Lue keskustelun säännöt.
Lapsellani ei ole kavereita ja synttärit tulossa :`(
25.05.2007 |
9 v, eikä ole ketään ketä kutsua... Tai on yksi tyttö joka on aina silloin tällöin kaveri, mutta ei juuri muita.
Ollaan muutettu pari vuotta sitten uudelle paikkakunnalle, eikä niitä kavereita ole tullut vaikka ollaan aktiivisesti kutsuttu tuttuja tyttöjä kylään..
En viitsisi vain kovin yksipuolisia tuttavuuksia kutsua, kun ei muiltakaan ole tyttärelleni tullut kutsuja.
Mun sydäntä särkee ajatus kuinka vanhassa asuinpaikassamme oli tyttärellänikin hyviä kavereita.
Nyt vain silloin tällöin -tuttuja.
Tyttäreni on arka ja ujo ja näemmä koulun loppuajaksi tuomittu yksinäisyyteen... :``(
Kommentit (32)
Jonkun on kutsuttava ensin. Jos nyt kutsut puolituttuja niin voi sieltäkin tulla seuraaville synttäreille kutsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutsuttiin kaikki luokan pojat, suurin osa tulikin. Ihan kivat juhlat, vaikkakin isot (ja äidille rankat)
Mutta pojalla oli kivaa, ja tutustui uusiin kavereihin.
Sen vuoksi mulla ei ollutkaan synttäreitä, koska ei ollut yhtään kaveria ketä olisi kutsuttu.
Sen verran voin lohduttaa että kyllä niitä sitten myöhemmin tulee. Itsellä on nyt paljon ystäviä ja kavereita..
ja kutsuttu luokkakavereita, mutta kun heiltä ei tunnu ikinä tulevan vastakutsua, niin en välttämättä viitsisi väkisin heitä kutsua... :(
Tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna olis sitten jo parempi tilanne. Laittakaa lapsi johonkin harrastukseen, saa sitten kaverinsa muualta, jos luokka ei oikein iske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tyttö ekan kerran odotti yhden tytön jota piti kaverinaan, kutsua, mutta sitä ei koskaan tullut...
No voihan olla että he viettivät jossain muualla synttärit tai kutsuivat vain tosi pienen porukan, mutta epätodennäköistä että sama meininki olisi kaikilla tytöillä....
Kyllä meidänkin poika vietiin helsingistä, lahteen synttäreille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä se on ainoa asia millä tässä on väliä :).
Jos ei, niin ei kannata uusia juhlia järjestää, mutta jos oli, niin miksi jättäisit lapsesi ihan ilman syntymäpäiviä? Jos ei muiden juhliin tulekaan kutsua, niin kai silti saa omistaan nauttia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on kuitenkin nyt se sankari, ja vain sillä on väliä, onko hänellä kivat synttärit. Sitä ei nyt tarvitse tai kannata murehtia että kutsuuko ne muut lastasi omille synttäreilleen, se ei ole nyt se pääjuttu tässä!
ettei tule lapselle suru puseroon.
Musta vain aikuisena on kamala ympäröidä lapseni sellaisilla ihmisillä, jotka eivät oikeasti pidä hänestä, tavallaan ikäänkuin lahjojen vuoksi kutsua... tai raadollisesti kun muuten kukaan ei tule, niin lahjotaan vieraat tulemaan kutsujen varjolla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järkkäämällä juhlat sinä luot (jälleen kerran) lapsellesi yhden mahdollisuuden tutustua ja saada niitä kavereita. Ei kannatta jättää yrittämättä ja ajatella, ettei se kuitenkaan onnistu. Yrittää pitää, vaikka se todellisuus on juuri niin raadollista kuin sanoit.
Mitäpä jos yrittäisit järkätä oikein erityisen kivat synttärit? Sellaiset, jotka jää vieraillekin mieleen. En tarkoita, että pitäisi syytää niihin ylenmäärin rahaa, mutta mielikuvituksella vaikka loihtia jotain niin erikoista ja kivaa, että lapset muistavat ne. Ja ehkä ne samalla jää lasten vanhempienkin mieleen, kun lapset niistä puhuvat... Sivistyneet ja fiksut vanhemmat kyllä huolehtivat siitä, että synttäreille kutsutaan vastavuoroisesti -varsinkin kun on noin nuorista lapsista vielä kyse. Minusta vika piileekin niissä vanhemmissa, jotka ei ole vastavuoroisesti huolehtineet, että lapsesi kutsuttaisiin toisten juhliin. Yritäpä jotenkin vaikuttaa ovelasti vanhempien kautta... Voisitko sinä tutustua joihinkin niiden tuttujen lasten vanhempiin?! Ja sitä kautta tutustuttaa lapsia. Esim. jos sinä menisit johonkin samoihin harrastuksiin tms.?! Onko ihan mahdoton ajatus..?
järjestämässä lapsille ohjelmaa, ja mielestäni lapset kyllä viihtyivät.
Tämä jonka kutsua lapseni turhaan odotti, hänen äitiinsä olin " tutustunut" ja luulin tulevani hyvin toimeen, olemme samoilta seuduilta kotoisin, ja hän siis tiesi että yritin löytää lapselleni kavereita..
Lapseni käy kahdesti viikossa kerhossa, on arka eikä halua aloittaa uutta harrastusta.
Yksi tyttö joka kutsui tyttäreni synttäreilleen toissa vuonna, hänen isosiskonsa tulikin pari päivää myöhemmin sanomaan ettei kutsu pädekään, koska heillä ei ole tilaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsilla ei selvästikään ole mitään ristiriitojakaan miksi ei voisi kutsua! Nyt olen ihan aseeton... Itse olen kuvitellut, että aikuiset toimii näissä asioissa fiksusti ja ohjailee omia lapsiaan ihan kasvatusmielessä. Itse olen päättänyt opettaa lapsillemme, että kutsut ovat lähes aina vastavuoroisia ja omille synttäreille ei valikoida vain ketä sattuu huvittamaan, vaan otetaan toisten tunteita huomioon ja noudatetaan yleisiä kohteliaisuusperiaatteita...
Itselläni olisi varmaan kiusaus jutella asiasta tuon tutun äidin kanssa... Mutta toistaalta, tuskin ymmärtäisi asiaa, kun ei ole (halunnut?) ymmärtää aiemminkaan!!! Ja tilanne vaan mutkistuu kun hylkää kohteliaan etäisyyden ja puhuu asioista suoraan... Mutta en tiedä, harkitsisin ehkä sitäkin...
t. 19
Kaameeta kun tein itsekin sen mokan kun kuvittelin tyttöjen olevan kavereita, niin olin maininnut tytön lähestyvistä synttäreistä, sitten olikin suuri pettymys kun kutsua ei tullutkaan...
Ja tosiaan sellainen että ensin kutsutaan sitten perutaan :(
Muutenkin arka tyttö, niin ei voi kuvitellakaan millaiset arvet tämä jättää itsetuntoon, vaikka kuinka yrittäisi sitä vahvistaa..
Tällä hetkellä tuntuu että tyttö on alistunut kaverittomuuteen, mutta tiedän että kärsii kovasti tilanteesta, ja suree muuttoamme.
Ja sydäntä särkee ajatus että joutuu ehkä olemaan yksin koulujen välitunneilla vielä 7 vuotta... :`(
Kyllä minulle ainakin äiti opetti, että kaikki kaverit kutsutaan ja kaikkien kaveri pitää olla. Erityisesti sellaisten, joilla ei ole kavereita!
Edelleen muistan yhden pojan joka tuli ison ruusupuskan kanssa 8-vuotissynttäreilleni. En muista häntä koskaan ennen tai jälkeen nähneeni, asui meistä suht kaukana (n. 1 km) eli ei leikitty samoissa paikoissa ja kävi eri kouluakin. Äitini ilmeisesti tunsi hänen äitinsä, sillä hänen äitinsä oli minun äidilleni sanonut, että ko. poika olisi niin halunnut tulla synttäreilleni, mutta kun mä en ole häntä kutsunut! No äiti tietysti kutsui ja meillä kaikilla oli kivaa :) sillä mulle ihan vieraalla pojalla mukaan lukien. Ja me asuttiin silloin ehkä 70m2 kolmiossa, mutta kummasti kaikki (niin luokkakaverit kuin pihan leikkikaveritkin) sopi mukaan!!!
Oi mikä siinä on, että ei enää nykyään. Mä niin haluaisin sanoa, että vika ei suinkaan ole lapsissa, vaan meissä aikuisissa...
Vierailija:
Kyllä minulle ainakin äiti opetti, että kaikki kaverit kutsutaan ja kaikkien kaveri pitää olla. Erityisesti sellaisten, joilla ei ole kavereita!Ja me asuttiin silloin ehkä 70m2 kolmiossa, mutta kummasti kaikki (niin luokkakaverit kuin pihan leikkikaveritkin) sopi mukaan!!!
Oi mikä siinä on, että ei enää nykyään. Mä niin haluaisin sanoa, että vika ei suinkaan ole lapsissa, vaan meissä aikuisissa...
Miten tilanpuute perustellaan? Tuolien lukumäärälläkö?
Kyllä osa tyttöjen vanhemmista osaa kuitenkin ajatella, että hei, Minnaltahan tuli kutsu, kyllä sun täytyy nyt kutsua se Minnakin. Vähitellen se siitä kuitenkin.
Järjestä niin MEGAMAGEET synttärit tyttärellesi, niin että siitä puhutaan jälkeenpäin ja että niihin juhliin halutaan jatkossakin - minä ainakin toimisin niin, pistäisin vähän extraa peliin rahallisestikin jne.
niitä kavereita ja synttärikutsuja saamaan. Tai onko hänellä jotain harrastuksia, mitä kautta voisi löytää kavereita? Tuon ikäiselle ne kaverit on niin tärkeitä, että yritä nyt kaikkesi tehdä, että lapsesi niitä kavereita saisi. Tuo kylään pyytäminen on se paras keino, mutta valitettavasti tuonikäiset kyllä jo usein itse ne kyläilyt keskenään sopivat :-(. Itselläni on myös 9v lapsi, ja voin kuvitella, miten kamala tilanne tuo on.