Oliko sun isovanhemmat hyvässä parisuhteessa keskenään?

Isän vanhemmat ainakin vaikuttivat hyvin onnellisilta yhdessä. Pappa kuoli nuorena ja mummu ikävöi häntä vielä vanhoilla päivilläänkin. 

Äidin vanhempiin tutustuin paremmin nuorena aikuisena, ja jäi sellainen mielikuva, että heillä saattaa olla ollut parisuhteessa vaikeitakin vaiheita. Vanhoilla päivillään vaikuttivat olevansa ihan tyytyväisiä yhdessä.

Molemmat olivat sellaisissa yhteiskunnallisissa asemissa, että kulissiavioliitto olisi ollut todennäköisempi vaihtoehto kuin ero.

Äidin vanhemmilla oli väkivaltainen liitto. Isoisä lopetti isoäidin hakkaamisen vasta kun isoäidin veljet tulivat kolmen miehen voimin ja hakkasivat hänet. 

Siihen aikaan ei ilmeisesti viranomaisilta apua saanut parisuhdeväkivaltaan, asiat hoidettiin toisella tapaa. 

Isovanhempani olivat sitä sukupolvea, joka avioitui, koska niin oli tapana tehdä. Kumppani otettiin samasta kylästä, eikä siinä selvitetty, olisiko jossain mahdollisesti itselle sopivampi mies/vaimo tarjolla. Olivat yhdessä kuolemaan saakka, mutta lapsikin sen huomasi, etteivät ne mitään lämpimiä suhteita olleet.

Isän isä kuoli ennenkuin olin syntynyt. En tuntenut, ei kai iskäkään, häntä yhtään. Mummi kasvatti pojat ja eli virallisesti yksin loppuun asti. Käsitin, että joku trauma kuitenkin ukista jonka takia ei enää miestä halunnut. Tiedän että isä sai alkunsa niin että mies olisi nykylain mukaan vankilassa.

Isän isä oli väkivaltainen ja naisiin menevä. Lapset joutui usein pakenemaan.

Kovin yleisiä tuommoiset oli.

Ja väitetään, että nykyään väkivalta ja r aiskaukset on vaan ulkomaalaisten tekemiä, ei suomimies 🤦

En usko. Noissa parisuhteissa miehet tuntuivat määräävän ja toisella oli sotatraumoja, jotka aina silloin tällöin aktivoituivat ja ymmärtääkseni puoliso ainakin jossain määrin pelkäsi miestänsä.