Muita 50v naisia joilla ei mitään motivaatiota enää?

Vierailija kirjoitti:

Jeesus myös kokeilematta. Mutta kun en ole kovin paljon syntejäkään tehnyt elämäni aikana niin en koe tarvetta parannukseen. 

Ohimennen jokainen ihminen on harjoittanut läjäpäin syntejä elämänsä aikana, jotkut isompia, jotkut pienempiä. Mutta juu, vaikea tulla uskoon, jos ei itse koe tarvetta parannukselle, vaikka tosiasiallisesti sille olisi tarvetta. 

Mulla on sama ja oon vasta 40. Tai no kesämökillä on ok olla, mutta kaikki muu täysin yhdentekevää. Tykkään enää vain sienestämisestä ja viini maistuu liiaksikin. Kai se on sitten ne hormonit että pitäisi mennä lääkäriin. Mutta kun ei jaksa eikä huvita mennä xD 

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt Antarktiksella? Tai hypännyt laskuvarjolla? Jos vanhat tutut huvitukset eivät enää innosta, ehkä tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kuin ennen vaan voit kokeilla jotain suurempaa.

Anteeksi mutta kuka edes haluaa jonnekin Antarktikselle tai hypätä laskuvarjolla? Keski-ikäisenä arvostaa elossa olemista sen verran ettei tieten tahtoen sitä riskeeraa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei minullakaan. Olen ollut vanha kurppa jo puolet elämästäni. Parhaat päivät menivät ohi jo kauan sitten. Nyt olen vanha, ruma ja lihava. En löytänyt hyvää miestä itselleni, kun siihen vielä oli nuorena mahdollisuus. Ihan pelkkää piruuttani olen nyt alkanut kannattaa monikulttuurista Suomea ja massamaahanmuuttoa, koska haluan, että tämä tuhoutuu raunioiksi. Jos minä en voi olla onnellinen, ei sitten kukaan muukaan. Haluan tuhota ja runnella kaiken kauniin tästä maailmasta. Siksi harjoitan aktivismia tuhon puolesta. Salaa nautin jokaisesta uutisesta, jossa kaunis teini-ikäinen suomalaistyttö on joukkoraiskattu tummien miesten toimesta. Tätä on elämäni. N50

Taitaa olla aika monen palstailijan ja mädättäjän psykologinen profiili.

Länsimaalaisen, etuoikeutetun naisen oksennus. Hae sitä nöyryyttä jostain.

Aion opiskella ja opetella uutta loppuelämäni. Tähtään myös sataan vuoteen. Joten aion trimmata itseni huippukuntoon. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt Antarktiksella? Tai hypännyt laskuvarjolla? Jos vanhat tutut huvitukset eivät enää innosta, ehkä tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kuin ennen vaan voit kokeilla jotain suurempaa.

Klassinen viidenkympin villittäjä. 

Kuulostaa masennuslääkityksen tarpeelta! Musta on ihanaa olla vanha kurppa. Paljon vähemmän paineita mistään. Oon kyllä kiinnostunut monista asioista, ja eniten harmittaa, ettei päivässä ole enempää tunteja. Ei muakaan kauheasti kiinnosta matkailu, mutta onhan sitä maailmassa paljon muutakin mukavaa! Suosittelen miettimään haaveita. Oisko kuitenkin jotain, mistä haaveilisi, ja jota kohti voisi pyrkiä? Onko jotain, mistä nauttii, ja jota voisi päiviinsä lisätä? Viisikymppisenä on vielä suurimmalla osalla kymmeniä vuosia edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt Antarktiksella? Tai hypännyt laskuvarjolla? Jos vanhat tutut huvitukset eivät enää innosta, ehkä tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kuin ennen vaan voit kokeilla jotain suurempaa.

Anteeksi mutta kuka edes haluaa jonnekin Antarktikselle tai hypätä laskuvarjolla? Keski-ikäisenä arvostaa elossa olemista sen verran ettei tieten tahtoen sitä riskeeraa. 

Olen itse keski-ikäinen ja olen hypännyt moneen otteeseen laskuvarjolla, ja ihan hyvin voisin kuvitella lähteväni myös Antarktikselle. Noissa ei ole mitään erityistä riskiä, kun toimitaan asianmukaisesti, noudatetaan ohjeita ja käytetään ammattilaisten järjestämiä palveluja. Elämässä on mielestäni muutakin kuin riskien vältteleminen, ja joskus suurempi riski on se, ettei ota mitään riskejä ja elämä jää elämättä. Elämästä voi nauttia myös turvallisesti, mutta kaikkea ei tarvitse jättää kokematta vain siksi, että siinä on pieni riski.

Mihin sitä motivaatiota pitäisi oikein olla? Mitäs jos vain olisit.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa masennuslääkityksen tarpeelta! Musta on ihanaa olla vanha kurppa. Paljon vähemmän paineita mistään. Oon kyllä kiinnostunut monista asioista, ja eniten harmittaa, ettei päivässä ole enempää tunteja. Ei muakaan kauheasti kiinnosta matkailu, mutta onhan sitä maailmassa paljon muutakin mukavaa! Suosittelen miettimään haaveita. Oisko kuitenkin jotain, mistä haaveilisi, ja jota kohti voisi pyrkiä? Onko jotain, mistä nauttii, ja jota voisi päiviinsä lisätä? Viisikymppisenä on vielä suurimmalla osalla kymmeniä vuosia edessä.

Ei tuo välttämättä masennusta ole, voi olla ihan vain tylsistymistä ilman sen kummempaa mielenterveysongelmaa. 

Ihan hiton hailee kaikki. Mutta kai tää vankilatuomio elämä pitää kärsiä loppuun saakka. M55

Koeta suhtautua tilaan mahdollisuutena alkaa elää uudenlaisella uteliaisuudella. Tutki elämänfilosofioita, uskontoja ja kosmologiaa, lue runoja ja filosofisia romaaneja, keskustele elämän tarkoituksesta jne. Jos olet jo tutkinut näitä, sukella syvemmälle. Elämä on tavallaan mysteeri.

Hormonit. Minusta on viime vuosina tuntunut usein samalta. 

Nyt, kun täytän pian 54 ja saavutan -todennäköisesti- pian täyden menopaussin, olo alkaa parantua. 

Motivaatio on vähin erin palaamassa takaisin. 

5 kymppisenä huomaa miten turhaa tämä kaikki on. Ihmiset, heidän tarpeensa, halut,työpaikat. Päättäjät. Odotan vain että pääsen pois täältä.

M55

Mulla on ollut samanlaista tunnetta myös, joskus enemmän ja joskus vähemmän ja sitä on alkanut miettimään että mitä tämä elämä on. Olen 51 ja saavuttanut elämässäni aika lailla kaiken mistä joskus haaveilin. Olin nuorempana jatkuvasti tekemässä jotain ja tekemistä piti olla, nyt olen jotenkin vuosien aikana rauhoittunut ja minun ei tarvitse olla muuta kuin sopusoinnussa itseni kanssa. En jaksa enää uutta parisuhdetta, ei ole jostain syystä olleet minun juttuni ne, niissä menettää vain oman vapautensa. Koirani on paras kaverini koska en jaksa oikein enää ihmisiä, kuunnella toisten huolia ja parisuhdehelvettejään. Olen matkustellut ihan tarpeeksi huomatakseni vain sen että siellä oli sellaista kuten kuvista näkyi. Joutava hötkyily on jäänyt pois, olen varmasti nyt paljon laiskempi kuin nuorempana mutta samalla myös paljon viisaampi. Joinakin päivinä saan paljon aikaan ja olen tyytyväinen itseeni. Olen elänyt aika mukavan elämän ja osannut nuoresta asti elättää itseni. Auttanut ja hoitanut kunnialla vanhempiani ja saatellut heidät hautaan, en ole riidoissa kenenkään kanssa. Aloittajalle sanoisin, että olemme ilmeisesti tulleet elämässä johonkin käännekohtaan kun mietimme sen järkevyyttä ja mikään ei oikein jaksa kiinnostaa. Ja tämä maailmantilanne ei innosta ketään eikä uutiset uusista leikkauksista mitä taas otetaan ihmisiltä väkisin pois. Mutta onneksi ei ole kipuja ja silmät ja kädet ja jalat toimii. Ollaan niistä kiitollisia ja mennään päivä kerrallaan, 

Voimia kaikille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko käynyt Antarktiksella? Tai hypännyt laskuvarjolla? Jos vanhat tutut huvitukset eivät enää innosta, ehkä tavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kuin ennen vaan voit kokeilla jotain suurempaa.

Anteeksi mutta kuka edes haluaa jonnekin Antarktikselle tai hypätä laskuvarjolla? Keski-ikäisenä arvostaa elossa olemista sen verran ettei tieten tahtoen sitä riskeeraa. 

Tämä. Olen saanut samanlaisia debiiliehdotuksia anhedoniaani; nämä ko tyypit elävät jossakin adrenaliinikuplassa kuvitellen, että muutkin kiihottuvat ja saavat elämänvoimaa vaaranhallinnasta ja jatkuvista kokemuksista. Eivät edes usko kun sanoo, että kiinnostaa kuin kilo paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Länsimaalaisen, etuoikeutetun naisen oksennus. Hae sitä nöyryyttä jostain.

Työnnä sinä pääsi sinne, mihin päivä ei paista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minullakaan. Olen ollut vanha kurppa jo puolet elämästäni. Parhaat päivät menivät ohi jo kauan sitten. Nyt olen vanha, ruma ja lihava. En löytänyt hyvää miestä itselleni, kun siihen vielä oli nuorena mahdollisuus. Ihan pelkkää piruuttani olen nyt alkanut kannattaa monikulttuurista Suomea ja massamaahanmuuttoa, koska haluan, että tämä tuhoutuu raunioiksi. Jos minä en voi olla onnellinen, ei sitten kukaan muukaan. Haluan tuhota ja runnella kaiken kauniin tästä maailmasta. Siksi harjoitan aktivismia tuhon puolesta. Salaa nautin jokaisesta uutisesta, jossa kaunis teini-ikäinen suomalaistyttö on joukkoraiskattu tummien miesten toimesta. Tätä on elämäni. N50

Taitaa olla aika monen palstailijan ja mädättäjän psykologinen profiili.

Ja sairas sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi motivoitua asioista jotka ovat suurimmaksi osaksi turhaa markkinaväen keksintöä. Ota rauhallisesti ja keskity hengittelemiseen.

Just näin ja päihteisiinkin kyllästyy kun olo muuttuu vähitellen ihan helvetilliseksi. Mitä harvemmin sen parempi. Moni onneksi keksii viisissäkymmenissä että ehkä terveyden säilyttäminen ja vahvistaminen voi olla ihan hyvä tavoite itsessään. Jos on huono nukkuja opettelee sitä. Kävelee päivittäin. Varmistaa että syö monipuolisesti.