Ateistit, miettikääpä uskon tärkeyttä vaikka sillä että

ihan oikeasti uskoo, että Jeesus tulee ja vie ihmiset taivaaseen. :OOOO. En voi ymmärtää, miten lapsellinen on sellaisen ihmisen ajatusmaailma, joka näin ajattelee. Varmasti on uskovaisia, jotka ajattelee asioista vähän symbolisemmalla tasolla, heitä voin jotenkin käsittää. Että kuoleman jälkeen ehkä on joku olotila, jossa ihmisen sielu säilyy. Jotain sen suuntaista. Mutta että tosissaan on näitä jotka odottaa vaan että taivaat aukeaa ja Jeesus sieltä astuu. Huh!

Vierailija:

Kaikkivoipaisuudella tarkoitan sitä, että ihminen ei tarvitse Jumalaa tms. avukseen vaan uskoo, että selviää kaikesta itse, on oman onnensa seppä. Minä en selviä, siksi uskon Jumalaan.

Ei ateismissa ainakaan minun kohdallani ole kyse tästä ollenkaan. Mielelläni ottaisin jumalan avukseni ja ymmärrän mikä arvo sillä voi olla ihmisille. Toisaalta uskonnosta on sitten vastaavasti aivan mielettömästi haittaa myös (esim. fanatismin aiheuttamat sodat, joita kristinuskonkin historia on pullollaan), mutta noin yleisellä tasolla uskonto lienee ihmislajin selviämisessä (ja massojen käytöksen hallinnassa) tärkeässä asemassa.

Olen todellakin orpo olo tässä maailmassa, mutta ei auta, sellaista elämä vaan on. Toisaalta ateismi saa näkemään asioita elämässä mielestäni selvemmin. Vähän sama kuin lasten usko joulupukkiin. Onhan se herttaista ja lapsille on siitä paljon iloa, mutta en minä haluaisi elää loppuelämääni joulupukin odotuksessa ja pelossa - olla jatkuvasti kiltti että joulupukki tuo lahjoja eikä rankaise jne. Ihan kiva, ettei elämä perustu 40-vuotiaana enää mihinkään tuollaiseen.

Ja ateismi saa mielestäni myös näkemään paremmin miten hauras maapallo oikeasti on yksin avaruudessa matkatessaan, ja kuinka ihmiskunnan oikeasti kannattaisi skarpata nyt, että täällä olisi jatkossakin siedettävän olosuhteet tälle lajille.

Mun ei toisaalta tarvi miettiä kovien vastoinkäymisten sattuessa, että mitähän kamalaa olen tehnyt kun Jumala minua näin rankaisee. Ei tarvitse tuntea syyllisyyttä asioista, joissa ei ole järjellä ajatellen mitään pahaa, mutta jotka on Raamatun mukaan syntiä, tai tulkitaan tämän sukupolven aikana synniksi - seuraavan sukupolven aikana ehkä taas ei. Ei tarvitse syrjiä homoja, koska Raamattu siihen kehottaa. Onhan näitä hyviä puoliakin runsaasti :).

Eihän uskontokaan todellakaan kaikkea kipua elämästä poista. Joskus tuntuu päinvastoin, että uskonto aiheuttaa tuskaa ja syyllisyyttä sielläkin missä sitä ei tarvisisi oikeasti olla. Esim. joku täällä pohti syyllisyyttä tuntien, että joutuuko hänen pienillä viikoilla abrtoimansa sikiö nyt sitten helvettiin vai ei.

olivat he homoja tai heteroita. Kirkollista vihkimistä en heille antaisi, koska kristillinen avioliitto kuuluu naisen ja miehen välille. Adoptio-oikeutta en myöskään antaisi, koska lasten saaminen esim. kahden miehen välillä on muutenkin biologinen mahdottomuus. Mutta ihmisinä hyväksyn heidät.

Ilman vanhempiaan ja leikkikavereitaan! Ei olis edes kummit perään katsomassa.