Riippuvuussairaudet

Sehän oli yhdellä sellainen riippuvuusjuttu että roikkui kuin lepakko. Oli laittanut jalkoihin sellaiset jutut millä roikkui leuanvetotangossa.

Sairauden määritelmä on kyllä osittain sopimuksenvarainen, kun puhutaan toiminnallisista haasteista kuten addiktiot. Totta kai niillä on myös biologinen ulottuvuus, etenkin päihde ja huumeriipuvuudella, mutta fakta on ettei ole eikä tule  puhtaasti lääketieteellistä keinoa hoitaa niitä. Niiden mekanismi on käytännössä sama kuin minkä tahansa rutinoituneen toimintatavan, johon liittyy suurta palkitsevuutta. Ne liittyvät ihmisen persoonan eli käyttäytymispiirteiden rakenteeseen, arvomaailmaan ja minäkuvaan. Siksi kai monesti esim. uskoon tulo voi parantaa ihmisen addiktiosta, koska uskoon tulo vaikuttaa niihin psyykkisiin rakenteisiin, jotka ylläpitävät addiktiota. Kaikki ikävät ja tuhoisat toimintamallit ja elämän ongelmat eivät välttämättä ole sairauksia naturalistisessa mielessä. Ne voivat silti tappaa ja tuhota ihmisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähes jokainen ihminen on addikti, suurimmalla osalla on vaan ns sosiaalisesti hyväksyttävä kohde eli esim. kofeiini, liikunta, ruoka jne. Mielestäni riippuvuus ei ole mikään sairaus, vaan ominaisuus joka löytyy jokaisen ihmisen fysiologiasta, kohde vaan vaihtelee. 

Riippuvuuden hyväksyttävyys on kiinni myös riippuvaisen sukupuolesta. Seksiriippuvuus voi vaivata niin miestä kuin naistakin. Miehen seksiriippuvuutta on haluttu kuitenkin pitää normaalina, kun taas nainen seksuaalisena saalistajana nähdään jotenkin yhteiskunnan koossa pysymistä uhkaavana ilmiönä.

Asiat on vähän niin kuin ne sovitaan.

Naisen seksiriippuvuus onkin vaikeampi asia! Kovin nuorena addiktoitunut usein joutuu jättämään kotimaisemat juorujen takia taakseen, ja jos vähänkään itsestään välittää, mahdollisimman kauas! Kaiken jälkeen vielä ryhtiliike!!!

Mistä löytyy seksi addiktiosta kärsiviä naisia? Ihan kaverin puolesta kyselen...

Miten se noin niinkuin menee täällä ihmisten mielestä? Jos, sanotaan nyt vaikka Rami, tuomitsee alkoholisteja ja näkee heidät luusereina numero yksi, niin valitseeko hän silloin itse tulla alkoholistiksi? Jos hän näkee kuinka joku menettää juomisen takia työn ja kodin, eikä tämän takia halua samaa itselleen, mutta ei kuitenkaan itsekään ole mikään absolutisti, jonka johdosta hänen juominen lähtee lapasesta viisi vuotta myöhemmin ja päätyy siihen samaan suohon, johon joutuivat ne hänen tuomitsemat alkoholistit, niin onko hän valinnut silloin itse tulla alkoholistiksi? Vai onko siinä päässyt käymään niin ikävästi, että hän itsekin sairastui siihen alkoholismiin, itse sitä valitsematta? 

Sä voit valita sen jonkun baariin lähtemisen joka perjantai, mutta et sitä, mihin se tulee johtamaan. Siinä kohtaa se on oma valinta, kun ihminen on jo ymmärtänyt, että alkoholista tuli mulle ongelma, mutta ei välitä siitä, vaan jatkaa juomista erilaisten tekosyiden varjolla, kuten "kun ei tästä alkoholismista voi parantua". Alkoholisti, joka lopulta juo itsensä hengiltä, ei pysty luopumaan alkoholista kaikista haitoista huolimatta. Kun se pää on jossain kohtaa mennyt pysyvästi siihen moodiin, että alkoholia on saatava. He, joille näin ei ole käynyt, pystyvät luopumaan alkoholista ja toipumaan. Alkoholisti voi valita, jatkaako hän juomista vai lopettaako juomisen. 

Sellaista viisautta haluaisin ihmisillä olevan, että kun välttämättä halutaan lähteä kokeilemaan alkoholia, niin tehtäisi sen jälkeen sellainen rehellinen itsetutkiskelu, että millä lailla se meni ja miten vaikutti. Jos se ei mennyt hyvin ja tuli heti ekalla kerralla vähänkin jotain mokattua, niin on parempi kun ei lähde toista kertaa ottamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sehän oli yhdellä sellainen riippuvuusjuttu että roikkui kuin lepakko. Oli laittanut jalkoihin sellaiset jutut millä roikkui leuanvetotangossa.

Henkka löysi kaverinsa, Pertin, kotoaan hirttäytyneenä.

- No ei se ollut helppoa Pertinkään elämä. Ensin hän oli riippuvainen kuntoilusta, sen jälkeen hän oli riippuvainen pleikkaripeleistä, sen jälkeen hän oli riippuvainen alkoholista, sen jälkeen hän oli riippuvainen rahapeleistä ja nyt hän on köydestä riippuvainen, totesi Henkka.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan näin ajattelevia ihmisiä olevan kahta ns. päätyyppiä.

Ensimmäiset ovat heitä, jotka ovat eläneet riippuvaisen lähipiirissä ja joutuneet kärsimään siitä. Kun joku ihminen on aiheuttanut sinulle kärsimystä ja todennäköisesti asioita ei ole saatu selvitä, on hänet houkuttava tuomita pelkästään itsekkääksi ja pahasti. Riippuvuuden myöntäminen sairaudeksi saattaisi johtaa ajatukseen, että oma vihaisuus ei ole oikeutettua. Kuitenkin, kaksi asiaa voi olla totta yhtä aikaa. Riippuvuus on sairaus, mutta riippuvaisen tehdyt pahat teot ja aiheutettu huoli silti oikeuttaa vihaisuuteen.

Toinen ryhmä on taas he, joilla itsellään ei mene mainittavan hyvin. He tarvitsevat jonkun ihmisryhmän jota halveksumalla omat ongelmat ja epäonnistumiset tuntuvat vähemmän pahoilta. Tässäkin kohtaa ajatus siitä, että osoittaa vihaa ja halveksintaa sairasta ihmistä kohtaan saattaisi ikävästi haitata sitä vihaa ja halveksuntaa.

Ai kun isä hakkaa ja ampuu äitiä juovuksissaan, sekaantuu omiin lapsiinsa eikä myönnä tekevänsä mitään väärää, minun pitäisi vain ajatella: voi sairasta isäraukkaa?

Vierailija kirjoitti:

Sairauden määritelmä on kyllä osittain sopimuksenvarainen, kun puhutaan toiminnallisista haasteista kuten addiktiot. Totta kai niillä on myös biologinen ulottuvuus, etenkin päihde ja huumeriipuvuudella, mutta fakta on ettei ole eikä tule  puhtaasti lääketieteellistä keinoa hoitaa niitä. Niiden mekanismi on käytännössä sama kuin minkä tahansa rutinoituneen toimintatavan, johon liittyy suurta palkitsevuutta. Ne liittyvät ihmisen persoonan eli käyttäytymispiirteiden rakenteeseen, arvomaailmaan ja minäkuvaan. Siksi kai monesti esim. uskoon tulo voi parantaa ihmisen addiktiosta, koska uskoon tulo vaikuttaa niihin psyykkisiin rakenteisiin, jotka ylläpitävät addiktiota. Kaikki ikävät ja tuhoisat toimintamallit ja elämän ongelmat eivät välttämättä ole sairauksia naturalistisessa mielessä. Ne voivat silti tappaa ja tuhota ihmisen. 

Uskoon tulo parantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan näin ajattelevia ihmisiä olevan kahta ns. päätyyppiä.

Ensimmäiset ovat heitä, jotka ovat eläneet riippuvaisen lähipiirissä ja joutuneet kärsimään siitä. Kun joku ihminen on aiheuttanut sinulle kärsimystä ja todennäköisesti asioita ei ole saatu selvitä, on hänet houkuttava tuomita pelkästään itsekkääksi ja pahasti. Riippuvuuden myöntäminen sairaudeksi saattaisi johtaa ajatukseen, että oma vihaisuus ei ole oikeutettua. Kuitenkin, kaksi asiaa voi olla totta yhtä aikaa. Riippuvuus on sairaus, mutta riippuvaisen tehdyt pahat teot ja aiheutettu huoli silti oikeuttaa vihaisuuteen.

Toinen ryhmä on taas he, joilla itsellään ei mene mainittavan hyvin. He tarvitsevat jonkun ihmisryhmän jota halveksumalla omat ongelmat ja epäonnistumiset tuntuvat vähemmän pahoilta. Tässäkin kohtaa ajatus siitä, että osoittaa vihaa ja halveksintaa sairasta ihmistä kohtaan saattaisi ikävästi haitata sitä vihaa ja halveksuntaa.

Ai kun isä hakkaa ja ampuu äitiä juovuksissaan, sekaantuu omiin lapsiinsa eikä myönnä tekevänsä mitään väärää, minun pitäisi vain ajatella: voi sairasta isäraukkaa?

No, kuinkas se isä pystyisi toimimaan normaalisti ja olemaan terve, kun pää on sekaisin? Kun ei ihminen sairaana pysty. Onhan se ikävää ja valitettavaa, mutta minkäs teet? Vaikeaa ymmärtää, jos ei tiedä ja tunne syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan näin ajattelevia ihmisiä olevan kahta ns. päätyyppiä.

Ensimmäiset ovat heitä, jotka ovat eläneet riippuvaisen lähipiirissä ja joutuneet kärsimään siitä. Kun joku ihminen on aiheuttanut sinulle kärsimystä ja todennäköisesti asioita ei ole saatu selvitä, on hänet houkuttava tuomita pelkästään itsekkääksi ja pahasti. Riippuvuuden myöntäminen sairaudeksi saattaisi johtaa ajatukseen, että oma vihaisuus ei ole oikeutettua. Kuitenkin, kaksi asiaa voi olla totta yhtä aikaa. Riippuvuus on sairaus, mutta riippuvaisen tehdyt pahat teot ja aiheutettu huoli silti oikeuttaa vihaisuuteen.

Toinen ryhmä on taas he, joilla itsellään ei mene mainittavan hyvin. He tarvitsevat jonkun ihmisryhmän jota halveksumalla omat ongelmat ja epäonnistumiset tuntuvat vähemmän pahoilta. Tässäkin kohtaa ajatus siitä, että osoittaa vihaa ja halveksintaa sairasta ihmistä kohtaan saattaisi ikävästi haitata sitä vihaa ja halveksuntaa.

Ai kun isä hakkaa ja ampuu äitiä juovuksissaan, sekaantuu omiin lapsiinsa eikä myönnä tekevänsä mitään väärää, minun pitäisi vain ajatella: voi sairasta isäraukkaa?

Joo, noinhan tuossa luki, ääliö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan näin ajattelevia ihmisiä olevan kahta ns. päätyyppiä.

Ensimmäiset ovat heitä, jotka ovat eläneet riippuvaisen lähipiirissä ja joutuneet kärsimään siitä. Kun joku ihminen on aiheuttanut sinulle kärsimystä ja todennäköisesti asioita ei ole saatu selvitä, on hänet houkuttava tuomita pelkästään itsekkääksi ja pahasti. Riippuvuuden myöntäminen sairaudeksi saattaisi johtaa ajatukseen, että oma vihaisuus ei ole oikeutettua. Kuitenkin, kaksi asiaa voi olla totta yhtä aikaa. Riippuvuus on sairaus, mutta riippuvaisen tehdyt pahat teot ja aiheutettu huoli silti oikeuttaa vihaisuuteen.

Toinen ryhmä on taas he, joilla itsellään ei mene mainittavan hyvin. He tarvitsevat jonkun ihmisryhmän jota halveksumalla omat ongelmat ja epäonnistumiset tuntuvat vähemmän pahoilta. Tässäkin kohtaa ajatus siitä, että osoittaa vihaa ja halveksintaa sairasta ihmistä kohtaan saattaisi ikävästi haitata sitä vihaa ja halveksuntaa.

Ai kun isä hakkaa ja ampuu äitiä juovuksissaan, sekaantuu omiin lapsiinsa eikä myönnä tekevänsä mitään väärää, minun pitäisi vain ajatella: voi sairasta isäraukkaa?

Joo, noinhan tuossa luki, ääliö. 

En ole ääliö. Katkaisin välit isään heti kun se oli mahdollista ja loppuelämäksi. Elämän varrella olen vain useasti kuullut, että isä oli sairas. Pitää ymmärtää. Isä ei voinut mitään itselleen. Isä ei voinut sille mitään että valehteli, hyväksikäytti lapsiaan ja sohi pyssynsä kanssa. Hän oli surkea olosuhteiden uhri ja minä julma, kun hylkäsin sairaan ihmisen. Alkoholistia pitää YMMÄRTÄÄ. Voi vi....