Lue keskustelun säännöt.
Taitaa olla melko tavallista keski-ikäisenä alkaa harventaa "kaveripiiriä"
22.08.2026 |
Oon havahtunut, että nyt viime aikoina oon pohtinut entistä enemmän kavereitani/ihmisiä, joiden kanssa vietän aikaa.
Olen miettinyt ja punninnut keiden kanssa oleminen antaa mulle jotain, ja taas keiden seura on kuluttavaa ja negatiivista. Tai muuten vaan ei ole oikeasti mitään yhteistä.
Hiljalleen olen sitten ryhtynyt tietoisesti vähentämään niiden ihmisten näkemistä, joiden seura vie voimia.
Miksi sitten tähän asti olen viettänyt kanssaan aikaa? Hyvä kysymys. Luultavasti siksi, että en ole kehdannut olla "tyly" ja halunnut olla kaikille hyvää seuraa, kun sitä ovat halunneet. Omat tuntemukseni olen työntänyt syrjään, ts. olen mielummin miellyttänyt näitä muita, itseni kustannuksella.
Osin olen myös kokenut että pitäisi kuunnella "asiantuntijoita", jotka esim mediassa toistelevat kuinka laaja sosiaalinen piiri ja useat ihmiskontaktit pitävät terveenä ja pirteänä. No joo, onhan sekin totta, mutta olen ehkä tulkinnut tämän vähän väärin. Kaikkien kanssa/mahdollisimman monen kanssa oleminen ei tuo välttämättä sitä hyvää oloa. Vain sellaisten, joiden seurassa on hyvä olla ja kaveruus vastavuoroista.
Lisäksi olen vasta nyt uskaltautunut myös kunnioittamaan sitä, että mä oikeasti olen se introvertti. Lataudun, viihdyn ja palaudun parhaiten yksin ollessani.
Kai sitä vihdoin, kliseisesti, uskaltaa näin keski-ikäisenä olla sitä mitä oikeasti on.
Kommentit (56)
No jaa. Voihan kavereiden kansaa olemista karsia. Mutta ei tuota käytöstä voi liikaa yleistää. Esim. sukulaisista on huolehdittava. Ja mitä siitä tulisi, jos jokainen ajattelisi, että en mää nyt jaksa mitään kun ajattelen nyt itseäni. Kukaan aikuinen ei juttelisi pikkulasten kanssa, vanhukset olisivat hukassa jne. kun ei ketään huvittaisi. Eli rajansa itsekkyydellä. Kultainen keskitie on hyvä: joihinkin kavereihin etäusemmät, mutta asialliset välit. Läheisemmissä ihmissuhteissa pitää ajatella muitakin kuin omaa oloaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Voihan kavereiden kansaa olemista karsia. Mutta ei tuota käytöstä voi liikaa yleistää. Esim. sukulaisista on huolehdittava. Ja mitä siitä tulisi, jos jokainen ajattelisi, että en mää nyt jaksa mitään kun ajattelen nyt itseäni. Kukaan aikuinen ei juttelisi pikkulasten kanssa, vanhukset olisivat hukassa jne. kun ei ketään huvittaisi. Eli rajansa itsekkyydellä. Kultainen keskitie on hyvä: joihinkin kavereihin etäusemmät, mutta asialliset välit. Läheisemmissä ihmissuhteissa pitää ajatella muitakin kuin omaa oloaan.
Miten niin sukulaisista on huolehdittava? Mulla asuu kaikki satojen kilometrien päässä niin en mitenkään voi olla vastuussa heidän hoidostaan
Minä taas olen nyt 40+iässä yrittänyt saada lisää ihmisiä elämääni. Kun ei niitä kauheasti ole ollutkaan.
Yksi hyvänpäiväntuttu on tuollainen kuin ap. Hän ilmoitti minulle, että ei enää aio viettää aikaa kanssani ja olin aika lailla ihmeissäni, että mitä ihmeen yhteistä aikaa, olemme tavanneet ehkä kerran vuodessa yhteisen tutun luona, tervehtineet ja sanoneet jotain joutavanpäiväistä. Hän on minulle täysin yhdentekevä, mutta halusi kuitenkin suurieleisesti lopettaa "ystävyytemme".
Eipä harvennettavaa. Vammautuneeilla, köyhillä ja rittiilla yleesäkään. Sukulasetka eivä vaivaudu vierailemaan kun ei ole perittävää. Ja yks ...tan keksintö nuo etäluettavat mittarit :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno oletus, että olet ollut laadukasta seuraa näille ihmisille, ketkä nyt heivaat elämästäsi. Mitenköhän he nyt ilman sinua pärjäävät. Teeskentelysi ei kuitenkaan varmaan millään tavalla näkynyt ulospäin.
Valtavan hienoa itsetutkiskelua. Joko laitoit viestin ei-toivotuille henkilöille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa. Voihan kavereiden kansaa olemista karsia. Mutta ei tuota käytöstä voi liikaa yleistää. Esim. sukulaisista on huolehdittava. Ja mitä siitä tulisi, jos jokainen ajattelisi, että en mää nyt jaksa mitään kun ajattelen nyt itseäni. Kukaan aikuinen ei juttelisi pikkulasten kanssa, vanhukset olisivat hukassa jne. kun ei ketään huvittaisi. Eli rajansa itsekkyydellä. Kultainen keskitie on hyvä: joihinkin kavereihin etäusemmät, mutta asialliset välit. Läheisemmissä ihmissuhteissa pitää ajatella muitakin kuin omaa oloaan.
Miten niin sukulaisista on huolehdittava? Mulla asuu kaikki satojen kilometrien päässä niin en mitenkään voi olla vastuussa heidän hoidostaan
Hoitovastuu on oma asiansa, mutta tämän keskustelun kontekstissa jos kasikymppinen Perttu haluaa kertoa vaikka puhelimessa lähisuvulleen kuulumisistaan ja rupatella vaikka, niin olisi aika v:n itsekästä todeta että en mää jaksa kuunnella, juttele siellä seinilles kun en mää viitti kuunnella, kun mää aattelen nyt vain omaa oloani. Yhteiskunta ei toimisi, jos ketään ei kiinnostaisi mikään muu kuin oma olonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa oudolta. Itse en ole edes ajatellut muita ihmisiä, saati sitten jotain harvennusta.
Etkö?
Minkä ikäinen olet? Onko sinulla paljon vai vähän kavereita/ihmiskontakteja elämässäsi?
Ap
Olen 45 ja mulla on aika vähän ihmiskontakteja elämässäni. Musta on vaan kummallista käyttää minuuttiakaan sen ajatteluun, että Pirkko kuormittaa minua nyt aivan valtavasti, joten hänet on poistettava kaverilistoilta. Itse kun en edes muista koko Pirkon olemassaoloa 99 % ajasta. Miksi annatte ihmisten vaikuttaa teihin niin voimakkaasti?
Onkohan sulla kokemusta oikeasti kuormittavista ja negatiivisista ihmisistä? Epäilen, ettei ole. Tai sitten olet tietämättäsi yksi heistä. Heillä kun ei ole tapana kuormittua muista, kun vievät kaiken tilan omalla valituksellaan, puhetulvallaan ja negatiivisuudellaan. Ei siihen väliin kukaan pääse sanomaan mitään, niin ei kai ihme etteivät nämä pahimmat valittajat kuormitu muista tai edes tunnista että sellaisia on olemassa. Eiväi ikinä joudu itse olemaan se yksipuolinen kuuntelija.
Ehkä sitten telepaattisesti kuormitan muita ihmisiä pelkällä olemassaolollani? Se olisi jo aikamoinen suoritus.
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvänpäiväntuttu on tuollainen kuin ap. Hän ilmoitti minulle, että ei enää aio viettää aikaa kanssani ja olin aika lailla ihmeissäni, että mitä ihmeen yhteistä aikaa, olemme tavanneet ehkä kerran vuodessa yhteisen tutun luona, tervehtineet ja sanoneet jotain joutavanpäiväistä. Hän on minulle täysin yhdentekevä, mutta halusi kuitenkin suurieleisesti lopettaa "ystävyytemme".
Sinäpä sen sanoit. Tuntuisi ihan hiton kummalliselta, jos joku kaveri yhtäkkiä lähettäisi erokirjeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei oikeuta olemaan toisille "tyly", ap hyvä. Aikaa saa itselle ottaa ja viihtyä itsekseen, mutta -tyly- ei saa olla. Se on moukkamaista. Jo päiväkotilaisillekin opetetaan käytöstapoja ja toisten kunnioittamista.
Minä minä minä minä minä minä minä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama kuvio itsellä. Aika luonnollisesti kyllä meni, ei tarvinnut mitään erokirjeitä tai viestejä lähetellä. Kuivuneet kasaan ihan normaalisti kun ei ole yhteydenpitoa. Oikea valinta varmasti siis kaikille osapuolille. Turha sitä väkisin on mitään ihmissuhteita ylläpitää, varsinkin jos ne on alkaneet kuluttaa. Aikansa kutakin.
En jaksanut lukea. Mutta joo on normaalia! Ei jokaista draamanhakuista narsistia ja tavaroita pöllivää narkkaria jaksa 40v iässä enää katsella. Yrittävät kyllä milloin milläkin tekaistulla paska viestillä lämmitellä välejä siihen, että pääsisivät taloudellisesti hyötymään sinusta. Vedotaan johonkin menneissiin aikoihin ja yritetään sieltä kaivaa jotain kepinvartta suhteiden lämmittelyy. No ei lämmitä yhtään se että yrittävät elää sitten siivellä ja kusettavat sinulta rahat kun et ole tarkkana.
Minulla on saman suuntaista. On aina ollut vähän vaikea löytää "omanhenkisiä" kavereita, joten heitä on aika vähän, mutta en halua karsia heitä. Etäisyys ei haittaa eikä sekään, jos näemme harvoin tyyliin kerran vuodessa tai useammassa vuodessa.