Lue keskustelun säännöt.
4,5-vuotias tyttöni pyöräili 15km yhteen menoon.
25.05.2007 |
Pysähdyttiin pari kertaa juomaan ja kerran syötiin leivät, muuten polki yhtä menoa. Oli hyväntuulinen ja reipas. Sanoin lähtiessä ja matkan aikana monta kertaa että heti voidaan lopettaa jos haluaa ja saa tulla peräkärryyn kyytiin, mutta halusi jatkaa. Heti reissun jälkeen juoksi naapuriin, haki kaverit ja nyt hyppivät trampoliinissa. MISTÄ tota energiaa riittää??? Ja kyseessä ihan rauhallinen tyttö.
Kommentit (27)
kun oli apparit. Ei jaksa, kaatuu, ei halua jne.
Sitten lähti apparit ja pyöräily nyt on alkanut sujua tosi hyvin! Ikää lapsella 5v4kk. Melkein samantien vaihtui myös pyörä 16-tuumaisesta 20-tuumaiseen (pitkä lapsi), joten ajaa jo silläkin hienosti.
Minusta se on ihan ihmeellistä, kun juuri ei suostunut 16-tuumaisella appareiden kanssa juuri polkemaan... Ollaan päästy jo yhdessä pyörälenkille mekin:) Ei nyt kuitenkaan 15 km lenkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen usein miettinyt motivaatiota, mutten keksi muuta kuin kateus ja oma paha olo. Asia kuin asia väännetään päin persettä, aina!
Ap: lle: teillä on tosi reipas lapsi =). meillä 5,5v pyöräilee (helposti) 5-6km lenkkejä kun itse sauvakävelen. Ei vaan suostu vielä ilman appareita ajaa (tyttö).
ps. kyllä se olisi sanonut jos ei oikeesti jaksa?
Meillä tyttö lähti vasta ilman apupyöriä. Harjoitteli muutaman päivän pikkuveljen pyörällä josta otettiin apparit pois. Sillä se onnistui aika pian, kun sai laskettua jalat maahan. Meillä alkoi selkeä pyöräilybuumi kun appareista pääsi. Mutta kyllä ne kaikilta joskus jää. Pääasia että liikkuvat ja liikkumisesta jää hyvä maku, ei pakotettu.
ap
ja monta lenkkiä ollaan jo tälle kesälle tehty. Pisin oli 2tuntia! Oli isoja mäkiäkin matkanvarrella, hyvin jakso. Muutamankerran joi vettä välillä, muuten polki kuin tuulispää kokoajan.
Mummolaankin polkee kevyesti ja matkaa 10km.
Oppi jo viimekesänä ajamaan ilman apurattaita, silloin ei vielä uskallettu lähteä liikenteeseen. Mutta nyt homma sujuu hienosti, pysähtyy joka risteykseen ja katsoo tuleeko autoja. Ajaa tien reunassa jne..
Kyllä ainakin minun lapsuudessani tuollaiset matkat oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ihmeellistä olisi ollut jos joku ei olisi jaksanut tuollaista matkaa. Enkä todellakaan ole mistään urheilullisesta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Kyllä ainakin minun lapsuudessani tuollaiset matkat oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ihmeellistä olisi ollut jos joku ei olisi jaksanut tuollaista matkaa. Enkä todellakaan ole mistään urheilullisesta perheestä.
ei se niin tavallista " ennen" ollut sekään. Vanhempani eivät ole edes omistaneet fillaria.
Miten uskallatte kuskata niitä autossa. Kaikissa autoissa kun ei ole lapsilukkoja.
Ja mitä vaarallista on katujen ylityksessä? Meillä on peräkärryssä oranssi lippu liehumassa :) Ja minä aikuisena tietysti katson mihin väliin menen pyörän kanssa. Ennakkoluuloja sanon minä.
ap