Valaistumisen jälkeen ihmissuhteet käynyt lopulta mahdottomaksi

Vierailija kirjoitti:

Et ole erakko. Kirjoitat tälle palstalle tosi paljon.

Se on sosiaalista kanssakäymistä.

En oo kyl vasta kuin muutamana päivänä kirjoittanut. Tosielämässä oon erakko. Ja ehkä just siks mielekästä kirjoitella jonnekin että voi edes johonkin purkaa ajatuksiaan. 

- ap 

Niin en välttämättä itsekään koe olevani valaistunut, mitä ikinä tarkoittaakaan, mutta herännyt kyllä. Ja onhan tässä ajankuluessa voinut kehittyä ihmisenä ja hyvyydessä. Toivoisi vain että olisi paljon muitakin hyveellisiä ihmisiä.

Kyllähän valaistunut ihminen ymmärtää ja tietää, että kaikilla on täällä omat henkilökohtaiset polkunsa, joten ketään on turha tuomita.

Sekin on tiedossa, että tänne synnytään ihan järjettömän monta kertaa oppimaan aina vaan uutta ja erilaista.

Kyllähän valaistunut tietää, että emme ole oikeasti nämä roolihahmot joita täällä esitämme, vaan ikuisia, täydellisiä sieluja ja valo-olentoja.

Se että halveksii muita, ei kerro mistään valaistumisesta, vaan ihan siitä vaan, että kusi on kihahtanut hattuun.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aika tiukka käsitys valaistumisesta ja olen ymmärtänyt, että nykyisin ihmiset käyttävät valaistumistermiä silloin, kun alkanut kokeka lyhyitä itseoivalluksen hetkiä, tai vaikka vähemmän pidempiä, mutta tosiaan minulle valaistuminen merkitsee psyyvää tilaa, jossa myös toteutuu joitakin muita listattuja valastuneen ihmisen tuntomerkkej (Esimerkiksi osaa materialisoida tai muuttua näkymättömäksi. Voin taata etten osaa sellaisia. Väittävät, että buddha on ollut viimeisin valiastunut ihminen). Olen itseoivalluksen hetkiä kokenut ja mitä enemmän koen, sitä vähemmän koen mielenkiintoa olla ns. ei-kokeneiden ihmisten kanssa tekemisissä. N e ovat kyllä mukavia kokemuksia, etenkin, kun voi kokea miten kuuluu osana tätä planeettaa ja sen kiertoa, vähänkuin hiekanjyvänen kaikkeudessa, jolla on oma paikkansa siellä. 

 

 Jotenkin ei jaksa innostua mistään mitä ns. tavantallaaja tykkää, ta edes puhua samoista asioista. Tykkään olla hiljaa ja vain katsella maailmaa - ympäristöä. Puiden lehtien liikettä, energian väreilyä, eläimiä, vaikka hengittää yhdessä puun kanssa.   En tarkoita ettenkö osaisi olla ns. tavantallaajien kanssa tekemisissä, osaan kyllä, mutta en vain koe sitä enää merkityksellisenä itselleni. Jos joku tulee juttelemaan kanssani, toki osallistun keskusteluun enkä hätistele tiehensä, mutta en vain saa siitä mitään. 

Kysyt heti kaikilta uusilta ihmisiltä Jimi Hendrixin tavoin että are you experienced?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän valaistunut ihminen ymmärtää ja tietää, että kaikilla on täällä omat henkilökohtaiset polkunsa, joten ketään on turha tuomita.

Sekin on tiedossa, että tänne synnytään ihan järjettömän monta kertaa oppimaan aina vaan uutta ja erilaista.

Kyllähän valaistunut tietää, että emme ole oikeasti nämä roolihahmot joita täällä esitämme, vaan ikuisia, täydellisiä sieluja ja valo-olentoja.

Ei minulla ainakaan mitään roolia ole. Rehellinen oma itseni pyrin olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Se että halveksii muita, ei kerro mistään valaistumisesta, vaan ihan siitä vaan, että kusi on kihahtanut hattuun.

Ei se ole halveksimista, jos kokee ettei ole muiden kanssa juuri mitään yhteistä enää. Se on vain havainto ja kokemus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aika tiukka käsitys valaistumisesta ja olen ymmärtänyt, että nykyisin ihmiset käyttävät valaistumistermiä silloin, kun alkanut kokeka lyhyitä itseoivalluksen hetkiä, tai vaikka vähemmän pidempiä, mutta tosiaan minulle valaistuminen merkitsee psyyvää tilaa, jossa myös toteutuu joitakin muita listattuja valastuneen ihmisen tuntomerkkej (Esimerkiksi osaa materialisoida tai muuttua näkymättömäksi. Voin taata etten osaa sellaisia. Väittävät, että buddha on ollut viimeisin valiastunut ihminen). Olen itseoivalluksen hetkiä kokenut ja mitä enemmän koen, sitä vähemmän koen mielenkiintoa olla ns. ei-kokeneiden ihmisten kanssa tekemisissä. N e ovat kyllä mukavia kokemuksia, etenkin, kun voi kokea miten kuuluu osana tätä planeettaa ja sen kiertoa, vähänkuin hiekanjyvänen kaikkeudessa, jolla on oma paikkansa siellä. 

 

 Jotenkin ei jaksa innostua mistään mitä ns. tavantallaaja tykkää, ta edes puhua samoista asioista. Tykkään olla hiljaa ja vain katsella maailmaa - ympäristöä. Puiden lehtien liikettä, energian väreilyä, eläimiä, vaikka hengittää yhdessä puun kanssa.   En tarkoita ettenkö osaisi olla ns. tavantallaajien kanssa tekemisissä, osaan kyllä, mutta en vain koe sitä enää merkityksellisenä itselleni. Jos joku tulee juttelemaan kanssani, toki osallistun keskusteluun enkä hätistele tiehensä, mutta en vain saa siitä mitään. 

Kysyt heti kaikilta uusilta ihmisiltä Jimi Hendrixin tavoin että are you experienced?

Ei sitä tarvitse kysyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän valaistunut ihminen ymmärtää ja tietää, että kaikilla on täällä omat henkilökohtaiset polkunsa, joten ketään on turha tuomita.

Sekin on tiedossa, että tänne synnytään ihan järjettömän monta kertaa oppimaan aina vaan uutta ja erilaista.

Kyllähän valaistunut tietää, että emme ole oikeasti nämä roolihahmot joita täällä esitämme, vaan ikuisia, täydellisiä sieluja ja valo-olentoja.

Ei minulla ainakaan mitään roolia ole. Rehellinen oma itseni pyrin olemaan.

Et ymmärtänyt yhtään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on aika tiukka käsitys valaistumisesta ja olen ymmärtänyt, että nykyisin ihmiset käyttävät valaistumistermiä silloin, kun alkanut kokeka lyhyitä itseoivalluksen hetkiä, tai vaikka vähemmän pidempiä, mutta tosiaan minulle valaistuminen merkitsee psyyvää tilaa, jossa myös toteutuu joitakin muita listattuja valastuneen ihmisen tuntomerkkej (Esimerkiksi osaa materialisoida tai muuttua näkymättömäksi. Voin taata etten osaa sellaisia. Väittävät, että buddha on ollut viimeisin valiastunut ihminen). Olen itseoivalluksen hetkiä kokenut ja mitä enemmän koen, sitä vähemmän koen mielenkiintoa olla ns. ei-kokeneiden ihmisten kanssa tekemisissä. N e ovat kyllä mukavia kokemuksia, etenkin, kun voi kokea miten kuuluu osana tätä planeettaa ja sen kiertoa, vähänkuin hiekanjyvänen kaikkeudessa, jolla on oma paikkansa siellä. 

 

 Jotenkin ei jaksa innostua mistään mitä ns. tavantallaaja tykkää, ta edes puhua samoista asioista. Tykkään olla hiljaa ja vain katsella maailmaa - ympäristöä. Puiden lehtien liikettä, energian väreilyä, eläimiä, vaikka hengittää yhdessä puun kanssa.   En tarkoita ettenkö osaisi olla ns. tavantallaajien kanssa tekemisissä, osaan kyllä, mutta en vain koe sitä enää merkityksellisenä itselleni. Jos joku tulee juttelemaan kanssani, toki osallistun keskusteluun enkä hätistele tiehensä, mutta en vain saa siitä mitään. 

Kysyt heti kaikilta uusilta ihmisiltä Jimi Hendrixin tavoin että are you experienced?

Ei sitä tarvitse kysyä. 

Tarkentavia kysymyksiä on esitettävä.

Ap, tuntevatko lapset ja eläimet olonsa levolliseksi seurassasi?

En ole valaistunut, koska en kuvittele asioista tai itsestäni mahdottomia. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuntevatko lapset ja eläimet olonsa levolliseksi seurassasi?

Lapsia mun elämässä ei juuri näy mut eläimet kyllä yleensä tuntee. Oon muutenkin tosi eläinrakas ja surettaa paljon se miten paljon ne joutuu ihmisten vuoksi kärsimään. 

- ap 

Vierailija kirjoitti:

Se on "ei  pysty olee" , ainakin täällä Hesassa.

Te siellä hesassa ette osaa puhua kunnolla, lässytätte aivottoman kuuloista lapsekasta ja noloa "kieltänne".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, tuntevatko lapset ja eläimet olonsa levolliseksi seurassasi?

Lapsia mun elämässä ei juuri näy mut eläimet kyllä yleensä tuntee. Oon muutenkin tosi eläinrakas ja surettaa paljon se miten paljon ne joutuu ihmisten vuoksi kärsimään. 

- ap 

Äkkiä tunsin myötätuntoa sinua kohtaan vaikka aloituksesi ja reagointisi sai automaattisen vastustamisen aikaan.

Se kertoo ihmisestä paljon enemmän kuin sanat.

Etsit parempaa seuraa? 
Kyllä mullakin jäi osa vanhoista kavereista pois, samoin turhat panot, kun aikuistuin ja kypsyin ihmisenä. 
Ja mieluummin tietysti yksin, kuin latteamielisessä seurassa. Mutta on niitä muitakin keiden kanssa viihtyy, ei täällä kukaan ole yksinään jotenkin muita ylevämpi ja täten tuomittuna yksinäisyyteen… Pitää vaan hakeutua oikeiden ihmisten luo. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, toi on toi yleinen valaistuneiden ihmisten ongelma. Mulla ihan samaa. Muut näyttäytyy vaan niin jotenkin tyhminä ja silleen niin kuin ali-ihmisinä. Kyllä mä pyrin jollain lailla niitä kestämään ihan pakkotilanteissa, mutta joo mä ymmärrän sua. Toiset vaan on parempia kuin toiset, ei sille voi mitään. 

Kuulostaa kyllä aivan muulta kuin miltään valaistumiselta. Valaistunut ihminen ymmärtäisi, että muut ovat eri vaiheissa polkua ja eri kehitysvaiheissa. Sinä olet vain tollo, joka kuvittelee olevansa parempi kuin muut.

Ja mistähän ihmissuhteista aloittaja mahtaa aloituksessaan puhua? 

Niitä kun sattuu olemaan ainakin kymmeniä erilaisia muitakin kuin romanttisia ja seksuaalisia 

Terv: Pentti Karvonen 

Vierailija kirjoitti:

Valaistuminen=psykoosi?

Ei. Kannabista kyllä polttelen paljon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat valaistumisella? Äkikseltään ajattelisi, että kävisi juuri toisinpäin, olisi helppoa olla ihmisten kanssa tekemisissä jos esim ymmärtäisi kaikesta kaiken. Mutta siis mitä on tämä valaistuminen käytännössä?

Monet eivät ymmärrä mitä valaistuminen oikeasti on, luulevat että se on joku kerta juttu, jonka jälkeen ihminen on tyyliin yli-ihminen, irti kaikista maailman houkutuksista, tuskista ja materialismista. Olisi saanut täydellisen viisauden ja tiedon kaikkeudesta. Asia ei todellakaan ole näin.

Buddhalaisuus jakaa valaistumisen neljään eri tasoon, ja jokaisessa tasossa on neljä eri vaihetta. Nämä voi vaikka googlettaa, jos haluaa tietää enemmän mitä se valaistuminen oikeasti sisältää ja kuinka vaikuttaa. Viimeinen vaihe näissä tasoissa on nimenomaan masennuksen kaltainen tila. Maalliset asiat eivät kiinnosta, aiemmin tärkeät asiat eivät enää merkitse. Muut ihmiset välittävät kovin yhteiskunnallisista asemistaan, merkkivaatteistaan ja autoistaan, kilpailevat keskenään ja taistelevat näkymättömiä itse keksimiään taisteluja. Muut ihmiset tuntuvat siis etäisiltä ja vierailta.

Ensimmäinen taso myös vähentää jatkuvaa tarvetta ja haluamista ihan kaikessa, ja tämäkin näkyy ihan konkreettisesti sillä, ettei välttämättä enää kiinnosta, edes hyödylliset asiat. Buddhakin kirjoitti, että valaistumisen jälkeen on kannettava vettä ja hakattava puita. Valaistumisesta muuttuu sisältä, mutta ulkoa ei muutu mikään. On tärkeää jatkaa elämää, saada itsensä takaisin rutiiniin.

Monet myös ovat luoneet valaistumisesta maagisen kuvan, ja pettyvät kun ymmärtävät mitä se oikeasti on. Se ei myöskään lisää älykkyyttä tai empatiaa itsessään.