Miten ihmeessä joku kuvittelee ihmisen joskus siirtyvän muihin aurinkokuntiin ( ja näitä riittää) asumaan

Tottakai kehitystä tulee muttei se tarkoita että me joskus matkustetaan valovuosien etäisyyksiä. Ja se elinkelpoinen planeetta pitää ensin löytää teoriassa ja sitten se voi olla 500 valovuoden päässä. Ja elinkelpoisuus on täysi arvoitus.

Parempi nyt vain hyväksyä fakta ettei me täältä ikinä "levittäydytä" mihinkään.

Eikö poimuajo ja vaiheiset ole jo todellisuutta? Yksi opiskelijakaveri laskeskeli niiden olevan toimivia.

Eikös ideana ole että rakennetaan iso avaruusalus joskus 50-70 vuoden sisällä, ja siellä sitten monta monta sukupolvea eläisi, ja heidän jälkeläiset pääsisivät sitten perille, jos joku asuttava planeetta löytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mukavaahan se on leikitellä eri ajatuksilla, haaveilla ja kuvitella kaikenlaista jännää.

Jep, siitä kaikki ihmiskunnan kehitys on saanut alkunsa. 

Jokainen suuri teknologinen harppaus on tuonut ihmiskunnan tuhon kiihtyvällä vauhdilla lähemmäs.

Viimeisimpänä nyt vaikka energiasyöpöt  ilmakehää lämmittävät AI-palvelinkeskukset.

Ja ilman sitä kehitystä meillä ei olisi pienintäkään mahdollisuutta suojata itseämme itsestämme riippumattomilta uhilta, esim. maahan iskeviltä isoilta taivaankappaleilta. 

Ei meillä kyllä kauheasti ole mahdollisuutta koska jokainen joka tietää asiasta ymmärtää että kilometrien mittainen kappale voidaan havaita vasta hetkeä ennen törmäystä. Ei koko lähiavaruutta voi skannata mitenkään. Yhdellä teleskoopilla voi nähdä vain pikkuruisen kaistaleen.

Joku skeidaleffa missä Bruce Willis räjäyttää meteoriitin on ihan BS-kamaa.

Kyllähän me kokoajan tarkkaillaan lähiavaruutta juuri tuollaisen varalta. Tietenkään ei pystytä tarkkailemaan vielä riittävän laajalti. Lisäksi avaruusjärjestöillä tosiaan on erilaisia suunnitelmia tuollaisten tilanteiden varalle - ilman Bruce Willistä tosin. 

Meillä siis on jo mahdollisuuksia havaita tuollainen kappale ja vaikuttaa sen kulkusuuntaan ennen törmäystä, vaikka nämä meidän mahdollisuudet onkin vielä suht rajalliset. Tulevaisuudessa  me voidaan parantaa noita mahdollisuuksia huomattavasti. 

Ennen avaruustutkimusta ja teknologista kehitystä nuo mahdollisuudet oli tasan nolla. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös ideana ole että rakennetaan iso avaruusalus joskus 50-70 vuoden sisällä, ja siellä sitten monta monta sukupolvea eläisi, ja heidän jälkeläiset pääsisivät sitten perille, jos joku asuttava planeetta löytyisi.

Tuskin on ideana tehdä tuollaista juuri 50 - 70 vuoden sisällä. Mutta noin muuten joo, tuollainen olisi yksi idea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valo kiertää maapallon 7 kertaa sekunnissa. Mikään alus ei IKINÄ pääse edes tuhannesosaan siitä.

Valon nopeus on 1.08 mrd kilometriä tunnissa. Tuhannesosan nopeus olisi MILJOONA km/h.

Ja teknologia ei voi koskaan kehittyä niin että tuollaiset nopeudet tulisivat mahdollisiksi? Tällaiset "EI KOSKAAN IKINÄ" -ajattelijat paljastavat lähinnä oman rajoittuneisuutensa.

jos kaikki ajatelisivat ei koskan ikinä niin eletäisin vielä luolissa !!

Sanoisin, että tuo ajatus on valovuosien päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että tuo ajatus on valovuosien päässä. 

Ai 9,46 biljoonan kilometrin päässä? 

Ei ole mahdollista huomenna. Mutta vaikka sadan vuoden päästä voi ollakin. Tekoäly kehityy hurjaa vauhtia ja se keksii keinot matkustaa.Esim.  Niin sanottujen madonreikien avulla. 

Voi olla ihan normi settiä joskus. Tai joku lomamatka mars planeetalle. 

Vierailija kirjoitti:

Eikös ideana ole että rakennetaan iso avaruusalus joskus 50-70 vuoden sisällä, ja siellä sitten monta monta sukupolvea eläisi, ja heidän jälkeläiset pääsisivät sitten perille, jos joku asuttava planeetta löytyisi.

Vai että lisäännytään ja elellään aluksella, jep jep, ja ihan lukuisten sukupolvien ajan...

Vierailija kirjoitti:

Eikö poimuajo ja vaiheiset ole jo todellisuutta? Yksi opiskelijakaveri laskeskeli niiden olevan toimivia.

Lauantai-iltana ale pubissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ideana ole että rakennetaan iso avaruusalus joskus 50-70 vuoden sisällä, ja siellä sitten monta monta sukupolvea eläisi, ja heidän jälkeläiset pääsisivät sitten perille, jos joku asuttava planeetta löytyisi.

Vai että lisäännytään ja elellään aluksella, jep jep, ja ihan lukuisten sukupolvien ajan...

Hyvinkin realistinen visio. Tosin tuskin vielä 50 vuoden päästä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ideana ole että rakennetaan iso avaruusalus joskus 50-70 vuoden sisällä, ja siellä sitten monta monta sukupolvea eläisi, ja heidän jälkeläiset pääsisivät sitten perille, jos joku asuttava planeetta löytyisi.

Vai että lisäännytään ja elellään aluksella, jep jep, ja ihan lukuisten sukupolvien ajan...

Hyvinkin realistinen visio. Tosin tuskin vielä 50 vuoden päästä. 

Kuinkas kaukana se "asuttava" planeetta olisi ...100 valovuoden päässä? ja miten se elinkelpoisuus varmistettaisiin. Matka sinne kestäisi varmaan satoja tuhansia vuosia...ja perillä olisi ties mitä...

Hengityskelvoton ilmakehä: Millään muulla tuntemallamme planeetalla tai kuulla ei ole ihmiselle sopivaa ilmakehää. Asumusten on oltava täysin eristettyjä. [1]

Tappava säteily: Esimerkiksi Marsissa ja Kuussa ei ole Maan kaltaista suojaavaa magneettikenttää ja ilmakehää, joten kosminen säteily on ihmiselle vaarallista. [1]

Painovoiman puute tai vähyys: Pitkäaikainen oleskelu heikossa painovoimassa (kuten Marsin 38 % tai Kuun 16 % Maan painovoimasta) haurastuttaa luustoa ja surkastuttaa lihaksia.

Äärimmäiset lämpötilat: Lämpötilat vaihtelevat planeetoilla satojen asteiden pakkasista polttavaan kuumuuteen. [1]

Etäisyydet: Matka lähimmillekin mahdollisille planeetoille kestää kuukausia tai vuosia, ja muiden aurinkokuntien eksoplaneetoille matkustaminen kestäisi nykyisillä aluksilla kymmeniä tuhansia vuosia. [1]

Pitkällä aikavälillä tutkijat ovat väläyttäneet mahdollisuutta maankaltaistamiseen eli terraformaukseen, jossa planeetan kaasukehää, lämpötilaa ja ekosysteemiä muokataan ihmiselle sopivaksi. Tämä prosessi kestäisi kuitenkin satoja tai tuhansia vuosia. Tähtitieteilijät ovat löytäneet kaukaisuudesta myös potentiaalisesti elinkelpoisia eksoplaneettoja, mutta niiden saavuttaminen on nykyfysiikan rajoissa mahdotonta. [1, 2]

Vierailija kirjoitti:

Hengityskelvoton ilmakehä: Millään muulla tuntemallamme planeetalla tai kuulla ei ole ihmiselle sopivaa ilmakehää. Asumusten on oltava täysin eristettyjä. [1]

Tappava säteily: Esimerkiksi Marsissa ja Kuussa ei ole Maan kaltaista suojaavaa magneettikenttää ja ilmakehää, joten kosminen säteily on ihmiselle vaarallista. [1]

Painovoiman puute tai vähyys: Pitkäaikainen oleskelu heikossa painovoimassa (kuten Marsin 38 % tai Kuun 16 % Maan painovoimasta) haurastuttaa luustoa ja surkastuttaa lihaksia.

Äärimmäiset lämpötilat: Lämpötilat vaihtelevat planeetoilla satojen asteiden pakkasista polttavaan kuumuuteen. [1]

Etäisyydet: Matka lähimmillekin mahdollisille planeetoille kestää kuukausia tai vuosia, ja muiden aurinkokuntien eksoplaneetoille matkustaminen kestäisi nykyisillä aluksilla kymmeniä tuhansia vuosia. [1]

No nämä on ihan itsestäänselvyyksiä tietenkin. En ymmärrä, miksi nämä pitäisi nähdä esteinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valo kiertää maapallon 7 kertaa sekunnissa. Mikään alus ei IKINÄ pääse edes tuhannesosaan siitä.

Valon nopeus on 1.08 mrd kilometriä tunnissa. Tuhannesosan nopeus olisi MILJOONA km/h.

Ja teknologia ei voi koskaan kehittyä niin että tuollaiset nopeudet tulisivat mahdollisiksi? Tällaiset "EI KOSKAAN IKINÄ" -ajattelijat paljastavat lähinnä oman rajoittuneisuutensa.

jos kaikki ajatelisivat ei koskan ikinä niin eletäisin vielä luolissa !!

Jos kaikki kirjoittaisivat kuten sinä olisi kauhea lukea kirjoja.

Ihmiskunta on avaruussaasteta. Ei kaivata muualle.

Avaruus on tyhjää ja valtavaa. Lähin naapuritähtemme Alpha Centauri sijaitsee noin 4,2 valovuoden päässä. Se tarkoittaa yli 40 biljoonan kilometrin etäisyyttä. [1]

Nykyisillä kemiallisilla raketeilla matka kestäisi noin 70 000 vuotta. Jopa Voyager 1 -luotain, joka on liitanyt avaruudessa vuodesta 1977 asti noin 61 000 km/h nopeudella, saavuttaa vasta loppuvuodesta 2026 etäisyyden, jonka valo kulkee yhdessä päivässä. Tähtienväliselle matkalle tarvittaisiin useita sukupolvia kestävä alus, mikä luo valtavia sosiaalisia ja biologisia haasteita

Haluaisin kysyä kaikilta niiltä, jotka naureskelee ajatukselle, että millaista tieteellistä kehitystä te sitten osaatte kuvitella vaikka seuraavan sadan vuoden aikana tapahtuvan? Jos verrataan nykytilannetta sadan vuoden takaiseen, ja muistetaan samalla, että tieteellinen kehitys on kumulatiivista.