Lapsi on käynyt viikon ammattikoulussa ja nyt aikoo jättää kesken kun ei ole kavereita!
On todella ujo eikä meinaa saada sanaa suustaan ja vaikea ymmärtää muiden ikäistensä juttuja. Peruskoulun kävi kotikoulussa. Nyt toista astetta ei oikein voi käydä kotona, olen asiaa selvitellyt. Ala mitä nyt käy kiinnostaa kyllä, mutta ala on sosiaalisille ihmisille ja lapseni ei ole sellainen, sanoin kyllä hänelle tästä kun oli haut mutta ei kuunnellut ja oli väkisin pakko päästä. Heti viikossa on jo porukat kuulemma jo muodostuneet eikä ole enää mahdollisuutta päästä sisään. Nyt meinaa jättää kesken, sanoi että ensi viikolla ei enää mene. Mitä ihmettä tässä nyt tekee, ei kai voi pakottaakaan käymään koulussa? Mitä muuta tuosta edes voi seurata jos ei käy, lastensuojelu varmaan mutta tuleeko muuta?
Kommentit (171)
Jos kyseessä on alaikäinen niin ota nyt ensin yhteyttä nuoren vastuuopettajaan koulussa ja kerro huolesi hänelle. Oppilaitoksissa on ersuopettajia ja opo sekä kuraattori, jotka voivat pohtia miten nuoren henkilökohtaisessa opintosuunnitelmassa tuen tarve huomioidaan. Toki jos nuori on sitä mieltä, että evvk koska ei ole kavereita, niin tuollaista on hankala auttaa. Jos nuori putoaa koulusta, hänestä tehdään lasu sekä ohjataan etsivän nuorityöntekijän juttusille tai pajatoimintaan, missä voi suorittaa joitain ammatin tutkinnonosia.
Jos taas nuori haluaa vaihtaa alaa niin paras apu tulee suoraan oppilaitoksesta, jossa osataan auttaa niissä tilanteissa. Entäs jos nuori keskeyttää sekin, koska ei ole kavereita? Se on jatkuvassa limbossa sitten ennen kuin on täysi-ikäinen, jolloin putoaakin sitten syvempään kuiluun ja syrjäytymisriski kasvaa jo merkittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Lukioon vaan. Se on teoreettisempaa ja voi olla enemmän omissa oloissaan. Muutenkin tulevaisuuden kannalta parempi kuin amis.
Niin, mutta pystyykö kotikoulun käynnyt menemään lukioon?
Mökillä ei varmaan neitimäinen mies ole yhtään kännissä, että jaksaa kiusaajamummoa, ai että!
Onko tällä nuorella lainkaan kavereita? Jos on niin se todennäköisesti kompensoisi edes vähän sitä, että koulussa niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppivelvollinen.
On oppivelvollisuus kyllä, mutta oppivelvollisuuden saa lain mukaan suorittaa myös kotona. Koulupakkoa ei Suomessa ole. Mutta miten noin käytännössä toisen asteen suorittaa kotona? Etälukio olisi mahdollisuus, olen kysynyt sieltäkin mutta vaativat psykologin lausuntoa siitä että saa olla etänä.
Ap
Ap suosittelen, että ensisijaisesti tuette lasta aloitetuissa opinnoissa ja annatte hänelle paljon apua sosialistumiseen. Ihmiset eivät muutu ajan kanssa ilman kokemuksia ja kasvamista. Pelkkä aika ei auta. Auttakaa lasta nykyisissä opinnoissa ja pääsemään sosiaalisten tilanteiden pelostaan. AMK:ssa ja yliopistossa on psykologit ja "ilmaisutaidon" kurssit eri nimillä, mutta siis ideana niissä on erilaisten tilanteiden harjoittelu pelkureitten porukassa. Eli muut ovat samalla viivalla siellä ja pelkästään se vähentää pelkoa, kun kaikki vuorollaan kertovat jännittävänsä jne. Jos olisi sellainen tilanne, että mikään ei auta, niin verkkokoulutuksia löytyy kyllä. Esim. tietotekniikan puolelta, merkonomi ja muutamia muita perustutkintoja on verkkokoulutuksina.
Mitä vanhemmat muka sille voi tehdä jos ei kakara puhu koulussa? Ei niin mitään. Helppoa sanoa, että pitää auttaa lasta sosiaalisoitumaan, mutta käytännössä asialle ei voi tehdä mitään. Jos se ei puhu, niin sitten ei puhu.
Tuli mieleen muuan peruskoululainen, josta opettajilla oli kilpailu siitä, kuka kuulee hänen puhuvan jotain oma-aloitteisesti. Vastasi, kun kysyttiin, mutta välitunnilla seisoskeli yhden kaverinsa kanssa, eikä ainakaan opettajien kuullen puhunut mitään. Nyt aikuisena on tavallinen työssä käyvä ammattilainen, joka keskustelee aivan normaalisti.
Hyi miten epäammattimaisia kiusaajaopettajia.
Ota yhteys kuraattorin tai opoon tai vastuuohjaajaan.
Mökkitummeli kuumenee EDELLEEN!
No ei ammattikoulussa ole enää lapsia, eikä siellä olla kavereiden takia, vaan ammatin takia. Eli mikä meni pieleen siellä kotona ? Kun et osannut kertoa mitä varten opiskellaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppivelvollinen.
On oppivelvollisuus kyllä, mutta oppivelvollisuuden saa lain mukaan suorittaa myös kotona. Koulupakkoa ei Suomessa ole. Mutta miten noin käytännössä toisen asteen suorittaa kotona? Etälukio olisi mahdollisuus, olen kysynyt sieltäkin mutta vaativat psykologin lausuntoa siitä että saa olla etänä.
Ap
Työelämään ainakin on aika hankala päästä, jos ei voi poistua kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ei ole enää mikään pikkulapsi. Hän on nuori aikuinen.
Aikuisten koulussa on aikuisten pelisäännöt.
Viikossa jos tekee tuollaisia päätelmiä, niin ehkä hän kuuluu vielä muualle. Kymppiluokalle kasvamaan?
16 vuotiaat kakarat lähellekään mitään aikuisia ole.
Onnea tulevaan ja elämään jos on noin tissposki. Työelämässä tulee pärjätä jos minkälaisessa ilmapiirissä ja tilanteissa.
Vierailija kirjoitti:
Ohje ihan kaikille teille: kannattaa hankkia muutakin sisältöä ja itsearvostusta kuin työ. Yllättävän helppoa ja siinä sivussa voi tehdä vaikka osa-aikaista. Unohtakaa mitä muut sanovat.
Osa-aikaisiin töihinkin on 1000 hakijaa tällä hetkellä. Tuskin aspa-työhön valitaan tuhannesta se, joka on vaiti nurkassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppivelvollinen.
On oppivelvollisuus kyllä, mutta oppivelvollisuuden saa lain mukaan suorittaa myös kotona. Koulupakkoa ei Suomessa ole. Mutta miten noin käytännössä toisen asteen suorittaa kotona? Etälukio olisi mahdollisuus, olen kysynyt sieltäkin mutta vaativat psykologin lausuntoa siitä että saa olla etänä.
Ap
Työelämään ainakin on aika hankala päästä, jos ei voi poistua kotoa.
Tämä juuri! Ja ajatteliko aloittaja, että nuori suorittaa koko elämäänsä etänä? Miten hän pärjää kun tarvitsee omilleen muuttaa? Aikuistumisen taidot ovat tällä hetkellä todella heikon kuuloiset hänellä! Joudutte valtavasti tekemään töitä.
Voin vain veikata mökkitummelin vanituksen kohteet: kendo, kolmen maan laji, temu seläne, tonaltti trummpi,
On älykäs!
No ei se helppoa ole mutta varmaan kannattaa sanoa suoraan että on ujo eikä häpeillä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppivelvollinen.
On oppivelvollisuus kyllä, mutta oppivelvollisuuden saa lain mukaan suorittaa myös kotona. Koulupakkoa ei Suomessa ole. Mutta miten noin käytännössä toisen asteen suorittaa kotona? Etälukio olisi mahdollisuus, olen kysynyt sieltäkin mutta vaativat psykologin lausuntoa siitä että saa olla etänä.
Ap
Ap suosittelen, että ensisijaisesti tuette lasta aloitetuissa opinnoissa ja annatte hänelle paljon apua sosialistumiseen. Ihmiset eivät muutu ajan kanssa ilman kokemuksia ja kasvamista. Pelkkä aika ei auta. Auttakaa lasta nykyisissä opinnoissa ja pääsemään sosiaalisten tilanteiden pelostaan. AMK:ssa ja yliopistossa on psykologit ja "ilmaisutaidon" kurssit eri nimillä, mutta siis ideana niissä on erilaisten tilanteiden harjoittelu pelkureitten porukassa. Eli muut ovat samalla viivalla siellä ja pelkästään se vähentää pelkoa, kun kaikki vuorollaan kertovat jännittävänsä jne. Jos olisi sellainen tilanne, että mikään ei auta, niin verkkokoulutuksia löytyy kyllä. Esim. tietotekniikan puolelta, merkonomi ja muutamia muita perustutkintoja on verkkokoulutuksina.
Mitä vanhemmat muka sille voi tehdä jos ei kakara puhu koulussa? Ei niin mitään. Helppoa sanoa, että pitää auttaa lasta sosiaalisoitumaan, mutta käytännössä asialle ei voi tehdä mitään. Jos se ei puhu, niin sitten ei puhu.
Tuli mieleen muuan peruskoululainen, josta opettajilla oli kilpailu siitä, kuka kuulee hänen puhuvan jotain oma-aloitteisesti. Vastasi, kun kysyttiin, mutta välitunnilla seisoskeli yhden kaverinsa kanssa, eikä ainakaan opettajien kuullen puhunut mitään. Nyt aikuisena on tavallinen työssä käyvä ammattilainen, joka keskustelee aivan normaalisti.
Hyi miten epäammattimaisia kiusaajaopettajia.
Millä tavalla se oli kiusaamista, että kuunteli kaikkia oppilaita, myös häntä? Selvähän se, että piti opettajien joskus kysyä jotain häneltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Työkaveri on harvoin ystävä. Hän kilpailee samasta kuin sinä. Voittte käydä yhdessä lounaalla, mutta hän ei ole se, jolle kerrot kaikki asiasi.
Mistä samasta? Molemmat saavat omat palkkansa ja molemmilla on omat tehtävänsä.
Ai että, nyt osuu tummeliin, pitäisikö munattomalta mieheltä pyytää apua seuraavaan viestiin?
Sua VIEDÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄN!
Ainoastaan sinun aivosolusi ovat hajonneet.
-eri