Lue keskustelun säännöt.
Kun ikääntyvät vanhemmat eivät uskalla/halua tehdä järjestelyjä sairastumisensa/kuolemansa varalle
25.08.2026 |
Omat isovanhempani (20-luvulla syntyneitä) tekivät hyvissä ajoin ennen kuolemaansa järjestelyitä ja perinnönjakoa. Luopuivat kaupunkiasunnosta ja muuttivat helppoon, vanhuksille suunnattuun rivitaloon, johon sai tarvittaessa hoivapalveluita. Isovanhemmat myivät kesämökin pojilleen (tytöt eivät olisi mökkiä halunneet) ja tytöt saivat vastaavan summan rahana. Mökki siirtyi isälleni ja hänen veljelleen, isovanhemmat kävivät mökillä satunnaisesti, mutta vastuu mökistä kuului jo pojille. Mökki ei ole mikään hulppea, vaan nykymittapuulla hyvin yksinkertainen ja vanha (ei suihkua, ei sisävessaa jne). Olen monta kertaa pyytänyt, että isä ottaisi veljensä kanssa asiakseen avata mökin keittiön lattian tai pyytää ammattilaista tarkastamaan sen. Lattia on painunut ja sitä ei ole 80-luvun jälkeen tarkastettu. Isä ei halua tätä keittiön tarkastamista tehdä "ettei sieltä löytyisi mitään ikävää yllätystä". Isä ei käsitä, että tuo asia jää minulle setvittäväksi, jos hän kuolee. Isän veljen lapset eivät ole kiinnostuneita mökin omistamisesta, eivätkä siellä käy.
Muutenkaan ole tehty mitään valmisteluja vanhempieni/appivanhempieni kuoleman varalle. Ei ole pohdittu, mitä tehdään, jos jompikumpi pariskunnasta kuolee yllättäen/saa sairauskohtauksen ja joutuu hoivakotiin. Ei puhettakaan, että etukäteen olisi mietitty meidän kanssa, että miten asumiskuvioiden, perinnön suhteen tehdään. Oletetaan vain, että kaikki järjestyy aikanaan. Ei käsitetä tippaakaan, miten iso työ meille lapsille voi jäädä selvitettäväksi ihan vain siksi, että vanhemmat eivät ole halunneet näitä asioita miettiä. Kuolemasta puhuminen ei siis ole meillä mikään tabu, mutta näistä järjestelyistä ei jostain syystä puhuta. Olen yrittänyt ottaa asian esille, mutta siitä ei haluta keskustella.
Ajatellaan esim. ison omakotitalon myymistä. Tiedän, että vanhempien omakotitalo menisi nyt kaupaksi. Pienelle paikkakunnalle on rakennettu uusi koulu vanhempien kodin lähelle ja ostajia olisi, mutta asuntoja ko. koulun läheltä on vähän tarjolla. 10 vuoden päästä tilanne on todennäköisesti toinen, kun syntyvyys on laskenut entisestään. En usko, että silloin talo käy kaupaksi samalla tavalla. Ja jos talon myy vasta, kun on joutunut hoivakotiin asumaan, menevät talosta saatavat rahat hoivakotimaksuihin, kun ne katsotaan tuloksi. Jos taas asuntokaupat olisi tehnyt jo aiemmin, ei tilillä valmiiksi olevaan omaisuuteen koskettaisi hoivakotimaksujen vuoksi. Jos asuisi pienellä paikkakunnalla vuokralla vaikka kerrostalossa (mikä on halpaa), ei tarvitsisi murehtia pihatöistä voinnin heikentyessä jne. Eniten harmittaakin tuo, miten pahimmillaan jää itselle setvittäväksi huonokuntoisen vanhuksen talokaupat, kun niitä ei ole tehty hyvänä aikana.
P.S. Jos olet itse tällainen +70 v, niin rakastathan lapsiasi sen verran, ettet jätä heille kaikkea setvittäväksi, vaan hoidat asiasi kuntoon ennen kuolemaasi.
Kommentit (358)
Vierailija kirjoitti:
On myös oikeus ajaa tuollaiset lapset pois omasta kodista ja palveluja voi ostaa niin kuluu siinä samalla perintökin.
Ongelma onkin siinä, että niitä palveluja ei haluta ostaa vaikka varaa olisi. Jos on ikänsä säästänyt pahan päivän varaa, niin miksi niitä ei käyttäisi, kun se paha päivä on tullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Oma tupa oma lupa. Muilla ei nokan koputtamista.
Sitten pitää myös pätkät omillaan. Jos on oikeuksia niin on vastuukin pärjäämisestä
Ajatella, 75v Sikke Sumari ostaa talon Italiasta ja perustaa sinne b&b paikan. Pitäisikö tuon ikäisen jäädä odottamaan kuolemaa ja lahjoittaa rahat lapsilleen?
Edelleenkin sitte pitää pärjätä omillaan. Ei voi odottaa että muut hoitaa kun ei itse pysty. Ottaa vain sen kantaakseen minkä jaksaa. Eikä nakita muita. Vai mitä
Tässä voisi tehdä vastakysymyksen vauvan keskusteluihin viitaten. Miksi ihmiset hankkivat lapsia ja täällä vaahtoavat kun ei vanhemmat auta lasten hoidossa ja arjen jaksamisessa. Ja nyt vangempien pitäisi jopa haudata itse itsensä kun ei kiireiset vauvaperheet ehdi. Eikä jaksa ees itseään.
Onneksi ei ole lapsia joille voisin olla ikääntyessä riesa vaan minun pärjäämiseni täytyy järjestyä muuten tai sitten olen pärjäämättä. Onneksi minulla ei ole lapsia senkään takia, että minun täytyisi ikääntyessä rajoittaa omia tarpeitani ja halujani sekä elää loppuvuodet nuukasti ja vaatimattomasti jotta lapsille jäisi perintöä mahdollisimman paljon ja onneksi olen luonteeltani niin häpeämätön, että voin hyvin tuhlata kaikki rahani eläessäni ja hautaan menen sitten rahattomana.
Aikooko kaikki kirjoittajat lopettaa kaiken elämisen 70-vuotiaana, hävittää tavaransa ja elää perunaa ja ruisleipää syömällä kaikessa säästäen että lapsille jää.
Jokunen hyvä henkilö kertoo täällä kyllä niin tehneensä.
Vierailija kirjoitti:
Kauhea paikka kun joutuu pari kuukautta hoitamaan toisten asioita. Toisten, jotka ovat hoitaneet sinun asioitasi elämässän vähintään 18 vuotta.
Pari kuukautta? Meillä on mennyt yli yhdeksän vuotta ja ties kuinka pitkään vielä jatkuukaan. Eikä olla ainoita tässä tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauhea paikka kun joutuu pari kuukautta hoitamaan toisten asioita. Toisten, jotka ovat hoitaneet sinun asioitasi elämässän vähintään 18 vuotta.
Pari kuukautta? Meillä on mennyt yli yhdeksän vuotta ja ties kuinka pitkään vielä jatkuukaan. Eikä olla ainoita tässä tilanteessa.
Meillä vasta viisi vuotta, ei loppua näkyvissä. Ollaan kyllä itse ihan loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Senioriasuntoihin ei tuosta vain muuteta. Niihin voi olla jopa vuosien jonot. Sinne jonoon ehtii kuollakin moni. Tervetuloa todellisuuteen!"
Eikös siinä juuri lukenutkin, että "heti kun pääsen"?
Luki. Sitähän tuossa ei kommentoitu. Kommentoitiin moraalisaarnaa siitä, miten kaikkien pitäisi vain muuttaa senioritaloihin ettei lapsille jää tekemistä. Täällä reaalimaailmassa tuollainen vain ei ole mahdollista, koska seniori- ja palvelutailoihin on valtavat ruuhkat. Moniin jopa kuntovaatimus eli liian hyväkuntoinen ei pääse.
Moneen senioritaloon on vain ikävaatimus eli ainakin yhden asukkaan pitää olla yli 55-vuotias.
Meillä jokaisella on vain yksi elämä. Antakaa niiden vanhusten elää siellä omakotitalossaan rojujensa keskellä, jos he sitä haluavat ja siellä pystyvät asumaan. Järjetöntä, että pitäisi oma elämä laittaa "pussiin" johonkin pieneen yksiöön vain siksi, että sinä pääsisit tulevaisuudessa helpommalla. Omat vanhemmat ovat jo yli 70 ja itse olen ainakin sanonut heille, että elävät elämänsä niin kuin itse haluavat. Molemmat vielä kunnossa, joten miksi ihmeessä eivät saisi nauttia loppuun asti. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan on huonokuntoinen lopussa elämää, vai kuoleeko ns. saappaat jalassa. Olisi itsekästä pyytää vanhempia lopettamaan elämisen haluamallaan tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei ole niin loukkaavaa kuin se että painostetaan myymään oma koti. Moni vanhus kyllä osaa maksaa ja tilata ne rempat. Ne rempat tehdään tietyn vuoden välein. 80- vuotias voi olla hyvin virkeä.
Oma tupa oma lupa. Muilla ei nokan koputtamista.
Sitten pitää myös pätkät omillaan. Jos on oikeuksia niin on vastuukin pärjäämisestä
Ajatella, 75v Sikke Sumari ostaa talon Italiasta ja perustaa sinne b&b paikan. Pitäisikö tuon ikäisen jäädä odottamaan kuolemaa ja lahjoittaa rahat lapsilleen?
Edelleenkin sitte pitää pärjätä omillaan. Ei voi odottaa että muut hoitaa kun ei itse pysty. Ottaa vain sen kantaakseen minkä jaksaa. Eikä nakita muita. Vai mitä
Tässä voisi tehdä vastakysymyksen vauvan keskusteluihin viitaten. Miksi ihmiset hankkivat lapsia ja täällä vaahtoavat kun ei vanhemmat auta lasten hoidossa ja arjen jaksamisessa. Ja nyt vangempien pitäisi jopa haudata itse itsensä kun ei kiireiset vauvaperheet ehdi. Eikä jaksa ees itseään.
Onneksi ei ole lapsia joille voisin olla ikääntyessä riesa vaan minun pärjäämiseni täytyy järjestyä muuten tai sitten olen pärjäämättä. Onneksi minulla ei ole lapsia senkään takia, että minun täytyisi ikääntyessä rajoittaa omia tarpeitani ja halujani sekä elää loppuvuodet nuukasti ja vaatimattomasti jotta lapsille jäisi perintöä mahdollisimman paljon ja onneksi olen luonteeltani niin häpeämätön, että voin hyvin tuhlata kaikki rahani eläessäni ja hautaan menen sitten rahattomana.
En tiedä onko syytä onnitella? Jo nyt on ongelmana se ettei iso suku saa sovittua hautajaisista ja ruumiita säilytetään pitkiä aikoja kylmiöissä. Paljon yksinäisiä ihmisiä jotka lähtevät eikä kukaan perään kysele, lopulta viranomaiset hautaavat, kun ehtivät. Näitä säilytyspaikkoja muuten nyt rakennellaan lisää? Surullista :(
En lukenut ketjusta kuin muutaman ekan sivun, mutta joitakin ajatuksia. Ensinnäkin tuo suomenruotsalaisten juttu. Mun 1920-luvun lopulla syntyneillä ihan suomensuomalaisilla vanhemmillani koko yhteinen omaisuus mahtui yhteen matkalaukkuun, kun vuonna 1952 muuttivat Helsinkiin. Molemmat olivat työläisperheistä lähtöisin ja kummallakin sisaruksia niin paljon, että eivät tainneet kukin saada kuin ehkä jonkun 100 markkaa perintöä. Jos sitäkään. Mitään kesähuviloita, purjeveneitä tai muuta ei heidän vanhemmillaan ollut eikä omatkaan vanhempani halunneet mitään kesäasuntoja koskaan ostaa. Vanhempani reissasivat mieluummin ulkomailla ja kiersivätkin elinaikanaan paljon maailmaa. Vaikka vanhempani vaurastuivatkin, niin he eivät kovinkaan paljoa käyttäneet rahaa mihinkään sellaiseen arvotavaraan, jonka sitten voisi jättää meille lapsilleen perinnöksi. Oli heillä kaikenlaista design-tavaraa, mutta jos olisivat niitä Aaltoja ja Artekkeja yrittäneet lykätä mulle, niin kaatopaikallehan ne olisi päätynyt. Tai ehkä olisin lahjoittanut jonkun eläinsuojeluyhdistyksen kirppikselle. Eli kaikilla ei tosiaankaan ole mitään sukupolvelta toiselle siirtyvää arvokasta omaisuutta. Varsinkaan sellaista, jolla olisi juuri tuollainen sukupolvelta toiselle siirtyneen omaisuuden mukainen tunnearvo.
Toinen juttu sitten tuo, että ikääntyvät ihmiset eivät halua edes ajatella omaa tulevaisuuttaan. Tämä on varmasti totta ja mielestäni ihan luonnollistakin. Jos olet viiskymppisenä hyvässä kunnossa, oletat olevasi kuuskymppisenäkin. Ja jos olet edelleen kuuskymppisenä hyvässä kunnossa, oletat olevasi seitsemänkymppisenäkin. Jne. Varsinkin, jos sulla on aina ollut suht terveelliset elämäntavat. Siitä huolimatta moni kyllä tiedostaa, että voi vammautua vaikka autokolarissa, mutta ei koko tulevaa elämää suunnitella sen mukaan.
Nuorena nivelreumaan sairastumisessa ei ole kovin paljon mitään hyvää, mutta se oli, että tiedostin jo heti diagnoosin saatuani, että sairaanhoitajan hommista en tule pääsemään vanhuuseläkkeelle. Oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Ajatus, että tämä sama juna nyt puksuttaa suoraan eteenpäin, kunnes rata loppuu, ei ollutkaan mahdollista vaan pitikin vaihtaa raidetta. Olin vielä alle 60v, kun molempiin polviini laitettiin tekonivelet. Se sai mut katsomaan omaa kotiani toisella tavalla, kun kyynärsauvojen kanssa kuntoutumisen alkuvaiheessa täällä könkkäsi. En päässyt kyykkyyn enkä kiipeämään keittiötikkaille. Aloin silloin miettiä, että entäs sitten, kun mulla on ne kyynärsauvat pysyvästi.
Jatkuu....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkoa... Jo muutaman vuoden olen hitaasti, mutta varmasti, tehnyt nk kuolinsiivousta. Isot ja painavat massiivipuiset huonekalut lensi roskiin ja tilalle tuli pienet, sirot ja kevyet huonekalut. Joo, niillä massiivipuisilla olisi varmasti ollut enemmän arvoa kuin Ikean ja Jyskin kalusteilla, mutta eipä mun lapsilla olisi ollut edes tilaa ottaa niitä omaan kotiinsa. Nykyisin kun on aika tavallista, että uudet asunnot on pienempiä kuin vanhemmat asunnot. Mutta mä siis olen pikkuhiljaa tehnyt kodistani avaramman. Paikan, joss aon helpompi liikkua ja jossa siivoaminenkin on helpompaa. On mulla edelleen perinteinen pölynimurikin, mutta olen hommannut sekä asunnon yläkertaan että alakertaan myös kevyet varsi-imurit. Mun vanhemmat asuivat myös vastaavassa asunnossa, mutta kun isän polvet alkoi mennä huonommaksi, hommasi sinne porrashissiin. Siis sellaisen kuin Gremlins-leffassa on. Pääse istuen siirtymään kerrosten välillä. Paljon muutakin apuvälinettä sinne hommattiin ja kumpikin vanhemmistani sai olla loppuun asti kotona. Elivät molemmat lähes 97-vuotiaiksi.
Mä uskon, että jos on iät ja ajat asunut paikassa, jossa palveluita ei juurikaan ole ja jossa pitää olla auto päästäkseen edes ruokakauppaan, niin ajo-oikeuden menetys ja palveluntarpeen kasvaminen voi olla kova paikka. Mä joskus nuorempana jonkin aikaa haaveilin omakotitalosta maaseudulla, mutta nivelreuma ja ajokortittomuus oli sellaiset tekijät, että hylkäsin aika pian haaveeni. Siksi asun edelleen pääkaupunkiseudulla rivitalossa. Pienessä pihassani on mulle ihan kivaa puutarhahommaa, mutta ei tarvitse edes leikata ruohoa. Pienessä pihassani kasvaa yksi omenapuu, mutta hyvin löytyi puutarha-alan ammattilainen viime kesänä leikkaamaan siitä oksia. Ei tartte mun itse kiipeillä tikkailla. Huoltoyhtiö hoitaa nykyisin lumityöt ja hiekoitukset myös asuntojen ovelta lähtien.
Mun mielestä viimeistään eläkkeelle jäädessään kannattaisi tehdä omasta ympäristöstään ja erityisesti kodistaan arvio. Miettiä, miten siellä pärjää, jos vaikka jonain päivänä liikkuukin rollaattorilla. Eihän sen asian miettiminen ja tulevaisuutensa suunnitteleminen tarkoita, että rollaattori pitäisi hommata heti huomenna.
On lapsilta itsekästä vaatia vanhempia luopumaan kodistaan mutta on myös vanhemmilta itsekästä olla ajattelematta lapsiaan. Lisäksi iäkkäitä vanhempia on niin monenlaisia, osa 80-vuotiaista ei liiku kotonaan ilman rollaattoria, osa reissaa maailmalla pelaamassa golfia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten he eivät tee. Et voi tehdä niitä heidän puolestaan, koska silloin sinut leimataan heti ahneeksi. Voit kyllä kieltäytyä auttamasta heitä, ja voit kieltäytyä perinnöstäkin, mutta mikäli teillä ei ole toimivaa puheyhteyttä etkä suostu edunvalvojaksi, eläkööt niin kuin haluavat. Se on jokaisen aikuisen oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vanhusten tehtävä tehdä asioita perillisiksi helpoiksi vaan nauttia siitä ajasta joka heillä on jäljellä ja elää juuri sellaista elämää mitä he haluavat.
Me miehemme kanssa joudumme hoitamaan täysin vastentahtoisesti vanhuksen asioita, jolla on tämä mentaliteetti. Hän luottaa siihen, että kun vain kieltäytyy kaikesta, pidämme kuitenkin huolta siitä että hän ei huku saastaan, kylmyyteen ja että hoidamme niin hänen kuin talonkin asioita. Ensi talvena voi tulla stoppi vastaan. Hän ei enää kykene lämmittämään puilla, talon eristys on olematon ja sähköstä tulee kalliimpaa kuin kenties koskaan. Siihen vedämme rajan, että hänen sähkölaskujaan emme maksa.
Ja olemme ryhtyneet tekemään mieheni kanssa aktiivisemmin suunnitelmaa siitä, miten voimme varmistaa että emme koskaan laita omia lapsiamme tällaiseen asemaan. Ja se on meidän vanhempien tehtävä suunnitella nyt, että voisimme nauttia myös vanhuudesta, mutta emme lastemme kustannuksella!
"Me miehemme kanssa joudumme hoitamaan täysin vastentahtoisesti vanhuksen asioita, jolla on tämä mentaliteetti."
Ette te joudu, kun ette hoida. Mikään pakko ei ole. Vai pitääkö joku puuk.koa kurkulla pakottaa? Ei pidä. Pakkoa ei siis ole. Joten turha valittaa, jos vapaaehtoisesti itse hoidatte.
Minä en hoida. Katkaisin välitkin, kun ei eivät suostuneet ymmärtämään omaa etuaan ja muuttaneet pois omakotitalosta, jota eivät kykene enää hoitamaan. Meinasivat sun, että kaikki muut ympärillä olevatihmiset kyllä hoitavat, naapuritkin. Eivät hoida. Nyt on sitten pärjättävä omillaan. Samalla ilmoitin ettei ota perintöä vastaan.
Ymmärrän hyvin pointtisi. Ja kyllä kysymys on meidän mielen heikkoudesta. Mutta kun sähköt katkeavat ja appiukki soittelee hämmentyneenä että kuinkas hän nyt kahvit keittää, menemme käymään ja laitamme sulakkeet kuntoon. Kun tiedämme, että näillä pakkaslukemilla sisälämpötila on 18, sama juttu. Kun piha on lumen vallassa ja polku postilaatikolle pelkkää jäätä, hiekoitamme. Jos voisi valita sellaisen mielenlaadun, että 90veelle voisi vain tuumata, että siinäpähän jäädyt, istut pimeässä tai katkot jalkasi, ottaisin tämän ajatusmaailman heti. Mutta nyt emme vain pysty. Mutta ilmeisesti uupumus aiheuttaa aikanaan kylmyyden ja kyynistymisen, joten siinä on ehkä joku toivo paremmasta.
Yhdestä asiasta olemme kuitenkin varmoja. Emme ikinä voisi tehdä samaa omille lapsillemme. Emme koskaan. Ja lapsille olemme jo sanoneet, että jos joskus emme enää ymmärrä asioita kuten nyt, on meille laitettava rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kulahtaneet 70-luvun huonekalut. Monesti haaveillut uusista vaaleista ja kärrätä vanhat kaatopaikalle. Mutta olisihan se tuhlausta yli 70-vuotiaana uusia sisustus kun lähtö jo häämöttää. Mitä lapsetkin sanois vaikka. Toisaalta arvostelevat vanhoja romuja.
Vierailija kirjoitti:
On lapsilta itsekästä vaatia vanhempia luopumaan kodistaan mutta on myös vanhemmilta itsekästä olla ajattelematta lapsiaan. Lisäksi iäkkäitä vanhempia on niin monenlaisia, osa 80-vuotiaista ei liiku kotonaan ilman rollaattoria, osa reissaa maailmalla pelaamassa golfia.
Miten niin on itsekästä ehdottaa ikääntyneille vanhemmille että muuttaisivat esteettömään asuntoon palveluiden lähelle, mielellään jo ennen kuin heistä tulee liikuntakyvyttömiä ja ennen kuin joku muu tekee päätökset heidän puolestaan?
Vierailija kirjoitti:
Siis suurin huoli joukolla tuntuu olevan omakotitaloista, joista ja äiti eivät älyä lähteä nyt kun hinta on vielä sääliinen. Ketään ei sureta, vaikka vanha äiti asuisi teltassa tai taivasalla, omasta talosta heti ulos. Omakotitalojen arvo laskee huimaa vauhtia, nyt heti myyntiin ja rahat jakoon. Vanhukset jotka ovat tottuneet touhuamaan omassa talossa ja pihallaan nuupahtavt pienessä kopissa pian hautakuntoon. Näin tilitkin saadaan tyhjiksi ja loppuroina kaatopaikalle.
Voin vannoa, että mikään ei ole pahempi taloudellinen ja terveydellinen riski, kuin vanha ränsistyvä omakotitalo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole vanhusten tehtävä tehdä asioita perillisiksi helpoiksi vaan nauttia siitä ajasta joka heillä on jäljellä ja elää juuri sellaista elämää mitä he haluavat.
Me miehemme kanssa joudumme hoitamaan täysin vastentahtoisesti vanhuksen asioita, jolla on tämä mentaliteetti. Hän luottaa siihen, että kun vain kieltäytyy kaikesta, pidämme kuitenkin huolta siitä että hän ei huku saastaan, kylmyyteen ja että hoidamme niin hänen kuin talonkin asioita. Ensi talvena voi tulla stoppi vastaan. Hän ei enää kykene lämmittämään puilla, talon eristys on olematon ja sähköstä tulee kalliimpaa kuin kenties koskaan. Siihen vedämme rajan, että hänen sähkölaskujaan emme maksa.
Ja olemme ryhtyneet tekemään mieheni kanssa aktiivisemmin suunnitelmaa siitä, miten voimme varmistaa että emme koskaan laita omia lapsiamme tällaiseen asemaan. Ja se on meidän vanhempien tehtävä suunnitella nyt, että voisimme nauttia myös vanhuudesta, mutta emme lastemme kustannuksella!
"Me miehemme kanssa joudumme hoitamaan täysin vastentahtoisesti vanhuksen asioita, jolla on tämä mentaliteetti."
Ette te joudu, kun ette hoida. Mikään pakko ei ole. Vai pitääkö joku puuk.koa kurkulla pakottaa? Ei pidä. Pakkoa ei siis ole. Joten turha valittaa, jos vapaaehtoisesti itse hoidatte.
Minä en hoida. Katkaisin välitkin, kun ei eivät suostuneet ymmärtämään omaa etuaan ja muuttaneet pois omakotitalosta, jota eivät kykene enää hoitamaan. Meinasivat sun, että kaikki muut ympärillä olevatihmiset kyllä hoitavat, naapuritkin. Eivät hoida. Nyt on sitten pärjättävä omillaan. Samalla ilmoitin ettei ota perintöä vastaan.
Ymmärrän hyvin pointtisi. Ja kyllä kysymys on meidän mielen heikkoudesta. Mutta kun sähköt katkeavat ja appiukki soittelee hämmentyneenä että kuinkas hän nyt kahvit keittää, menemme käymään ja laitamme sulakkeet kuntoon. Kun tiedämme, että näillä pakkaslukemilla sisälämpötila on 18, sama juttu. Kun piha on lumen vallassa ja polku postilaatikolle pelkkää jäätä, hiekoitamme. Jos voisi valita sellaisen mielenlaadun, että 90veelle voisi vain tuumata, että siinäpähän jäädyt, istut pimeässä tai katkot jalkasi, ottaisin tämän ajatusmaailman heti. Mutta nyt emme vain pysty. Mutta ilmeisesti uupumus aiheuttaa aikanaan kylmyyden ja kyynistymisen, joten siinä on ehkä joku toivo paremmasta.
Yhdestä asiasta olemme kuitenkin varmoja. Emme ikinä voisi tehdä samaa omille lapsillemme. Emme koskaan. Ja lapsille olemme jo sanoneet, että jos joskus emme enää ymmärrä asioita kuten nyt, on meille laitettava rajat.
Sairaus ja kuolema voi tulla mikä päivä vaan. Ehdotan että siirrytte vuokralle pikaisesti, myytte asuntonne. Hävitätte irtaimiston ja annatte rahanne lapsillenne.
Sairaus ei katso ikää. Edes muistisairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On lapsilta itsekästä vaatia vanhempia luopumaan kodistaan mutta on myös vanhemmilta itsekästä olla ajattelematta lapsiaan. Lisäksi iäkkäitä vanhempia on niin monenlaisia, osa 80-vuotiaista ei liiku kotonaan ilman rollaattoria, osa reissaa maailmalla pelaamassa golfia.
Miten niin on itsekästä ehdottaa ikääntyneille vanhemmille että muuttaisivat esteettömään asuntoon palveluiden lähelle, mielellään jo ennen kuin heistä tulee liikuntakyvyttömiä ja ennen kuin joku muu tekee päätökset heidän puolestaan?
Ehdottaa ja suositella voi oikein mielellään, vaatia ei. Muutto aikanaan tarvittaessa onnistuu muutaman kuukauden väliajalla, ainakin jos muuttaa vuokralle, ei sitä tarvitse tehdä kymmentä vuotta etuajassa. Talon voi myydä sitten myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Muistattehan: jos kieltäydyt perimästä vanhempaasi ja sinulla on lapsia, siirtyy perintö ja siihen liittyvät ongelmat heille.
(Että sapettaa nämä isovanhemmat, jotka ovat valmiita jättämään sotkunsa lapsilleen ja lapsenlapsilleen.)
Eikä siirry, mikäli lastenlapsetkin kieltäytyvät perinnöstä. Meillä tehtiin niin.
Ei vanhukset voi kerrostaloissa viettää aikaansa pihalla harjaillen pihaa. Sitä äkkiä on nuorempien haittana ja vihan kohteena, miksi se aina kyttää pihassa. Saati istuskella.
Hyväkuntoinen miesvanhus etenkin eksyksissä kerrostaloon muutettuaan. Mutta siitä se kunto äkkiä luhistuu ja masennus tulee.