Mitä ajattelette tilanteesta, jossa maalasin parhaalle ystävälleni taulun mutta hän ei ole laittanut sitä seinälle?

Nolointa on että miksi kysyit siitä miksi ei ole seinällä. Ei kai se sinun asiasi ole toisen ihmisen sisustus vaikka ystäviä olettekin.. Eikä myöskään kaikki ystävältä saatu pidä olla esillä. Minä ainakin olen tosi tarkka taulujen kanssa että niissä on oikeat värit ja aihe mun sisustukseen. Isä joskus kantanut mulle jotain liian hienoja tauluja kultakehyksissä ja siinä oon kans koittanut sanoa kiitos ja sitten piilottaa ne johonkin varastoon.. 

Saatan myös myydä tai antaa pois hyvältäkin ystävältä saatuja lahjoja, jos en niistä pidä. Ei tarkoita etten pidä lahjan antajasta vaan siitä etten halua liikaa tavaraa kotiini saati sellaista mistä en pidä. 

Vierailija kirjoitti:

Porukka vastaa provoon.

Voi olla provo tai voi olla olematta. Näissä oman elämänsä taiteilijoissa on kyllä sen verran muille ihmisille sokeaa porukkaa, että voin hyvin kuvitella jonkun sellaisen tekevän juuri noin kuin ap kertoo tehneensä. Ikinä ei kannattaisi olla niin omahyväinen, että tietämättä saajan taidemakua ja esim. sitä, onko kotona tilaa laittaa maalaus esille, menee tuosta noin vaan maalaamaan kysymättä jonkin taulun ja vielä odottaa kiitosta ja ihailua siitä. Tämä on verrattavissa jonkun vähän todellisuudentajuttoman pöytälaatikkorunoilijan ihastukselleen kirjoittamaan rakkausrunoon, josta runon kohde ei edes tunnista itseään. Tai siihen, kuinka sinänsä käsitöissä taitava isovanhempi kutoo 16-vuotiaalle mustiin pukeutuvalle hevarilapsenlapselleen vaaleanpunaisen hiirikorvaisen pipon. 

Ystävä ei sentään tehnyt niin rumasti kuin Sylvi Kekkonen, presidentti Kekkosen rouva. Kun hän oli Kekkosten mökillä miniänsä kanssa, hän alkoi valita esineitä roskiin heitettäväksi. Siihen aikaan kierrätys ei ollut vielä niin muodissa kuin nyt. Hän näytti miniälle joitakin liinoja ja sanoi, että ne ovat rumia, hän heittää ne pois. Miniä sanoi, että hän on antanut ne Sylville. Sylvi sanoi: "Minä tiedän." Hän olisi voinut jättää liinat kaappiin ikuisiksi ajoiksi tai heittää ne pois, kun miniä ei ollut näkemässä, mutta hän oli tahallaan ilkeä miniälleen.

Miksi annat ihmisille huonoja lahjoja? Taulu on aivan vihon viimeinen asia minkä toiselle kannattaa antaa jollei saaja its not ole sitä ollut valitsemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat ihmisille huonoja lahjoja? Taulu on aivan vihon viimeinen asia minkä toiselle kannattaa antaa jollei saaja its not ole sitä ollut valitsemassa. 

Kaikki suuret sisustusesineet ovat yleensä huonoja lahjoja. Meille tuotiin iso ja ruma matto. Tumma sävyltään, ja ruskea. Anoppi ihan itse kutonut, sopii kuulemma niin hyvin meidän olohuoneeseen.  Meillä on hyvin pieni olkkari, joten kaikki huonekalut, tekstiilit ja tapetit ovat vaaleita. 

Ei pistetty edes kohteliaisuudesta sitä hirvitystä lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Maalasitko taulun peräsuolen laskeumasta?

Jos naamasi näyttää siltä, niin sitten voin maalata muotokuvasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman jatkuvaa ylläpitoa taiteilijan taidot rapistuvat nopeasti. Ylläpitoon tarvitaan niitä tarvikkeita, eikä täydennys yhtä taulua varten paljoa maksa. Joten jos vaadittavien tarvikkeiden hinta on mainitsemisen arvoinen asia, niitä ei ole käytetty aikoihin. Lopputuloskin on sen mukainen. 

Anteeksi vaan, mutta pelkät kehykset maksoivat 120 euroa ja canvas noin 30 euroa. Tähän päälle vielä värit ym. jotka löytyivät toki itseltä, mutta niitäkin tuohon työhön kului. Joten ei ole mistään ilmaisesta jutusta kyse, vaikka niin voisi joku luulla.

Ap

Tauluhan voi olla hyvä, jos olet opiskellut, me ei voida tietää. Ja saattaa olla, että hän oikeasti ei ole vielä löytänyt paikkaa sille.

Mutta kylmästi sanottuna, jos annat taulun lahjaksi, se on kuin ostaisit verhot tai maton, eli jotain minkä hän taatusti haluaa valita itse. Siksi sitä ei täällä suositella.

Varsinkin kun taiteilija vielä ketjun lopussa paljastaa lahjoittaneensa omakuvansa. Se muuttaa ainakin omaa käsitystäni koko lahjanantoasetelmasta ihan täysin. En itsekään välttämättä haluaisi seinälleni kuvaa kuin lapsista, puolisosta, itsestäni, lapsuudenperheestäni, tai rakkaasta lemmikistä. Enkä ihan välttämättä kyllä niitäkään.

Epäilen, että se omakuvasta puhunut oli joku provo.

Mutta jos se oli ap, silloin myös ap on provo. Ei KUKAAN anna omakuvaansa lahjaksi.

No minä olen antanut. Mutta se olikin silloiselle miesystävälleni, nykyiselle aviomiehelle joululahja. Hän kyllä tykkäsi.

Oliko alastonmaalaus?