Lue keskustelun säännöt.
Oletko yksinasuva eläkeläinen?
15.08.2026 |
Tuleeko sinullekin välillä olo, ettet oikein tiedä, kuka olet? Tai oletko ylipäänsä?
Varsinkin, jos olen keskittynyt tiiviisti lukemaan, kuuntelemaan tai katsomaan jotain useamman tunnin, sieltä "paluu" omaan elämään tuntuu hölmöltä. Se hetki, kun taas tajuaa, kuka on ja missä. Vähän sama aamulla herätessä. Näen paljon lennokkaita unia, ja aamulla herääminen on useimmiten pettymys; taas tätä samaa.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Eipä ole tuollaista oloa tullut milloinkaan.
Olette siis hyvin kiinni arjessa, elämässänne(?)
Ilmeisesti minä en sitten ole. Koen arkeni aika turhaksi, yhdentekeväksi.
Toivoisin, että elämäni olisi kuin elokuvaa.
Ap (n69)
Vierailija kirjoitti:
Olette siis hyvin kiinni arjessa, elämässänne(?)
Ilmeisesti minä en sitten ole. Koen arkeni aika turhaksi, yhdentekeväksi.
Toivoisin, että elämäni olisi kuin elokuvaa.
Ap (n69)
Kyllä. Sinunkin ikäisesi ihmisen pitäisi ymmärtää ettei oikea elämä ole elokuvaa. Se ei myöskään ole kirjallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Olette siis hyvin kiinni arjessa, elämässänne(?)
Ilmeisesti minä en sitten ole. Koen arkeni aika turhaksi, yhdentekeväksi.
Toivoisin, että elämäni olisi kuin elokuvaa.
Ap (n69)
Voithan jo nyt ajatella elämäsi olevan elokuvaa. Vähän ehkä pitkä veteinen kovien vauhtiunien jälkeen. Mustavalkoinen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette siis hyvin kiinni arjessa, elämässänne(?)
Ilmeisesti minä en sitten ole. Koen arkeni aika turhaksi, yhdentekeväksi.
Toivoisin, että elämäni olisi kuin elokuvaa.
Ap (n69)
Kyllä. Sinunkin ikäisesi ihmisen pitäisi ymmärtää ettei oikea elämä ole elokuvaa. Se ei myöskään ole kirjallisuutta.
En nyt vaan pysty hyväksymään sitä, että elämäni on tylsää. B o o r i n g.
Yritän paeta sitä eri tavoin, mutta paluu tavalliseen arkeen on väistämätön.
Ap (n69)
No ei nyt oikein kotona mistään tule tuollasta mulle. Mutta jos olen ollut vaikka hienossa konsertissa tai baletissa, niin mulle tulee kyllä sellanen järkyttävä pudotuksen tunne takaisin karuun todellisuuteen - elämäni ei ole kehuttavaa, mutta ei siitä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette siis hyvin kiinni arjessa, elämässänne(?)
Ilmeisesti minä en sitten ole. Koen arkeni aika turhaksi, yhdentekeväksi.
Toivoisin, että elämäni olisi kuin elokuvaa.
Ap (n69)
Voithan jo nyt ajatella elämäsi olevan elokuvaa. Vähän ehkä pitkä veteinen kovien vauhtiunien jälkeen. Mustavalkoinen jne.
LoL 😄
Ei, tätä tympeää film noir inhorealismia en katsoisi sekuntiakaan.
Ap (n69)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, eläydyt niihin kirjoihin ja elokuviin varmaan vaan. Saathan harrastaa kulttuuria. Olet eläkkeellä, nauti. Mitä turhaan soimaamaan itseään kaikesta :) Itselleni ei käy noin, olen vanha mutta en ihan vielä eläkeiässä ja asun yksin. Asun maalla vanhassa talossa ja täällä on aina tekemistä, pensaiden leikkausta ja marjojen poimimista - kattelen kyllä sarjojakin, mutta en vissiin sitten ihan niin intensiivisesti.
Jos tahdot elää enemmän, ota joku liikuntaharrastus. Rupea käymään esim. vesijumpassa kerran viikossa. Sillä tavalla maadoitat itsesi paremmin :)
Mulla jokainen päivä on erilainen. Illalla en vielä tarkalleen tiedä mitä seuraavana päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ja viihdyn hyvin yksin, ei ole koskaan tylsää ja aina on tekemistä vaikka se ei olekkaan toisten mielestä kiinnostavaa. Sai töissä ollessa ihmisistä ihan tarpeekseen. Nyt on kiva.
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt oikein kotona mistään tule tuollasta mulle. Mutta jos olen ollut vaikka hienossa konsertissa tai baletissa, niin mulle tulee kyllä sellanen järkyttävä pudotuksen tunne takaisin karuun todellisuuteen - elämäni ei ole kehuttavaa, mutta ei siitä sen enempää.
Mulla taas henkilökohtainen läsnäolo sykähdyttävässä elämyksessä kohottaisi kummasti omia fiiliksiäkin. Se menisi sisuksiini ja veisin tunnelman mukanani kotiin. Kesto ainakin seuraavaan aamuun asti. (Yö katkaisee olotilan joka tapauksessa.)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla jokainen päivä on erilainen. Illalla en vielä tarkalleen tiedä mitä seuraavana päivänä.
En minäkään tiedä, mitä huomenna teen, mitä tapahtuu. Yleensä ei oikein mitään erityistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei nyt oikein kotona mistään tule tuollasta mulle. Mutta jos olen ollut vaikka hienossa konsertissa tai baletissa, niin mulle tulee kyllä sellanen järkyttävä pudotuksen tunne takaisin karuun todellisuuteen - elämäni ei ole kehuttavaa, mutta ei siitä sen enempää.
Mulla taas henkilökohtainen läsnäolo sykähdyttävässä elämyksessä kohottaisi kummasti omia fiiliksiäkin. Se menisi sisuksiini ja veisin tunnelman mukanani kotiin. Kesto ainakin seuraavaan aamuun asti. (Yö katkaisee olotilan joka tapauksessa.)
Ap
Voi kun mullakin kestäisi, mutta se pudotus tosiaan tulee nopeasti. Oltuaan hetken onnellinen sitä tajuaa liian selvästi kuinka onneton oikeasti onkaan.
Olen, heräämis vaiheessa menee hetki paluu todellisuuten, muuten ei.
Vierailija kirjoitti:
Niin, eläydyt niihin kirjoihin ja elokuviin varmaan vaan. Saathan harrastaa kulttuuria. Olet eläkkeellä, nauti. Mitä turhaan soimaamaan itseään kaikesta :) Itselleni ei käy noin, olen vanha mutta en ihan vielä eläkeiässä ja asun yksin. Asun maalla vanhassa talossa ja täällä on aina tekemistä, pensaiden leikkausta ja marjojen poimimista - kattelen kyllä sarjojakin, mutta en vissiin sitten ihan niin intensiivisesti.
Jos tahdot elää enemmän, ota joku liikuntaharrastus. Rupea käymään esim. vesijumpassa kerran viikossa. Sillä tavalla maadoitat itsesi paremmin :)
Hei, kiitos henkilökohtaisesta vastauksesta.
Haluan kuitenkin selventää, että en soimaa/kritisoi itseäni, vaan koen elämäni tylsäksi. Minua ei kiinnosta joku (ikäisilleni muka sopiva) tylsä harrastus. Mökillä olisi vaikka mitä tekemistä, mutta kun ne puuhat ei huvita; siis eivät tuo elämääni toivottua buustia, eivät lisää elinvoimaa. Haluaisin, että elämässäni olisi mielenkiintoisia tapahtumia ja kohtaamisia - mutta kun ei ole. Kohtaisi vaikka karhun metsässä, mutta ei mitään.
Odotankin, että joku liikuntaryhmä alkaa, mutta sekin on puoliksi pakkopullaa: on pakko satsata kehon hyvinvointiin, kun en halua vielä tulla vanhaksi JA hauraaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette siis hyvin kiinni arjessa, elämässänne(?)
Ilmeisesti minä en sitten ole. Koen arkeni aika turhaksi, yhdentekeväksi.
Toivoisin, että elämäni olisi kuin elokuvaa.
Ap (n69)
Voithan jo nyt ajatella elämäsi olevan elokuvaa. Vähän ehkä pitkä veteinen kovien vauhtiunien jälkeen. Mustavalkoinen jne.
LoL 😄
Ei, tätä tympeää film noir inhorealismia en katsoisi sekuntiakaan.
Ap (n69)
:D
No mustavalkoinen mykkäfilmi. Sinä olet sen tähti, oikein Stara. Voit laulaa ja sanoa ihan, mitä haluat. Ei kukaan kuule :D
En vielä, mutta 4 vuoden päästä olen.
Olen. Ei tule.