Oon ihan tyystin kyllästynyt tähän uskoontulemisen yritykseen. Apua
Vuosia yrittänyt tulla uskoon. En ole edelleenkään uskossa. Hetkittäin kyseenalaistan Jumalan ja hänen hyvyytensä vaikka en halua kyseenalaistaa. Voitteko rukoilla puolestani että en ihan kokonaan etäänny tästä uskonmatkasta ja että Jumala toisi lohtua. Aikamoista rämpimistä kaikki. Kiitos!
Kommentit (31)
Miksi et voi luovuttaa. Ei kaikkien aivot ole rakentuneet niin että pystyvät sulkemaan mielestään kaikki uskon epäloogisuudet. Siitä on tutkimusdataa että joillakin ihmisillä on oikeasti sellaiset aivot joilla on helpompi kokea uskonnollisia kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et voi luovuttaa. Ei kaikkien aivot ole rakentuneet niin että pystyvät sulkemaan mielestään kaikki uskon epäloogisuudet. Siitä on tutkimusdataa että joillakin ihmisillä on oikeasti sellaiset aivot joilla on helpompi kokea uskonnollisia kokemuksia.
Mutta jos Jumala on olemassa niin hän voi antaa uskon kelle tahansa. Toivon että joskus mullekin. Ap
Uskoontulo ei olekaan mikään oma teko gai suoritus. Usko on lahja Jumalalta. Ihmisen tulee ainoastaan vastaanottaa se lahja.
Vapaissa suunnissa korostetaan henkilökohtaista uskonratkaisua, mikä on hyvä. Mutta joskus se antaa virheellisesti sen kuvan, että kyseessä olisi ihmisen omassa voimassaan tekemä työ tai suoritus. Ei. Keskiössä on Jeesuksen sovitustyö ristillä. Ihminen vain uskoo sen todeksi omalta kohdaltaan ja vastaanottaa Jeesuksen sydämensä Herraksi.
Katso Jeesusta, katso ristiä, älä niinkään omaa uskoasi.
Eikö Jumala ole aika ikävä tyyppi jos jakelee uskon vain toisille mutta jättää toiset ilman. Minusta tuo ajatus että uskoa pitäisi erikseen pyytää ei ole mikään plussa kristinuskolle.
Miksi ajattelet, että et ole tällä hetkellä uskossa? Kyllä uskossa olemiseen mahtuu myös kyseenalaistamista ja epäilyksiä, eikä kaikille koskaan tule mitään sataprosenttista varmuutta kaikesta. Älä aseta liian tiukkoja kriteerejä uskossa olemiselle. Uskon ydin on yksinkertaisesti siinä, että haluaa turvautua Jeesukseen. Kaiken epävarmuuden ja epäselvyyden keskelläkin. Se riittää. Älä siis tee asiasta monimutkaisempaa kuin se on.
Etsikää ensinJumalan valtakunta, sanotaan Raamatussa. Se on kaikkina aikoina ollut täällä maan päällä. Mistä olet etsinyt?
Turvaudu Jumalaan, Jumalalle riittää sinapinsiemenen kokoinen usko, jonka hän itse kasvattaa.
Olet jo uskossa mielestäni
Tutki Raamattua ja kuuntele ihmisten kokemuksia, mikä vahvistaa uskoasi.
Vierailija kirjoitti:
Etsikää ensinJumalan valtakunta, sanotaan Raamatussa. Se on kaikkina aikoina ollut täällä maan päällä. Mistä olet etsinyt?
Jumalan valtakunnasta sinulle saarnataan kaikki synnit anteeksi ja saat Pyhän Hengen.
Vierailija kirjoitti:
Uskoontulo ei olekaan mikään oma teko gai suoritus. Usko on lahja Jumalalta. Ihmisen tulee ainoastaan vastaanottaa se lahja.
Vapaissa suunnissa korostetaan henkilökohtaista uskonratkaisua, mikä on hyvä. Mutta joskus se antaa virheellisesti sen kuvan, että kyseessä olisi ihmisen omassa voimassaan tekemä työ tai suoritus. Ei. Keskiössä on Jeesuksen sovitustyö ristillä. Ihminen vain uskoo sen todeksi omalta kohdaltaan ja vastaanottaa Jeesuksen sydämensä Herraksi.
Katso Jeesusta, katso ristiä, älä niinkään omaa uskoasi.
"Uskoontulo ei olekaan mikään oma teko gai suoritus. Usko on lahja Jumalalta. Ihmisen tulee ainoastaan vastaanottaa se lahja."
Näkisitkö mitään ristiriitaista siinä, että toisaalta sanot, ettei uskoontulo ole mikään ihmisen oma teko, ja heti perään toteat, että ihmisen pitää kyllä itse vastaanottaa tämä usko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko se on olla uskovainen?
Kyse on ihmisen iankaikkisuuskohtalosta.
Voi Jeesus.. :D
Pun intended.
Sinun kannattaisi unohtaa ev.luterilaisuus ja kääntyä roomalaiskatolilaisuuteen niin tuokin kilvoittelun ongelma katoaisi saman tien. Room.katolinen usko on yhdistelmä eksistentislistista filosofiaa, armoa, tunnetta, etiikkaa, ja kulttuuria, eikä mitään moraalioppia, kilvoittelua henk.kohtaisessa jumalasuhteessa ja taivaanisä retoriikkaa ja eoke-politiikkaa kuten valtionkirkkomme.
Olen uskonnollinen. Mutten uskovainen. Uskon Jumalaan. Mutten tiedä niistä muista sepustuksista.
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskoontulo ei olekaan mikään oma teko gai suoritus. Usko on lahja Jumalalta. Ihmisen tulee ainoastaan vastaanottaa se lahja.
Vapaissa suunnissa korostetaan henkilökohtaista uskonratkaisua, mikä on hyvä. Mutta joskus se antaa virheellisesti sen kuvan, että kyseessä olisi ihmisen omassa voimassaan tekemä työ tai suoritus. Ei. Keskiössä on Jeesuksen sovitustyö ristillä. Ihminen vain uskoo sen todeksi omalta kohdaltaan ja vastaanottaa Jeesuksen sydämensä Herraksi.
Katso Jeesusta, katso ristiä, älä niinkään omaa uskoasi.
"Uskoontulo ei olekaan mikään oma teko gai suoritus. Usko on lahja Jumalalta. Ihmisen tulee ainoastaan vastaanottaa se lahja."
Näkisitkö mitään ristiriitaista siinä, että toisaalta sanot, ettei uskoontulo ole mikään ihmisen oma teko, ja heti perään toteat, että ihmisen pitää kyllä itse vastaanottaa tämä usko?
Olin epäselvä. Usko on Jumalan luomus. Ihmisen tulee vastaanottaa se.
Kukaan ei Jumalan luo löydä, ellei Jumala itse ensin ihmistä kutsu.
Tavallaan voisi sanoa, että uskoontulo on 99% Jumalan työtä ja 1% ihmisen päätös. Mutta se päätös tarvitaan aina.
Kyllä Sana puhuu Jeesuksen seuraamisesta ja kuulemisesta, eli kyllä se tie jotain meiltä itseltämmekin vaatii, monenlaisen valinnan eteen joutuu tiellä. Aloittaja, sinua on Jumala selvästi kutsunut, hyväksy Jeesus pelastaaksesi, tunnusta syntisi ja ole 'sen tien kulkija' kuten ihan alussa Jeesuksen seuraajia nimitettiin.
Armo on ansaitsematonta. Jos mietit hengellisiä asioita, olet jo uskossa, ainakin puolitiessä. Meillä kaikilla on uskossakin "erämaavaiheita", jolloin tuntuu, että rukoukset eivät yllä kattoa ylemmäs. Anna Jumalan tahto tapahtua tässä asiassa.
Miten olet yrittänyt tulla uskoon? Luetko sanaa? Onko sulla uskonyhteisö?
Uskon ottaminen vastaan niin kuin lapsi tarkoittaa sitä, että Jumalan valtakuntaan tullaan luottaen ja nöyrästi, ei omien tekojen tai suoritusten ansiosta.
Ryhdy hinduksi. Siellä se ei ole niin tarkkaa.