Lue keskustelun säännöt.
Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
25.08.2026 |
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten moni kuvittelee, että se vanhuus vuokrakaksiossa olisi huono: todellisuudessa siinä on paljon hyvää.
-Ei tule hillottua kotona enää vanhoja tavaroita, joita ei oikeasti käytä, vaan kotona on vain tärkeät tavarat. Ja ne tärkeät voi sitten hyvin olla niitä valokuva-albumeita ja muita, ei niitä tarvitse roskiin heittää. Tutut taulut yms saa mukaan.
-Koti on pienempi, eikä ole omaa pihaa. Helpompi pitää siistinä, siivous ei ole mahdoton urakka. Koti yhdessä tasossa, sattuu vähemmän haavereita, kaatumisia yms. Tai jos jalka on paketissa, niin pääsee helposti kulkemaan hissillisessä talossa.
-Ei tarvitse stressata, sataako yöllä lunta, kuka kolaa lumet ja leikkaa nurmikot. Melko monella paikkakunnalla saa (keskustan) kerrostaloon tilattua ruokalähetyksen kotiovelle. Terveysasemat, uimahallit, harrastukset yms ovat lähellä. Naapurustossa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Ne pienet pihatyöt ja kotityöt ovat monelle vanhukselle mukavaa ajanvietettä ja arkiliikuntaa. Siellä yksiössä voi vain kastella fiikusta ja liikuntaa varten pitää liittyä kuntosalille.
Sisäkotitöitä on yksiössäkin ja lähes jokaisessa kerrostalossa voi asukkaat tehdä pihatöitä, jos siellä on edes pläntti nurmikkoa. Lumitöitä voi tehdä vaikka koko piha olisi asfaltoitu.
Ei vanhukset voi kerrostaloissa viettää aikaansa pihalla harjaillen pihaa. Sitä äkkiä on nuorempien haittana ja vihan kohteena, miksi se aina kyttää pihassa. Saati istuskella.
Hyväkuntoinen miesvanhus etenkin eksyksissä kerrostaloon muutettuaan. Mutta siitä se kunto äkkiä luhistuu ja masennus tulee.
Ootko päivätoiminnasta kuullut?
Päivätoiminnat vanhuksilta on aika lailla lopetettu. Niihinkin jonoa oli, ei kaikki sopineet.
Esim espoossa omainen kävi kerran viikossa päivän virkeässä n 90-vuotiaiden ryhmässä. Sitten 2024 toiminta muuttui puoleksi päiväksi.
Teen töitä paikoissa, jossa on toimiva päivätoiminta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitä vanha ihminen muuta tarvii kuin sängyn ja raamatun. Sängyn reunalla istuu ja rukoilee pois pääsyä. Tämä näköjään alkaen noin vähintään 60-vuotiaana. Enitennkapdiaan eakastavat lopettavat elämisen jo 50-vuotiaana.
Alkaa kauhee marttyyrius. Onko se narsismin yksi muoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten moni kuvittelee, että se vanhuus vuokrakaksiossa olisi huono: todellisuudessa siinä on paljon hyvää.
-Ei tule hillottua kotona enää vanhoja tavaroita, joita ei oikeasti käytä, vaan kotona on vain tärkeät tavarat. Ja ne tärkeät voi sitten hyvin olla niitä valokuva-albumeita ja muita, ei niitä tarvitse roskiin heittää. Tutut taulut yms saa mukaan.
-Koti on pienempi, eikä ole omaa pihaa. Helpompi pitää siistinä, siivous ei ole mahdoton urakka. Koti yhdessä tasossa, sattuu vähemmän haavereita, kaatumisia yms. Tai jos jalka on paketissa, niin pääsee helposti kulkemaan hissillisessä talossa.
-Ei tarvitse stressata, sataako yöllä lunta, kuka kolaa lumet ja leikkaa nurmikot. Melko monella paikkakunnalla saa (keskustan) kerrostaloon tilattua ruokalähetyksen kotiovelle. Terveysasemat, uimahallit, harrastukset yms ovat lähellä. Naapurustossa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Ne pienet pihatyöt ja kotityöt ovat monelle vanhukselle mukavaa ajanvietettä ja arkiliikuntaa. Siellä yksiössä voi vain kastella fiikusta ja liikuntaa varten pitää liittyä kuntosalille.
Sisäkotitöitä on yksiössäkin ja lähes jokaisessa kerrostalossa voi asukkaat tehdä pihatöitä, jos siellä on edes pläntti nurmikkoa. Lumitöitä voi tehdä vaikka koko piha olisi asfaltoitu.
Ei vanhukset voi kerrostaloissa viettää aikaansa pihalla harjaillen pihaa. Sitä äkkiä on nuorempien haittana ja vihan kohteena, miksi se aina kyttää pihassa. Saati istuskella.
Hyväkuntoinen miesvanhus etenkin eksyksissä kerrostaloon muutettuaan. Mutta siitä se kunto äkkiä luhistuu ja masennus tulee.
Ootko päivätoiminnasta kuullut?
Päivätoiminnat vanhuksilta on aika lailla lopetettu. Niihinkin jonoa oli, ei kaikki sopineet.
Esim espoossa omainen kävi kerran viikossa päivän virkeässä n 90-vuotiaiden ryhmässä. Sitten 2024 toiminta muuttui puoleksi päiväksi.
Osa viihtyy noissa oikein hyvin, esimerkiksi miehen isoäiti käy kaikenlaisissa tuolijumpissa ja vanhuskerhoissa ja kertoo aina kuinka hauskaa on ollut. Osalle tuollainen sosiaalinen juttu olisi kauhistus, oma isoisäni olisi lähtenyt pakoon niin nopeasti kuin rollaattorilla pystyy, sen sijaan hän puuhasteli omassa talossaan vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Oma tupa oma lupa. Muilla ei nokan koputtamista.
Sitten pitää myös pätkät omillaan. Jos on oikeuksia niin on vastuukin pärjäämisestä
Ajatella, 75v Sikke Sumari ostaa talon Italiasta ja perustaa sinne b&b paikan. Pitäisikö tuon ikäisen jäädä odottamaan kuolemaa ja lahjoittaa rahat lapsilleen?
Edelleenkin sitte pitää pärjätä omillaan. Ei voi odottaa että muut hoitaa kun ei itse pysty. Ottaa vain sen kantaakseen minkä jaksaa. Eikä nakita muita. Vai mitä
Tässä voisi tehdä vastakysymyksen vauvan keskusteluihin viitaten. Miksi ihmiset hankkivat lapsia ja täällä vaahtoavat kun ei vanhemmat auta lasten hoidossa ja arjen jaksamisessa. Ja nyt vangempien pitäisi jopa haudata itse itsensä kun ei kiireiset vauvaperheet ehdi. Eikä jaksa ees itseään.
Onneksi ei ole lapsia joille voisin olla ikääntyessä riesa vaan minun pärjäämiseni täytyy järjestyä muuten tai sitten olen pärjäämättä. Onneksi minulla ei ole lapsia senkään takia, että minun täytyisi ikääntyessä rajoittaa omia tarpeitani ja halujani sekä elää loppuvuodet nuukasti ja vaatimattomasti jotta lapsille jäisi perintöä mahdollisimman paljon ja onneksi olen luonteeltani niin häpeämätön, että voin hyvin tuhlata kaikki rahani eläessäni ja hautaan menen sitten rahattomana.
minun täytyisi ikääntyessä rajoittaa omia tarpeitani ja halujani sekä elää loppuvuodet nuukasti ja vaatimattomasti jotta lapsille jäisi perintöä mahdollisimman paljon
____
Eihän tästä ole kyse. Osa on suoraan jopa sanonut kieltäytyvänsä perinnöstä.
Oletteko te tyh-miä, marttyyrejä vai ettekö te tosiaan ymmärrä lukemaanne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten moni kuvittelee, että se vanhuus vuokrakaksiossa olisi huono: todellisuudessa siinä on paljon hyvää.
-Ei tule hillottua kotona enää vanhoja tavaroita, joita ei oikeasti käytä, vaan kotona on vain tärkeät tavarat. Ja ne tärkeät voi sitten hyvin olla niitä valokuva-albumeita ja muita, ei niitä tarvitse roskiin heittää. Tutut taulut yms saa mukaan.
-Koti on pienempi, eikä ole omaa pihaa. Helpompi pitää siistinä, siivous ei ole mahdoton urakka. Koti yhdessä tasossa, sattuu vähemmän haavereita, kaatumisia yms. Tai jos jalka on paketissa, niin pääsee helposti kulkemaan hissillisessä talossa.
-Ei tarvitse stressata, sataako yöllä lunta, kuka kolaa lumet ja leikkaa nurmikot. Melko monella paikkakunnalla saa (keskustan) kerrostaloon tilattua ruokalähetyksen kotiovelle. Terveysasemat, uimahallit, harrastukset yms ovat lähellä. Naapurustossa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Ne pienet pihatyöt ja kotityöt ovat monelle vanhukselle mukavaa ajanvietettä ja arkiliikuntaa. Siellä yksiössä voi vain kastella fiikusta ja liikuntaa varten pitää liittyä kuntosalille.
Sisäkotitöitä on yksiössäkin ja lähes jokaisessa kerrostalossa voi asukkaat tehdä pihatöitä, jos siellä on edes pläntti nurmikkoa. Lumitöitä voi tehdä vaikka koko piha olisi asfaltoitu.
Ei vanhukset voi kerrostaloissa viettää aikaansa pihalla harjaillen pihaa. Sitä äkkiä on nuorempien haittana ja vihan kohteena, miksi se aina kyttää pihassa. Saati istuskella.
Hyväkuntoinen miesvanhus etenkin eksyksissä kerrostaloon muutettuaan. Mutta siitä se kunto äkkiä luhistuu ja masennus tulee.
Ootko päivätoiminnasta kuullut?
Päivätoiminnat vanhuksilta on aika lailla lopetettu. Niihinkin jonoa oli, ei kaikki sopineet.
Esim espoossa omainen kävi kerran viikossa päivän virkeässä n 90-vuotiaiden ryhmässä. Sitten 2024 toiminta muuttui puoleksi päiväksi.
Teen töitä paikoissa, jossa on toimiva päivätoiminta.
Onko niissä parempikuntoisille vaareille kuitenkin enemmän naisille sopiva sisältö, askartelua jne.
Asun 70-luvun kerrostalossa, osa vielä alkuperäisiä nuorina perheinä muuttaneita. 10 vuotta sitten vaarit vielä kävi marjassa, pilkillä jne. Nyt liki 90 eivät enää jaksa tai lähde yksin.
Tuossa oli sitten vanhusporukka joka paljon pyöri pihassa ja kesällä istuskelivat. Mummoja ja vaareja.
Talon uudet asukkaat rupesivat nostamaan äläkkää, lapset ei voi ulkoilla kun istuvat leikkialueenkin laidoilla, vahtaavat asukkaita. Vanhukset pysyttelee nyt pois silmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä jokaisella on vain yksi elämä. Antakaa niiden vanhusten elää siellä omakotitalossaan rojujensa keskellä, jos he sitä haluavat ja siellä pystyvät asumaan. Järjetöntä, että pitäisi oma elämä laittaa "pussiin" johonkin pieneen yksiöön vain siksi, että sinä pääsisit tulevaisuudessa helpommalla. Omat vanhemmat ovat jo yli 70 ja itse olen ainakin sanonut heille, että elävät elämänsä niin kuin itse haluavat. Molemmat vielä kunnossa, joten miksi ihmeessä eivät saisi nauttia loppuun asti. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan on huonokuntoinen lopussa elämää, vai kuoleeko ns. saappaat jalassa. Olisi itsekästä pyytää vanhempia lopettamaan elämisen haluamallaan tavalla.
Mutta kun ne ei pysty elämään siellä. Ymmärretty? Nakityavat hommat sitten muille ja odottavat ja vaativat muita tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin huoli joukolla tuntuu olevan omakotitaloista, joista ja äiti eivät älyä lähteä nyt kun hinta on vielä sääliinen. Ketään ei sureta, vaikka vanha äiti asuisi teltassa tai taivasalla, omasta talosta heti ulos. Omakotitalojen arvo laskee huimaa vauhtia, nyt heti myyntiin ja rahat jakoon. Vanhukset jotka ovat tottuneet touhuamaan omassa talossa ja pihallaan nuupahtavt pienessä kopissa pian hautakuntoon. Näin tilitkin saadaan tyhjiksi ja loppuroina kaatopaikalle.
Höpö höpö jos äiti myy talonsa niin saa rahaa omaan käyttöön ja nauttia elämästä.
Kyllähän lapset siinä kohtaa vaativat rahansa pois isänsä kuolinpesästä.
Sehän on lasten rahaa. Ei lapset ole äitinsä rahoja vailla vaan niitä, jotka on heidän isältään perintöä ja josta he ovat maksaneet perintöveron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Oma tupa oma lupa. Muilla ei nokan koputtamista.
Sitten pitää myös pätkät omillaan. Jos on oikeuksia niin on vastuukin pärjäämisestä
Ajatella, 75v Sikke Sumari ostaa talon Italiasta ja perustaa sinne b&b paikan. Pitäisikö tuon ikäisen jäädä odottamaan kuolemaa ja lahjoittaa rahat lapsilleen?
Edelleenkin sitte pitää pärjätä omillaan. Ei voi odottaa että muut hoitaa kun ei itse pysty. Ottaa vain sen kantaakseen minkä jaksaa. Eikä nakita muita. Vai mitä
Tässä voisi tehdä vastakysymyksen vauvan keskusteluihin viitaten. Miksi ihmiset hankkivat lapsia ja täällä vaahtoavat kun ei vanhemmat auta lasten hoidossa ja arjen jaksamisessa. Ja nyt vangempien pitäisi jopa haudata itse itsensä kun ei kiireiset vauvaperheet ehdi. Eikä jaksa ees itseään.
Onneksi ei ole lapsia joille voisin olla ikääntyessä riesa vaan minun pärjäämiseni täytyy järjestyä muuten tai sitten olen pärjäämättä. Onneksi minulla ei ole lapsia senkään takia, että minun täytyisi ikääntyessä rajoittaa omia tarpeitani ja halujani sekä elää loppuvuodet nuukasti ja vaatimattomasti jotta lapsille jäisi perintöä mahdollisimman paljon ja onneksi olen luonteeltani niin häpeämätön, että voin hyvin tuhlata kaikki rahani eläessäni ja hautaan menen sitten rahattomana.
minun täytyisi ikääntyessä rajoittaa omia tarpeitani ja halujani sekä elää loppuvuodet nuukasti ja vaatimattomasti jotta lapsille jäisi perintöä mahdollisimman paljon
____
Eihän tästä ole kyse. Osa on suoraan jopa sanonut kieltäytyvänsä perinnöstä.
Oletteko te tyh-miä, marttyyrejä vai ettekö te tosiaan ymmärrä lukemaanne!
Aloittaja vaatii ennakkona perintöään hyväkuntoiseksi kunnostettuna. Enemmän taitaa keskustelussa olla ennakkoperinnön vaatijoita. Ilman mitään vaivaa vanhemmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vanhusten tehtävä tehdä asioita perillisiksi helpoiksi vaan nauttia siitä ajasta joka heillä on jäljellä ja elää juuri sellaista elämää mitä he haluavat.
Me miehemme kanssa joudumme hoitamaan täysin vastentahtoisesti vanhuksen asioita, jolla on tämä mentaliteetti. Hän luottaa siihen, että kun vain kieltäytyy kaikesta, pidämme kuitenkin huolta siitä että hän ei huku saastaan, kylmyyteen ja että hoidamme niin hänen kuin talonkin asioita. Ensi talvena voi tulla stoppi vastaan. Hän ei enää kykene lämmittämään puilla, talon eristys on olematon ja sähköstä tulee kalliimpaa kuin kenties koskaan. Siihen vedämme rajan, että hänen sähkölaskujaan emme maksa.
Ja olemme ryhtyneet tekemään mieheni kanssa aktiivisemmin suunnitelmaa siitä, miten voimme varmistaa että emme koskaan laita omia lapsiamme tällaiseen asemaan. Ja se on meidän vanhempien tehtävä suunnitella nyt, että voisimme nauttia myös vanhuudesta, mutta emme lastemme kustannuksella!
"Me miehemme kanssa joudumme hoitamaan täysin vastentahtoisesti vanhuksen asioita, jolla on tämä mentaliteetti."
Ette te joudu, kun ette hoida. Mikään pakko ei ole. Vai pitääkö joku puuk.koa kurkulla pakottaa? Ei pidä. Pakkoa ei siis ole. Joten turha valittaa, jos vapaaehtoisesti itse hoidatte.
Minä en hoida. Katkaisin välitkin, kun ei eivät suostuneet ymmärtämään omaa etuaan ja muuttaneet pois omakotitalosta, jota eivät kykene enää hoitamaan. Meinasivat sun, että kaikki muut ympärillä olevatihmiset kyllä hoitavat, naapuritkin. Eivät hoida. Nyt on sitten pärjättävä omillaan. Samalla ilmoitin ettei ota perintöä vastaan.
Ymmärrän hyvin pointtisi. Ja kyllä kysymys on meidän mielen heikkoudesta. Mutta kun sähköt katkeavat ja appiukki soittelee hämmentyneenä että kuinkas hän nyt kahvit keittää, menemme käymään ja laitamme sulakkeet kuntoon. Kun tiedämme, että näillä pakkaslukemilla sisälämpötila on 18, sama juttu. Kun piha on lumen vallassa ja polku postilaatikolle pelkkää jäätä, hiekoitamme. Jos voisi valita sellaisen mielenlaadun, että 90veelle voisi vain tuumata, että siinäpähän jäädyt, istut pimeässä tai katkot jalkasi, ottaisin tämän ajatusmaailman heti. Mutta nyt emme vain pysty. Mutta ilmeisesti uupumus aiheuttaa aikanaan kylmyyden ja kyynistymisen, joten siinä on ehkä joku toivo paremmasta.
Yhdestä asiasta olemme kuitenkin varmoja. Emme ikinä voisi tehdä samaa omille lapsillemme. Emme koskaan. Ja lapsille olemme jo sanoneet, että jos joskus emme enää ymmärrä asioita kuten nyt, on meille laitettava rajat.
Jos voisi valita sellaisen mielenlaadun, että 90veelle voisi vain tuumata, että siinäpähän jäädyt, istut pimeässä tai katkot jalkasi, ottaisin tämän ajatusmaailman heti.
Osa ottaa sen heti, vanhemmat olleet sen verran ilkeitä, etteivät jää auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitä vanha ihminen muuta tarvii kuin sängyn ja raamatun. Sängyn reunalla istuu ja rukoilee pois pääsyä. Tämä näköjään alkaen noin vähintään 60-vuotiaana. Enitennkapdiaan eakastavat lopettavat elämisen jo 50-vuotiaana.
Alkaa kauhee marttyyrius. Onko se narsismin yksi muoto.
Noinhan tässä fiksummat on tehneet. Lastensa takia lopettaneet elämän jo alle 60 v, jääneet kuoloa odottamaan rahat ja tavarat jaettuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitä vanha ihminen muuta tarvii kuin sängyn ja raamatun. Sängyn reunalla istuu ja rukoilee pois pääsyä. Tämä näköjään alkaen noin vähintään 60-vuotiaana. Enitennkapdiaan eakastavat lopettavat elämisen jo 50-vuotiaana.
Alkaa kauhee marttyyrius. Onko se narsismin yksi muoto.
On. Huomaa kyllä täällä ketjussakin uhriutujat ja marttyyrit.
Aihe on tärkeä ja tulee jokaiselle jossain vaiheessa vastaan. Olen menettänyt toisen vanhempani ja voin sanoa, että kun leski ei oikein halua eikä ole kiinnostusta hoitaa mitään niin kyllä siinä saa olla aika varovainen ja hienotunteinen ja kuitenkin järjestää niin, että asiat hoituisi.
Tässä ketjussa on paljon välittäviä lapsia, jos vanhus ei ymmärrä järkipuhetta tai hyvää tarkoitusta niin sille ei mitään mahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsilta itsekästä vaatia vanhempia luopumaan kodistaan mutta on myös vanhemmilta itsekästä olla ajattelematta lapsiaan. Lisäksi iäkkäitä vanhempia on niin monenlaisia, osa 80-vuotiaista ei liiku kotonaan ilman rollaattoria, osa reissaa maailmalla pelaamassa golfia.
Miten niin on itsekästä ehdottaa ikääntyneille vanhemmille että muuttaisivat esteettömään asuntoon palveluiden lähelle, mielellään jo ennen kuin heistä tulee liikuntakyvyttömiä ja ennen kuin joku muu tekee päätökset heidän puolestaan?
Ei mitenkään ole itsekästä, mutta nämä tam_piot eivät vaan ympäri omaa etuaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitä vanha ihminen muuta tarvii kuin sängyn ja raamatun. Sängyn reunalla istuu ja rukoilee pois pääsyä. Tämä näköjään alkaen noin vähintään 60-vuotiaana. Enitennkapdiaan eakastavat lopettavat elämisen jo 50-vuotiaana.
Alkaa kauhee marttyyrius. Onko se narsismin yksi muoto.
Noinhan tässä fiksummat on tehneet. Lastensa takia lopettaneet elämän jo alle 60 v, jääneet kuoloa odottamaan rahat ja tavarat jaettuaan.
Ja siinä yksi marttyyri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä oma tupa oma lupa -paskanjauhajia ja tavaranhamstraajia riittää. Kysehän on siitä elämänvaiheesta jossa vanhus ei pysty enää pitämään tupaansa pystyssä ja siitä jossa hän ei halua maksaa tarvitsemistaan palveluista, koska eivät pidä ajatuksesta että kukaan vieras ihminen tulee heitä hoitamaan, vaan hän vaatii että lapset ja lastenlapset käyvät päivittäin satojen kilometrien päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten moni kuvittelee, että se vanhuus vuokrakaksiossa olisi huono: todellisuudessa siinä on paljon hyvää.
-Ei tule hillottua kotona enää vanhoja tavaroita, joita ei oikeasti käytä, vaan kotona on vain tärkeät tavarat. Ja ne tärkeät voi sitten hyvin olla niitä valokuva-albumeita ja muita, ei niitä tarvitse roskiin heittää. Tutut taulut yms saa mukaan.
-Koti on pienempi, eikä ole omaa pihaa. Helpompi pitää siistinä, siivous ei ole mahdoton urakka. Koti yhdessä tasossa, sattuu vähemmän haavereita, kaatumisia yms. Tai jos jalka on paketissa, niin pääsee helposti kulkemaan hissillisessä talossa.
-Ei tarvitse stressata, sataako yöllä lunta, kuka kolaa lumet ja leikkaa nurmikot. Melko monella paikkakunnalla saa (keskustan) kerrostaloon tilattua ruokalähetyksen kotiovelle. Terveysasemat, uimahallit, harrastukset yms ovat lähellä. Naapurustossa voi tutustua uusiin ihmisiin.
Ne pienet pihatyöt ja kotityöt ovat monelle vanhukselle mukavaa ajanvietettä ja arkiliikuntaa. Siellä yksiössä voi vain kastella fiikusta ja liikuntaa varten pitää liittyä kuntosalille.
Sisäkotitöitä on yksiössäkin ja lähes jokaisessa kerrostalossa voi asukkaat tehdä pihatöitä, jos siellä on edes pläntti nurmikkoa. Lumitöitä voi tehdä vaikka koko piha olisi asfaltoitu.
Ei vanhukset voi kerrostaloissa viettää aikaansa pihalla harjaillen pihaa. Sitä äkkiä on nuorempien haittana ja vihan kohteena, miksi se aina kyttää pihassa. Saati istuskella.
Hyväkuntoinen miesvanhus etenkin eksyksissä kerrostaloon muutettuaan. Mutta siitä se kunto äkkiä luhistuu ja masennus tulee.
Ootko päivätoiminnasta kuullut?
Päivätoiminnat vanhuksilta on aika lailla lopetettu. Niihinkin jonoa oli, ei kaikki sopineet.
Esim espoossa omainen kävi kerran viikossa päivän virkeässä n 90-vuotiaiden ryhmässä. Sitten 2024 toiminta muuttui puoleksi päiväksi.
Osa viihtyy noissa oikein hyvin, esimerkiksi miehen isoäiti käy kaikenlaisissa tuolijumpissa ja vanhuskerhoissa ja kertoo aina kuinka hauskaa on ollut. Osalle tuollainen sosiaalinen juttu olisi kauhistus, oma isoisäni olisi lähtenyt pakoon niin nopeasti kuin rollaattorilla pystyy, sen sijaan hän puuhasteli omassa talossaan vaikka mitä.
Tätini vanhusryhmässä, hvan järjestämä, ei ollut kuin yksi mies. Näpertelyjä siellä touhusivat, sitä tuolijumppaa, keskusteluja vanhoista ajoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä sitä vanha ihminen muuta tarvii kuin sängyn ja raamatun. Sängyn reunalla istuu ja rukoilee pois pääsyä. Tämä näköjään alkaen noin vähintään 60-vuotiaana. Enitennkapdiaan eakastavat lopettavat elämisen jo 50-vuotiaana.
Alkaa kauhee marttyyrius. Onko se narsismin yksi muoto.
Noinhan tässä fiksummat on tehneet. Lastensa takia lopettaneet elämän jo alle 60 v, jääneet kuoloa odottamaan rahat ja tavarat jaettuaan.
Ja siinä yksi marttyyri
Miksi nimittelet ihmisiä jotka ovat toimineet kuten keskustelijat edellyttävät, toivovat ja vaativat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jokaisella on vain yksi elämä. Antakaa niiden vanhusten elää siellä omakotitalossaan rojujensa keskellä, jos he sitä haluavat ja siellä pystyvät asumaan. Järjetöntä, että pitäisi oma elämä laittaa "pussiin" johonkin pieneen yksiöön vain siksi, että sinä pääsisit tulevaisuudessa helpommalla. Omat vanhemmat ovat jo yli 70 ja itse olen ainakin sanonut heille, että elävät elämänsä niin kuin itse haluavat. Molemmat vielä kunnossa, joten miksi ihmeessä eivät saisi nauttia loppuun asti. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan on huonokuntoinen lopussa elämää, vai kuoleeko ns. saappaat jalassa. Olisi itsekästä pyytää vanhempia lopettamaan elämisen haluamallaan tavalla.
Mutta kun ne ei pysty elämään siellä. Ymmärretty? Nakityavat hommat sitten muille ja odottavat ja vaativat muita tekemään.
EN ymmärrä. Itse tulen pääsemään vasta eläkkeelle suunnilleen 70 vuotiaana. Saman tien hautaa odottamaanko? Suurin osa 70-80 vuotiaista saa sen oman talon hoidettua ihan hyvin. Osa vielä 80-90 vuotiaana tai jopa vanhempana. Omassa suvussa ainakin on näitä hyvin voivia vanhuksia ollut useampia, mitkä on oikeasti kuolleet ns saappaat jalassa. Kenenkään ei tarvitse sinun vuoksi henkisesti kuolla ennen oikeaa kuolemaa ja haudata itseään elävältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsilta itsekästä vaatia vanhempia luopumaan kodistaan mutta on myös vanhemmilta itsekästä olla ajattelematta lapsiaan. Lisäksi iäkkäitä vanhempia on niin monenlaisia, osa 80-vuotiaista ei liiku kotonaan ilman rollaattoria, osa reissaa maailmalla pelaamassa golfia.
Miten niin on itsekästä ehdottaa ikääntyneille vanhemmille että muuttaisivat esteettömään asuntoon palveluiden lähelle, mielellään jo ennen kuin heistä tulee liikuntakyvyttömiä ja ennen kuin joku muu tekee päätökset heidän puolestaan?
Ehdottaa ja suositella voi oikein mielellään, vaatia ei. Muutto aikanaan tarvittaessa onnistuu muutaman kuukauden väliajalla, ainakin jos muuttaa vuokralle, ei sitä tarvitse tehdä kymmentä vuotta etuajassa. Talon voi myydä sitten myöhemmin.
Jännästi tässäkin asetelma on, että muut tekee kaiken vanhusten puolesta. On se kauheaa, kun odotetaan vanhusten tekevän tämä itse ja vielä hyväkuntoisena! Joitakin omat soppansa minkä keittivätkin ja myyköön hometalonsa itse sieltä muittotappiopaikkakunnalta.
Kyllähän lapset siinä kohtaa vaativat rahansa pois isänsä kuolinpesästä.