Lue keskustelun säännöt.
Valaistumisen jälkeen ihmissuhteet käynyt lopulta mahdottomaksi
15.08.2026 |
Ootteko kokenut vastaavaa? Aikansa vielä valaistumisen jälkeen pystyi oleen vuorovaikutuksessa muiden kanssa mutta lopulta sitä kasvoi niin ulos siitä vanhasta maailmasta ettei enää pysty oleen muiden ihmisten kanssa. Maailmat liian eriytynyt. Muilla ihmisillä ei ole kapasiteettia kohdata sua sellaisena kuin olet ja itselle se että menisi siihen vanhaan maailmaan takaisin, tuntuu suorastaan väkivaltaiselta itseä kohtaan. Ei vain pysty. Nyt sit vaan pakko elää erakkoelämää.
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat valaistumisella? Äkikseltään ajattelisi, että kävisi juuri toisinpäin, olisi helppoa olla ihmisten kanssa tekemisissä jos esim ymmärtäisi kaikesta kaiken. Mutta siis mitä on tämä valaistuminen käytännössä?
Tarkoittaa semmosta syvällistä ymmärrystä siitä että en ole yhtä kuin mun ajatukset, tunteet tai toiminta vaan oon se tietoisuus siellä taustalla. Eli käytännössä kyse oman "egon" ylittämisestä ja siitä että ymmärtää olevansa yhtä kaiken muun elämän kanssa. Mut ihmiset jotka ei ole "valaistunut", elää vielä "egoistaan" käsin jolloin se kanssakäyminen tuntuu usein semmoselta viattomuuden raiskaamiselta näin karrikoiden. Ja usein se tietoisin ihminen sitten joutuu kannatella muiden tiedostamattomuutta ja uupuu jos viettää pitkään aikaa tällaisissa porukoissa.
- ap
Totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se oli toisinpäin. Ihmiset eivät kokeneeet oloaan levolliseksi seurassani. Kerroit liikaa siitä miten kiehtovana itseäsi pidät ja sivuutit toistuvasti läsnäolevan hetken.
Ehkä se olikin niin että sinä pienensit heitä. Vähensit heidän arvoaan. Kohotit itseäsi. Ihmettelet edelleen miksi he eivät näe sinua siinä suurudessa ja hyvyydessä mitö ansaitset.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sama ongelma, kun ihmiset kasvavat eri suuntaan tai jäävät kasvamatta. Yhteinen pohja katoaa ja silloin on hankala saada sitä samaa yhteyttä.
On olemassa vielä sellainen ratkaisu että etsii muita kaltaisiaan. Jos on liian kauan yksin sosiaaliset taidot katoavat ja muiden kohtaaminen vaikeutui entisestään.
Eivät kaikki menetä taitojaan kun taidot ovat hyvin omaksuttuja. Joillekin riittää sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ilman että tarvitsee etsiä ihmisiä elämäänsä sisällöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat valaistumisella? Äkikseltään ajattelisi, että kävisi juuri toisinpäin, olisi helppoa olla ihmisten kanssa tekemisissä jos esim ymmärtäisi kaikesta kaiken. Mutta siis mitä on tämä valaistuminen käytännössä?
Tarkoittaa semmosta syvällistä ymmärrystä siitä että en ole yhtä kuin mun ajatukset, tunteet tai toiminta vaan oon se tietoisuus siellä taustalla. Eli käytännössä kyse oman "egon" ylittämisestä ja siitä että ymmärtää olevansa yhtä kaiken muun elämän kanssa. Mut ihmiset jotka ei ole "valaistunut", elää vielä "egoistaan" käsin jolloin se kanssakäyminen tuntuu usein semmoselta viattomuuden raiskaamiselta näin karrikoiden. Ja usein se tietoisin ihminen sitten joutuu kannatella muiden tiedostamattomuutta ja uupuu jos viettää pitkään aikaa tällaisissa porukoissa.
- ap
Tää kuulostaa just joltain päihdepsykoosilta
Oikea valaistunut on aina yhteydessä muihin ihmisiin, kun ymmärtää sen asian, että kaikki me olemme yhtä ja aina vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Jos esim. vesilasiin kaadetaan pieni osa sinistä tai minkä väristä ainetta tahansa, niin eikö se vesilasin väri muutu lainkaan? Oikea valaistunut ei valita siitä, että kukaan ei enää ymmärrä minua, niin eikö tämän ihmisen tule ymmärtää toisia enää lainkaan? Erakoituminen on toki helppo ratkaisu kaikkiin asioihin, mutta silloin myös se oman itse kasvu pysähtyy. Ja ei ole maapallon päällä ketään oikeasti täysin valaistunutta yksilöä, koska tässä tapauksessa hän olisi kuollut. Siis suorittanut oman elämän tehtävänsä päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoittaa semmosta syvällistä ymmärrystä siitä että en ole yhtä kuin mun ajatukset, tunteet tai toiminta vaan oon se tietoisuus siellä taustalla. Eli käytännössä kyse oman "egon" ylittämisestä ja siitä että ymmärtää olevansa yhtä kaiken muun elämän kanssa. Mut ihmiset jotka ei ole "valaistunut", elää vielä "egoistaan" käsin jolloin se kanssakäyminen tuntuu usein semmoselta viattomuuden raiskaamiselta näin karrikoiden. Ja usein se tietoisin ihminen sitten joutuu kannatella muiden tiedostamattomuutta ja uupuu jos viettää pitkään aikaa tällaisissa porukoissa.
- ap
Vaikuttaa siltä, että sinun oma egosi ei ole vieläkään kuollut pois, jos haukut muita ihmisiä? Voi, voi, miten surkeita ne muut ovat, kun olen ns. parempi kuin muut? Näitä aina välillä nähnyt meditaatio ryhmissä, jotka ovat toisten yläpuolella ja leikkivät jotain besser wisseriä, että minä ja minä olen nähnyt ja kokenut kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat valaistumisella? Äkikseltään ajattelisi, että kävisi juuri toisinpäin, olisi helppoa olla ihmisten kanssa tekemisissä jos esim ymmärtäisi kaikesta kaiken. Mutta siis mitä on tämä valaistuminen käytännössä?
Tarkoittaa semmosta syvällistä ymmärrystä siitä että en ole yhtä kuin mun ajatukset, tunteet tai toiminta vaan oon se tietoisuus siellä taustalla. Eli käytännössä kyse oman "egon" ylittämisestä ja siitä että ymmärtää olevansa yhtä kaiken muun elämän kanssa. Mut ihmiset jotka ei ole "valaistunut", elää vielä "egoistaan" käsin jolloin se kanssakäyminen tuntuu usein semmoselta viattomuuden raiskaamiselta näin karrikoiden. Ja usein se tietoisin ihminen sitten joutuu kannatella muiden tiedostamattomuutta ja uupuu jos viettää pitkään aikaa tällaisissa porukoissa.
- ap
Googlaa "spirituaalinen ego". Kuulostaako tutulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kuulosta kovin valaistuneelta. Onko holier than thou tuttu ilmiö.
Se että on tietoisempi, ei tarkoita että olisi parempi kuin joku vähemmän tietoinen. Mm. Tommy Hellsten puhuu tästä hyvin.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Oikea valaistunut on aina yhteydessä muihin ihmisiin, kun ymmärtää sen asian, että kaikki me olemme yhtä ja aina vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Jos esim. vesilasiin kaadetaan pieni osa sinistä tai minkä väristä ainetta tahansa, niin eikö se vesilasin väri muutu lainkaan? Oikea valaistunut ei valita siitä, että kukaan ei enää ymmärrä minua, niin eikö tämän ihmisen tule ymmärtää toisia enää lainkaan? Erakoituminen on toki helppo ratkaisu kaikkiin asioihin, mutta silloin myös se oman itse kasvu pysähtyy. Ja ei ole maapallon päällä ketään oikeasti täysin valaistunutta yksilöä, koska tässä tapauksessa hän olisi kuollut. Siis suorittanut oman elämän tehtävänsä päätökseen.
Valaistumisessa on tietysti kyse myös siitä että hyväksyy aina kulloisenkin hetken ja ottaa sen vastaan sellaisena kuin se on sen sijaan että pakenisi sitä milloin mihinkin. Mutta myös valaistuneen ihmisen täytyy asettaa rajat. Ei kenenkään tarvitse olla kokoaan suurempi ihminen ja kannatella muita itsensä kustannuksella.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoittaa semmosta syvällistä ymmärrystä siitä että en ole yhtä kuin mun ajatukset, tunteet tai toiminta vaan oon se tietoisuus siellä taustalla. Eli käytännössä kyse oman "egon" ylittämisestä ja siitä että ymmärtää olevansa yhtä kaiken muun elämän kanssa. Mut ihmiset jotka ei ole "valaistunut", elää vielä "egoistaan" käsin jolloin se kanssakäyminen tuntuu usein semmoselta viattomuuden raiskaamiselta näin karrikoiden. Ja usein se tietoisin ihminen sitten joutuu kannatella muiden tiedostamattomuutta ja uupuu jos viettää pitkään aikaa tällaisissa porukoissa.
- ap
Vaikuttaa siltä, että sinun oma egosi ei ole vieläkään kuollut pois, jos haukut muita ihmisiä? Voi, voi, miten surkeita ne muut ovat, kun olen ns. parempi kuin muut? Näitä aina välillä nähnyt meditaatio ryhmissä, jotka ovat toisten yläpuolella ja leikkivät jotain besser wisseriä, että minä ja minä olen nähnyt ja kokenut kaiken.
En ole haukkunut ketään. Totesinkin jo aiemmin että olla tietoisempi ei tarkoita että olisi parempi.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Minua ei kiinnosta toiset ihmiset ollenkaan ja teeskentely on kyllä raskasta.
Tajusin aikuisena että olen autistinen. Olotilani saivat selityksen, en ollutkaan hullu tai epänormaali.
Klikkasin itseni sisään keskusteluun koska olen itsekin osittain valaistunut. Huomaan taas sen faktan miten niin moni suuttuu kuullessaan että joku kertoo olevansa valaistunut. Ei ole mitään syytä hermostua jos joku kertoo olevansa valaistunut. Se on osa elämää ja se on saatavissa - se on nenän edessä, lähempääkin lähempänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat valaistumisella? Äkikseltään ajattelisi, että kävisi juuri toisinpäin, olisi helppoa olla ihmisten kanssa tekemisissä jos esim ymmärtäisi kaikesta kaiken. Mutta siis mitä on tämä valaistuminen käytännössä?
Tarkoittaa semmosta syvällistä ymmärrystä siitä että en ole yhtä kuin mun ajatukset, tunteet tai toiminta vaan oon se tietoisuus siellä taustalla. Eli käytännössä kyse oman "egon" ylittämisestä ja siitä että ymmärtää olevansa yhtä kaiken muun elämän kanssa. Mut ihmiset jotka ei ole "valaistunut", elää vielä "egoistaan" käsin jolloin se kanssakäyminen tuntuu usein semmoselta viattomuuden raiskaamiselta näin karrikoiden. Ja usein se tietoisin ihminen sitten joutuu kannatella muiden tiedostamattomuutta ja uupuu jos viettää pitkään aikaa tällaisissa porukoissa.
- ap
Googlaa "spirituaalinen ego". Kuulostaako tutulta?
Tämä on jo ennestään mulle hyvin tuttu käsite ja tunnistan ilmiön hyvin. En miellä itse kärsiväni tästä joskin joskus oon kärsinyt. Se oli silloin kun oli juuri alkanut heräämään ja siitä on jo kohta 10 vuotta.
- ap
Sinä olet vasta alussa. Valaistuminen on jotain paljon suurempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi. Huomaa että ei tuo oppi ole Jumalasta.
Koska mitä lähempänä kristitty uskova on Jeesusta ja kuolee itselleen, niin sitä lähempänä hän on ihmisiä. Palvelee ihmisiä ja rakastaa heitä, vaikka ei mene synnilliseen menoon mukaan.
-Yhteiskristillinen
Et ole erakko. Kirjoitat tälle palstalle tosi paljon.
Se on sosiaalista kanssakäymistä.
Minulla on aika tiukka käsitys valaistumisesta ja olen ymmärtänyt, että nykyisin ihmiset käyttävät valaistumistermiä silloin, kun alkanut kokeka lyhyitä itseoivalluksen hetkiä, tai vaikka vähemmän pidempiä, mutta tosiaan minulle valaistuminen merkitsee psyyvää tilaa, jossa myös toteutuu joitakin muita listattuja valastuneen ihmisen tuntomerkkej (Esimerkiksi osaa materialisoida tai muuttua näkymättömäksi. Voin taata etten osaa sellaisia. Väittävät, että buddha on ollut viimeisin valiastunut ihminen). Olen itseoivalluksen hetkiä kokenut ja mitä enemmän koen, sitä vähemmän koen mielenkiintoa olla ns. ei-kokeneiden ihmisten kanssa tekemisissä. N e ovat kyllä mukavia kokemuksia, etenkin, kun voi kokea miten kuuluu osana tätä planeettaa ja sen kiertoa, vähänkuin hiekanjyvänen kaikkeudessa, jolla on oma paikkansa siellä.
Jotenkin ei jaksa innostua mistään mitä ns. tavantallaaja tykkää, ta edes puhua samoista asioista. Tykkään olla hiljaa ja vain katsella maailmaa - ympäristöä. Puiden lehtien liikettä, energian väreilyä, eläimiä, vaikka hengittää yhdessä puun kanssa. En tarkoita ettenkö osaisi olla ns. tavantallaajien kanssa tekemisissä, osaan kyllä, mutta en vain koe sitä enää merkityksellisenä itselleni. Jos joku tulee juttelemaan kanssani, toki osallistun keskusteluun enkä hätistele tiehensä, mutta en vain saa siitä mitään.
🤍~💚
En osallistu tällä kertaa.
Tuttuja teemoja ovat.
Hyvää viikonloppua.
💚E🤍
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Huomaa että ei tuo oppi ole Jumalasta.
Koska mitä lähempänä kristitty uskova on Jeesusta ja kuolee itselleen, niin sitä lähempänä hän on ihmisiä. Palvelee ihmisiä ja rakastaa heitä, vaikka ei mene synnilliseen menoon mukaan.
-Yhteiskristillinen
Sanoisin tämän riippuvan tilanteesta. Monella ihmisellä kuten itselläni on se tilanne että oon läpi elämäni joutunut kannattelemaan muita. Lapsena jo oli vanhemman ja lapsen roolit väärinpäin. Oon ollut siks pienestä pitäen hyvin taakoittunut ja helposti päädyn aikuisenakin tilanteisiin joissa mun odotetaan kannattelevan muita vaikka en koskaan saanut itse olla kannateltavana. Eli hyvin samanlaista taustaa siinä mielessä kuin vaikkapa Tommy Hellstenillä oli. Siks mun henkinen matka on ollut pitkälti myös omien rajojen vahvistamista ja omien tunteiden ja tarpeiden huomioimista. Ei voi antaa muille jos oma kuppi on tyhjä.
- ap
Se on "ei pysty olee" , ainakin täällä Hesassa.
Se on varmasti totta.