Onko kenelläkään vilkkaita lapsia?
Itselläni tosi meneviä ja kiinostuneita kaikista/kaikesta. Saavat äänensä kuuluviin ym. Itse yritän ajatella positiivisena piirteenä tuota vilkkautta...mutta kerhoissa ja puistoissa huomaa joidenkin karttavan meitä. Ihan kuin vilkkaat lapset olisivat " pahoja" , tyhmiä, kurittomia. Ja näin ei todellakaan ole.
Kommentit (4)
Isä ei ymmärrä ihan kaikkea lasten höpinää (hänellä suomi ei äidinkieli), joten minä saan ottaa kaiken vastaan, analysoida, kommentoida, kieltää, komentaa, torua - joka päivä kolme potenssiin sata kertaa.
Silloin kun mulla on masennuksen aika menossa, ottaa aika lujille. Ei tunnu kivalta vihata lasten ilakointia. Onneksi niin huono olo on aika harvoin, ja silloin kyllä mies tajuaa jelpata enemmän.
en voi sietää sellaisia jotka tönivät ja lyövät, ja äiti touhottaa vain vieressä " älä nyt Jussi-pekka silitä liian rajusti" joten rajansa villkaudellakin...
mutta osaavat kyllä myös tarvittaessa olla " vieraskoreita" jolloin ei kuopuskin pitää suunsa kiinni :)
eikä ole kyllä tuijotuksia tullut. tämä johtuu ihan siitä että poikani pysyvät kurissa. siis hurja heiluminen meneminen loppuu siihen paikkaan kun pyydän tai komennan pysymään aloillaan. lastenkin pitää oppia että riehumisella ja hurjalla touhottamisella on oma paikkansa. eli ei saa häiritä muita.
tiukempi ote saa olla kasvatukseen villimpien kanssa.