Miksi menet kauempaa kylään sopimatta aikaa ennalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavassa ketjussa kuulutetaan yhteisöllisyyden katoamista ja kun naapuritkin on tuntemattomia, eikä tervehditä ketään ja kukaan ei käy tai soita edes!

Ei ole ketään, joita kutsua lapsen rippijuhliin, ylppäreihin tai valmistujaisiin. Vietin yksin syntymäpäiväni / joulun jne, kukaan ei kutsu mihinkään. Mistähän johtuisi?

Siitä ettet saa putkahtaa ovesta sisään milloin haluat vuonna 2026 kun puhelimet on keksitty?

Kyllä meillä ja kaikilla tuttavilla oli puhelimet jo 1960-luvulla jolloin oli normaalia että ihmisiä mentiin tapaamaan ihan kasvotusten ja parempien ystävien sekä naapurien tapauksessa ihan ilman soittoa etukäteen. 

Toisesta kaupungista tulevat sukulaiset toki sopivat puhelimessa etukäteen kun tuo olisi ollut turhan pitkä hukkareissu. Paitsi jos tultiin kaupunkiin jonkun oikean asian takia jolloin olisi ollut törkeää vain häipyä kotiin käymättä edes ovella moikkaamassa.

Vaikka kaikkien kavereiden kotona oli puhelimet en muista että ala-asteelta ajokortti-ikään olisi koskaan soitettu kenellekään vaan käytiin aina ovella kysymässä että onko X paikalla ja jos ei niin vanhemmilta kuultiin mistä sitä kannattaa lähteä etsimään. 

Tai sitten vaan mentiin koulun kentälle tms. jossa oli aina sen verran kavereita että sai kesällä pelattua jalkapallo tai pesistä ja talvella lätkää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavassa ketjussa kuulutetaan yhteisöllisyyden katoamista ja kun naapuritkin on tuntemattomia, eikä tervehditä ketään ja kukaan ei käy tai soita edes!

Ei ole ketään, joita kutsua lapsen rippijuhliin, ylppäreihin tai valmistujaisiin. Vietin yksin syntymäpäiväni / joulun jne, kukaan ei kutsu mihinkään. Mistähän johtuisi?

Siitä ettet saa putkahtaa ovesta sisään milloin haluat vuonna 2026 kun puhelimet on keksitty?

Kyllä meillä ja kaikilla tuttavilla oli puhelimet jo 1960-luvulla jolloin oli normaalia että ihmisiä mentiin tapaamaan ihan kasvotusten ja parempien ystävien sekä naapurien tapauksessa ihan ilman soittoa etukäteen. 

Toisesta kaupungista tulevat sukulaiset toki sopivat puhelimessa etukäteen kun tuo olisi ollut turhan pitkä hukkareissu. Paitsi jos tultiin kaupunkiin jonkun oikean asian takia jolloin olisi ollut törkeää vain häipyä kotiin käymättä edes ovella moikkaamassa.

Vaikka kaikkien kavereiden kotona oli puhelimet en muista että ala-asteelta ajokortti-ikään olisi koskaan soitettu kenellekään vaan käytiin aina ovella kysymässä että onko X paikalla ja jos ei niin vanhemmilta kuultiin mistä sitä kannattaa lähteä etsimään. 

Tai sitten vaan mentiin koulun kentälle tms. jossa oli aina sen verran kavereita että sai kesällä pelattua jalkapallo tai pesistä ja talvella lätkää. 

kuulostaa idylliseltä

60-luvun maailmassa emme enää elä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavassa ketjussa kuulutetaan yhteisöllisyyden katoamista ja kun naapuritkin on tuntemattomia, eikä tervehditä ketään ja kukaan ei käy tai soita edes!

Ei ole ketään, joita kutsua lapsen rippijuhliin, ylppäreihin tai valmistujaisiin. Vietin yksin syntymäpäiväni / joulun jne, kukaan ei kutsu mihinkään. Mistähän johtuisi?

Jos mulla on jouluksi kavereita vaan sillä ehdolla, että koko vuoden varaudun yllätysvieraisiin niin ei se kuulosta niin pahalta viettää rauhallinen joulu elokuvien äärellä

Jonnekin ysärille saakka tilanne oli kyllä ihan päinvastainen: jos joku naapuri saman kadun varrelta tai isän veli joka asui kävelymatkan päässä olisi soittaneet ja tiedustellut että sopiiko tulla kylään niin vanhemmat olisivat saaneet saaneet sätkyn että mitäköhän helvattia on tapahtunut tai tapahtumassa. Onko se tuomassa haastetta oikeuteen tai jotain.

Kyllä naapureita käytiin moikkaamassa ihan vaan kun oltiin kävelyllä tai muuten matkalla meilläpäin. Ei tuollaisen käynnin yhteydessä odotettu edes kahvia vaan vaihdettiin kuulumiset vaikka pihatöiden yhteydessä.

Olisi pidetty suoranaisena loukkauksena jos vaikka Tampereella asuvat sukulaiset olisivat olleet ruotsinlautalla eivätkä piipahtaneet samalla reissulla edes ovella moikkaamassa vaikka aikaa ei olisi edes riittänyt kahvitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavassa ketjussa kuulutetaan yhteisöllisyyden katoamista ja kun naapuritkin on tuntemattomia, eikä tervehditä ketään ja kukaan ei käy tai soita edes!

Ei ole ketään, joita kutsua lapsen rippijuhliin, ylppäreihin tai valmistujaisiin. Vietin yksin syntymäpäiväni / joulun jne, kukaan ei kutsu mihinkään. Mistähän johtuisi?

Siitä ettet saa putkahtaa ovesta sisään milloin haluat vuonna 2026 kun puhelimet on keksitty?

Kyllä meillä ja kaikilla tuttavilla oli puhelimet jo 1960-luvulla jolloin oli normaalia että ihmisiä mentiin tapaamaan ihan kasvotusten ja parempien ystävien sekä naapurien tapauksessa ihan ilman soittoa etukäteen. 

Toisesta kaupungista tulevat sukulaiset toki sopivat puhelimessa etukäteen kun tuo olisi ollut turhan pitkä hukkareissu. Paitsi jos tultiin kaupunkiin jonkun oikean asian takia jolloin olisi ollut törkeää vain häipyä kotiin käymättä edes ovella moikkaamassa.

Vaikka kaikkien kavereiden kotona oli puhelimet en muista että ala-asteelta ajokortti-ikään olisi koskaan soitettu kenellekään vaan käytiin aina ovella kysymässä että onko X paikalla ja jos ei niin vanhemmilta kuultiin mistä sitä kannattaa lähteä etsimään. 

Tai sitten vaan mentiin koulun kentälle tms. jossa oli aina sen verran kavereita että sai kesällä pelattua jalkapallo tai pesistä ja talvella lätkää. 

kuulostaa idylliseltä

60-luvun maailmassa emme enää elä

Ei tämä mitään 1960-luvun idylliä ollut vaan ihan normaalia vielä ysärilläkin.

Vasta kun kännykät yleistyivät boomereillakin vuosituhannen taitteessa tämä kulttuuri katosi.

Jaa. Näinhän se nykyään menee. Itse tykkäisin melkein enempi niistä yllätysvieraista. Silloin olisi siinä hyvä syy, jos ei ole hirveesti tarjottavaa eikä kämppä tiptop. Kun nykyään soitetaan ja sovitaan joku aika vaikka huomenna tai ens lauantaina, niin sitten pitää päivystää kotona niitä tulijoita (kovin tarkkaa kellonaikaa ei nää soittelijat ja kyläilyn varaajat kuitenkaan osaa sanoa). Siinä sit ootellaan parhaillaan tuntitolkulla kyläilijöitä ja pakko olla tarjottavia, kun sovittu, että otetaan vstaan vieraita. Yllätysvieraat helpompia tai sellaiset, jotka soittaa, et tultais tunnin päästä, jos sopii. Enkä tykkää siitäkään, kun meitä pyydetään kylään vaikka viikon päästä tiettynä päivänä. En tykkää suunnitella tekemisiäni ees viikon päähän ja vielä huonompi tietää puolison menoista. Ex tempore eläminen on vapaampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavassa ketjussa kuulutetaan yhteisöllisyyden katoamista ja kun naapuritkin on tuntemattomia, eikä tervehditä ketään ja kukaan ei käy tai soita edes!

Ei ole ketään, joita kutsua lapsen rippijuhliin, ylppäreihin tai valmistujaisiin. Vietin yksin syntymäpäiväni / joulun jne, kukaan ei kutsu mihinkään. Mistähän johtuisi?

Siitä ettet saa putkahtaa ovesta sisään milloin haluat vuonna 2026 kun puhelimet on keksitty?

Kyllä meillä ja kaikilla tuttavilla oli puhelimet jo 1960-luvulla jolloin oli normaalia että ihmisiä mentiin tapaamaan ihan kasvotusten ja parempien ystävien sekä naapurien tapauksessa ihan ilman soittoa etukäteen. 

Toisesta kaupungista tulevat sukulaiset toki sopivat puhelimessa etukäteen kun tuo olisi ollut turhan pitkä hukkareissu. Paitsi jos tultiin kaupunkiin jonkun oikean asian takia jolloin olisi ollut törkeää vain häipyä kotiin käymättä edes ovella moikkaamassa.

Vaikka kaikkien kavereiden kotona oli puhelimet en muista että ala-asteelta ajokortti-ikään olisi koskaan soitettu kenellekään vaan käytiin aina ovella kysymässä että onko X paikalla ja jos ei niin vanhemmilta kuultiin mistä sitä kannattaa lähteä etsimään. 

Tai sitten vaan mentiin koulun kentälle tms. jossa oli aina sen verran kavereita että sai kesällä pelattua jalkapallo tai pesistä ja talvella lätkää. 

kuulostaa idylliseltä

60-luvun maailmassa emme enää elä

Ei tämä mitään 1960-luvun idylliä ollut vaan ihan normaalia vielä ysärilläkin.

Vasta kun kännykät yleistyivät boomereillakin vuosituhannen taitteessa tämä kulttuuri katosi.

Eikä sitä kukaan enää kaipaa. On ihanaa olla kotona rennosti pelkäämättä että vieras tulee yllättäen kylään ja paheksuu kotona näkyviä sotkuja.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Näinhän se nykyään menee. Itse tykkäisin melkein enempi niistä yllätysvieraista. Silloin olisi siinä hyvä syy, jos ei ole hirveesti tarjottavaa eikä kämppä tiptop. Kun nykyään soitetaan ja sovitaan joku aika vaikka huomenna tai ens lauantaina, niin sitten pitää päivystää kotona niitä tulijoita (kovin tarkkaa kellonaikaa ei nää soittelijat ja kyläilyn varaajat kuitenkaan osaa sanoa). Siinä sit ootellaan parhaillaan tuntitolkulla kyläilijöitä ja pakko olla tarjottavia, kun sovittu, että otetaan vstaan vieraita. Yllätysvieraat helpompia tai sellaiset, jotka soittaa, et tultais tunnin päästä, jos sopii. Enkä tykkää siitäkään, kun meitä pyydetään kylään vaikka viikon päästä tiettynä päivänä. En tykkää suunnitella tekemisiäni ees viikon päähän ja vielä huonompi tietää puolison menoista. Ex tempore eläminen on vapaampaa.

Toihan toimii mainiosti kun löytää kaverin jolla on samat ajatukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavassa ketjussa kuulutetaan yhteisöllisyyden katoamista ja kun naapuritkin on tuntemattomia, eikä tervehditä ketään ja kukaan ei käy tai soita edes!

Ei ole ketään, joita kutsua lapsen rippijuhliin, ylppäreihin tai valmistujaisiin. Vietin yksin syntymäpäiväni / joulun jne, kukaan ei kutsu mihinkään. Mistähän johtuisi?

Siitä ettet saa putkahtaa ovesta sisään milloin haluat vuonna 2026 kun puhelimet on keksitty?

Kyllä meillä ja kaikilla tuttavilla oli puhelimet jo 1960-luvulla jolloin oli normaalia että ihmisiä mentiin tapaamaan ihan kasvotusten ja parempien ystävien sekä naapurien tapauksessa ihan ilman soittoa etukäteen. 

Toisesta kaupungista tulevat sukulaiset toki sopivat puhelimessa etukäteen kun tuo olisi ollut turhan pitkä hukkareissu. Paitsi jos tultiin kaupunkiin jonkun oikean asian takia jolloin olisi ollut törkeää vain häipyä kotiin käymättä edes ovella moikkaamassa.

Vaikka kaikkien kavereiden kotona oli puhelimet en muista että ala-asteelta ajokortti-ikään olisi koskaan soitettu kenellekään vaan käytiin aina ovella kysymässä että onko X paikalla ja jos ei niin vanhemmilta kuultiin mistä sitä kannattaa lähteä etsimään. 

Tai sitten vaan mentiin koulun kentälle tms. jossa oli aina sen verran kavereita että sai kesällä pelattua jalkapallo tai pesistä ja talvella lätkää. 

kuulostaa idylliseltä

60-luvun maailmassa emme enää elä

Ei tämä mitään 1960-luvun idylliä ollut vaan ihan normaalia vielä ysärilläkin.

Vasta kun kännykät yleistyivät boomereillakin vuosituhannen taitteessa tämä kulttuuri katosi.

Eikä sitä kukaan enää kaipaa. On ihanaa olla kotona rennosti pelkäämättä että vieras tulee yllättäen kylään ja paheksuu kotona näkyviä sotkuja.

Meitä on montakin, jotka kaipaa tota entistä, rennompaa kyläilymeininkiä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Näinhän se nykyään menee. Itse tykkäisin melkein enempi niistä yllätysvieraista. Silloin olisi siinä hyvä syy, jos ei ole hirveesti tarjottavaa eikä kämppä tiptop. Kun nykyään soitetaan ja sovitaan joku aika vaikka huomenna tai ens lauantaina, niin sitten pitää päivystää kotona niitä tulijoita (kovin tarkkaa kellonaikaa ei nää soittelijat ja kyläilyn varaajat kuitenkaan osaa sanoa). Siinä sit ootellaan parhaillaan tuntitolkulla kyläilijöitä ja pakko olla tarjottavia, kun sovittu, että otetaan vstaan vieraita. Yllätysvieraat helpompia tai sellaiset, jotka soittaa, et tultais tunnin päästä, jos sopii. Enkä tykkää siitäkään, kun meitä pyydetään kylään vaikka viikon päästä tiettynä päivänä. En tykkää suunnitella tekemisiäni ees viikon päähän ja vielä huonompi tietää puolison menoista. Ex tempore eläminen on vapaampaa.

Toihan toimii mainiosti kun löytää kaverin jolla on samat ajatukset.

Tosi ihanaa kun joku vain ilmestyy oven taakse kun on menossa perheriita. Ei voi teeskentellä edes että kotona ei ole ketään jos ovelle asti kuuluu kiukkuista huutamista. Siitä sitten vain vieras reippaasti sisään ja kahvia keittämään.

Mun asunto on normaalisti niin sotkuinen etten kehtaisi kyllä edes yllätysvieraita ottaa vastaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavassa ketjussa kuulutetaan yhteisöllisyyden katoamista ja kun naapuritkin on tuntemattomia, eikä tervehditä ketään ja kukaan ei käy tai soita edes!

Ei ole ketään, joita kutsua lapsen rippijuhliin, ylppäreihin tai valmistujaisiin. Vietin yksin syntymäpäiväni / joulun jne, kukaan ei kutsu mihinkään. Mistähän johtuisi?

Siitä ettet saa putkahtaa ovesta sisään milloin haluat vuonna 2026 kun puhelimet on keksitty?

Kyllä meillä ja kaikilla tuttavilla oli puhelimet jo 1960-luvulla jolloin oli normaalia että ihmisiä mentiin tapaamaan ihan kasvotusten ja parempien ystävien sekä naapurien tapauksessa ihan ilman soittoa etukäteen. 

Toisesta kaupungista tulevat sukulaiset toki sopivat puhelimessa etukäteen kun tuo olisi ollut turhan pitkä hukkareissu. Paitsi jos tultiin kaupunkiin jonkun oikean asian takia jolloin olisi ollut törkeää vain häipyä kotiin käymättä edes ovella moikkaamassa.

Vaikka kaikkien kavereiden kotona oli puhelimet en muista että ala-asteelta ajokortti-ikään olisi koskaan soitettu kenellekään vaan käytiin aina ovella kysymässä että onko X paikalla ja jos ei niin vanhemmilta kuultiin mistä sitä kannattaa lähteä etsimään. 

Tai sitten vaan mentiin koulun kentälle tms. jossa oli aina sen verran kavereita että sai kesällä pelattua jalkapallo tai pesistä ja talvella lätkää. 

kuulostaa idylliseltä

60-luvun maailmassa emme enää elä

Ei tämä mitään 1960-luvun idylliä ollut vaan ihan normaalia vielä ysärilläkin.

Vasta kun kännykät yleistyivät boomereillakin vuosituhannen taitteessa tämä kulttuuri katosi.

Eikä sitä kukaan enää kaipaa. On ihanaa olla kotona rennosti pelkäämättä että vieras tulee yllättäen kylään ja paheksuu kotona näkyviä sotkuja.

Meitä on montakin, jotka kaipaa tota entistä, rennompaa kyläilymeininkiä..

Mikset sitten sano tutuille, että he ovat tervetulleita poikkeamaan teille milloin tahansa? Itsekö haluaisit muille ängetä ilmoittamatta?

Minä en mene. Mun veli luulee, että päivystän himassa kun herra iso herra tulee käymään. Kielsin kokonaan tulemisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Näinhän se nykyään menee. Itse tykkäisin melkein enempi niistä yllätysvieraista. Silloin olisi siinä hyvä syy, jos ei ole hirveesti tarjottavaa eikä kämppä tiptop. Kun nykyään soitetaan ja sovitaan joku aika vaikka huomenna tai ens lauantaina, niin sitten pitää päivystää kotona niitä tulijoita (kovin tarkkaa kellonaikaa ei nää soittelijat ja kyläilyn varaajat kuitenkaan osaa sanoa). Siinä sit ootellaan parhaillaan tuntitolkulla kyläilijöitä ja pakko olla tarjottavia, kun sovittu, että otetaan vstaan vieraita. Yllätysvieraat helpompia tai sellaiset, jotka soittaa, et tultais tunnin päästä, jos sopii. Enkä tykkää siitäkään, kun meitä pyydetään kylään vaikka viikon päästä tiettynä päivänä. En tykkää suunnitella tekemisiäni ees viikon päähän ja vielä huonompi tietää puolison menoista. Ex tempore eläminen on vapaampaa.

Toihan toimii mainiosti kun löytää kaverin jolla on samat ajatukset.

Tosi ihanaa kun joku vain ilmestyy oven taakse kun on menossa perheriita. Ei voi teeskentellä edes että kotona ei ole ketään jos ovelle asti kuuluu kiukkuista huutamista. Siitä sitten vain vieras reippaasti sisään ja kahvia keittämään.

Eiköhän ne oven taakse ilmestyjät tajuais tossa tapauksessa hipsiä hiljaa tiehensä.. tuskin kukaan ovikelloa jäis soittamaan, jos kiukkuinen huutaminen kerran kuuluu oven läpi. Paiysi jos oikeesti vierailla on aihetta olla huolissaan riidan toisen osapuolen joutumisesta pahoinpidellyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Näinhän se nykyään menee. Itse tykkäisin melkein enempi niistä yllätysvieraista. Silloin olisi siinä hyvä syy, jos ei ole hirveesti tarjottavaa eikä kämppä tiptop. Kun nykyään soitetaan ja sovitaan joku aika vaikka huomenna tai ens lauantaina, niin sitten pitää päivystää kotona niitä tulijoita (kovin tarkkaa kellonaikaa ei nää soittelijat ja kyläilyn varaajat kuitenkaan osaa sanoa). Siinä sit ootellaan parhaillaan tuntitolkulla kyläilijöitä ja pakko olla tarjottavia, kun sovittu, että otetaan vstaan vieraita. Yllätysvieraat helpompia tai sellaiset, jotka soittaa, et tultais tunnin päästä, jos sopii. Enkä tykkää siitäkään, kun meitä pyydetään kylään vaikka viikon päästä tiettynä päivänä. En tykkää suunnitella tekemisiäni ees viikon päähän ja vielä huonompi tietää puolison menoista. Ex tempore eläminen on vapaampaa.

Toihan toimii mainiosti kun löytää kaverin jolla on samat ajatukset.

Tosi ihanaa kun joku vain ilmestyy oven taakse kun on menossa perheriita. Ei voi teeskentellä edes että kotona ei ole ketään jos ovelle asti kuuluu kiukkuista huutamista. Siitä sitten vain vieras reippaasti sisään ja kahvia keittämään.

Eiköhän ne oven taakse ilmestyjät tajuais tossa tapauksessa hipsiä hiljaa tiehensä.. tuskin kukaan ovikelloa jäis soittamaan, jos kiukkuinen huutaminen kerran kuuluu oven läpi. Paiysi jos oikeesti vierailla on aihetta olla huolissaan riidan toisen osapuolen joutumisesta pahoinpidellyksi.

No jos sitä on Porvoosta asti ajettu Jyväskylään ja aikomus on poiketa kylään ilmoittamatta, niin kyllähän tällainen ihminen änkeää kahville vaikka isäntäväki olisi sairaana. Kun kyllähän sitä aina hetkeksi voi piipahtaa, kun kerran on matkan takaa. Takaisin ei ajamaan ei ilman kahvia lähdetä ja viiden minuutin ajomatka läheiseen Huiliin on siinä vaiheessa liikaa. Ovikellon soittamiseen jälkeen selitetään kirkkain silmin kuinka televisio ilmeisesti pauhasi, kun oli niin kovat äänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavassa ketjussa kuulutetaan yhteisöllisyyden katoamista ja kun naapuritkin on tuntemattomia, eikä tervehditä ketään ja kukaan ei käy tai soita edes!

Ei ole ketään, joita kutsua lapsen rippijuhliin, ylppäreihin tai valmistujaisiin. Vietin yksin syntymäpäiväni / joulun jne, kukaan ei kutsu mihinkään. Mistähän johtuisi?

Siitä ettet saa putkahtaa ovesta sisään milloin haluat vuonna 2026 kun puhelimet on keksitty?

Kyllä meillä ja kaikilla tuttavilla oli puhelimet jo 1960-luvulla jolloin oli normaalia että ihmisiä mentiin tapaamaan ihan kasvotusten ja parempien ystävien sekä naapurien tapauksessa ihan ilman soittoa etukäteen. 

Toisesta kaupungista tulevat sukulaiset toki sopivat puhelimessa etukäteen kun tuo olisi ollut turhan pitkä hukkareissu. Paitsi jos tultiin kaupunkiin jonkun oikean asian takia jolloin olisi ollut törkeää vain häipyä kotiin käymättä edes ovella moikkaamassa.

Vaikka kaikkien kavereiden kotona oli puhelimet en muista että ala-asteelta ajokortti-ikään olisi koskaan soitettu kenellekään vaan käytiin aina ovella kysymässä että onko X paikalla ja jos ei niin vanhemmilta kuultiin mistä sitä kannattaa lähteä etsimään. 

Tai sitten vaan mentiin koulun kentälle tms. jossa oli aina sen verran kavereita että sai kesällä pelattua jalkapallo tai pesistä ja talvella lätkää. 

kuulostaa idylliseltä

60-luvun maailmassa emme enää elä

Ei tämä mitään 1960-luvun idylliä ollut vaan ihan normaalia vielä ysärilläkin.

Vasta kun kännykät yleistyivät boomereillakin vuosituhannen taitteessa tämä kulttuuri katosi.

Eikä sitä kukaan enää kaipaa. On ihanaa olla kotona rennosti pelkäämättä että vieras tulee yllättäen kylään ja paheksuu kotona näkyviä sotkuja.

Meitä on montakin, jotka kaipaa tota entistä, rennompaa kyläilymeininkiä..

Mikset sitten sano tutuille, että he ovat tervetulleita poikkeamaan teille milloin tahansa? Itsekö haluaisit muille ängetä ilmoittamatta?

Niin sanonkin. Mut kaikki tututkin nykyään on silti näitä kalenterin mukaan kyläilijöitä, joille pitää tietää onko muuta ohjelmaa vaikka viikon päästä. Koska siitä on tullut yleinen tapa. Ja kyllä, itsekin soitan ja kysyn, passaako tulla kylään. Mutta olen just näitä, jotka kysyy, et voidaanko tulla käväisemään tunnin päästä tai tänään illalla. Enkä loukkaannu, jos ei käy. Ja jos käy, niin kahvileivät voin tuoda mukanani. Mutta silti k a i p a a n sitä vanhaa meininkiä, jolloin klko elämää ei tarvinnut suunnitella kellon ja kalenterin kanssa. Ennen vanhaan vierailtiin paljon enemmän, tutut olivat tervetulleita. Nykymeininki on melkoista niuhotusta, mut pakkohan siihen on mukautua..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Näinhän se nykyään menee. Itse tykkäisin melkein enempi niistä yllätysvieraista. Silloin olisi siinä hyvä syy, jos ei ole hirveesti tarjottavaa eikä kämppä tiptop. Kun nykyään soitetaan ja sovitaan joku aika vaikka huomenna tai ens lauantaina, niin sitten pitää päivystää kotona niitä tulijoita (kovin tarkkaa kellonaikaa ei nää soittelijat ja kyläilyn varaajat kuitenkaan osaa sanoa). Siinä sit ootellaan parhaillaan tuntitolkulla kyläilijöitä ja pakko olla tarjottavia, kun sovittu, että otetaan vstaan vieraita. Yllätysvieraat helpompia tai sellaiset, jotka soittaa, et tultais tunnin päästä, jos sopii. Enkä tykkää siitäkään, kun meitä pyydetään kylään vaikka viikon päästä tiettynä päivänä. En tykkää suunnitella tekemisiäni ees viikon päähän ja vielä huonompi tietää puolison menoista. Ex tempore eläminen on vapaampaa.

Toihan toimii mainiosti kun löytää kaverin jolla on samat ajatukset.

Tosi ihanaa kun joku vain ilmestyy oven taakse kun on menossa perheriita. Ei voi teeskentellä edes että kotona ei ole ketään jos ovelle asti kuuluu kiukkuista huutamista. Siitä sitten vain vieras reippaasti sisään ja kahvia keittämään.

Eiköhän ne oven taakse ilmestyjät tajuais tossa tapauksessa hipsiä hiljaa tiehensä.. tuskin kukaan ovikelloa jäis soittamaan, jos kiukkuinen huutaminen kerran kuuluu oven läpi. Paiysi jos oikeesti vierailla on aihetta olla huolissaan riidan toisen osapuolen joutumisesta pahoinpidellyksi.

No jos sitä on Porvoosta asti ajettu Jyväskylään ja aikomus on poiketa kylään ilmoittamatta, niin kyllähän tällainen ihminen änkeää kahville vaikka isäntäväki olisi sairaana. Kun kyllähän sitä aina hetkeksi voi piipahtaa, kun kerran on matkan takaa. Takaisin ei ajamaan ei ilman kahvia lähdetä ja viiden minuutin ajomatka läheiseen Huiliin on siinä vaiheessa liikaa. Ovikellon soittamiseen jälkeen selitetään kirkkain silmin kuinka televisio ilmeisesti pauhasi, kun oli niin kovat äänet.

Höpö höpö. Kukaan ei sen kahvikupin takia halua teidän perheriitanne todistajaksi. Ne ex tempore ihmiset osaa muuttaa suunnitelmiaan, menevät pitsalle ja shoppailemaan. Eivätkä ole ees pettyneitä, usko pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Näinhän se nykyään menee. Itse tykkäisin melkein enempi niistä yllätysvieraista. Silloin olisi siinä hyvä syy, jos ei ole hirveesti tarjottavaa eikä kämppä tiptop. Kun nykyään soitetaan ja sovitaan joku aika vaikka huomenna tai ens lauantaina, niin sitten pitää päivystää kotona niitä tulijoita (kovin tarkkaa kellonaikaa ei nää soittelijat ja kyläilyn varaajat kuitenkaan osaa sanoa). Siinä sit ootellaan parhaillaan tuntitolkulla kyläilijöitä ja pakko olla tarjottavia, kun sovittu, että otetaan vstaan vieraita. Yllätysvieraat helpompia tai sellaiset, jotka soittaa, et tultais tunnin päästä, jos sopii. Enkä tykkää siitäkään, kun meitä pyydetään kylään vaikka viikon päästä tiettynä päivänä. En tykkää suunnitella tekemisiäni ees viikon päähän ja vielä huonompi tietää puolison menoista. Ex tempore eläminen on vapaampaa.

Toihan toimii mainiosti kun löytää kaverin jolla on samat ajatukset.

Tosi ihanaa kun joku vain ilmestyy oven taakse kun on menossa perheriita. Ei voi teeskentellä edes että kotona ei ole ketään jos ovelle asti kuuluu kiukkuista huutamista. Siitä sitten vain vieras reippaasti sisään ja kahvia keittämään.

Eiköhän ne oven taakse ilmestyjät tajuais tossa tapauksessa hipsiä hiljaa tiehensä.. tuskin kukaan ovikelloa jäis soittamaan, jos kiukkuinen huutaminen kerran kuuluu oven läpi. Paiysi jos oikeesti vierailla on aihetta olla huolissaan riidan toisen osapuolen joutumisesta pahoinpidellyksi.

No jos sitä on Porvoosta asti ajettu Jyväskylään ja aikomus on poiketa kylään ilmoittamatta, niin kyllähän tällainen ihminen änkeää kahville vaikka isäntäväki olisi sairaana. Kun kyllähän sitä aina hetkeksi voi piipahtaa, kun kerran on matkan takaa. Takaisin ei ajamaan ei ilman kahvia lähdetä ja viiden minuutin ajomatka läheiseen Huiliin on siinä vaiheessa liikaa. Ovikellon soittamiseen jälkeen selitetään kirkkain silmin kuinka televisio ilmeisesti pauhasi, kun oli niin kovat äänet.

Höpö höpö. Kukaan ei sen kahvikupin takia halua teidän perheriitanne todistajaksi. Ne ex tempore ihmiset osaa muuttaa suunnitelmiaan, menevät pitsalle ja shoppailemaan. Eivätkä ole ees pettyneitä, usko pois.

Ei pidä paikkaansa. Meille on ängetty vastusteluista huolimatta sisälle, kun sanoin etten pysty pitämään seuraa, kun raskauden takia kuvottaa ja oksentelen. Ilmeisesti vieras luuli että liioittelen, koska vähän ajan päästä lähti menemään todettuaan että vaikutan huonovointiselta.

Onneksi kukaan tuttavani/sukulaiseni ei ole noin mulkku.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi kukaan tuttavani/sukulaiseni ei ole noin mulkku.

No mutta kun Jeppe on niin rento! Kyllä sitä aina jostain yllättäen kahvitarjoilut raavitaan kokoon kun on muille kunnia nauttia Jepen hyvästä seurasta.