Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ottavat itsestään kuvia?
Minun on aina ollut vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaisi nähdä itsestään valokuvaa. Moni tuntuu ottavan itsestään kuvia jopa päivittäin. Ehkä olen vain liian vanha - 33-vuotias - tällaisia asioita ymmärtääkseni. Itse en kestä nähdä edes omaa peilikuvaani. En halua, että olemassaolostani jää maailmaan minkäänlaista visuaalista todistusaineistoa. Miksi kukaan jättäisi sellaista vapaaehtoisesti? Ymmärrän kuvat merkittävistä tapahtumista, mutta muuten valokuvat ovat parhaimmillaan luonnon ikuistamisessa. Luonto on aina kaunis; ihminen ei koskaan.
Olen väsynyt yltiövisuaaliseen maailmaan. En kuulu tänne. Sivistysyhteiskunta on typistynyt sosiaalisen median karjamarkkinoiksi, eikä ketään enää kiinnosta katsoa ulos maailmaan. Täällä on orpoa elää.
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
fiksasin juuri kaikki maailman bucket list lokaatiot, ja oma naama kuvassa. Kiitos comfyui
Mitä kieltä tuo on? Puhu suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvatessa itseään voi hallita sitä, miltä näyttää ja esiintyä edukseen paremmin kuin livenä.
Narsismi. Elämme narsismin kultakautta.
Siksi, koska itsekeskeisyys ja narsismi on nykyisin normaalia. Onnettomuuspaikalla tärkeintä on kuvaaminen, eikä suinkaan auttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Minä kuvaan itseäni lähinnä juuri siksi, et ei tulisi tuollaista aapeen kuvaamaa pelkoa itseni näkemisestä. Ettei oma todellinen ulkonäkö irtautuisi liikaa omista mielikuvista, ja ettei ne kuvat, kun niitä väistämättä otetaan, yllättäisi, kauhistuttaisi tai ällöttäisi, vaan olisin selvillä siitä, mitä odottaa. Että pysyisin sinuina sen kanssa, miltä näytän.
Eikö sulla peiliä ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tailijajoukkoja, jotka maalaavat oman kuvansa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tailijajoukkoja, jotka maalaavat oman kuvansa.
taiteilijajoukkoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua mutta ihmettelen samaa.
Otan itsestäni kyllä kuvia toisinaan, jos vaikka mietin jotain asua juhliin tai miltä hiusten uusi väri näyttää auringonvalossa, mutta en julkaise niitä missään. Someen päivitän kuvani ehkä kerran vuodessa.
En ymmärrä niitä, jotka ottavat itsestään useita kuvia päivässä tai viikossa ja filtterien läpi julkaisevat ne silotellut kuvat. Eihän niistä edes tunnista kyseistä ihmistä kun kiloja on kuvissa 20 kg vähemmän, nenä on häivytetty, silmät suurennettu ja iho siloteltu. Ainakin pari tällaista ihmistä jonka tunnen, omaavat narsismin piirteitä ja janoavat niitä kehuvia kommentteja. Itse en enää kommentoi enkä tykkää tällaisista julkaisuista joiden perimmäinen tarkoitus on jonkun itserakkaan tyypin huomiohuo*aus jossa tausta-aihe vaan vaihtuu.
Sen sijaan on kiva nähdä niitä aitoja muokkaamattomia kuvia kavereilta ja tutuilta jotka vaihtavat sitä kuvaa lähinnä päivittääkseen sitä välillä vaan tuoreemmaksi.
Kannattaa ottaa tarkkoja lähikuvia hampaistaan. Kuva sitten esille hammaslääkärille, kun hän muotoilee etuhampaita. Siis joskus myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selasin juuri valokuviani takavuosilta - kuvaan paljon, maisemia ja paikkoja joissa käyn ja kaikkia mihin silmä osuu, yksityiskohtia jne. Mutta oli kiva nähdä myös oma naama kuvissa: ai mulla oli tuollaiset lasit 10 vuotta sitten ja tukka noin ja noin pitkät aidot kynnet jne ja mihin katosi tuo kiva paita? En mä niitä someen ole laittanut - no ehkä joitakin joskus. Usein kampaajalla käytyä kuvannut hiukset kun ne on hyvin. Eli kyllä kannatta dokumentoida itseäänkin. Mitään kuvaamokuvia ei minusta ole yo-kuvaa lukuunottamatta ja joitain kaameita passikuvia tai jäsenkortteihin laitettuja.
Otan kuvia muistoksi ja kun nään kuvan itsestäni hymyilemässä jossain kivassa paikassa tai hetkessä, tuo hetki tunteineen ja tapahtumineen palautuu mieleen. Otan kuvia myös, jotta minusta säilyy jotain myös kuvina lapsille&lapsenlapsille. En omista kuvia isästäni, joka kuoli ollessani lapsi (hän ei myöskään halunnut olla kuvissa) enkä muista kunnolla hänen kasvojaan enää. Olisi aika ihana asia, jos hänestä olisi ollut kuvia. Kolmas syy kuvien ottoon on se, että minusta kuvien avulla on mielenkiintoista seurata kuinka kasvot ja kroppa muuttuu vuosien myötä ja mitkä hiukset tai meikkityyli sopii, kuinka treenattu olen ollut milloinkin, onko luomissa muutoksia jne. Auttaa minäkuvan kanssa myös, jos joskus tulee hetkiä että on hieman hukassa itsensä kanssa. Somessa vaikuttajien kohdalla se taas on tutkittu psykologinen kikka, jolla oma viesti menee paremmin vastaanottajalle perille (katse sinne kenelle haluaa viestiä ja puhua). Minusta on aika yksinkertaista ajattelua leimata kaikki selfien ottajat automaattisesti narsistisiksi huomiohuoriksi. Varmaan niitäkin toki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ihan rehellisesti turhamainen ja tykkään, kun mua kehutaan somessa. Ei sen kummempaa. Ymmärrän kyllä että aapeetä harmittaa olla l...ski.
Tässä ihan tyypillinen mymyselfandI kuvaaja …ei paljon järki Tyypillä päässä pakota 😳
Minäkin otan kuvia muistoksi. Esimerkiksi tänään oli vielä ihana kesäpäivä, nautittiin lämmöstä ja yhdessäolosta. Otin siitä kuvia muistoksi. Otin kuvia itsestäni, miehestäni, sekä meistä yhdessä. Oli ihana ilta. Vaikka lomat on lusittu, kesästä voi vielä nauttia, ja pitääkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä seuraan omaa vanhenemista näin. Pelikuvaan turtuu ja voi kuvitella itsensä nuoremmaksi kuin onkaan. Valokuva palauttaa maanpinnalle.
Tuossa on muuten perää. Tänään piti sattuneesta syystä ottaa naamastani valokuva, mitä yleensä en tee. Järkytyin. Peilissä näytän paljon paremmalta.
Vierailija kirjoitti:
Minä puolestani olen kyllästynyt näihin erilaisiin pseudosyvällisyyksiin ja humblebrageihin, joiden tarkoituksena on aina esiintyä jotenkin korkeatasoisempana ja parempana ihmisenä kuin muut.
Kuvia otetaan muistoksi, huviksi ja viihteeksi, kuten aiva hyvin tiesitkin. Kaikki eivät ole noin ahdistuneita ulkonäöstään.
Keskity omiin asioihisi, niin pääset edes vähän helpommalla, vaikka vaikeaa varmaan on.
Asioita voi ihmetellä ihan silkasta mielenkiinnosta, ilman että niistä olisi ärsyyntynyt.
Minä ainakin ihmettelen kaiken maailman asioita, en keskity vain omiini. Enkä ole kieltämässä keneltäkään itsensä kuvaamista vaikka useita kertoja päivässä. Mutta kyllä silti kiinnostaa, miksi hän niin haluaa tehdä.
Hyvänen aika sentään ! Teitystp kuvaan itseäni muistaakseni monumentaaliset aateliset kokoomuspiirteeni ja saan todeta usein ettei ole hävettävää. Muihin ja etenkään köyhään duunarirahvaaseen verraten.
Ihmisiä yleensä kiinnostavat ihmiset. Musta on kiva katsoa vanhoja kuvia +10vuoden takaa, ja oon kyllä huomannut että skippaa ne missä ei ole tuttuja ihmisiä paljon nopeemmin. Ei mua jälkikäteen niin kovasti kiinnosta miltä se kaunis puu nyt sitten näyttikään, vaikka olen luontoihminen, enemmän kuin useimmat.
Se on nykyään jotenkin muodikasta, vaikka eihän siinä mitään järkeä olekaan. Kamalaa sähkön ja luonnonvarojen tuhlaamista ladata datakeskukset täyteen jotain aivotonta paskaa ja säilyttää sitä siellä vuositolkulla sähköä syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin otan kuvia muistoksi. Esimerkiksi tänään oli vielä ihana kesäpäivä, nautittiin lämmöstä ja yhdessäolosta. Otin siitä kuvia muistoksi. Otin kuvia itsestäni, miehestäni, sekä meistä yhdessä. Oli ihana ilta. Vaikka lomat on lusittu, kesästä voi vielä nauttia, ja pitääkin!
Tiedoksi, kesästä voi nauttia ilman että siitä on kuva todisteena. Siis todella nauttia ja olla hetkessä eikä mallailla kuvia varten.
fiksasin juuri kaikki maailman bucket list lokaatiot, ja oma naama kuvassa. Kiitos comfyui