Lue keskustelun säännöt.
Miten pitkään sinä olisit valmis hoitamaan lapsiasi kotona JOS
26.05.2007 |
kotona ollessasi rahat olisivat niin tiukilla että joka kuukausi pitäisi kikkailla (mies ylitöihin tms) jotta pakolliset sähkö, vesi, vuokra jne maksut saataisiin maksettua?
Vaatteita ei voisi ostaa ollenkaan tai jos pakko niin todella halvalla kirppikseltä. Ruoaksi alennuksesta jotain jne.
Kommentit (32)
vastaan: vuoden.
Alle vuoden ikäistä en veisi hoitoon, jos vain jotenkin voitaisiin sitkutella muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei väliä vaikka elo olis köyhää ja niukkaa, kunhan se olisi vakaata ja turvallista ja siihen pääsee kuluja vähentämällä.
olen jotenkin ajatellut että lapsen pitäisi osata pikaksen kävellä ja ymmärtää puhetta ennen kuin vien hoitoon.
Hoitoonhan voi viedä vain osa-aikaisestikin, jos saa työpäivät jotenkin sumplittua ' ristiin' .
pyrkisin kyllä parantamaan tilanteen niin pikaisesti kuin mahdollista, jotta tilanne ei säilyisi pitkään.
Meidän kohdallamme lähitulevaisuudessa tuo olisi erityisen pelottavaa, sillä se tarkoittaisi sitä, että joutuisimme tod näk myymään asunnon (meillä on laina annuiteettina - tai ei se vielä ole, mutta ensi viikolla jo).
No, siihen asti kun lapsi täyttää vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin monen vuoden pätkä masennusta takana ja kuntoutusta.
Ilman muuta viimeistään vuoden ikäinen hoitoon vähintään osa-aikaisesti. Ennenkuin avioero, masennus, stressiperäisiin sairauksiin sairastuminen iskee päälle. Asioita pitää miettiä kokonaisuuksina lapsen parhaaksi, se on vanhemman tehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksella voin sanoa, ettei elämää voi eikä kannata suunnitella vuosia eteenpäin. Naurettavia puheita, että lapsi pitää tehdä kun talous on vakaa... Lapsen teon lykkääminen urasuunnitelmien takia johtaa melko monella lapsettomuushoitoihin, kun naiset on jo sen verran iäkkäämpiä kaiken opiskelun ja työnhaun jälkeen. Teimme tosissamme ensimmäistä lasta vuosia ja kun syntymän hetki koitti, lapsi olikin kuolla. Monessa tuttavaperheessä myös on lasta yritetty todella pitkään ja syy on sama kuin meillä- sopivaa hetkeä odotettiin liian kauan.
Ja mitä tulee vakaaseen talouteen; Työpaikka voi mennä irtisanomiseen, voi tulla äkillinen sairastuminen, voi jäädä yksinhuoltajaksi jne... Joten älkää nyt hyvät ihmiset odotelko suotta- on niitä lapsia ennenkin tehty ja ihmiset on eläny huomattavasti niukemminkin!
Ja mitä tulee hoitoon viemiseen, niin itse olen sitä sukupolvea että meidän duunari isien ja äitien on ollu pakko tehdä töitä selviytyäkseen lamavuosista. Ja lapset on viety hoitoon viimeistään vuoden ikäisenä. Itselleni on jäänyt siitä vain hyvät muistot kun oli paljon kavereita ja tosi ihana hoitotäti joka leikitti kaikkea kivaa!
Me ollaan sillä kannalla että lapsi/lapset saisivat olla kotona 1,5v asti, jonka jälkeen emme näe päivähoitoa huonona ideana (osapäiväisenä).
Jos olisi todella noin tiukkaa, niin meille se vissiin lähtisi siitä että minä menisin töihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja mies jäisi kotiin. Minulla on kuitenkin jonkin verran parempi palkka. Muuten järjestettäisiin asiat niin ettei työssäkäyvän vanhemmat tarvitsisi tehdä juuri ylitöitä, sillä hän saa muutenkin olla vähemmän lapsen kanssa kotona. Eli mielummin niin että kotonaoleva vanhempi tekee keikkahommai puolison vapaapäivinä. Hoitoalalla olevana tuo on tietty helppa sanoa, ei varmasti onnistu joka työpaikassa.
Suomen syteemistä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta jos siis tietää että tulot jossain vaiheessa romahtavat (kht:lle jäänti) niin voihan sitä tietty ennakoida laittamalla vähän sukanvarteen joka kuukausi. Ei ole sitten pudotus niin suuri. Meilä on vähän erilaiset systeemit, mutta tehtiin siis itse niin että ostettiin mahdollismman paljon kaikkea tarpeellista valmiiksi ennen vauvan syntymää ja sitten alkuun otettiin vanhempainpäiviä ulos vain hyvin vähän. Tuo vastasyntynythän ei juuri kuluta ja vaatteitakin ainakin meille tulvi lahjoina niin että itse lapseen menneet kulut olivat paljon pienemmät mitä nyt taaperoiässä. Mutta tuo tietty on myöhäistä siinä vaiheessa kun tilanne on päällä :/
Jokatapauksessa vähintään vuoden pitäisimme lapsen kotona, mielummin sinne 1,5v asti. Niukasti elämistä ja keikkahommia. 3v asti emme varmaankaan edes yrittäisi sinnitellä noin, ainakin siltä nyt tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehen pitäisi kotihoidon mahdollistumiseksi olla jatkuvasti ylitöissä ja muuta älytöntä niin ilman muuta töihin. Jos on taloudellisesti tiukkaa niin silloin mennään töihin.
todella fanaattista kotihoitoporukkaa.
Kuitenkin tuolla puistoissa ja kerhoissa kun liikkuu niin sanoisin että yleisintä on pistää lapset päivähoitoon kun nuorin on 1,5 -vuotias, suunnilleen. Usein jo aiemmin. Harvoin alta 1v pistetään hoitoon mutta harvoin 2v saakka hoidetaan nuorinta.
Että todella ihan ok on pistää 1-vuotias päivähoitoon. Sinne 1v saakka sinnittelisin jotenkin ja yrittäisin tehdä osapäiväistä kun lapsi on pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kokemusta siitä että sossulta ei heru penniäkään. Heidän laskelmat on aika jänskät niin että esim minun kohdallani myönsivät että tiukkaa on ja että laskuja varmastikin jää rästiin mutta että eivät ihan voi vielä virallista raha-apua antaa.
Että siinä sitten itkettiin ja tuskailtiin kun ei sossu todellakaan auttanut vaikka näkkäriä ja vettä purtiin eikä vuokraa saatu maksettua asumistuen jälkeenkään. Onneksi minun ja miehen vanhemmat lainasivat rahaa!
Vierailija:
Minulla on kokemusta siitä että sossulta ei heru penniäkään. Heidän laskelmat on aika jänskät niin että esim minun kohdallani myönsivät että tiukkaa on ja että laskuja varmastikin jää rästiin mutta että eivät ihan voi vielä virallista raha-apua antaa.Että siinä sitten itkettiin ja tuskailtiin kun ei sossu todellakaan auttanut vaikka näkkäriä ja vettä purtiin eikä vuokraa saatu maksettua asumistuen jälkeenkään. Onneksi minun ja miehen vanhemmat lainasivat rahaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuolloin minä olin minimiäitiysrahalla (joka on tuon vuoden 2000 jälkeen noussut eli oli silloin vielä pienempi kuin nyt) ja mies oli opiskelija. Asuimme kaksiossa jonka vuokra oli sossun laskelmien mukaan liian iso neliöihin nähden (minkäs me sille voitiin!) ja mitään ylimääräistä ei tosiaan ostettu. Itkettiin sitäkin ettei vauvalla ole vaunuja, saatiin onneksi käytetyt lahjaksi myöhemmin.
Opintolaina oltiin käytetty aiemmin sinä vuonna mm koulumatkakuluihin.
Mies sai myöhemmin ilta ja viikonlopputöitä mikä oli suuri pelastus.
nro 7.
Nimittäin minua ahdistaisi jo hieman pienemmässä tuskassa. Ja olenkin mennyt töihin jo siinä vaiheessa kun rahat on puolivälissä kuuta niin loppu että pitää ruveta tarkkailemaan ruokaostoksiaankin. Lapset ovat olleet 1,5v-2,5v väliltä iältään.
TUOSSA TILANTEESSA menisin töihin varmaan osa-aikaiseksi heti äitiysloman jälkeen ja kokopäiväiseksi kun lapsi osaa kävellä ja puhua ne pari sanaa.. Toivoisin hyvää perhepäivähoitopaikkaa.
miksi hankit lapsen minimiäitiysrahalla, jos miehesikään ei ollut töissä, miksi miehesi ei mennyt töihin jo ennen lapsen tuloa ja säästänyt tarvittaviin menoihin. Lapsesta on kuulkaa yllättäen aina kuluja...
Muutimme myöhemmin pienempään asuntoon mikä oli myös pelastus. Se oli 30 neliöinen yksiö.
Vauva oli ns yllätysvauva, aborttia en todellakaan tahtonut tehdä. Mies tahtoi keskittyä opintoihinsa, emme arvanneet etukäteen miten tiukille vauvan tulo ottaisi taloudellisesti vaikka kuinka kituuttelisi. Ja olisimme kyllä vauvan pitäneet vaikka olisimmekin tienneet!
Kyllä tuosta selvittiin ja vauva oli ihana. Pointtina vaan se että tosiaan ei sossu takaa sitä elintasoa vaan TODELLA TODELLA TODELLA tiukilla voi olla ilman että sossusta saa penninpyörylää ;)
nro 7
Kuule, ihan vaikka sanomalehden kulmaan voi kynän kanssa laskea, mitä lapsi maksaa.
Mikset itse yrittänyt nostaa minimipäivärahaa ennen äitiyslomaa? Olisit voinut nostaa sitä huomattavasti kuuden kuukauden työpanoksella.
Menin kuitenkin loppujen lopuksi töihin vasta kun lapsi oli 2-vuotias. Taloudellisesti alkoi mennä paremmin kun mies meni ilta- ja viikonlopputöihin ja koin että meni suorastaan ruhtinaallisesti taloudellisesti kun äitiysraha vaihtui kotihoidontukeen kuntalisineen :)
Ehdin valmistua juuri ennen vauvan syntymää.
Nyt kun toinen lapsemme on 2-vuotias olen kotona ja tuntuu että rahaa on vaikka muille jakaa vaikka kuntalisää en enää saakaan. Mies käy töissä ja itse olen hoitovaipaalla.
Että kyllä se köyhyys myös opetti ;) Toisen lapsen teimme kyllä sitten tarkoituksella vasta kun toudellinen tilanne oli vakaa...
Mutta opimme aikoinamme aika hyvin tulemaan toimeen pienin rahoin ja nyt rahaa jää koko ajan ihan kivasti " yli" .
nro 7
Itse menisin oa-töihin. Jatkaisin imetystä vielä ainakin yli vuoden ikään.
Minä olen niitä joka uskoo että perheen köyhyys jättää suuremmat traumat lapseen kuin se, että lapsi menee hoitoon. Aina niitä lapsia on äidin+isin lisäksi joku muu hoitanut, ja hyviksi ihmisiksi ovat kasvaneet. Hälynpölyä että hyvä hoitopaikka traumatisoi lasta ;). Sori, mutta suhteellisuudentajua immeiset.