Lue keskustelun säännöt.
Taitaa olla melko tavallista keski-ikäisenä alkaa harventaa "kaveripiiriä"
22.08.2026 |
Oon havahtunut, että nyt viime aikoina oon pohtinut entistä enemmän kavereitani/ihmisiä, joiden kanssa vietän aikaa.
Olen miettinyt ja punninnut keiden kanssa oleminen antaa mulle jotain, ja taas keiden seura on kuluttavaa ja negatiivista. Tai muuten vaan ei ole oikeasti mitään yhteistä.
Hiljalleen olen sitten ryhtynyt tietoisesti vähentämään niiden ihmisten näkemistä, joiden seura vie voimia.
Miksi sitten tähän asti olen viettänyt kanssaan aikaa? Hyvä kysymys. Luultavasti siksi, että en ole kehdannut olla "tyly" ja halunnut olla kaikille hyvää seuraa, kun sitä ovat halunneet. Omat tuntemukseni olen työntänyt syrjään, ts. olen mielummin miellyttänyt näitä muita, itseni kustannuksella.
Osin olen myös kokenut että pitäisi kuunnella "asiantuntijoita", jotka esim mediassa toistelevat kuinka laaja sosiaalinen piiri ja useat ihmiskontaktit pitävät terveenä ja pirteänä. No joo, onhan sekin totta, mutta olen ehkä tulkinnut tämän vähän väärin. Kaikkien kanssa/mahdollisimman monen kanssa oleminen ei tuo välttämättä sitä hyvää oloa. Vain sellaisten, joiden seurassa on hyvä olla ja kaveruus vastavuoroista.
Lisäksi olen vasta nyt uskaltautunut myös kunnioittamaan sitä, että mä oikeasti olen se introvertti. Lataudun, viihdyn ja palaudun parhaiten yksin ollessani.
Kai sitä vihdoin, kliseisesti, uskaltaa näin keski-ikäisenä olla sitä mitä oikeasti on.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Olen koko elämäni ollut oma itseni joka paikassa, ei ole ollut tarvetta karsia ystäväpiiriä.
Joitain on elämän virrassa karsiutunut erinäisistä syistä, ja uusia tullut tilalle.
Parhaat ystävät edelleen mukana, kolme joutunut valitettavasti manan maille.
Olet ekstrovertti. Introvertille ei ole niib yksinkertaista. Sosiaaliset akut mulla kuluu loppuun nykyään n. 10 kertaa nopeammin kuin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole alka ut mihinkään harvennukseen. Voisi sanoa päinvastoin Olen suopeampi antamaan aikaani ihmisille. Ennen pidin jyrkästi rajani ja vältin tuhlaamasta aikaa muiden kuin huipputyyppien kanssa. Nykyään ajattelen että mitä siitä on haittaa jos viettää hetken tai pari ihmisen seurassa jossa on myös ikäviä puolia. Myös armollisempi muiden sanomiselle. Harvoin kukaan oikeasti mitään pahaa tarkoittaa. Kyllä niitäkin on ja niistä Olen pysytellyt aina etäällä.
50v eukko
Kiinnostaisi et minkälaista työtä teet? Onko perhettä? Harrastuksia? Mä ainakin tuhlaan aikani noissa ja ihan tyhjää vapaata on todella vähän, ei mahdollista pitää montaa ystävyys suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klisehän tuo on, kuten sanoit. Sinusta on vain tullut tylsä ja laiska keski-iän myötä joten et tarvitse ihmisiä mihinkään kun et tee koskaan mitään. Niin se on muillakin. Ystäväsi ja kaverisi ovat olleet sinulle vain käyttöesineitä joista saat hyötyä, mutta tämäkin asia on suomalaisille yleensä samoin.
Noo, vähän meni metsään. Itseasiassa harrastan ja teen nykyään enemmän kuin koskaan ennen, koska mulla on nykyään enemmän aikaa asioille ja harrastuksille jotka mua kiinnostaa, kun se ylimääräinen ihmisten tapaaminen (viihdyttäminen) on vähentynyt.
Ap
Niin, ystävät ja kaverit ovat olleet sinulle harrastus jonka olet vaihtanut toiseen. Aivan kuten sanoin. Ihmisten arvo on sinulle ja muille ihmisille heidän käyttöarvonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klisehän tuo on, kuten sanoit. Sinusta on vain tullut tylsä ja laiska keski-iän myötä joten et tarvitse ihmisiä mihinkään kun et tee koskaan mitään. Niin se on muillakin. Ystäväsi ja kaverisi ovat olleet sinulle vain käyttöesineitä joista saat hyötyä, mutta tämäkin asia on suomalaisille yleensä samoin.
Höpö höpö. Ei ihminen voi pitää yhteyttä ison joukon kanssa enää, kun perhe ja työ vie ajan ja voimat. Psrhaat ystävät jää. Turhat tuttavuudet tippuu pois.
Osui ja upposi.
Olen tehnyt samaa kuin ap. Jo vuosia sitten aloin elämään täysin omaa elämääni. Näen harvoin ketään, koska en koe saavani niistä tapaamisista juuri mitään. Joskus sentään jotain illanviettoja on, ettei nyt 100% yksin tule oltua. Myöskään jotkut työpaikan tilaisuudet ei anna juuri mitään. Pari kertaa vuodessa käyn niissä, mutta se small talk on väkinäistä pääosin ja riittäisi, että olisi puoli tuntia paikalla ja lähtisi kotiin, mutta kyllä sitä yhden illan jaksaa esittää kiinnostunutta.
Oma aika, omat ajatukset, omat mielenkiinnon kohteet, omat harrastukset. Niihin käytän vapaa-aikani ja olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klisehän tuo on, kuten sanoit. Sinusta on vain tullut tylsä ja laiska keski-iän myötä joten et tarvitse ihmisiä mihinkään kun et tee koskaan mitään. Niin se on muillakin. Ystäväsi ja kaverisi ovat olleet sinulle vain käyttöesineitä joista saat hyötyä, mutta tämäkin asia on suomalaisille yleensä samoin.
Noo, vähän meni metsään. Itseasiassa harrastan ja teen nykyään enemmän kuin koskaan ennen, koska mulla on nykyään enemmän aikaa asioille ja harrastuksille jotka mua kiinnostaa, kun se ylimääräinen ihmisten tapaaminen (viihdyttäminen) on vähentynyt.
Ap
Niin, ystävät ja kaverit ovat olleet sinulle harrastus jonka olet vaihtanut toiseen. Aivan kuten sanoin. Ihmisten arvo on sinulle ja muille ihmisille heidän käyttöarvonsa.
Väitän nyt kuitenkin vielä vähän vastaan.
Ihmiset (siis ne jotka nyt ovat jääneet) ovat olleet mulle velvollisuus, tietyllä tapaa jopa rasite, mutta olen kuvitellut että mun pitää miellyttää muita (heitä), enkä voi kuunnella omia tuntemuksiani.
Harrastukseksi heitä en siis voi kutsua, koska harrastus on yleensä sellaista positiivista, iloa tuottavaa tekemistä. Eikö?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klisehän tuo on, kuten sanoit. Sinusta on vain tullut tylsä ja laiska keski-iän myötä joten et tarvitse ihmisiä mihinkään kun et tee koskaan mitään. Niin se on muillakin. Ystäväsi ja kaverisi ovat olleet sinulle vain käyttöesineitä joista saat hyötyä, mutta tämäkin asia on suomalaisille yleensä samoin.
Noo, vähän meni metsään. Itseasiassa harrastan ja teen nykyään enemmän kuin koskaan ennen, koska mulla on nykyään enemmän aikaa asioille ja harrastuksille jotka mua kiinnostaa, kun se ylimääräinen ihmisten tapaaminen (viihdyttäminen) on vähentynyt.
Ap
Niin, ystävät ja kaverit ovat olleet sinulle harrastus jonka olet vaihtanut toiseen. Aivan kuten sanoin. Ihmisten arvo on sinulle ja muille ihmisille heidän käyttöarvonsa.
Väitän nyt kuitenkin vielä vähän vastaan.
Ihmiset (siis ne jotka nyt ovat jääneet) ovat olleet mulle velvollisuus, tietyllä tapaa jopa rasite, mutta olen kuvitellut että mun pitää miellyttää muita (heitä), enkä voi kuunnella omia tuntemuksiani.
Harrastukseksi heitä en siis voi kutsua, koska harrastus on yleensä sellaista positiivista, iloa tuottavaa tekemistä. Eikö?
Ap
Väität vastaan koska tuo kuulostaa ikävältä mutta totta se on. Ihmisillä on perheettömälle ja nuoremmalle arvoa mutta kun perhe jne. tarjoavat saman asian niin niiden ystävien ja kaverien arvo laskee ja ne heitetään tarpeettomana pois. Niin se vain on. Siksi tämä tapahtuu kaikille tietyssä iässä, kyse on suomalaisten suhtautumisesta toisiin ihmisiin laajemmin eli ei koske vain sinua. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Itse en ole edes ajatellut muita ihmisiä, saati sitten jotain harvennusta.
Etkö?
Minkä ikäinen olet? Onko sinulla paljon vai vähän kavereita/ihmiskontakteja elämässäsi?
Ap
Olen 45 ja mulla on aika vähän ihmiskontakteja elämässäni. Musta on vaan kummallista käyttää minuuttiakaan sen ajatteluun, että Pirkko kuormittaa minua nyt aivan valtavasti, joten hänet on poistettava kaverilistoilta. Itse kun en edes muista koko Pirkon olemassaoloa 99 % ajasta. Miksi annatte ihmisten vaikuttaa teihin niin voimakkaasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Klisehän tuo on, kuten sanoit. Sinusta on vain tullut tylsä ja laiska keski-iän myötä joten et tarvitse ihmisiä mihinkään kun et tee koskaan mitään. Niin se on muillakin. Ystäväsi ja kaverisi ovat olleet sinulle vain käyttöesineitä joista saat hyötyä, mutta tämäkin asia on suomalaisille yleensä samoin.
Noo, vähän meni metsään. Itseasiassa harrastan ja teen nykyään enemmän kuin koskaan ennen, koska mulla on nykyään enemmän aikaa asioille ja harrastuksille jotka mua kiinnostaa, kun se ylimääräinen ihmisten tapaaminen (viihdyttäminen) on vähentynyt.
Ap
Niin, ystävät ja kaverit ovat olleet sinulle harrastus jonka olet vaihtanut toiseen. Aivan kuten sanoin. Ihmisten arvo on sinulle ja muille ihmisille heidän käyttöarvonsa.
Väitän nyt kuitenkin vielä vähän vastaan.
Ihmiset (siis ne jotka nyt ovat jääneet) ovat olleet mulle velvollisuus, tietyllä tapaa jopa rasite, mutta olen kuvitellut että mun pitää miellyttää muita (heitä), enkä voi kuunnella omia tuntemuksiani.
Harrastukseksi heitä en siis voi kutsua, koska harrastus on yleensä sellaista positiivista, iloa tuottavaa tekemistä. Eikö?
Ap
Väität vastaan koska tuo kuulostaa ikävältä mutta totta se on. Ihmisillä on perheettömälle ja nuoremmalle arvoa mutta kun perhe jne. tarjoavat saman asian niin niiden ystävien ja kaverien arvo laskee ja ne heitetään tarpeettomana pois. Niin se vain on. Siksi tämä tapahtuu kaikille tietyssä iässä, kyse on suomalaisten suhtautumisesta toisiin ihmisiin laajemmin eli ei koske vain sinua. Kaikkialla näin ei kuitenkaan ole.
Voihan kyse olla siitä, mitä elämässään arvostaa ja mihin haluaa elämänsä käyttää. Tuskin sitä kuolinvuoteellaan miettii, että olipa hyvä, kun jaksoin tavata kavereita harva se päivä aina viime metreille asti, vaikken nauttinut tilanteista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Itse en ole edes ajatellut muita ihmisiä, saati sitten jotain harvennusta.
En minäkään. Ennemmin olen lämmitellyt joskus aikanaan haalenneita kaverisuhteita. Ilahtuneita ovat olleet ja taas pidetään yhteyttä kuten ennenkin
Päinvastoin. Olen alkanut ottamaan enemmän yhteyttä vanhoihin kavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teiniaika on aikamoista psykoosielämää. Sellainen illuusio elämästä. Siihen havahtuu joskus 30 vuoden korvilla. Jotkut eivät koskaan. Heitä kutsutaan kalluiksi.
Lapset on nyt teini-iässä ja nyt on enemmän aikaa omiin ystävyyssuhteisiin. Ei todellakaan vähennetä kaveripiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Itse en ole edes ajatellut muita ihmisiä, saati sitten jotain harvennusta.
Etkö?
Minkä ikäinen olet? Onko sinulla paljon vai vähän kavereita/ihmiskontakteja elämässäsi?
Ap
Olen 45 ja mulla on aika vähän ihmiskontakteja elämässäni. Musta on vaan kummallista käyttää minuuttiakaan sen ajatteluun, että Pirkko kuormittaa minua nyt aivan valtavasti, joten hänet on poistettava kaverilistoilta. Itse kun en edes muista koko Pirkon olemassaoloa 99 % ajasta. Miksi annatte ihmisten vaikuttaa teihin niin voimakkaasti?
Onkohan sulla kokemusta oikeasti kuormittavista ja negatiivisista ihmisistä? Epäilen, ettei ole. Tai sitten olet tietämättäsi yksi heistä. Heillä kun ei ole tapana kuormittua muista, kun vievät kaiken tilan omalla valituksellaan, puhetulvallaan ja negatiivisuudellaan. Ei siihen väliin kukaan pääse sanomaan mitään, niin ei kai ihme etteivät nämä pahimmat valittajat kuormitu muista tai edes tunnista että sellaisia on olemassa. Eiväi ikinä joudu itse olemaan se yksipuolinen kuuntelija.
Minä olen blokannut kaikki rasittavat ihmiset elämästäni eli ns. "toksiset kaverit", jotka puukottivat tilaisuuden tullen selkään, juorusivat selän takana tai olivat muuten vain rasittavia/puuduttavia ihmisiä.
Jäi kontakteihin sen "puhdistuksen" jälkeen pari aitoa ystävää, jotka ei olleet sukulaisia. Olen vain heidän ja sukulaisten kanssa tekemisissä nykyään, virallisia tahoja lukuunottamatta.
Henkinen hyvinvointi, tyytyväisyys elämään ja itseasiassa jopa elämän laatu on kasvanut huimasti tuon jälkeen.
N39
Keski-iässä hormonitasot muuttuvat, esim naisilla estrogeeni laskee. Estrogeeni saa meidät etsimään yhteyttä muiden ihmisten kanssa ja yritämme helposti miellyttää muita, jotta sosiaalinen harmonia ja yhteys säilyisi. Kun estrogeenitasot laskevat, tällaisilla asioilla on vähemmän merkitystä.
Eipä ole kauheasti mistä harventaa...
N44
Ensimmäisen kerran karsin kun lopetin rankahkon päihdekäytön. Sitten kolmekymppisenä kun tajusin miten vähän kiinnostun samoista asioista, olen aina outolintu. Nyt olen 40 ja minulla on muutama hyvä ystävä, joitain tuttuja ja suurin osa sosiaalisuudesta online. Viihdyn paljon paremmin näin ja saan olla oma itseni.
Höpö höpö. Ei ihminen voi pitää yhteyttä ison joukon kanssa enää, kun perhe ja työ vie ajan ja voimat. Psrhaat ystävät jää. Turhat tuttavuudet tippuu pois.