heittää. Tutut taulut yms saa mukaan.
-Koti on pienempi, eikä ole omaa pihaa. Helpompi pitää siistinä, siivous ei ole mahdoton urakka. Koti yhdessä tasossa, sattuu vähemmän haavereita, kaatumisia yms. Tai jos jalka on paketissa, niin pääsee helposti kulkemaan hissillisessä talossa.
-Ei tarvitse stressata, sataako yöllä lunta, kuka kolaa lumet ja leikkaa nurmikot. Melko monella paikkakunnalla saa (keskustan) kerrostaloon tilattua ruokalähetyksen kotiovelle. Terveysasemat, uimahallit, harrastukset yms ovat lähellä. Naapurustossa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Ne pienet pihatyöt ja kotityöt ovat monelle vanhukselle mukavaa ajanvietettä ja arkiliikuntaa. Siellä yksiössä voi vain kastella fiikusta ja liikuntaa varten pitää liittyä kuntosalille.
Sisäkotitöitä on yksiössäkin ja lähes jokaisessa kerrostalossa voi asukkaat tehdä pihatöitä, jos siellä on edes pläntti nurmikkoa. Lumitöitä voi tehdä vaikka koko piha olisi asfaltoitu.
Ei vanhukset voi kerrostaloissa viettää aikaansa pihalla harjaillen pihaa. Sitä äkkiä on nuorempien haittana ja vihan kohteena, miksi se aina kyttää pihassa. Saati istuskella.
Hyväkuntoinen miesvanhus etenkin eksyksissä kerrostaloon muutettuaan. Mutta siitä se kunto äkkiä luhistuu ja masennus tulee.
Ootko päivätoiminnasta kuullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhanajan kunnalliskodit palautettava. Isoissa saleissa hetekat rivissä, ei jää jälkeläisille huolta asunnon tyhjentämisestä.
Turhaa kaiken maailmaan kalliit seniortalot ja asumistuet niihin ja mummoilla kuitenkin asunnot roinaa täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Oma tupa oma lupa. Muilla ei nokan koputtamista.
Sitten pitää myös pätkät omillaan. Jos on oikeuksia niin on vastuukin pärjäämisestä
Ajatella, 75v Sikke Sumari ostaa talon Italiasta ja perustaa sinne b&b paikan. Pitäisikö tuon ikäisen jäädä odottamaan kuolemaa ja lahjoittaa rahat lapsilleen?
Edelleenkin sitte pitää pärjätä omillaan. Ei voi odottaa että muut hoitaa kun ei itse pysty. Ottaa vain sen kantaakseen minkä jaksaa. Eikä nakita muita. Vai mitä
Tässä voisi tehdä vastakysymyksen vauvan keskusteluihin viitaten. Miksi ihmiset hankkivat lapsia ja täällä vaahtoavat kun ei vanhemmat auta lasten hoidossa ja arjen jaksamisessa. Ja nyt vangempien pitäisi jopa haudata itse itsensä kun ei kiireiset vauvaperheet ehdi. Eikä jaksa ees itseään.
Onneksi ei ole lapsia joille voisin olla ikääntyessä riesa vaan minun pärjäämiseni täytyy järjestyä muuten tai sitten olen pärjäämättä. Onneksi minulla ei ole lapsia senkään takia, että minun täytyisi ikääntyessä rajoittaa omia tarpeitani ja halujani sekä elää loppuvuodet nuukasti ja vaatimattomasti jotta lapsille jäisi perintöä mahdollisimman paljon ja onneksi olen luonteeltani niin häpeämätön, että voin hyvin tuhlata kaikki rahani eläessäni ja hautaan menen sitten rahattomana.
Onneksi, todella.
Ei tuollaista kukaan jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Asun kerrostalossa halvassa omistusasunnossa. En tarvitse vielä apua. Miten minun nyt pitäisi ajatella lasten etua? Olen tarjonnut heitä hakemaan mitä haluavat. Pitääkö minun nyt tyhjätä asuntoni että jää vain minimitavara?
Ikää yli 80. Rahaa ei ole jaella ennakkoperintöjä.
No eikös sinä ole tehnyt fiksusti, itsesi takia, omaa etua ajatellen. Ja lapsetkin siinä samallakiittävät. Olet muuttanut helpompaan asumismuotoon etkä odota, että muut tekee, kun itse et pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten moni kuvittelee, että se vanhuus vuokrakaksiossa olisi huono: todellisuudessa siinä on paljon hyvää.
-Ei tule hillottua kotona enää vanhoja tavaroita, joita ei oikeasti käytä, vaan kotona on vain tärkeät tavarat. Ja ne tärkeät voi sitten hyvin olla niitä valokuva-albumeita ja muita, ei niitä tarvitse roskiin heittää. Tutut taulut yms saa mukaan.
-Koti on pienempi, eikä ole omaa pihaa. Helpompi pitää siistinä, siivous ei ole mahdoton urakka. Koti yhdessä tasossa, sattuu vähemmän haavereita, kaatumisia yms. Tai jos jalka on paketissa, niin pääsee helposti kulkemaan hissillisessä talossa.
-Ei tarvitse stressata, sataako yöllä lunta, kuka kolaa lumet ja leikkaa nurmikot. Melko monella paikkakunnalla saa (keskustan) kerrostaloon tilattua ruokalähetyksen kotiovelle. Terveysasemat, uimahallit, harrastukset yms ovat lähellä. Naapurustossa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Ne pienet pihatyöt ja kotityöt ovat monelle vanhukselle mukavaa ajanvietettä ja arkiliikuntaa. Siellä yksiössä voi vain kastella fiikusta ja liikuntaa varten pitää liittyä kuntosalille.
Sisäkotitöitä on yksiössäkin ja lähes jokaisessa kerrostalossa voi asukkaat tehdä pihatöitä, jos siellä on edes pläntti nurmikkoa. Lumitöitä voi tehdä vaikka koko piha olisi asfaltoitu.
Ei vanhukset voi kerrostaloissa viettää aikaansa pihalla harjaillen pihaa. Sitä äkkiä on nuorempien haittana ja vihan kohteena, miksi se aina kyttää pihassa. Saati istuskella.
Hyväkuntoinen miesvanhus etenkin eksyksissä kerrostaloon muutettuaan. Mutta siitä se kunto äkkiä luhistuu ja masennus tulee.
Ootko päivätoiminnasta kuullut?
Päivätoiminnat vanhuksilta on aika lailla lopetettu. Niihinkin jonoa oli, ei kaikki sopineet.
Esim espoossa omainen kävi kerran viikossa päivän virkeässä n 90-vuotiaiden ryhmässä. Sitten 2024 toiminta muuttui puoleksi päiväksi.
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin huoli joukolla tuntuu olevan omakotitaloista, joista ja äiti eivät älyä lähteä nyt kun hinta on vielä sääliinen. Ketään ei sureta, vaikka vanha äiti asuisi teltassa tai taivasalla, omasta talosta heti ulos. Omakotitalojen arvo laskee huimaa vauhtia, nyt heti myyntiin ja rahat jakoon. Vanhukset jotka ovat tottuneet touhuamaan omassa talossa ja pihallaan nuupahtavt pienessä kopissa pian hautakuntoon. Näin tilitkin saadaan tyhjiksi ja loppuroina kaatopaikalle.
Höpö höpö jos äiti myy talonsa niin saa rahaa omaan käyttöön ja nauttia elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun kerrostalossa halvassa omistusasunnossa. En tarvitse vielä apua. Miten minun nyt pitäisi ajatella lasten etua? Olen tarjonnut heitä hakemaan mitä haluavat. Pitääkö minun nyt tyhjätä asuntoni että jää vain minimitavara?
Ikää yli 80. Rahaa ei ole jaella ennakkoperintöjä.
No eikös sinä ole tehnyt fiksusti, itsesi takia, omaa etua ajatellen. Ja lapsetkin siinä samallakiittävät. Olet muuttanut helpompaan asumismuotoon etkä odota, että muut tekee, kun itse et pysty.
En ole koskaan ollut rikas rouva omakotitalossa kuten kirjoittajien vanhemmat. Olen aina asunut kaupungissa kerrostalossa.
Tuttu kuoli 44-vuotiaana. Alaikäiselle lapselleen jäi omakotitalo. Ei siinäkään vanhempi ollut miettinyt mikä riesa alaikäiselle orvolle.