Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Turvallisissa ympäristöissä kasvaneet olettavat, että ihmiset käyttäytyvät ymmärtäväisemmin, jos kertoo traumoistaan
24.08.2026 |
Traumatisoitunut ihminen sen sijaan tietää, että ikävät ihmiset ottavat ne traumaattiset kokemukset lyömäaseekseen, jos niistä erehtyy jotain mainitsemaan. Sen jälkeen kaikki selitetäänkin, sillä että joku on traumatisoitunut.
"Ei oteta sitä mukaan kun se on raskasta seuraa. Ai nyt se suuttui ulossulkemisesta? Johtuu varmaan siitä kun se on traumatisoitunut, ei suinkaan siitä että suljimme sen ulos yhteisistä jutuista."
Yleensä avoimuus johtaa vain uudelleen traumatisoitumiseen, tämä on iso riski myös terveydenhuollossa kun ammatillinen osaaminen traumoista on heikkoa.
Kommentit (576)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein tajunnut. Kenen mielestäsi pitäisi sinun lisäksesi vielä velloa niissä traumoissasi päivät pääksytysten?
Minä ymmärrän traumatisoitunutta ihmistä jos joku traumoistaan minulle kertoo, mutta ei se minun elämääni muuta sen kummemmin kuitenkaan.
Taidat tarkoittaa ymmärtämisellä sitä, että jaksat kohteliaan oloisesti kuunnella kuinka joku kertoo elämänsä romahtaneen pommi-iskun seurauksena, mutta et jaksa ymmärtää miksi tämä henkilö yhä kärsii pelkotiloista, vaikka aikaa on kulunut.
En taida.
Jos ymmärrät kuinka kokonaisvaltaisia vaikutuksia traumatisoitumisella voi olla henkilön elämään, miten silloin pyrit olemaan toisen tukena?
Riippuu siitä kuka se toinen on. Läheisen ohjaisin hoitoon ja pyrkisin aina välillä toimimaan kuuntelevana korvana (en jatkuvasti tietenkään). Jollekin yhdentekevälle kollegalle sanoisin etten halua kuulla enempää sillä en voi auttaa.
Tiedätkö mihin se ohjaaminen hoitoon voi päättyä? Lääkärit pistävät armottomasti suljetulle ja pakkolääkitsevät… se on rikollista omavaltaista toimintaa, josta Suomessa ei puhuta
Suomessa pitää olla todella sekaisin ja karut diagnoosit, että edes pääsee psykiatriseen hoitoon.
Eli jos pelkäät osastolle joutumista, mitä helvettiä heilut siellä työpaikalla sotkemassa asioita ja aiheuttamassa muille työntekijöille ongelmia?
Tarkoitatko nyt osastohoitoa? Psykiatrian parissa hoidetaan ihan tavallista masennustakin. Kai sekin jonkun mielestä sitten voi olla karu diagnoosi.
Teoriassa hoidetaan. Käytännössä ihmiset joutuvat jonottamaan, ainakin sen perusteella mitä lehdistä on saanut lukea (että henki on mennyt jonottaessa). Eikä siellä kyllä mitään tavallista masennusta hoideta.
Tiedän tapauksen jossa Helsingissä itsemurhaa yrittänyt lähetettiin seuraavana aamuna yksin bussilla kotiin, kämppään jossa oli niitä lääkkeitä, joilla hän yritti tappaa itsensä.
Tuon tyyppisiä ongelmia ei tosiaankaan pidä heittää jonkun työpaikan tavallisten ihmisten niskaan
Tuossahan olisikin idea työpaikan imagon nostattamiseen: Tule osaava työntekijä tänne töihin! Tämä on ollut itsemurhavapaa työpaikka pian jo kaksi vuotta! Ne tehdään yleensä tuolla naapurifirmassa, älä sinne mene töihin kun tännekin pääsisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ikinä avaa itestää liikaa, koska ihmiset on niin tyhmiä että ne kategorisoi sut lopun elämäkses muottiin jossa sä oot mielenterveysongelmainen tai "entinen" sellainen. Ei suomalaiset ole niin fiksuja että keskusteluita voitaisi käydä uhriutumatta tai kategorisoimatta.
Minkämaalaiset ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein tajunnut. Kenen mielestäsi pitäisi sinun lisäksesi vielä velloa niissä traumoissasi päivät pääksytysten?
Minä ymmärrän traumatisoitunutta ihmistä jos joku traumoistaan minulle kertoo, mutta ei se minun elämääni muuta sen kummemmin kuitenkaan.
Taidat tarkoittaa ymmärtämisellä sitä, että jaksat kohteliaan oloisesti kuunnella kuinka joku kertoo elämänsä romahtaneen pommi-iskun seurauksena, mutta et jaksa ymmärtää miksi tämä henkilö yhä kärsii pelkotiloista, vaikka aikaa on kulunut.
En taida.
Jos ymmärrät kuinka kokonaisvaltaisia vaikutuksia traumatisoitumisella voi olla henkilön elämään, miten silloin pyrit olemaan toisen tukena?
Riippuu siitä kuka se toinen on. Läheisen ohjaisin hoitoon ja pyrkisin aina välillä toimimaan kuuntelevana korvana (en jatkuvasti tietenkään). Jollekin yhdentekevälle kollegalle sanoisin etten halua kuulla enempää sillä en voi auttaa.
Tiedätkö mihin se ohjaaminen hoitoon voi päättyä? Lääkärit pistävät armottomasti suljetulle ja pakkolääkitsevät… se on rikollista omavaltaista toimintaa, josta Suomessa ei puhuta
Suomessa pitää olla todella sekaisin ja karut diagnoosit, että edes pääsee psykiatriseen hoitoon.
Eli jos pelkäät osastolle joutumista, mitä helvettiä heilut siellä työpaikalla sotkemassa asioita ja aiheuttamassa muille työntekijöille ongelmia?
Tarkoitatko nyt osastohoitoa? Psykiatrian parissa hoidetaan ihan tavallista masennustakin. Kai sekin jonkun mielestä sitten voi olla karu diagnoosi.
Sun ongelmasi on kyllä selkeästi jotain vakavampaa kuin masennus. Skitsofreniaa veikkaan
Onko keittiöpsykologin paras kaveri palstalääkäri?
Sinähän täällä keittiöpsykologia kaipaat, kun olet ruinaamassa jollain työpaikalla terapiapalveluita ihmisiltä joilla ei sillä saralla ammattitaitoa ole tarjota, vaan ainoastaan sitä keittiöpsykologiaa
Oikeaa apua saat ammattilaisilta
Saisikin.
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Olisikin tuo noin yksinkertaista. Jollain on sellaisia läheisiä, jotka kykenevät toimimaan tukena, mutta ei kaikilla.
Edes mielenterveyden ammattilaisilla ei välttämättä ole kovin hyvää osaamista traumojen hoitamiseen. Osa traumatisoituu sen hoidon takia entistä pahemmin.
Hyvällä onnella voi selvitä hyvin, mutta huonommalla jotkut vain sitten joutuvat yrittämään kaikkea mahdollista pysyäkseen edes jotenkin pinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Olisikin tuo noin yksinkertaista. Jollain on sellaisia läheisiä, jotka kykenevät toimimaan tukena, mutta ei kaikilla.
Edes mielenterveyden ammattilaisilla ei välttämättä ole kovin hyvää osaamista traumojen hoitamiseen. Osa traumatisoituu sen hoidon takia entistä pahemmin.
Hyvällä onnella voi selvitä hyvin, mutta huonommalla jotkut vain sitten joutuvat yrittämään kaikkea mahdollista pysyäkseen edes jotenkin pinnalla.
Jos ei edes ammattilaisilta onnistu auttaminen, miten sitten tavallisilta läheisiltä tai työkavereilta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Olisikin tuo noin yksinkertaista. Jollain on sellaisia läheisiä, jotka kykenevät toimimaan tukena, mutta ei kaikilla.
Edes mielenterveyden ammattilaisilla ei välttämättä ole kovin hyvää osaamista traumojen hoitamiseen. Osa traumatisoituu sen hoidon takia entistä pahemmin.
Hyvällä onnella voi selvitä hyvin, mutta huonommalla jotkut vain sitten joutuvat yrittämään kaikkea mahdollista pysyäkseen edes jotenkin pinnalla.
Ei se ole niiden työkavereiden ongelma. Ei heidän tarvitse mitään lisätaakkaa siihen ottaa. Riittää, että tekevät työnsä mahdollisimman hyvin ja käyttäytyvät asiallisesti. Sama koskee sitä traumatisoitunutta. Jos itsestään meinaa traumoineen tehdä lisäriesan työympäristössään ihmisille, joiden kanssa on tekemisissä vain työpaikalla ja työasioissa, saa huomata hyvin nopeasti jäävänsä syrjään työporukastakin ja ihan tarkoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Olisikin tuo noin yksinkertaista. Jollain on sellaisia läheisiä, jotka kykenevät toimimaan tukena, mutta ei kaikilla.
Edes mielenterveyden ammattilaisilla ei välttämättä ole kovin hyvää osaamista traumojen hoitamiseen. Osa traumatisoituu sen hoidon takia entistä pahemmin.
Hyvällä onnella voi selvitä hyvin, mutta huonommalla jotkut vain sitten joutuvat yrittämään kaikkea mahdollista pysyäkseen edes jotenkin pinnalla.
Jos ei edes ammattilaisilta onnistu auttaminen, miten sitten tavallisilta läheisiltä tai työkavereilta?
Ihmeitä voi tapahtua. Siihenhän ihmisiä kehotetaan uskomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Olisikin tuo noin yksinkertaista. Jollain on sellaisia läheisiä, jotka kykenevät toimimaan tukena, mutta ei kaikilla.
Edes mielenterveyden ammattilaisilla ei välttämättä ole kovin hyvää osaamista traumojen hoitamiseen. Osa traumatisoituu sen hoidon takia entistä pahemmin.
Hyvällä onnella voi selvitä hyvin, mutta huonommalla jotkut vain sitten joutuvat yrittämään kaikkea mahdollista pysyäkseen edes jotenkin pinnalla.
Jos ei edes ammattilaisilta onnistu auttaminen, miten sitten tavallisilta läheisiltä tai työkavereilta?
Ihmeitä voi tapahtua. Siihenhän ihmisiä kehotetaan uskomaan.
Tarpeeksi kun rasitat muita ihmisiä, niin ei mikään ihme, että niitä alkaa vtuttamaan. Siinä sitä ihmettä kerrakseen
Ihmeellisen rakentava suhtautuminen. Aina on mahdollista, että ihmisten joukossa on niitä helmiäkin. Se antaa toivoa ja ilman sitä ei jaksa eteenpäin. Ei tässä ole hirveästi hävittävänäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Olisikin tuo noin yksinkertaista. Jollain on sellaisia läheisiä, jotka kykenevät toimimaan tukena, mutta ei kaikilla.
Edes mielenterveyden ammattilaisilla ei välttämättä ole kovin hyvää osaamista traumojen hoitamiseen. Osa traumatisoituu sen hoidon takia entistä pahemmin.
Hyvällä onnella voi selvitä hyvin, mutta huonommalla jotkut vain sitten joutuvat yrittämään kaikkea mahdollista pysyäkseen edes jotenkin pinnalla.
Jos ei edes ammattilaisilta onnistu auttaminen, miten sitten tavallisilta läheisiltä tai työkavereilta?
Ihmeitä voi tapahtua. Siihenhän ihmisiä kehotetaan uskomaan.
Tarpeeksi kun rasitat muita ihmisiä, niin ei mikään ihme, että niitä alkaa vtuttamaan. Siinä sitä ihmettä kerrakseen
Eivät nämä sitä tajua. Sitten kun jäävät yksin, alkaa piipittäminen ulkopuolelle jättämisestä ym. josta muistetaan traumatisoitua lisää.
Ei joka ketjuun tarvitse kommentoida, jos ei ymmärrä aiheesta eikä ole mitään rakentavaa sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Olisikin tuo noin yksinkertaista. Jollain on sellaisia läheisiä, jotka kykenevät toimimaan tukena, mutta ei kaikilla.
Edes mielenterveyden ammattilaisilla ei välttämättä ole kovin hyvää osaamista traumojen hoitamiseen. Osa traumatisoituu sen hoidon takia entistä pahemmin.
Hyvällä onnella voi selvitä hyvin, mutta huonommalla jotkut vain sitten joutuvat yrittämään kaikkea mahdollista pysyäkseen edes jotenkin pinnalla.
Jos ei edes ammattilaisilta onnistu auttaminen, miten sitten tavallisilta läheisiltä tai työkavereilta?
Ihmeitä voi tapahtua. Siihenhän ihmisiä kehotetaan uskomaan.
Tarpeeksi kun rasitat muita ihmisiä, niin ei mikään ihme, että niitä alkaa vtuttamaan. Siinä sitä ihmettä kerrakseen
Eivät nämä sitä tajua. Sitten kun jäävät yksin, alkaa piipittäminen ulkopuolelle jättämisestä ym. josta muistetaan traumatisoitua lisää.
Ei joka ketjuun tarvitse kommentoida, jos ei ymmärrä aiheesta eikä ole mitään rakentavaa sanottavaa.
Ymmärrän enemmän kuin tarpeeksi. Jopa tuollaisten traumaulisijoiden oman ymmärrystason, joka hyvin alhainen, kun aletaan valjastelemaan työkavereitakin omiksi terapeuteikseen, koska koetaan tarvetta päästä ulisemaan jollekin ja hetken päästä uhriudutaan, kun kaikki välttelevät lounaalla eikä kukaan juttele kuin ne pakolliset ja nekin kiireellä.
Pitäisiköhän sinun kokeilla miltä tuntuisi käydä täällä ihan ikiomassa ketjussa läpi tuota kaikkea? Sille vaikuttaa sinulla olevan kova tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Olisikin tuo noin yksinkertaista. Jollain on sellaisia läheisiä, jotka kykenevät toimimaan tukena, mutta ei kaikilla.
Edes mielenterveyden ammattilaisilla ei välttämättä ole kovin hyvää osaamista traumojen hoitamiseen. Osa traumatisoituu sen hoidon takia entistä pahemmin.
Hyvällä onnella voi selvitä hyvin, mutta huonommalla jotkut vain sitten joutuvat yrittämään kaikkea mahdollista pysyäkseen edes jotenkin pinnalla.
Jos ei edes ammattilaisilta onnistu auttaminen, miten sitten tavallisilta läheisiltä tai työkavereilta?
Ihmeitä voi tapahtua. Siihenhän ihmisiä kehotetaan uskomaan.
Tarpeeksi kun rasitat muita ihmisiä, niin ei mikään ihme, että niitä alkaa vtuttamaan. Siinä sitä ihmettä kerrakseen
Eivät nämä sitä tajua. Sitten kun jäävät yksin, alkaa piipittäminen ulkopuolelle jättämisestä ym. josta muistetaan traumatisoitua lisää.
Ei joka ketjuun tarvitse kommentoida, jos ei ymmärrä aiheesta eikä ole mitään rakentavaa sanottavaa.
Ymmärrän enemmän kuin tarpeeksi. Jopa tuollaisten traumaulisijoiden oman ymmärrystason, joka hyvin alhainen, kun aletaan valjastelemaan työkavereitakin omiksi terapeuteikseen, koska koetaan tarvetta päästä ulisemaan jollekin ja hetken päästä uhriudutaan, kun kaikki välttelevät lounaalla eikä kukaan juttele kuin ne pakolliset ja nekin kiireellä.
Pitäisiköhän sinun kokeilla miltä tuntuisi käydä täällä ihan ikiomassa ketjussa läpi tuota kaikkea? Sille vaikuttaa sinulla olevan kova tarve.
Kyllä se taidat olla sinä ja ne muu traumatisoituneet, jotka koette tarvetta vollotuksellenne.
Ihmeellinen tarve sinulla on ainakin leimata ihmisiä. Käyttämäsi kieli on todella asiatonta. Ole hyvä ja poistu häiriköimästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Olisikin tuo noin yksinkertaista. Jollain on sellaisia läheisiä, jotka kykenevät toimimaan tukena, mutta ei kaikilla.
Edes mielenterveyden ammattilaisilla ei välttämättä ole kovin hyvää osaamista traumojen hoitamiseen. Osa traumatisoituu sen hoidon takia entistä pahemmin.
Hyvällä onnella voi selvitä hyvin, mutta huonommalla jotkut vain sitten joutuvat yrittämään kaikkea mahdollista pysyäkseen edes jotenkin pinnalla.
Jos ei edes ammattilaisilta onnistu auttaminen, miten sitten tavallisilta läheisiltä tai työkavereilta?
Ihmeitä voi tapahtua. Siihenhän ihmisiä kehotetaan uskomaan.
Tarpeeksi kun rasitat muita ihmisiä, niin ei mikään ihme, että niitä alkaa vtuttamaan. Siinä sitä ihmettä kerrakseen
Eivät nämä sitä tajua. Sitten kun jäävät yksin, alkaa piipittäminen ulkopuolelle jättämisestä ym. josta muistetaan traumatisoitua lisää.
Ei joka ketjuun tarvitse kommentoida, jos ei ymmärrä aiheesta eikä ole mitään rakentavaa sanottavaa.
Minä ymmärrän aiheesta melko paljon. Olen sitä mieltä, ettei läheisten ja ystävien niskaan ole hyvä kaataa niitä omia traumojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla tehdään töitä. Sitä varten siellä ollaan. Että saa palkkaa. Se ei ole mikään terapeuttipalvelu työkavereille eikä näin ollen ole soveliasta kaataa omia traumojaan työkavereiden harteille. Traumoistaan voi avautua sitten niille omille läheisilleen tai psykiatrian alan ammattilaisille.
Olisikin tuo noin yksinkertaista. Jollain on sellaisia läheisiä, jotka kykenevät toimimaan tukena, mutta ei kaikilla.
Edes mielenterveyden ammattilaisilla ei välttämättä ole kovin hyvää osaamista traumojen hoitamiseen. Osa traumatisoituu sen hoidon takia entistä pahemmin.
Hyvällä onnella voi selvitä hyvin, mutta huonommalla jotkut vain sitten joutuvat yrittämään kaikkea mahdollista pysyäkseen edes jotenkin pinnalla.
Jos ei edes ammattilaisilta onnistu auttaminen, miten sitten tavallisilta läheisiltä tai työkavereilta?
Ihmeitä voi tapahtua. Siihenhän ihmisiä kehotetaan uskomaan.
Tarpeeksi kun rasitat muita ihmisiä, niin ei mikään ihme, että niitä alkaa vtuttamaan. Siinä sitä ihmettä kerrakseen
Eivät nämä sitä tajua. Sitten kun jäävät yksin, alkaa piipittäminen ulkopuolelle jättämisestä ym. josta muistetaan traumatisoitua lisää.
Ei joka ketjuun tarvitse kommentoida, jos ei ymmärrä aiheesta eikä ole mitään rakentavaa sanottavaa.
Ymmärrän enemmän kuin tarpeeksi. Jopa tuollaisten traumaulisijoiden oman ymmärrystason, joka hyvin alhainen, kun aletaan valjastelemaan työkavereitakin omiksi terapeuteikseen, koska koetaan tarvetta päästä ulisemaan jollekin ja hetken päästä uhriudutaan, kun kaikki välttelevät lounaalla eikä kukaan juttele kuin ne pakolliset ja nekin kiireellä.
Sitten aletaan parkumaan työpaikkakiusaamisesta, vaikka trauma on itse ollut se kiusaaja
Käytkö jossain muissa ketjuissa leimaamassa vastaavalla tavalla pyörätuolin käyttäjiä sekä muita ihmisiä, joilla on haasteita?
Alue: Aihe vapaa
Onko keittiöpsykologin paras kaveri palstalääkäri?