Kuinka moni eläin on oikeasti uhannut teitä luonnossa
Veikkaan jo vastaukseksi 0. Saisi tämä jatkuva uhkakuvien maalaaminen loppua. Sillä ei ole mitään väliä onko eläin Susi karhu vai näätä, ne ei ihmisen kimppuun hyöki koska eläin ei saalista luonnossa saalista jolle se voi hävitä tai jonka kynsissä se voi vahingoittua itse. Ne saalistaa helppoja saaliita koska luonnossa niillä ei ole varaa virheisiin. Ihan samalla tapaa mitä ihminenkin tekisi luonnossa selviytyessään, se menee mielummin jäniksen perään kuin leopardin.
Kommentit (158)
Ei mikään. Olen ollut lähellä hirveä, poroa ja villisikaa. Villasikaa pelästyin ihan kunnolla, mutta juoksi karkuun. Koira vaan on on purrut käteni, kun suojelin omaa koiraani. Varis on hyökkäilly päälleni kävellessäni pesän ohi.
Vierailija kirjoitti:
Siili lähti vihaisesti kohti aina kun astuin ovesta takapihalle. Pakko oli pakittaa takaisin sisälle silloin.
Haki ruokaa tai vettä.
Suurista nisäkkäistä ja linnuista vain lajit joita on vainottu, voivat hyökkäillä pelottavasti. Muille ihminen on yks ja sama, sattuu vain tielle.
Vierailija kirjoitti:
Tiekarhu.
Pelkäsin niitä lapsena! 😂
Tuhannet hyttyset ja paarmat räksä paskoi päälle.
Vierailija kirjoitti:
Tuhannet hyttyset ja paarmat räksä paskoi päälle.
Otitko selfien räksän pska päälläsi? Luontokuvia someen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkäräisparvi. Eikä jäänyt uhkaukseksi 😬
Jaa olet pyörinyt lepikossa. Meilläpä on ollut pääskyparit (2) pesimässö ja söivät kaikki lentävät öttiäiset tänä kesänä pihapiiristämme.
Chihu syö susikit (hämppikset)sisällä talossa.
Olin Lapissa ja soutelemassa joella. Piti hakea kortisonivoidetta apteekista kun sääret oli täynnä puremia. Melkoinen turvotus ja kipu.
Lokki. Hitto että pelkään niitä!
Hyttyset ja paarmat, monta kertaa. Ja pari punkkia on hyökännyt iholle. Mäkäräisiä ja hirvikärpäsiä en ole onneksi saanut kimppuuni. Hämähäkin seitti on joskus kietoutunut naamalleni, mokomakin näkymätön ansa metsässä puiden välistä kävellessä. Hirvittävä kokemus.
En muista itse, mutta kyykäärme marjametsällä. Siis vanhemmat keräsi marjoja, minä olin haittana mukana. Laittoivat minut ison kiven päälle odottelemaan, mutta olin niin rasittava, että kiipesin pois, ja lähellä oli kyy. Mitään ei sattunut, mutta kyllä se kai oli minua uhkaillut hampaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyttyset ja paarmat, monta kertaa. Ja pari punkkia on hyökännyt iholle. Mäkäräisiä ja hirvikärpäsiä en ole onneksi saanut kimppuuni. Hämähäkin seitti on joskus kietoutunut naamalleni, mokomakin näkymätön ansa metsässä puiden välistä kävellessä. Hirvittävä kokemus.
En muista itse, mutta kyykäärme marjametsällä. Siis vanhemmat keräsi marjoja, minä olin haittana mukana. Laittoivat minut ison kiven päälle odottelemaan, mutta olin niin rasittava, että kiipesin pois, ja lähellä oli kyy. Mitään ei sattunut, mutta kyllä se kai oli minua uhkaillut hampaillaan.
Unohdin muurahaiset. Kiipeilin lapsena lähimetsän puissa (taisi olla kolme hyvää kiipeilypuuta). Yhden kiipeilypuun lähellä oli iso muurahaiskeko. Kiipesin kerran siihen puuhun, ja olin jo melko ylhäällä, kun huomasin, että koko puu kuhisee niitä muurahaisia. Tuli kiire kiivetä alas. Karmea joukkohyökkäys, traumatisoiduin pahasti.
Hyttynen, hirvikärpänen, paarma, mäkäräinen, polttiainen
Valkoposkihanhi melkein hyökkäsi kimppuun kun vartioi poikasiaan, kerran lokki nokkasi päästä kun menin ilmeisesti liian lähelle pesää. Nuo viime vuosilta tuli mieleen. Asun kaupungissa enkä liiku missään korvessa jossa voisi törmätä villipetoihin.
Raatelijaoravat vaanivat minua. Olkaa tekin valppaana metsissä!
Krokotiili kerran uhkasi. Mutta tarkemman selvittelyn myötä se paljastui sisiliskoksi.
Myös hämähäkki on uhannut, mutta ei se minulle mitään mahtanut. Helposti pääsin karkuun. Siihen se jäi verkkoonsa köllöttelemään.
Karhu voisi olla paha, jos se olisi päättänyt syödä sut. Vielä pahempi, jos se vain hyökkäisi ja jättäisi kitumaan. Ikinä en ole ollut sellaisissa metsissä, joissa olisi voinut karhu tulla vastaan. Susia voisi vielä potkia loitommalle.
Käärme on vaaraton. Pentuna näin kyyn pihassa ja toisen ratapenkalla. Pihassa ollut oli vaan kaikessa rauhassa, mitään uhkaamatta, ja ratapenkalla ollut lähti liukkaasti ojaan, kun olin juossut ja vasta kohdalla näin sen siinä. Samassa kun ehdin sitä säikähtää, syöksyi se siitä paikaltaan ojan kasvillisuuden sekaan piiloon. Enemmän minä olin sitä uhannut.
Itseäni ei, mutta sisarustani aikoinaan hirvi, ei uskaltanut mennä kouluun, kun oli hirvi tiellä.
Miehet lähtivät hätyytelemään hirveä pois, mutta saivatkin itse perääntyä. Joutuivat ihan väistelemään puitten taakse.
Tästä on jo vuosikymmeniä aikaa, mutta on kyllä jäänyt erikoisena tapahtumana mieleen.
Pesivä lokki on uhitellut. Samoin varis.
Valkoposkihanhet ovat röyhkeitä, valtaavat kävelypolut tässä lähistöllä ja hyvin herkästi sähisevät uhkaavasti ohittaessa. Jotkut linnut ovat joskus hyökkineet. Punkit yms. ötökät tietysti myös.