Ateistit, miettikääpä uskon tärkeyttä vaikka sillä että

Uskoahan se on ateismikin.



Kun ateisti selittää lapsilleen, minne ukki meni, kun ukki kuoli, vilahtaa yhtäkkiä keskusteluun ihan luontevesti taivas ja enkelit. Ukki elää, vaikka onkin kuollut. Minulla on useita itseään ateisteiksi kutsuvia sukulaisia ja ystäviä ja jokaista ateistia, jota on kuolema läheltä kouraissut, on alkanut elämä (?) kuoleman jälkeen kiinnostamaan. Myös isääni, joka 57 vuotta eli ilman uskoa ja opetti myös meille jälkeläisilleen, että ei mitään taivasta, Jumalaa, enkeleitä, Jeesusta jne... ole ikinä ollutkaan. Kun syöpä vei voiton, rukoili isä. Kysyi rukouksissaan, että kuka pitää läheisistä huolen. Kuka auttaa lapsen lapsia? Kuka huolehtii lapsista? Pari päivää ennen kuolemaa sanoi, että ei teillä ole hätää, olen saanut vastauksen, teistä huolehditaan. En olisi ikinä voinut kuvitella, että isäni sanoo jotain sellaista!!! Eikä edes ollut lääketokkurassa.



Kun ystäväni (ateisti) joutui / sai selittää lapselleen mummin kuoleman, ei " tositarina" enää ollutkaan niin hehkeä. Kertoi kyllä, että mummi on kuopassa maan alla ja sinne kuolleet joutuu. Tyttö kysyi, että niin mutta missä mummi on. Ei mummia saa mihinkään kuoppaa laittaa, sillähän on kylmä ja pimeä jne... hups, äiti otti helpon tien ja sanoi, että mummi on jossain missä on lämmintä ja valoa, vain mummin kuori on kuopassa. Ehkä olisi ollut liian rajua sanoa lapselle, että kuule kyllä se vaan nyt on niin, että sun mummis on matojen syötävänä siellä pimeässä montussa.



Mitä eroa on ateismilla ja uskolla (esim. kristinuskolla)? Ei mitään. Uskoja molemmat, opit vaan eri. Minä olen uskossa, mutta uskon myös evoluutioteoriaan. Uskoa kun on niin monenlaista.

Siis silloin kun lapsi on pieni, puhun ympäripyöreitä taivaasta. Miksi kuormittaa lasta turhaan liian vaikeilla asioilla. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän tuon esille omaa kantaani ja sitä, että nämä asiat ei ole mitään itsestäänselvyyksiä. Ja lapsi saa tietenkin itse valita kantansa aikuisena. Jos hänestä tulee uskovainen, ihan ok mulle :).



Ja tuo tuollainen kuolinvuoteella peruminen on niin inhimillistä. Suotakoon se heille, jotka löytävät siitä ajatuksesta lohtua. Se ero ateismilla ja uskonnolla juuri on, että ateistin ei ole pakko olla oikeassa.

Vierailija:

En ole vielä koskaan tavannut tosi ateistia. Siis sellaista, joka ihan loppun asti opettaisi niinkuin USKOO.

Minusta esim. on oikein hyvä systeemi, jossa lapsi uskoo taivaaseen ja siihen että mummi vilkuttaa pilvenreunalta. Aikuisiällä ateisti voi olla näennäisesti tapauskovainen ja iloita uskonnon antamasta kehyksestä elämään, mm. juhlista, tai vaihtoehtoisesti jättää uskonto ihan kokonaan ja erota kirkosta jne., luoda omat traditionsa. Sitten jos kuolinvuoteella saa lohtua vielä uskonnosta, niin eihän se ole keneltäkään pois, jos se helpottaa viimeisiä hetkiä.

sitä ei enää ole muuta kuin kuvissa ja muistoissamme.





. Ei mummia saa mihinkään kuoppaa laittaa, sillähän on kylmä ja pimeä jne... hups, äiti otti helpon tien ja sanoi, että mummi on jossain missä on lämmintä ja valoa, vain mummin kuori on kuopassa. Ehkä olisi ollut liian rajua sanoa lapselle, että kuule kyllä se vaan nyt on niin, että sun mummis on matojen syötävänä siellä pimeässä montussa.

No kun en usko, että ne lapset mihinkään lähtevät, niin EN SITTEN USKO kun sitä se ateismi tarkoittaa.



Ap taas malliesimerkki uskisten ajattelukyvystä...

Eikö äidille ole kurjaa olla taivaassa erossa rakkaistaan jotka viruvat helvetissä?

=(

Jos mitään Jumalaa ei ole niin silloinhan kaikki loppuu kaikilta. ja mikäli Jumala onkin niin uskovat pelastuu. Eli ateistit häviävät joka tapauksessa. kannattaa uskoa varmuuden vuoksi:)

Jeesus on yks profetoista en tajua miksi palvotte Jeesusta ettekä Jumalaa.

Kyllä minun uskomukseni mukaan kuollaan, muututaan maaksi ja annettaan elämämme mullalle, sitä myötä puille, linnuille, eläimille.



Tajutkaa jo uskikset, jumala on meissä, ei ole taivasta, helvettiä tai erillistä jumalaa. Se on meissä, ja sitä kutsutaan elämäksi.

ainoan poikansa ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi vaan hänellä olisi iänkaikkinen elämä.

En voi uskoa väkisin.

Vai alanko kenties teeskentelemään?

Jos elää hyvin ja kohtelee ihmisiä ja eläimiä hyvin jne jne..joutuu helvetiin jossei usko ?? naurettavaa elää elämänsä pelossa ?? ko? pääsenkö taivaaseen vain en..just joo

syyllistys ja hengellinen kiristys. Ei pelkkä se, että sanoo uskovansa tee ketään todella uskovaiseksi. Koko ajattelumaailma täytyy muuttua... Yleensä ne jotka pitää itseään tosi uskovaisina, ei sitä oikeesti oo. Uskovaisissa on tosi paljon sellasia-minä parempi kun muut- sakkia, jotka luokittelee ihmiset parempiin ja huonompiin. Ja sitähän ei ihminen saa tehdä raamatun mukaan. On myös paljon sellasta että ulkoisesti " näytellään uskovaista" käydään kirkossa ja saarnataan uskosta, mut sitte kun kukaan ei nää tehdään pahaa toisille ihmisille yms. Luonnon suojelusta osa " uskovaisista" ei piittaa lainkaan. Eikös kuuluis uskovaisen aika perusjuttuihin?!

minä ateisti sitten rupean uskomaan varmuuden vuoksi, niin eikö se jumala huomaa, että teeskentelen, ja jätä minut kuitenkin taivaan porttien ulkopuolelle?

Ihminen saa sen minkä uskoo. Jotkut uskovat taivaaseen ja saavat sen, toiset eivät usko ja saavat sitten mukaisesti. ei siinä sen kummempaa.

Jokaisella ihmisellä on tarve uskoa johonkin. Joku uskoo Jumalaan, joku sielunvaellukseen ja joku omaan kaikkivoipaiseen itseensä. Kunnioittakaamme toistemme uskoa. T. Jumalaan uskova

Ap, jos joku porukka tulis sanomaan sulle että kuule et pääse taivaaseen jos et usko tonttuihin ja menninkäisiin, niin kuinka helppo sun olis uskoa? Ne lykkäsi sulle paksun, runsaasti bullshittiä sisältävän teoksen (vrt. Vanha Testamentti) kouraan " todisteeksi" . Olisiko helppo tuosta vaan kääntyä menninkäisuskoon? Auttaisko sulla, jos hartaasti lukisit menninkäisrukoukseen tyyliin " Rakas menninkäinen, otan sinut sydämeeni..."



Kun ei usko, ei usko.

Tätä aina heitetään ateisteille " loukkaukseksi" . Mitä se oikeasti tarkoittaa?

vai mikä voisi olla vielä pahempi paikka, kun tarkemmin ajattelee...

Kaikkivoipaisuudella tarkoitan sitä, että ihminen ei tarvitse Jumalaa tms. avukseen vaan uskoo, että selviää kaikesta itse, on oman onnensa seppä. Minä en selviä, siksi uskon Jumalaan.