Pelottavinta mitä olet ikinä kokenut? Kummitteliko kodissasi,vaaniko stalkkeri?
Yön pimenee ja on hyvä aika luoda palstan jännittävin ketju👻.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Minusta pelottavinta ei ole ollut kummittelun tyyliset kokemukset vaan se kun olen joskus tuntenut että minusta puhutaan pahaa tai paikkansa pitämättömiä juoruja. Olen kuullut asioita, joita muiden mielestä en ole mitenkään voinut kuulla, esim. puheita viereisestä huoneesta oven tai seinän takaa tai ulkoa, kun olen itse ollut sisällä. Osa puheista on sitten jotenkin osoittautunut enteelliseksi. Se on tuntunut pelottavimmalta. No, silloin olen kyllä sitten mennyt lopulta tietysti lääkäriin ja saanut lääkereseptin. Mutta en voi suositella sitä tunnetta ja kokemusta kellekään.
No niin, olet vain hullu.
Case closed.
Ainoa kokemani tilanne (toistaiseksi) jossa koin todellista, jäätävää pelkoa sattui kun asuimme Italiassa.
Treffattiin kaverin kanssa puistossa, 5v tyttömme leikkivät iloisesti yhdessä rakentaen muurahaisille kaupunkia jne.
Sitten puistoon tuli muutama teini, jotka tunnistimme heti Mafian lapsiksi. Siellä kaikki tiesivät kuka on kuka.
Mafialla on oma kulttuurinsa, aseen saa perinteisesti lahjaksi konfirmaatiossa ja ihmisen tappaminen on aikuistumisriitti. Teinitappajat myös pääsevät rangaistuksesta "kotiarestilla" kun maan parhaat lakimiehet ketovat oikeudessa miten vaikea elämäntilanne heillä on.
No, tuossa puistossa sanaa sanomatta päätimme kaverini kanssa lähteä pois. Kutsuimme likat luoksemme.
Yksi teineistä otti aseen esiin ja esitteli sitä kavereilleen. Tähtäili ympäriinsä.
Silloin iski se jäätävä pelko. Me kaikki tiesimme, että poika voisi ampua kenet tahansa meistä ilman rangaistusta ja päinvastoin saisi kunniaa itselleen.
Se hitaasti, huomiota herättämättömästi kävelty 20m matka puiston portille kaverin ja kahden pikkulikan kanssa oli elämäni pelottavin kokemus. Odotin laukausta. Yritin pysyä aivan tyynenä. Kaverini oli myös kuin jäässä.
Kun pääsimme ulos puistosta me molemmat aikuiset itkimme ja yritimme jotenkin kiinnittää lasten huomion muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta pelottavinta ei ole ollut kummittelun tyyliset kokemukset vaan se kun olen joskus tuntenut että minusta puhutaan pahaa tai paikkansa pitämättömiä juoruja. Olen kuullut asioita, joita muiden mielestä en ole mitenkään voinut kuulla, esim. puheita viereisestä huoneesta oven tai seinän takaa tai ulkoa, kun olen itse ollut sisällä. Osa puheista on sitten jotenkin osoittautunut enteelliseksi. Se on tuntunut pelottavimmalta. No, silloin olen kyllä sitten mennyt lopulta tietysti lääkäriin ja saanut lääkereseptin. Mutta en voi suositella sitä tunnetta ja kokemusta kellekään.
No niin, olet vain hullu.
Case closed.
Entä sitten? En varmasti ole ainoa täällå.
Vierailija kirjoitti:
Säikähdin kun varas oli tullut taloon takaovesta aamupäivällä. Olin pesemässä hampaita ja kun tulin vessasta oli mustalaisnainen sivuhuoneessa hämärässä!
Kerron vielä. Menin aivan shokkiin ja jähmetyin paikalleni. Mustalaisnainen käytti tilaisuuden hyväksi ja livahti nopeasti kuistiin ja ovesta ulos. Kaikki oli ohi alle minuutissa. Nainen ei löytänyt mitään varastettavaa. Tuli kuitenkin niin loukattu olo kun kotiini oli tungeuduttu. Tein poliisille ilmoituksen ja selvisi, että lähialueella oli useisiin taloihin murtauduttu. Osasin antaa tuntomerkit ja varas saatiin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stalkkerit häirinneet elämääni pidemmän aikaan.
En tiedä miksi, luulen että joku kuspää mustamaalannut minut.
Miten se ilmenee?
Ihan vaan kaupoissa eräs mies seurasi ja seurasi myös toiseen kaupunkiin.
Autolla seurattu ja myös toiseen kaupunkiin, huomasin kun tulivat takapihalle asti kurkkimaan missä asunnossa olen.
Pientä verkkohäirintää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stalkkerit häirinneet elämääni pidemmän aikaan.
En tiedä miksi, luulen että joku kuspää mustamaalannut minut.
Miten se ilmenee?
Ihan vaan kaupoissa eräs mies seurasi ja seurasi myös toiseen kaupunkiin.
Autolla seurattu ja myös toiseen kaupunkiin, huomasin kun tulivat takapihalle asti kurkkimaan missä asunnossa olen.
Pientä verkkohäirintää.
Jos minä kertoisin tuollaisesta, niin ystäväni vakuuttaisivat, että olen vainoharhainen...
Sain uniapnean pitkällisen keuhkoputken tulehduksen aiheuttamana. Tästä seurasi unihalvaus useammankin kerran. En ole koskaan hukkunut, mutta luulen, että kokemus olisi vastaava.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa kokemani tilanne (toistaiseksi) jossa koin todellista, jäätävää pelkoa sattui kun asuimme Italiassa.
Treffattiin kaverin kanssa puistossa, 5v tyttömme leikkivät iloisesti yhdessä rakentaen muurahaisille kaupunkia jne.
Sitten puistoon tuli muutama teini, jotka tunnistimme heti Mafian lapsiksi. Siellä kaikki tiesivät kuka on kuka.
Mafialla on oma kulttuurinsa, aseen saa perinteisesti lahjaksi konfirmaatiossa ja ihmisen tappaminen on aikuistumisriitti. Teinitappajat myös pääsevät rangaistuksesta "kotiarestilla" kun maan parhaat lakimiehet ketovat oikeudessa miten vaikea elämäntilanne heillä on.
No, tuossa puistossa sanaa sanomatta päätimme kaverini kanssa lähteä pois. Kutsuimme likat luoksemme.
Yksi teineistä otti aseen esiin ja esitteli sitä kavereilleen. Tähtäili ympäriinsä.
Silloin iski se jäätävä pelko. Me kaikki tiesimme, että poika voisi ampua kenet tahansa meistä ilman rangaistusta ja päinvastoin saisi kunniaa itselleen.
Se hitaasti, huomiota herättämättömästi kävelty 20m matka puiston portille kaverin ja kahden pikkulikan kanssa oli elämäni pelottavin kokemus. Odotin laukausta. Yritin pysyä aivan tyynenä. Kaverini oli myös kuin jäässä.
Kun pääsimme ulos puistosta me molemmat aikuiset itkimme ja yritimme jotenkin kiinnittää lasten huomion muualle.
Just.
Omainen oli lähellä kuolla verenmyrkytykseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä näin joskus jotain ihme valveunia tai ainakin olin omasta mielestäni valveilla. Joku jonka tulkitsin itse piruksi, veti peittoa pois päältäni. Kai se oli tullut minua hakemaan. Jossain vaiheessa tajusin aina alkaa tekemään ristinmerkkiä ja huutaa "Jeesuksen nimeen" ja sitten peiton repiminen loppui. Oli tosi pelottavaa ja tunne oli ihan elävä. En tiedä vieläkään, mitä se oli.
Jotain aivojen luomaa, mulla välillä samaa.
Psykoosin sain 20-vuotiaana, sähköallergia taasen alkoi 24-vuotiaana. Oli niin rajuin oikein alkavia ja itse vielä niin niin ymmärtämätön. Onneksi netistä löysin ihmisten kokemuksia samoista vaivoista.
Minusta pelottavinta ei ole ollut kummittelun tyyliset kokemukset vaan se kun olen joskus tuntenut että minusta puhutaan pahaa tai paikkansa pitämättömiä juoruja. Olen kuullut asioita, joita muiden mielestä en ole mitenkään voinut kuulla, esim. puheita viereisestä huoneesta oven tai seinän takaa tai ulkoa, kun olen itse ollut sisällä. Osa puheista on sitten jotenkin osoittautunut enteelliseksi. Se on tuntunut pelottavimmalta. No, silloin olen kyllä sitten mennyt lopulta tietysti lääkäriin ja saanut lääkereseptin. Mutta en voi suositella sitä tunnetta ja kokemusta kellekään.