Lue keskustelun säännöt.
En koskaan saanut kavereita tai kumppania
15.08.2026 |
Synnyin huonoon ja köyhään perheeseen. Lapsena tai nuorenakaan kukaan ei halunnut olla kanssani. Ei ollut merkkivaatteita tai varaa harrastaa. Lukiossa sitten alkoi romahdu. Oli minulla kai jo vuosia ollut masennus. Kiusaamista, ei rahaa, ei aina ruokaa tai kotia. Oltu turvakodissa jne. Lukiossa sitten sairastuin lopulta syömishäiriöön, kun vuosikausia olin kuunnellut, että olen lihava ja ruma. Paino tippuikin 33 kg, mutta samalla arvosanat laskivat. En hirveästi edes muista lukiosta mitään. Paitsi, että vanhoihin en saanut paria ja todistusjuhlaan en mennyt. AMK meni penkin alle, kun minulle kävi työtapaturma eikä ala muutenkaan ollut minulle. Työpaikkakiusaamista ja haukkumista. Monenlaista työtä olen tehnyt, mutta aina olen ollut kaikille vain paskaduunari. Päihteitä en käytä ollenkaan. Nyt olen melkein 30. Ei kavereita, ei kumppania. Elämässäni en ole oikeastaan käynyt kuin salilla, töissä, kaupassa ja oppilaitoksissa.
Kommentit (70)
Mietin, että miten tuollaista edes on, että ei kai tuollaisia haukkujia ja mulkkuja nyt kaikkialla voi olla, mutta ketjun lapsellisia kommentteja lukiessa jo voi nähdä, miten pipipäistä taaperon asteelle jäänyttä porukkaa tässä maassa on. Myötähäpeää teille, tai sinulle, toivottavasti tuo häirikkö on vain yksi kirjoittaja.
Ap, tsemppaa nyt vaan opintoja ja kohti seuraavaa työpaikkaa, oikeasti on työpaikkoja ja yhteisöjä, joissa ei ole noin sairaita ihmisiä, tai jos onkin, ryhmäpaine pitää ne hiljaisena. Toivottavasti löydät sellaisen yhteisön, työpaikan kautta tai muuten. Kun nyt kuitenkin joudut olemaan tekemisissä hullujen kanssa, niin yritä vaan kasvattaa kovempi nahka ja oppia aidosti olemaan välittämättä. Onhan tuo hedelmätön neuvo, mutta jotain mitä voit tehdä. Ja opettele vaikka muutama takaisin isku valmiiksi haukkujille. Joitain sellainen kyllä yllyttää vaan, mutta niille sitten vaikka kyllästynyt katse ja huomio muualle.
Toivottavasti elämäsi paranee. Ja nuori tuota vielä olet, sitä ei kannata surra että jotain olisi menetetty lopullisesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyviä eikä alennu tuollaiseen kiusantekoon. Nämä nettipalstat taas vetää niitä tynnyrin pohjan limoja esiin.
Onko sulla koiraa? Oon itse koiran kautta tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja joistain on ajan myötä tullut jopa hyviä ystäviä. Koirakohtaamiset myös opettaa ylipäätään juttelemaan erilaisten ihmisten kanssa mikä sitten taas helpottaa ihmissuhteiden muodostamista. Ja tietenkin se että kotona on joku joka rakastaa sua aina just sellasena kun oot on balsamia itsetunnolle.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä on kuitenkin hyviä eikä alennu tuollaiseen kiusantekoon. Nämä nettipalstat taas vetää niitä tynnyrin pohjan limoja esiin.
Teen saman aloituksen viikottain. Jostain syystä kukaan ei jaksa mun autistista jankkaamista. Äippäkään ei jaksa eikä hoitsut.
Ap
En saanut minäkään. Minulla oli yläasteella keskiarvo 9.4. Monet kadehti sitä että miksi tälläinen ruma voi saada kymppejä kokeista. Minulla ei ollut hienoja vaatteita kuten muilla ja sain kuulla siitä. Amiksessa sentän yks tyyppi halusi olla kaveri ja oltiin myös armeijasssa samassa yksikössä. Armeeijan jälkeen olen ollut yksin paljon enkä ole edes töitä saanut juuri ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet kuitenkin vielä nuori, alle 30, ja sinulla on työpaikka. Siinä mielessä asiat todella hyvin, ja koska olet nuori, ehdit tehdä vielä vaikka mitä. Vaikka opiskella lisää, jos nykyinen työ on ikävä.
Minä siis opiskelen nyt… Tai yritän, mutta tuo kiusaaminen ja alaspainaminen häiritsee niin, että opinnot ovat hidastuneet. Kaikki ei ehkä pysty ymmärtämään sitä, mutta kun todellisuus on se, että menet joka päivä kahdeksaksi tunniksi haukuttavaksi niin on vaikeaa ylläpitää omaa kuvaa itsestä tai että olisi ihmisarvo ja on riittävä ja on sama oikeus tehdä asioita kuin muillakin.
Ap
Totta. Raskasta on. Ei noin vain pysty "tsemppamaan, älä välitä", jos koko elämänsä on saanut tuntea itsensä arvottomaksi p a s k a k s i.
Kaipaa jotain porkkanaa kepin päässä, hyviä kokemuksia, ei aina vain selviytymistä.
Hei, olet sentään yrittänyt. Et ole jäänyt vain nurkkaan itkemään, vaan olet tehnyt mitä olet pystynyt niistä lähtökohdista mitä olet saanut. Olet myös saavuttanut asioita: olet päässyt syömishäiriöstä parempaan kuntoon, olet löytänyt ja tehnyt töitä, vaikka olosuhteet eivät niissä ole olleet hyviä.
Terapiasta voisi olla apua. Lisäksi sosiaalisia taitoja kannattaa harjoittaa, katsoa esim videoita. Analysoi omaa kommunikaatiotasi ja seuraa muita oppien heiltä. Miten reagoit toisen kertomaan, lyttäätkö, kuulostatko siltä että arvostelet? Selitätkö vain itsestäsi tai vastaatko oikeasti toisen sanomaan? Oletko oikeasti kiinnostunut kuuntelemaan toista ihmistä?
Pitää myös löytää omanlaisensa paikka. On helpompi tutustua ihmisiin, kun on jotain yhteistä. Täällä on pääosin epäempaattisia ja pahoinvoivia ihmisiä, jotka luulevat että vihan purku muihin tuo heille paremman olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap. Sä olet vielä hyvin nuori, kaikki on vielä mahdollista. Mieti mikä on hyvin ja keskity siihen.
Moni asia tuossa on varmasti ollut todella ikävää, eikä se ollut sinun syytäsi. Mutta tekstistä välittyy myös se, että olet juuttunut hyvin vahvasti uhriutumiseen ja huonoon itsetuntoon.
Puhut itsestäsi itsekin todella rumasti: ”paskaduunari”, ”tuhti” ja ajattelet valmiiksi, että muutkin halveksisivat sinua. Niin kauan kuin ajattelet itsestäsi noin, muidenkin on vaikea nähdä sinussa sitä arvoa, jota et edes itse tunnista itsessäsi.
Sinun on opeteltava vähitellen jättämään menneisyyttä taakse ja niiden ei tarvitse määrittää sitä, kuka olet tänään tai millainen elämäsi voi vielä olla.
Odotan aikaa kun ihmisestä tulee ihminen, opiskelu on itseni kanssa myöskin kesken.